Nyt osa 10

[vn]

Jaa'a....koskahan minä niitä onkimatoja saisin kaivettua ja mentyä mato-ongelle?
Ainakin kaksi kesää homma ollut mietintämyssyssä, ja siellä muhii edelleen ilman
toimeen tarttumista....en tiedä olenko laiska, saamaton, nynny vai kiireinen?
Viime kesänäkin pyörälenkit ja kävelyt metsäpoluilla ja mustikassa käynnit meni onkimisen
edelle.

[1944]

Meillä käytiin mato-ongella sikermien kanssa kahdesti. Toisella kerralla tuli isojakin särkiä, mutta toisella kerralla oli kesätulva ja Topi sanoi, ettei onkikala ole syönnillään. Eihän kaloja sitten tullut.

[malla]

Ilta taas saapunut.
Sukanvarsi tuli tehdyksi ja kuuntelin samalla you tubea.
Lauantaina aamusta Pienen Miehen kaveriksi. 

Pikku Neidinkin kanssa olen saanut olla kahtena päivänä viime aikoina. 

Ja mummo kiittää. 

[vn]

Mummolla mukavia juttuja, hyviä kohtaamisia pienokaisten kanssa!   

[Riitta-mummi]

Saliharjoittelu hiukan unettaa, mutta kohta on lähdettävä kauppaan ja kirjastoon. Eväitä viikonlopuksi kun huomena auto on Matin kanssa hirvimetsällä.

Kirjastosta jotakin ' välipalaa'. Wilfred Stinissen on märehtien luettavaa, vaikka helpompaa minulle kuin keskiaikaiset mystikot.
Pauli Annala kutsui W. S:ää kirkon lahjaksi Pohjolalle.

[Riitta-mummi]

Yhdeksältä Prismaan.Kahdeltatoista Leena-ystävää tapaamaan.Viideltä lääkäriin.
Ohjelmaa koko päiväksi tulossa. Lukemista välipaikkoihin.

[vn]

Kävin selailemassa, en saa sanaa näppiksestä ulos.

[1944]

Pirtin lämmitystä ja tavaroiden sortteeraamista. Vaatteita oli juuri oikea määrä varattuna, että emme joutuneet pyykkäreiksi.

[1944]

Sain sen verran sain itsestäni irti, että tiskasin. Olen vain katsellut pirtin pöydän äärestä ulos lintujen syöttöpaikalle. Eilen siinä kökötti orava tuntikauden ja naposteli siemeniä ranskalaisella tavalla siis erityisen siististi. Tulleekohan tänään? En tiedä minkälaiset sisukset oravilla ovat, että tuleeko uudenlaisesta ulkomaan ravinnosta vatsa kovalle, löysälle vai ensin ähky. Puissa on hintsusti käpyjä. Takanani ovat ajat, jolloin keräsin isot kävyt peltiämpäriin kaatamastani rämemännystä ja laitoin ämpärin leivinuunin päälle lämpöön, jotta kävyt käpristyisivät ja luovuttaisivat minullekin aarteensa. Tiedän aika tarkoin, missä kohtaa metsäpalstoissamme oli näin kasvatettua puustoa. Myynnin jälkeen palstoja on vain yksi, ja se on hyvä asia.

[Riitta-mummi]

Tuosta kirjoituksestasi muistui mieleen talvet joskus 1950-luvulla kun me Leena-ystäväni kanssa kerättiin käpyjä ja tuotiin äideille ' kahvipuiksi'.

Juju oli se, että kaksi kivaa metsuria kiipeili rohkeina nuorukaisina kuusien latvoihin oikein ammatikseen käpyjä keräämässä, kai Tapion taimitarhalle Oittiin. Me pidimme seuraa ja peukkua etteivät pojat putoosi.

[1944]

Oli täällä Vaalan Nuojuallakin taimitarha, mutta tuli aika, että se kannattamattomana alasajettiin. 90-luvun alussa mainitulle tarhalle Kestilässä oli ajamssa kovaa vauhtia metsänhoitjaa ja itse samassa risteyksessä viemässä tavaraa Kankaalaan, niin meille tuli kolari. Tulin itse kolmion takaa ja näin, että vasemmalle tie on vapaa. Seuraava havaintoni oli kova nykäisy autooni, sillä metsänhoitaja ajoi peräkärryni takaosaan pahki. Halusin, että tilataan poliisi paikalle. Poliisit erityisesti minulle kovin selittämään, että eikö tätä voitu vakuutuksen kautta hoitaa. Käräjillehän meidät kutsuttiin molemmat ja saimme sakkoja kumpikin 1300 mk liikenteen vaarantamisesta, koska syyllisiä olimme 50 % kumpikin. Itse tulin kolmion takaa ja kaveri noin 90 km/t nopeudella tiellä, missä sai ajaa vain 50 km/t. Sain peräkärrystä, hinnakseni määritin 2600 mk, korvauksen 1300 mk, jolla summalla ostin kärryyn uuden akseliston korjatakseni resun kuntoon. Meni kuin toivoin. Omalle työlleni en tietenkään voinut palkkaa määrätä. Kaverilla oli toisinpäin: autoa korjattiin 16800 markalla, josta hän sai vakuutuksesta vain puolet. Miksi ajoi minun peräkärryyn pahki. Tässä asiassa on ollut inttämistä monen kanssa: yleensä on sanottu, että kolmion takaa tuleva on aina syyllinen, näin poliisikin ensin paikalla. Pystyin todistamaan oikeudessa, että emme olisi toisiamme nähneetkään kolaripaikalls, jos metsänhoitaja olisi ajanut sallittua vauhtia. Musta yhtenäinen jarrutusjälki tiessä alkoi 44 m ennen rysäystä.

