Hirviösukupolvi kasvamassa

[Jampe]

Nuoret vanhemmat  (< 35v) jotka ovat kasvaneet itse ilman kuria ja järjestystä, on kasvattamassa paraikaa vielä monin verroin itseäänkin pahempaa ja kurittomampaa sukupolvea; -tämän päivän lapsia ja koululaisia.  Itse en ole fyysisen kurituksen kannattaja vaikka olen sen ikäpolven edustaja joka on saanut ruumiillistakin kuritusta niin koulussa kuin kotona esim. tukkapöllyjen muodossa.

Omat lapseni olen onnistunut kasvattamaan ilman lyömistä mutta silti olen sitä mieltä että nykypäivän lapsilta puuttuu lähes täysin auktoriteettien kunnioitus ja kuri. "Joka kuritta kasvaa, se kunniatta kuolee!" on vanha sanontakin!

Nykypäivän vanhemmat neuvottelevat lastensa kanssa kaikesta kun ennen sanottiin että näin ja piste! Totella piti eikä eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tekemään, tekemään kun käsky kävi.  Nyt lapset opetetaan jo hyvin pienestä sellaiseen ajatusmaailmaan että he ovat tasavertaisia vanhempiinsa nähden ja voivat neuvotella asioista joita vanhempien kuuluisi opettaa heille auktoriteetilla.  Lapset oppivat jo hyvin varhain esim. valehtelemaan niin taitavasti että vanhempi aikuinen ei ole uskoa korviaan.  He osaavat myös vedättää vanhempiaan.

Viattoman lapsen kuva alkaa olla hämärtymässä. Enää on kasvamassa ilkeitä pikkupiruja jotka taitavat kaikki mahdolliset temput jo 6v iässä. Tänään kuulin kertakaikkiaan niin uskomattoman tosikertomuksen että en ollut uskoa sitä todeksi. En voi tästä enempää kertoa valitettavasti.  Kunhan em. sukupolvi varttuu nuorisoksi, väitän että nykypäivän nuoret aikuiset (vanhemmat) ovat kusessa tämän päättömän sukupolven kanssa joka ei tunne eikä kunnioita mitään rajoja. Näin siis aika laajalti on tapahtumassa.  TV:n lastenkasvatusohjelmat ovat pelkkää humpuukia joissa päättömille lapsille rangaistusten sijaan tarjotaan idioottimaisia "hengitysharjoituksia" kun pitäisi ottaa niskasta kiinni ja viedä nurkkaan seisomaan.  Voi näitä typeristä typerimpiä nuoria aikuisia jotka ovat jo hukassa omienkin rajojensa kanssa, miten he pystyisivät kasvattamaan ihmisiä kun eivät itsekään ole koskaan ihmisiksi kasvaneet?  Alan pikkuhiljaa kallistua entisaikain henkeen jossa oman elämänsä hallintaan kykenemättömiltä ihmisiltä evättiin mahdollisuus omien lasten tekemiseen.  Ei välttämättä olisi hullumpi idea nykyisinkään! Harvoin typeristä vanhemmista voi tulla muuta kuin typeriä lapsia.

Mitä ihminen kylvää, sitä hän niittää!

[Mauno]

Hei!

Nuorilla äideillä ja isillä on suuri vastuu ja iso tehtävä.

Minulla on se ymmärrys, että entisaikoina isovanhemmat nöyrällä mielellä rukoilivat lastensa ja lastenlastensa puolesta jutellen heistä paljon Taivaan Isälle. Mitä me paapat ja mummat nyt puuhastelemme?

Tuki on nykyisinkin tärkeää. Eikä se lapsi ole hirviö, vaan jollekin rakas ihminen!

SV 200, ehdotan, että yksiäänisesti!

Mauno

[sadetta]

Äiti istui bussissa sylissään lapsi, joka potki koko ajan edessä olevan istuimen selkämystä. Vanha mies kääntyi ja pyysi, ettei koko ajan potkittaisi, kun on kipeä selkä. Lapsen äiti vastasi, että meidän lapsilla on vapaa kasvatus, he saavat tehdä, mitä haluavat. Kului tovi. Alle parikymppinen nuori mies nousi ylös poistuakseen bussista. Ohimennessään hän sylkäisi tuon äidin kasvoille ja sanoi, että minäkin olen saanut vapaan kasvatuksen.

