Kirjoittaja Aihe: Synnin ja armon dialektiikasta  (Luettu 5826 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13535
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #30 : 04.08.16 - klo:10:55 »
Päästään tasan siihen josta eräs psykiatrian opettajani, no hän nyt näki falloksia muutenkin kaikkialla mutta silti, niinno, hän sanoi että kirkkoa tarvitaan vain ja ainoastaan hillitsemään libidoa. Se on se vietti joka suppeana nähdään elämän jatkamisena ja oikeinnähdään kaikkinaisena elämän rikastumisena, monipuolistumisena ja uusien juttujen löytämisenä.  Että elämänilo on synneistä suurin suunnilleen.

Hän varmaankin piti kirkontorneista.  :003: Vapaiksi suunniksi nimitetyt kirkot taitavat usein - tietoisesti tai tietämättään - lietsoa libidoa kanavoidakseen sen uskonnolliseksi hurmokseksi. Veriylkänsä syliin kaipaavat Kristuksen morsiamet tulevat mieleen.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3856
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #31 : 05.08.16 - klo:10:39 »
Veriylkänsä syliin kaipaavat Kristuksen morsiamet tulevat mieleen.

Se on muuten hieno lause... taidan olla herrnhutilainen!
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10033
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #32 : 07.08.16 - klo:11:16 »
Tietyssä historiallisessa perspektiivissähän tuo pitää itse asiassa paikkansa. Kirkko on aina ollut enemmän seksuaalivastainen kuin Jeesus opetuksessaan.

Perinteisesti seksuaalivastaisuus jota on perusteltu "likaisuudella" perustunee siihen, että kaikki mikä vie huomion uskonnonelämältä kilpailee kirkon kanssa ja vuosisatojen ajan kirkko pyrki hallitsemaan ihmistä oman valtansa pönkittämiseksi.

Samasta syystähän monissa totalitaarisissa maissa kuten edesmenneessä DDR:ssä homoihin suhtauduttiin suhteellisesti kielteisemmin.

Tietenkin taustalla on myös eräänlainen normatiivioletus itsestä keskiarvona ja kaikesta itsestäni poikkeavasta epänormatiivisena, mutta se on sitten jo aikalailla oma aiheensa.

Kyl, kyl näin. Mutta väärin menee.  Tuo oma aihe on hyvä heitto sekin, koska toisina ajoin mietin paljonkin aikoja ja tapoja ja kauhistelua, kun pyrkisi tekemään järkevästi jotain, ei niin kuin "meillä on aina tehty"  :003:.  Vaikka se on sivuun vievä polku niin:  Keittiö kattaa henkilöstöruokalaan salaatit keskelle, jotta niitä saa ottaa kahdelta puolelta.

Niitä ei saa ottaa kahdelta puolelta koska meillä on aina tehty näin että otetaan vain yhdeltä puolelta ja niin sitä jonotetaan sitten puolitoista kerrosta portaikossa kun on kömpelöä ja kurottelua. Kai se sitten työnteon voitti.  :003:
« Viimeksi muokattu: 07.08.16 - klo:11:21 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Janina

  • Kuulee ehdotuksen "Viimeisen laulun..."
  • Viestejä: 191
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #33 : 08.08.16 - klo:12:24 »
Tuo "näin meillä on aina tehty" on itse asiassa varsin erikoista Luterilaisen kirkon jäsenten keskuudessa, koska kirkon käytäntöjä on muutettu useasti monissa asioissa historian aikana ja parhaimmillaankin "näin on aina tehty" voi kuvata vain ja ainoastaan yksilön subjektiivista näkökulmaa siitä millaisena hän kirkon ja sen opetuksen muistaa.

Juttelin tutun papin kanssa ja päädyimme keskustelemaan tästä aiheesta siltä pohjalta kuinka monelta on unohtunut Luterilaisuudesta puhuessaan kyseessä olevan protestanttinen kirkko jonka perusta on kantasanassa protesti. Luterilaisuus ei siis kirkkona edusta tai ole koskaan edustanutkaan alkuperäistä Roomalaiskatolisten perinnettä, vaan nimenomaan katolisen opin reformia, uudistamista.

Tämän kun pitää mielessään ei kirkon muuntuminen ja evoluutio vuosien ja vuosikymmenten mittaan kuulostakaan enää niin kammottavalta. Ilman reformia ja uudistusta se nimittäin lakkaa olemasta protestanttisuutta.
Kun Herramme ja Mestarimme Jeesus Kristus sanoo: Tehkää parannus jne., niin hän tahtoo, että uskovaisen koko elämä on oleva parannusta.

-Martti Lutter

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13535
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #34 : 08.08.16 - klo:12:35 »
Nuoret ovat usein konservatiivisimpia. Heille 'näin meillä on aina tehty' pitää sisällään muutaman vuoden. Kun ikää karttuu, huomaa kaiken olevan muutoksen alla, hitaamman tai nopeamman. Välillä palataan takaisin entiseen.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4691
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #35 : 13.08.16 - klo:08:47 »

Aina ollaan muutoksia vastaan, kun niitä ilmestyy, mutta ilman niitä maailma voisi olla todella kurja paikka.