[Riitta-mummi]

Jutustellaan metsänhoitajamuistoista. Tapion taimitarha sijaitsi tarkkaanottaen Oitin sivukylän Torholan puolella. Siinä sen yhteydessä oli johtajan asunto ja tien toisella puolen nimismiehen pytinkin, siis hyvin herraskaista aluetta hausjärveläisittäin.

Metsänhoitajan tytär, jolla oli kaksi nuorempaa veljeä, oli luokkatoverini, ja nimismiehen kahdesta pojasta nuorempi samoin. Vanhempi poika taas oli säästöpankissa jossa olin töissä lainaosaston johtaja. Muitakin hausjärveläisiä oli töissä meidän pankissa.

Metsänhoitaja oli komea mies, ja vaimo oli hänellä sellainen ' suurenmaailman' lady, jollaisia harvoin maalaiskylien raitilla liikkui. Talvella rouva käveli opossumiturkki päällään, helmat rennosti heiluen, ja ilman päähinettä, mikä oli erilaista huivipäihin ja myssypäihin tottuneista koulutytöistä. Rouvan suuri, kaunis tukka pääsi oikeuksiinsa. Hän oli meistä kuin filmitähti, kuin myös hiukan tyttärensäkin.

Tyttärestä tuli toimittaja ja ainakin toisesta pojasta metsänhoitaja hänestäkin.

Näin nyt juttu lähti rönsyämään, kävyistä= tikusta asiaa. 

[1944]

Kyllä metsänhoitajat olivat isoja herroja ennen kuin ovat tänäänkin. Meidän yksi ystävätär on entisen forsmestarin tytär. Käymme vähän talkoissa tällä forsmestarin rakennuttamalla paikalla. Iso päärakennus ja muutamia sivurakennuksia. Metsänhoitaja piti kotinsa osaa virkapaikkanaan, jonne isännät tulivat asioitaan hoitamaan. Taloon voi mennä tänäänkin kolmesta eri ovesta sisään. On pääovi yleiseen kulkuun, sitten sivuovi karjapiialle ja rengille ja kolmannesta ovesta päädyssä käytiin forsmestarin kansliaan. Ajan patina näkyy, mutta Panu Kailan ansiosta, ehkä, perikunta sai vähän esivallan almuja ulkosivun maalauttamiseen. Vesivärimaalaaja viimmeisen päälle tämä valtion metsänhoitaja aikanaan on ollut.
Itsekin ajattelin metsänhoitajan opintoja, jos en korpukseen olisi päässyt. Minulla oli vain lyhyt matikka kirjoitettuna, että tiedä häntä. Onneksi oli tämä valtion toinen kaista minua varten.

[Riitta-mummi]

Minulla on suvussa tapaus jossa tytöllä oli ylioppilastodistuksessa ainakin 4 ällää, siis hyvä todistus. Tyttöä kiinnosti kirjallisuus ja kielet, mutta isä halusi hänestä metsänhoitajan. Kolme kertaa tytär kävi pyrkimässä, eikä päässyt läpi.

Ei ehkä halunnutkaan ja teki tarkoituksella näin. Hän ei lähtenyt myöskään mihinkään lukemaan mitään, vaan pakertaa yhä taitojaan vaatimattomammassa työssä.
Isien kunnianhimo ei aina ole lapsen parhaaksi.

[1944]

Eräkirjailija A E Järvinen toimi aikoinaan Lapissa aluemetsänhoitajana. Hänen kirjoittamansa eräkirjat olen lukenut moneen kertaan. Hän myös maalasi vesiväreillä talvellakin erästäessään kaukana sivistyksestä. Hänen kirjoistaan muistan vielä tänäänkin rakotulen teko-ohjeet: tuuma tunnille, metri miehelle, honka ja koivu voidaan käyttää, mutta kuusta ja haapaa ei, sillä ne poksahtelevat ja polttavat nukkujan villapaitaan reikiä. Kun tuli on hyvässä liekissä pöllien välissä, niin tulkuset voidaan lyödä pois, sellaiset lyhyet kapulat, joiden avulla pöllit voitiin pitää riittävän etäällä toisistaan, että veistetyt tervaslastut varmasti alkavat palaa.
Jaha, lopetankin tähän ja kirjoittanen uuden vastineen