Rehellisyys

[Pirska]

Ei voi olla totta! Liian yksimielistä porukkaa. Rehellisesti...pistäkää ranttaliksi, niin saadaan lukko tällekin aiheelle.

Kutsuiko joku minua?

[Salis]

Ratsastetaan suvaitsevaisuudella ja ihmisten tasa-arvolla, haluten unohtaa täysin Jumalan sana ja hänen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan.

Eikö juuri pyrkimys erilaisuuden hyväksymiseen ja eriarvoisuuden karsimiseen oli sitä rakkaudentyötä, jota Kristus opetti?  "Antakaa, niin teille annetaan"; "Myykää, mitä teillä on, ja antakaa köyhille"; "Olkaa toisianne kohtaan ystävällisiä ja lempeitä ja antakaa toisillenne anteeksi, niin kuin Jumalakin on antanut teille anteeksi Kristuksen tähden"; "Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä"; "Ei, rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää ja lainatkaa, vaikka ette uskoisikaan saavanne takaisin". Tämäkin on Jumalan sanaa.

[Pena]

Perimmäisiksi arvoiksi luetellaan usein totuus, hyvyys ja kauneus. Olen joskus pohtinut niille jotain tärkeysjärjestyksen tapaista pudottamalla vuoron perään yhden joukosta. Mikä näistä tuntuisi ontuvan eniten: tosi ja hyvä, mutta ruma; tosi ja kaunis, mutta paha; hyvä ja kaunis, mutta valheellinen? Entä sitten, kun vain yksi jäisi: paha ja ruma, mutta tosi; valheellinen ja ruma, mutta hyvä; valheellinen ja paha, mutta kaunis? Kauneus alkaa tuntua ainakin minusta kevyeltä arvolta muihin verrattuna, hyvyys taitaa jäädä vahvimmaksi. Suurin on rakkaus.

[Salis]

Suvaitsevaisuus. Typerä sana. Kuvaavampi olisi välinpitämättömyys. Sitähän se on. Jos ei pyllistä mihinkään suuntaan niin eihän sitä silloin minnekään kumarrakaan, kulkee vain nokka pystyssä että edes vähän pystyisi hengittämään sen päähän nousseen pissin läpi.

Eikös suvaitsevaisuus ole juuri sitä, että välitetään? Eihän se voi olla välinpitämättömyyttä, kun hyväksyy erilaisuuden, muttei kuitenkaan ole samaa mieltä kaikkien kanssa. Suvaitsevaisuus tarkoittaa, että hyväksyy erilaisten näkökulmien, erilaisten persoonallisuuden, erilaisten elämäntapojen olemassaolon vaikkei olekaan samaa mieltä näkökulmista, on oma persoonansa ja on valinnut oman elämäntapansa.  

[Salis]

Perimmäisiksi arvoiksi luetellaan usein totuus, hyvyys ja kauneus. Olen joskus pohtinut niille jotain tärkeysjärjestyksen tapaista pudottamalla vuoron perään yhden joukosta. Mikä näistä tuntuisi ontuvan eniten: tosi ja hyvä, mutta ruma; tosi ja kaunis, mutta paha; hyvä ja kaunis, mutta valheellinen? Entä sitten, kun vain yksi jäisi: paha ja ruma, mutta tosi; valheellinen ja ruma, mutta hyvä; valheellinen ja paha, mutta kaunis? Kauneus alkaa tuntua ainakin minusta kevyeltä arvolta muihin verrattuna, hyvyys taitaa jäädä vahvimmaksi. Suurin on rakkaus.

Lisäisin listaan totuus, hyvyys myös oikean ja kohtuuden.

[vaivattu sielu]

Jos ei itselleen myönnä olevansa ihan konkreettisesti syntinen, eihän sitä silloin myönnä tarvitsevansa armahdustakaan.

...siis rehellisesti syntinen ja synnintä aiheutuen rehellisesti armoa tarvitseva - siinä minulle haastetta.

vaivattu sielu: Ratsastetaan suvaitsevaisuudella ja ihmisten tasa-arvolla, haluten unohtaa täysin Jumalan sana ja hänen rakkautensa ihmiskuntaa kohtaan.

Johannes: Eikö juuri pyrkimys erilaisuuden hyväksymiseen ja eriarvoisuuden karsimiseen oli sitä rakkaudentyötä, jota Kristus opetti?

Tarkoitin Jumalan rakkaudella sitä, kun Hän sanassaan antaa meille käskyjä ja kieltoja. Hän on myös  rakkaudessaan tarkoittanut, että niitä noudatettaisiin. Oman itsekeskeisyyden ja nautinnonhalun sokaisemana ne kuitenkin sivuutetaan. Verukkeeksi asetetaan suvaitsevaisuus ja tasa-arvo.