Lutherin teesit kirkon oveen oli hyvää muutosta.
Lasten oikeudet ja muut ihmisoikeudet.
Tasa-arvolait ja ties mitä hyvää.

Ihmiset eivät muutosten tullessa osaa katsoa muutoksissa olevia hyviä asioita, vaan aina pitää vastustaa.

Ainut muutos mikä mua mietityttää on toi naisten äänioikeus :)
No sitä ei kai voi enään ottaa pois.

Toinen minkä huomaa on, että ne maat joissa on jo hyvin asiat, siis kait aika hyvin, on demokraattiset maat, niin siellä eniten vastustetaan kaikkia muutoksia.
Ruotsissa yhden koulun oppilaat menivät lakkoon, kun väliajoilta poistettiin kouluruuasta jäätelö.
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 7656
  • Herättäjäjuhlat Tampereella 6.-8.7.2018
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #36 : 01.09.16 - klo:05:23 »


 Yritin korjata mutta vempele ei siirrä tekstiä.  Halpa armo tarkoitti siis armon halveksimista, koska jätettiin näkemättä kuinka suuri se olisi ja mihin hirvittävyyksiin sitä olisi tarvittu.

Samaten ja tässä tulee mieleeni Penan aiemmin esittämä viisaus. Armo on paljon muuta kuin anteeksianto.  Se on sitä että " Jumala valistaa kasvonsa sinun puoleesi" eli häpeästä pelastamista, mutta tuolloin se merkitsi voimaa ja rohkeutta jota ihmisessä ei itsessään ollut.

Bonhoeffer oli mielenkiintoinen ja vakuuttava siinä, kuinka hänen oma itsensä juuri vankilavuosina tuntuu ohenevan ja hajoavan niin että Kristus näkyy --  kai se on jotakin, " saa meissä muotoa" josta Paavali kirjoittaa.  Se teki persoonallisuusanalyysista jotensakin mahdottoman mitä lähemmäs hän joutui kuolemaansa.  Mutta vaikutti toisin.  Se luullakseni näkyy heissäkin jotka misdä liikkeessä hyvänsä sitten jäävät " kuoltuaankin puhumaan". Siihen ei ihmisestä ole.




   Piispa Jolkkonen siteerasi Boenhofferia: "Halpa armo on kirkkomme verivihollinen"
30.08.2016 09:32 - Olli Seppälä | Kotimaa

Piispa Jolkkonen siteerasi saksalaista teologia Dietrich Boenhoefferia (1906–1945) joka kutsui tätä halvan armon ongelmaksi. Hänen mukaansa halpa armo on armoa ilman Kristusta ja ilman hänen seuraamistaan, ilman kuuliaisuutta hänen tahdolleen.

– Teoksessaan Nachfolge Boenhoeffer kirjoittaa: Halpa armo on kirkkomme verivihollinen. Käymme tänä päivänä taistelua kalliista armosta. Halpa armo on armoa alennusmyyntitavarana, pilkkahintaan tarjottuna anteeksiantamuksena, halpahintaisena lohdutuksena […] Tällaisessa kirkossa maailma löytää halvan verhon synneilleen, joita se ei kadu ja joista se vielä vähemmän toivoo vapautuvansa. Sen tähden halpa armo merkitsee Jumalan elävän sanan kieltämistä, Jumalan Sanan ihmiseksi tulemisen kieltämistä.

Jolkkonen jatkaa Bonhoeffer-sitaatilla:

"Halpaa armoa on anteeksiantamuksen saarna ilman katumusta, kaste ilman kirkkokuria, ehtoollinen ilman synnintunnustusta, synninpäästö ilman henkilökohtaista rippiä. Halpa armo on armoa ilman Kristuksen seuraamista, armoa ilman ristiä, armoa ilman elävää, ihmiseksi tullutta Jeesusta Kristusta."

Vaihtoehtona halvalle armolle ei ole laki, vaan kallis armo.

Puheensa lopuksi Jolkkonen toivoi, että reformaation merkkivuosi "antaa meille mahdollisuuden pohtia syvällisemmin, mitä Jumalan armo on, mihin se meidät vapauttaa ja mihin se meitä kutsuu ja haastaa".

Suomessa merkkivuoden teema on Armoa 2017!


https://www.kotimaa24.fi/artikkeli/piispa-jolkkonen-siteerasi-boenhofferia-halpa-armo-on-kirkkomme-verivihollinen/

Lue koko piispa Jolkkosen puheenvuoro. http://www.kuopionhiippakunta.fi/?x20043=2334876


Poissa Bengt Sandberg

  • Koukkaa Jyväskylän pajan kautta
  • Viestejä: 322
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #37 : 04.09.17 - klo:19:39 »

   ”Jokaisen ihmisen sisimmässä on Jumalan muotoinen tyhjiö. Mikään luotu ei voi sitä täyttää, vain ja ainoastaan itse Luoja, jonka opimme tuntemaan   
    Jeesuksen Kristuksen välityksellä”.



