Aika huono esimerkki itsenäisen ajattelun tarpeesta. Sotilaan tulee totella esimiehiä niin kauan, kun käskyt ovat asiallisia. Suomalaiset joukkueenjohtajat ja komppanianpäälliköt olivat sodan aikana enemmänkin inhimillisiä johtajia kuin yksioikoisia käskijöitä. Suomalaista miestä ei saa sotimaan äkseeramalla.
En minäkään mitään vastaikkainasettelua halua. Totean vaan, että mitä koulutetumpi ihminen on, sitä laajemmat mahdollisuudet hänellä on omaehtoiseen, itsenäiseen, poikkeavaan, erilaiseen ajatteluun.
Nyt ihmettelen tässä. Kun itse väsäsin väitöskirjaa, se oli tutkijakoulutuksen opinnäytetyö, kaikki tehtiin kokonaan itse, mitään webbiä ei ollutkaan, ja tutkia piti myös osata. Nyt tehdään kuin liukuhihnalta. Paras - no tuo oli liioittelua - kaverini teetti suurimman osan toisilla, kun opponentti kysyi miksi tämmöinen metodiikka on valittu vastasi ettei tiedä kun ei tehnyt... ein olisi mennyt läpi ennen.
Noin on varmaan ollut - koulutus on itsessään vaatinut uhrauksia, ponnistelua, motivaatiota ja sen jälkeen on ollut itsestään selvää että se mihin tottui, jatkuu halki elämän... jatkuuukin... en osaisi olla opiskelematta... joskus ihmettelen lähinnä sitä kuinka vähällä putkahdellaan tohtoreiksi ja sitten iollaan niin tohtoria niin tohtoria... tämä on juuri se josta revin jo kerran pelihousut, substanssiosaaminen kirkas pyöreä nolla, ja tohtoria ja ylilääkäriä ollaan, jestas, sanon suoraan että kohta vaarallinen. Mutta sivistystä ei voi ostaa. - Oikeastaan toivoisinkin, että opiskeluun lakattaisiin liittämästä mitään kauhean merkillistä. Joku oppii - kulkee kuin sen tien joka tarjoutuu kuljettavaksi ja kulkee pelotta, teologiaa lukee eikä kauhistele että jestas usko menee ja mitä lörpötystä... mutta ei myöskään joutuisi kuulemaan itsestään mitään merkillisyyksiä siksi että sattui haluamaan tietoa ja opiskeli siksi. En nyt teitä tarkoita... kaksi ensimmäistä opiskeluvuotta oli yhtä itkemistä, siitä kuin pääsykoetulokset saatiin muutuin yhtäkkiä joksikin hirviöksi niinkuin "kaikki lääkärit", sitten lopetin piittaamisen. - Se on lisäksi huomioitava, että yliopistoon pitkälle tielle lähtenyt ei saa valita mikä olisi tässä nyt kiintoisaa ja kivaa. Hänen on suostuttava siellä paljoon sellaiseenkin, joka ei ole - sev on varsin kasvattavaa, tosin kaikki eivät kasva... Vaivaa on nähtävä aina, ei vain silloin kun tahtoo "sivistää sydäntään".