[Kummajainen]

Jospa se hirviö huutaa apua? Kysyy, missä ne minut rajat on? Jos niitä ei aseta äiti tai isä, sen tehköön kylä. Mutta mikä on kylä nykyään? Kasvattaako koko kylä? Väitetäänkö hirviön tekosista yhtään? Laitetaanko silmät ja korvat kiinni ja päivitellään kotona?

KLS ja Tyttö:

Tiedän kuka voisi sinut pelastaa
Tiedän kuka saisi tuskan kuolemaan
Silti en sano sanakaan
Mikä minua vaivaa?
Mikä minua vaivaa?

[Salis]

Nykypäivän vanhemmat neuvottelevat lastensa kanssa kaikesta kun ennen sanottiin että näin ja piste! Totella piti eikä eikä ollut muuta vaihtoehtoa kuin tekemään, tekemään kun käsky kävi.  Nyt lapset opetetaan jo hyvin pienestä sellaiseen ajatusmaailmaan että he ovat tasavertaisia vanhempiinsa nähden ja voivat neuvotella asioista joita vanhempien kuuluisi opettaa heille auktoriteetilla.  Lapset oppivat jo hyvin varhain esim. valehtelemaan niin taitavasti että vanhempi aikuinen ei ole uskoa korviaan.  He osaavat myös vedättää vanhempiaan.

Mielestäni ei pitäisi yleistää. Kyllä lasten kanssa pitää neuvotellakin. Jos toimii jatkuvasti käskijänä, tuskinpa silläkään menetelmällä kelvollisia kansalaisia kasvatetaan. Jos vanhempi ei osaa tunnista lasten valehtelua, on enemmänkin kysymys vanhempien taitamattomuudesta kuin lasten taidoista. Vedättämisen lapset oppivat vanhemmiltaan. Jos vedätät lapsia, vedättävät lapset joskus sinua.

 Kunhan em. sukupolvi varttuu nuorisoksi, väitän että nykypäivän nuoret aikuiset (vanhemmat) ovat kusessa tämän päättömän sukupolven kanssa joka ei tunne eikä kunnioita mitään rajoja.

Vanhemmat sukupolvet ovat aina kauhistelleet nuorison ajattelua ja tapoja. Valtaosasta näitä pikkupiruja kasvaa vastuuntuntoisia kansalaisia. Jos ajattelee niitä temppuja, joita isäni teki lapsena, ei sellaista uskaltaisi nykyään tehdä. Silloin sain suoraan korville nahkavyöstä. Hurjia temppuja olen minäkin aikanani tehnyt.

[Jampe]

Vika on kyllä näissä (teini)vanhemmissa eikä lapsissa. Ensisijaisesti.  Toissijaisesti vika on myös lapsissa. Ja kyllä se lapsi voi olla hirviö!

[Riitta-mummi]

Mauno-paapalla ja Riitta-mummilla on kotikulmien lisäksi muutakin yhteistä!

[Pyryharakka]

Muuan linja-auton kuljettaja kertoi:
Eräs rouva katseli linja-autossa, kun koululaisia tuli bussiin. Hän kommentoi nuorison huonoa käytöstä, eivä edes tervehdi kuskia. Kuljettaja puolusteli nuoria, etteivät he voi osata tapoja, jos vanhemmat ei niitä heille opeta.
Tuon päivän jälkeen alkoi kyseisen rouvan poika tervehtiä kuskia bussiin tullessaan.

[Leena]

Oma äitini totesi kerran lähtökohdan olevan tässä - tässäkin vilahtaneessa: Lapsia "tehdään",.

Ehei, hän sanoi, lapsia saadaan jos niitä annetaan. Kun lähtökohtana on tuo että me "tehdään" uusi ihminen kun meitä huvittaa, niin kaipa se asenne siihen kuinka sitä kohdellaan on sitten samaa tasoa. Me tehtiin se ja nyt me tehdään sille mitä meitä huvittaa. Jätetään tekemättä mitä huvittaa.