   Blaise Pascal

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13535
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #38 : 05.09.17 - klo:07:00 »
Armoa ei voi ostaa edes alennusmyynnistä. Se annetaan lahjaksi. Se ei maksa mitään, siksi se on kallista.

Poissa Bengt Sandberg

  • Koukkaa Jyväskylän pajan kautta
  • Viestejä: 322
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #39 : 05.09.17 - klo:09:39 »
Armoa ei voi ostaa edes alennusmyynnistä. Se annetaan lahjaksi. Se ei maksa mitään, siksi se on kallista.

Arvostammeko sittenkään Armoa vaikka se ei maksa mitään ja se saadaan lahjaksi ja lahja paketin voi repiä auki ja heittää roskikseen?

Peitetäänkö kaikki Armolla ja tuudittaudutaan siihen että mitään ei tarvitse tehdä sen eteen?



Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 16542
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #40 : 05.09.17 - klo:09:44 »
Puhutaan "armon halpana pitämisestä" liittynee tähän...

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 13535
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #41 : 05.09.17 - klo:10:31 »
Näin se taitaa olla. Jumalan armo annetaan jokaiselle, jolle se kelpaa. Sitä halveksivat jäävät ilman.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4691
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #42 : 12.09.17 - klo:21:42 »

Tää on aihe josta körtit tunnetaan ja joka taitanee heille olla rakas.

Luin ton halpa armo ja pitävät armon halpana.
Pikkasen mietityttää ketkä moittii toisia, että pitävät armon halpana ja vaativat ties millaisten taakkojen alle.

Luin tänään Raamatusta tossa aamusella, että jotenkin kaikista tärkeintä kuitenkin on rakkauden kautta vaikuttava usko.
Itelleni on aina tärkein ollut se kohta, kun Paavali toteaa vai oliko Jeesus armosta joka kasvattaa.
Olen aina ollut sitä mieltä, että meitä ei ole kutsuttu moralisoimaan tai vaatimaan ihmisiä kääntymään johonkin meidän oikeaksi nkemään uskontoon tai oppiin tai joksikin edes körtiksi.
Minusta armolliset ihmiset saavat muutosta aikaan ja ihmiset etsimään armahtajaa, siis Jeesusta.

Hermo menee kun nuorempana tapasin ns, hengellisessä työssä porukkaa siis nuoria, joilla oli ties mitä vaikeuksia, niin sanoin, että mitä jos tolla kertoisit, niin ei käy se on uskovainen.
Yritin, et no oon mäkin jotenkin ja vastaus, no niin mutta sä otat iisisti etkä ala moralisoida ja sä oot nähnyt kaikkee sun kaa voi jutskaa.
Yritin sitten olla kovana, mutta eihän se tälläseltä nössältä onnistu, kun Jeesus on muuttanut sydämen.

Herännäisyydessä törmäsin myös joihinkin, kun on ihan ookoo ja ei pipo kiristä liikaa, vaikka sellaisiakin on, mutta Paavon filosofia vaan on ihan parasta.




Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.

Poissa öppiäinen

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 3771
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #43 : 13.09.17 - klo:17:06 »
Minusta armolliset ihmiset saavat muutosta aikaan ja ihmiset etsimään armahtajaa, siis Jeesusta.

 :023:
Mä mitään usko... kunhan kysyn vaan.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4691
Vs: Synnin ja armon dialektiikasta
« Vastaus #44 : 14.09.17 - klo:19:20 »

Kiitos öppiäinen, onkohan öppiäinen muutakin kuin nimi tai niinku silleen tarkoittaakohan muutakin?

No mutta toi niinku armon ja lain dialetiikka, pooh kun jengi käyttää noita sivistyssanoja, vaikkakin tosi sivistys on armollisuus lähimmäistä kohtaan ei viisastelu hienoilla sanoilla ja teorioilla.
Taas hyppäs aiheesta kaurapuuroon.

Helluntailaisetkin kuulemma miettii tätä ongelmaa.
Olen kuullut jokusen saarnan, jossa ne käy tätä ongelmaa läpi ja painotus on, armo ei kuitenkaan ole vapautus tehdä mitä tahtoo, vaan sen tarkoitus ja muu Raamatussa ja uskonnollisissa asioissa on enempi sellaisessa kahle jalkaan ja mieleen eikä kurkita viereisiin pöytiin ja varsinkaan käydä siellä juttelemassa.

En tiedä, mutta onneksi itse olen oppinut elämään armon alla, armon joka kasvattaa.
Yksi helluntailainen kuulemma oli kuullut, että pitää miettiä mitä sanoo saarnassa ja kirjoittaa ainakin pääkohtia ylös.
Tämä armollisin helluntailainen jonka tiedän, siis Niilo Ylivainio mietti aikansa ja toisen, mutta ei saanut paperille mitään ja rutisti paperin ja sanoi ääneen tai oliko, että kirjoitti johkin.
Ja TULTA perään.

EN sit tiiä riittäiskö teologissessa tiedekunnassa?
Avaruusolentojen tutkija.
Ufologi.