Latviassa silloin, kun se aukeni ja ennenkin kun kävin siellä, niin tapasin yhden kaverin jonka kanssa oli sika kivaa.
Juteltiin puuta heinää, hän oli sellainen ns, pultsari ja aika gansterin näjöinen kveri ja taisi olla psykopaatti, mutta sellaisten kanssa tuun hyvin toimeen, kun ne on sanavalmiita ja tosi fiksuja jotkut, mut tippu kärrystä juoni kuin vene enolla.
Siis niinku pamistiin, siis juteltiin ruotsiksi ja hän oli ainut jonka kanssa pystyin puhumaan tolleen siis nopeaan ja vapaasti ja juttujen sisältökin oli sellaista yhteiskuntaa ja ties mitä juttuja, mutta sellaista muksaa ja fiksuakin.
Öö sitten kysyin siltä, et mun viisumi numero Riikaan ja Latviaan on numero 4. , et miten sä voit puhua noin hyvää ruotsia.
Hän sitten siinä, että hän oli monta vuotta jonkun ruotsalaisen oliko salakuljettaja vai vakojja samassa sellissä ja hän opetti hänelle ruottinkielen.
Enkä kyllä epäile yhtään herran sanomisia.
Matkailu tuo avaruutta joskus.
https://www.youtube.com/watch?v=ntsRK3h8UqUKyseisen herran jutut olivat värikkäitä kertoessaan valuutan piilottamisista ja kohtaaisista miliisien kanssa.
Vaikka oli pelottavaa ja olin typerä nuorukainen tuolloin, niin nyt jälki käteen se kaikki taide johon kohtasin ja ihmiset olivat jotenkin aitoja.
Välillä itku tuli, kun vanhukset kerjäsivät rahaa ja jos annoin alkoivat itkemään ja sanoivat slava Bogu ja joku lapsi tuli kissan kanssa, että ota tämä muuten en tiedä miten isä sen tappaa.
Aito hätä ja ihmisten selviäiminen arjen keskellä todella köyhissä oloissa tehnyt musta kyllä aika pehmiksen.