Toisekseen - meillä on todella ollut tiettyihin sairauksiin liittyen avioitumiskielto, ja juuri siksi että estettäisiin näitä henkilöitä saamasta lapsia. Kenties se tulisi palauttaa?  Vai olisiko pakkosterilointi turvallisempaa? Ehkä nämä sitten olivat "tehneet" juuri kauhukakaroita, eri tavoin somaattisesti kroonisesti sairaat?  Psykiatrisista prosessisairauksista mainittakoon, että se niistä joka todella  vie elämänhallinnan, puhkeaa paljon ennen sitä ikää, jona yleensä aletaan jälkeläistä toivoa. . Minä kyllä kannatan kaasukammiota edelleen näiden osalta, se oli täsmälleen samaa sakkia joilta oli otettu nössömaissa vain tuo lapsen "teko" oikeus...  Tosin harvempi kehitysvammainen tai psykiatrista prosessisairautta sairastava lasta hankkii, joten syyllisiä ja tappolistalle jonninjoutavia ovat  nyt Jampen toivomusta kunnioittaaksemme, näkö- ja kuulovammaiset, epileptikot, ja liikuntarajoitteiset. Tätä joukkoa on realistisesti koskenut lapsen "teko" kielto. Mitään näyttöä tosin ei seurantatutkimuksissa ole juuri näiden holtittomuudesta kasvattajina saatu.

Näytön perusteella ollaan myöhässä - siltä nyt realiteetteja viljelevästä näyttää - ne on jo "tehty" ja "kasvatettu" sitten isoina.. Kukahan auttaisi asiassa, jos se siittiöstä ja munasolusta  lähtee?  Kuka estäsi  uudelleen raskaaksi tuloa ja lapsen saamista?    Tietty neuvoloissa voisi pitää kirjaa:  Nelivuotias käyttäytyy vastaanotolla känkkäränkästi, suos. äitiä pakkosterilointiin.  Ei taitaisi mennä läpi.

No, hommahan on niiden hallussa jotka kasvattavat... kuinka on, teillä jotka nyt kokemuksen perusteella kirjoitatte?

 

[Jampe]

joten syyllisiä ja tappolistalle jonninjoutavia ovat  nyt Jampen toivomusta kunnioittaaksemme, näkö- ja kuulovammaiset, epileptikot, ja liikuntarajoitteiset.

 

Ohhoh!  Tulipa taas täydeltä laidalta...

[Leena]

Ohhoh!  Tulipa taas täydeltä laidalta...

Kuinka niin "taas"? Erittäin yleinen toive.  Jokin lopullinen ratkaisuhan on saatava hillittömästi nouseviin kuluihin, uuups. Puhe oli lapsenkasvatuksesta. Minut kasvatettiin näin:  Sain kyllä korvilleni.  Mutta aiheesta. Kotityöt oli jaettava. Jälleen aiheesta. Sinä lähdet kerran kotoa - jotain on osattavakin, oli perustelu.  Kun avaat suusi, mietit kaksi kertaa, kuka pahoiottaa mielensä. Taisin luopua tästä, miksi minun täytyy siitä yksin huolta kantaa?  Nykyään pidän puoleni - ja realiteetin puolta myös ja aivan erityisesti sitä. Tämä lopullinen ratkaisu nimittäin on keksitty, ja päätellen nopeasta reagoinnista se oli haussakin Mihinkäs sukupolveen...

[Jampe]

Mielestäni ei pitäisi yleistää. Kyllä lasten kanssa pitää neuvotellakin.

Varmastikin juuri näin, mutta tarkoitinkin että on asioita ja tilanteita joissa EI pidä neuvotella vaan käskeä vanhemman auktoriteetilla.  Tällainen auktoriteetti puuttuu ihan kokonaan valtavalta määrältä isiä ja äitejä nykyään.  Jos lasta ei aleta käskeä ja rajoja tehdä selväksi heti pienestä asti, on se myöhemmin paljon vaikeampaa.

Otetaan käytännön esimerkkitilanne arkielämästä:

Kaupan pihassa hirviökakara pitää saada autoon joka potkii, huutaa ja kiukkuilee ja juoksee karkuun. Pullamössö-näppynaama-teinivanhempi yrittää pyydellä, anella, neuvotella, mutta hirviö vain pahentaa käytöstään.  Lopuksi pullamössö-näppynaama-teinivanhempi "ratkaisee" tilanteen jättämällä lapsen teennäisesti sanomalla: "no jää sitte sinne" ja on menevinään autoon yksin.  Tuossa vanhempi luovuttaa käytännössä kun oikea taoa olisi ottaa kakaraa niskasta kiinni ja nostaa ronskein ottein autoon, köyttää takapenkkiin ja panna kotona seisomaan puoleksi tunniksi nurkkaan. Ei anella, pyydellä eikä neuvotella ja inistä alentuen.

[Leena]

Ihmettelen yhtä asiaa: Miten systeri on saanut neljästään hyväkäytöksisiä - ikinä ei lyönyt? Koska on eletty lähekkäin niin pai9mensinhan minä niitä ja monesti oli kyllä tunne että olisipas oma niin...

