Joinakin jaksoina...

[Kalistaja]

   Joinakin jaksoina 1800- ja 1900-luvulla heränneiden eli körttiläisten keskuudessa on ollut armoitettuja puhujia, joita moni halusi sisimmässään ja sydämessään kuunnella kerta kerran jälkeen.  Etelä-Pohjanmaalla eli ja vaikutti 1800-luvulla puhuja, jonka puheita saavuttiin paljasjaloin ja mieli palaen toistuvasti kuuntelemaan kymmenien kilometrien päästä. Puhuja näki, kykeni, pystyi ja osui. Puhuja kertoi kerta kerran jälkeen olennaisen. Puhuja pääsi vastustamattomasti asian ja ihmisen ytimeen. Hetki ja tila myös ikään kuin sulautuivat toisiinsa. Henki kulki.

Joinakin jaksoina herännäisyydessä on ollut noin.

[Riitta-mummi]

Se oli aikaa, jolloin puhetta ei tunkenutkaan joka tuutista. Mentiin kuulemaan ja kokemaan, myös näkemisen kautta. Jumalan sana oli arvossa ja kohtikäyvä puhe kosketti.

Nykyisin on kilpailijoina monenlainen sanataide. On kirjat, elokuvat, teatteri, lehdet ja netti täynnänsä toinen korkeatasoisempia tekstejä.

Ihmiset käyvät monissa eri tilaisuuksissa. Ennen oli vain kirkko, seurat, sukulaiset ja
ystävät joissa tultiin vaikutetuiksi ja vaikuttuneiksi puheesta ja  muuhun ei työltä juuri ollutkaan aikaa.

Kyllä yhäkin kohtaa puhujan joka vaikuttaa koko olemuksellaan, tosin ' tota-niinkuttajia' on liikaa.

[Viisveisaaja]

Ai kalistaja on käynyt murisemassa täällä?

Pitkästä aikaa hienoa.

Olisikohan kuulijassa vikaa, jos sana ei kolahda.
Kuten Riitta mummi kirjoitti, niin joka tuutista nykyään tulee puhetta.
Joku saarnamies kertoi, että hän on huomannut, että on sellaisia ihmisiä, kun ovat saarnankestäviä.
Heille on ihan sama mitä saarnaa, niin ilmekkään ei värähdä.

Minä taidan olla sitten toisesta päästä, kun on vaikea kuulla mitään puhetta ilman, että vaikuttaisi minuun.

Sama saarnaaja pauhas kerran seurakunnassaan, että sitä ollaan kuin kilpikonnat.
Senkin hienostelijat.
Kilpi päällä ja konna sisällä.

Toi hänen heittonsa sai kyllä jonkun reaktion kuulijoissa aikaan.

[Kalistaja]

  Murmur!

Kilpailevia asioita on ollut aina, esimerkiksi ihan syystä esille ottamallani 1800-luvulla ihmisiä kiinnosti maassamme muun muassa kalastus, metsästys ( ansapyynti ), marjastus, kylillä kuljailu, häjyily, kurran peluu ( vrt. Aleksis Kivi ja hänen mestariteoksensa )....

Työtä oli tietenkin tuolloin yllin kyllin. Vain sunnuntai oli aidosti lepopäivä monin paikoin.

Mutta on hienoa, että spekuloitte esille ottamaani asiaa, Riitta-mummi omaa ihan järkeen käypää pohdintaa, eikä Viisveisaaja viisveisaa silloin kun pyrimme miettimään sitä mitä on ja mitä ei ole, ja kuinka käytännöt ja muut ovat eri paikoissa ja eri aikoina ilmenneet.

Mutta, kuten sanottu: oli sitä 1800-luvullakin yhtä ja toista. Mutta myös tämä: Henki kulki. Ja se ehkä tajuttiin/tunnustettiin nykyistä paremmin.

[Riitta-mummi]

Kalistaja:
            Joinakin jaksoina 1800- ja 1900-luvulla heränneiden eli körttiläisten keskuudessa on ollut armoitettuja puhujia, joita moni halusi sisimmässään ja sydämessään kuunnella kerta kerran jälkeen.     


Kuvailepa mikä näiden puhujien lahjan ydin oli. Kiinnostaa sekä ominaisuus, että historia.

Pirska aikoinaan tällä foorumilla kaipasi ' synninsaarnaa'. Ono siis parempi tietää syntinsä synniksi puhujan julistuksesta, kuin sisäisenä tuskana ?

[Viisveisaaja]

Kun Henki kulkee, niin puhuja vaikka sanoisi pappilan apupapin papupata, niin se saisi ihmiset synintuntoihin.

Onhan se totta, kuten kalistaja totesi, niin kyllä puhujien puheet ovat olleet enempi aikaansaavia.

Itse koin nuorena valtavan synnintunnon ja vaikeroin niin että en tiennyt saisinko rauhaa vai menehtyosinkö pahaan olooni synnin tuskissani.
Lestadiolaisten seuroissa joskus on kuulemma samaa, että ihmiset saavat piston sydämeen ja vaikeroivat.

Pikkulaisissa tai mikä se yksi porukka lestadiolaisia on, niin kerran vieraillessani siellä yks kaks kaikki he alkoivat itkemään, ihan nuorisosta vanhempiin ja alkoivat syleillä toisiaan.
Mulla suu loksahti auki ja ihmettelin kyllä kovasti, et mitäs nyt tapahtui.

[seppos]

Pikkulaisissa tai mikä se yksi porukka lestadiolaisia on, niin kerran vieraillessani siellä yks kaks kaikki he alkoivat itkemään, ihan nuorisosta vanhempiin ja alkoivat syleillä toisiaan.
Mulla suu loksahti auki ja ihmettelin kyllä kovasti, et mitäs nyt tapahtui.