Juteltiin kerran: Hän sanoi että he eivät lyö. Kun selvä'sti suurempi jolla muutenkin on auktoriteetti vielä lyö, lapsi on liian nöyryytetty. Avain taisi olla tuossa: Jo valmiiksi auktoriteetti. Ilmeisesti ne perheet pärjäävät puheella joiossa lapsille on ollut aivan aukuotteista selkeää: Tässä on auktoriteetti.
On erilaisia lapsia. Taatusti. Mutta niitä on neljä - hyvin erilaista, ja sen kuopuksen... no niin.  Siis: Ilmeisesti noita karkkitiskikarjuntoja ei ole syntynyt kun ei ole ikinä alettukaan antaa periksi. Sen ne oppivat pieninä itse, että jos on vaikeaa olla hiljaa, ne menevät itse rauhoittumaan.  Ne todella mernivät, se oli vain rauhallisena hetkenä selvitetty ja vanhemmat tekivät itse niin.

Kolmoselle on ääntä korotettu: on lausuttu koko nimi sillä äänenpainolla, että toivotaan asennemuutosta. Näin livenä: Se tuli. No - niiden kanssa on ennätetty olla paljon - vanhemmilla ei satu olemaan muita harrastuksia, ja lisäksi on yritetty järjestää niin että kukin saa olla ihabn kahden jomman kumman kanssa - pitkä hiihtolenkki kahden tai pesisleiri kahdestaan isän kanssa. Kai sekin kasvattaa että on monta: Aika pienenä ne tajuavat ettei kaikkia ole mahdollista kuulla yhtä aikaa. 

Ja seurakunta oli hyvä vetoapu niille, toinen oli musiikkiopiston suzuki-ryhmät.  Perheleirit oli juttu, samoin lasten musiikkileirit. Kas kummaa, joka harrastus on ollut vanhemman kanssa yhteinen, good luck. Nyt lähden soittamaan esikoiselle opiskelukämpille, mitä on toinen yö poissa kotoa.

[Pirska]

Voi           , kuka nuo meidän lapset on opettanut kiroilemaan.

[Mauno]

Otetaan käytännön esimerkkitilanne arkielämästä:

Kaupan pihassa hirviökakara pitää saada autoon joka potkii, huutaa ja kiukkuilee ja juoksee karkuun. Pullamössö-näppynaama-teinivanhempi yrittää pyydellä, anella, neuvotella, mutta hirviö vain pahentaa käytöstään.  Lopuksi pullamössö-näppynaama-teinivanhempi "ratkaisee" tilanteen jättämällä lapsen teennäisesti sanomalla: "no jää sitte sinne" ja on menevinään autoon yksin.  Tuossa vanhempi luovuttaa käytännössä kun oikea taoa olisi ottaa kakaraa niskasta kiinni ja nostaa ronskein ottein autoon, köyttää takapenkkiin ja panna kotona seisomaan puoleksi tunniksi nurkkaan. Ei anella, pyydellä eikä neuvotella ja inistä alentuen.
[/quote]

Esimerkki on herkullinen tilanne meille sivustaseuraajille ja arvostelijoille! Siinä se on nuori isä tai äiti kaikkien tuijotettavana, nimiteltävänä ja saa koko elämäänsä koskettavan leiman. Kukaan meistä arvostelijoista ei usko, että tuo äiti / isä on joskus hellä ja ottaa lapsen syliin / kukaan ei usko, että hän rakastaa lastaan / kukaan ei usko, että hän rukoilee iltarukouksen lapsensa kanssa ja peittelee sänkyyn! Vai uskooko?

Meille arvostelijoille on tärkeintä, että kivi kädessämme on löysässä. Jeesus kertoi laupiaasta samarialaisesta - mutta sehän oli vain vertaus! Sitä ei tarvinne ottaa todesta nykyisin eikä varsinkaan nuorten kohdalla. Kivitettäköön!

Räkänokastakiin tulee mies, mutta ei tyhjän naurajasta, sanotaan. Nuorisotyöntekijänä uskon, että että tyhjännaurajatkin voidaan kasvattaa vastuullisiksi miehiksi ja naisiksi, mutta kovuus ja arrmottomuus ei siinä auta, tarvitaan myös lempeyttä, rakkautta ja armollisuutta.

Näin pirullisin ajatuksin ajatuksin lähtee tämän päivä taipaleelle Mauno.