Nykyisin ryhmä on nimeltään Rauhan Sana / Fridsföreningen

[Riitta-mummi]

Kyllä itku tulee kun sana sattuu arkaan ( kipeään) paikkaan. Aina ei ole sen kummempi puhuja kysymyksessä, vaan Jumalan Hengen kosketus.

Minä kyllä valitsen keitä puhujia menen kuuntelemaan, en jaksa kuunnella fraaseja, hempeilyä ja myös ' haistan' kosiskelevan asenteen. Kyllä körttipapit yleensä puhuvat hyvin nykyäänkin, mutta Hengen työ on kai jokaisen kohdalla omansa. Ryhmäliikutuksia en ole kirkossa nähnyt.

[Viisveisaaja]

Tässä veivattuani muutakin kuin tahkoa, niin olen nähnyt ja kokenut aidonkin öö ryhmä liikutuksen, niin että kaikki ovat tulleet vaikutetuiksi Hengen vaikutuksesta.
Kuitenkin vain 2 kertaa.

Silloin kun Henki todella laskeutuu, niin kyllä siinä ihminen on aika pieni ja omat pätemiset ja muu jää.

[Kalistaja]

Kalistaja:
            Joinakin jaksoina 1800- ja 1900-luvulla heränneiden eli körttiläisten keskuudessa on ollut armoitettuja puhujia, joita moni halusi sisimmässään ja sydämessään kuunnella kerta kerran jälkeen.     


Kuvailepa mikä näiden puhujien lahjan ydin oli. Kiinnostaa sekä ominaisuus, että historia.

Pirska aikoinaan tällä foorumilla kaipasi ' synninsaarnaa'. Ono siis parempi tietää syntinsä synniksi puhujan julistuksesta, kuin sisäisenä tuskana ?

Löytyy muun muassa Olavi Kareksen kirjasta Palava kynttilä. Se kertoo Nils Gustav  ( Niilo Kustaa ) Malmbergin elämästä. Ydin on se, että puhuja tajusi ( siis Malmberg ) olennaisen kuulijoista ja kuulijain tilasta. Puhe vapautti, nosti ja kantoi! Oli tilanteita, että puhe meni niin kohti, että raavaat ja kivikovat häjytkin murtuivat ja tunsivat pahuutensa. Saivat sitten armon. Malmbergin hautajaisissa 1850-luvulla oli noin 5000 ihmistä. Se on aika paljon väkeä tuohon aikaan, jolloin ihmisiä oli vähemmän ja kulkeminen nykyistä vaikeampaa. Malmbergin arkku kannettiin kolmen kilometrin matkan hänen kotoaan Simpsiön kirkkomaahan Lapualle. Se oli viimeinen vastapalvelus Malmbergille tässä ajassa.

[Riitta-mummi]

Särkyminen Sanan voimasta on mahtava kokemus, sen tietää sen kokenut. Se voi olla ainutkertainen tai uusiutua Jumalan tahdosta uuteen herätykseen kuten itselleni kävi Lahden Juhlilla 7.7.2007.

Massaherätyksiä ei kai Lahdessakaan koettu, mutta moni on kertonut jotain muutakin olleen ilmassa kuin ukkosta.
Meitä on seuroissa muutamia jotka kutsuttiin silloin tämän liikkeen pariin, vaikka olimme kirkkokansaa olleet kauankin.

Arvelen, että syvä ihmistuntemus on se eräs tarvittava avu, sitten oikeat sanat ja sitten sielunhoito. Näillä Paavokin teki töitä , ja sai palkkansa, samoin Malmbergit-Malmivaarat. Jopa Laurassa on sitä henkeä, jotain hyvin puhuttelevaa.

[Viisveisaaja]

Särkyminen Sanan voimasta on mahtava kokemus, sen tietää sen kokenut. Se voi olla ainutkertainen tai uusiutua Jumalan tahdosta uuteen herätykseen kuten itselleni kävi Lahden Juhlilla 7.7.2007.

Massaherätyksiä ei kai Lahdessakaan koettu, mutta moni on kertonut jotain muutakin olleen ilmassa kuin ukkosta.
Meitä on seuroissa muutamia jotka kutsuttiin silloin tämän liikkeen pariin, vaikka olimme kirkkokansaa olleet kauankin.

Arvelen, että syvä ihmistuntemus on se eräs tarvittava avu, sitten oikeat sanat ja sitten sielunhoito. Näillä Paavokin teki töitä , ja sai palkkansa, samoin Malmbergit-Malmivaarat. Jopa Laurassa on sitä henkeä, jotain hyvin puhuttelevaa.

Peukutan riitta.

Lahti oli jotenkin silmiä avaava kokemus minullekkin ja ystävilleni.

Siellä kai kuten kalistaja sanoisi Henki kulki.

Silloin tajusin ensi kerran, että ei nämä omat teot ja yrittämiset ja armon alla ollaan painotukset, siis silleen, että moni miettimäni asia loksahti.

Lahti oli paras herättäjien juhla missä olen ollut.

[Riitta-mummi]

Lisään vielä yhden ajatuksen. Puhujalla joka vaikuttaa on ns. karismaa, eli voimakasta kykyä vetää puoleensa.

[Pena]

Karismaattisella puhujalla on valtaa kuulijoihinsa. Valtaan liittyy vastuu, vaikutusvaltaankin..

[öppiäinen]

OT, mutta minä taas tykkään, jos joku sellainen tyyppi joka muuten vaikuttaa melkeinpä vastenmieliseltä, sanoo jotakin mistä on pakko todeta että tuo muuten taitaa olla totta. Silloin ainakin tietää ettei diggaile sen sanomisia vain sen perusteella, kuka se on.