Olisiko nyt syytä asettua viettämään Hiljaisuuden Retriittiä, ettei joku taas hermostu ihan perusteellisesti? 

[karjalaisenkyösti]

Mikä ihmeen ajan henki?

Jos artikkelin taikka minkä tahansa tekstin "avaintermit" eivät ole lukijalle tuttuja, jää koko tekstin sanoma tietysti ymmärtämättä.

Yritän lyhyesti vastata kysymykseesi.
Ajan henki on kutakuinkin sama asia, kuin "yleinen mielipide" taikka "yleinen tapa ajatella" taikka "arvomaailma".
Termi "ajan" viittaa siihen, että kyseinen käsite (siis "ajan henki") liittyy johonkin yksittäiseen aikakauteen.
Se voi liittyä aikakauden lisäksi myös jollekin määrätylle maantieteelliselle alueelle tai voi myös kattaa koko maapallon.

Eri aikakausilta voi helposti löytää erilaisia juuri niille omainaisia muotivirtauksia taikka aatteita.
Yleensä puhutaan  "ajan hengestä" jonkun yksittäisen asian suhteen, eli yleisestä käytännöstä  jonkun yksittäisen asian suhteen jonain tiettynä aikana.

Esimerkki yksittäisesta asiasta:
Suomessa vielä 1970 -luvulla oli ajan henki se, että Neuvostoliitosta ei puhuttu julkisuudessa mitä tahansa.
Se oli yleinen ilmiö, jonka lapsi ja nuorikin aina välillä pystyi aistimaan.
Jos ei ollut linjassa ajan hengen kanssa tuossa asiassa, niin saattoi joutua hankaluuksiin.

Ajan hengeltä voi myös kysyä sen näkemyksiä erilaisten asioiden suhteen.
("Kysymisellä" en tarkoita normaalia kysymistä, vaan "ajan hengen" haistelua).

Mitä ajan henki ajattelee Raamatusta?
Ajan henki haluaa määritellä erilaisia raamatullisia termejä uudella tavalla.

Raamattu kertoo, että Jumala on rakkaus.
Raamattu myös määrittelee tämän termin "rakkaus" monin eri tavoin.
Ajan henki haluaa määritellä termin "rakkaus" uudella tavalla, ja sen jälkeen tuoda Raamatun tekstiin sen uuden tavan ymmärtää tuo termi.
Eli toisinsanoen: kun Raamattu käyttää termiä "rakkaus", pitää kyseinen termi ymmärtää ajan hengen määritelmän mukaan, ei Raamatun oman määritelmän mukaan.

[karjalaisenkyösti]

Yhteiskunta on täynnä eri tavalla ajattelevia ihmisiä? Mutta raja kulke moniarvoisuuden ja kaikkiarvoisuuden välillä? Hyväksymme erilaisuuden, mutta emme hyväksy mitä tahansa.

Kannatat "moniarvoisuutta", mutta et kannata "kaikkiarvoisuutta".
Ajan henki määrittelee, mikä milloinkin on tuota hyväksyttyä moniarvoisuutta.

Kaikkiarvoisuus siis käsittää kaiken mahdollisen.
Oletetaan, että maailmassa on kaikkina aikoina ollut 6 erilaista arvoa: a,b,c,d,e ja f.
(Todellisuudessahan niitä on lukemattomia).
Yhtenä aikakautena ajan henki käärittelee, että moniarvoisuuteen kuuluu arvot a,b ja c.
50 vuoden kuluttua ajan henki määrittelee, että moniarvoisuuteen kuuluu arvot a, d ja f.

Rajasi hyväksymäsi "moniarvoisuuden" ja "kaikkiarvoisuuden" (joka sisältää myös ne ns. ei-hyväksytyt arvot) menee enemmistöllä ihmisiä aina sen mukaan, mihin kulloinenkin ajan henki ne vetää.

[karjalaisenkyösti]

Eikä kirkon jäsenen pidä hyväksyä epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta eikä vääryksiä, joita kirkon piirissä tehdään.

Totta.
Tähän vielä lisäisin sen, että seurakunalaisen ei myös pidä hyväksyä rakkauden nimissä tehtyjä loukkauksia tai siihen kehoittamista todellista ja absoluuttista, iankaikkista Rakkautta vastaan.

[karjalaisenkyösti]

Kuinka hyvä kristityn homon pitäisi olla, että hän ja kumppaninsa siunattaisiin avioliittoon kirkossa?

Avioliittoon siunatessa ei kysellä avioparin inhimillistä hyvyyttä.

Avioliitto on kristillisessä mielessä miehen ja naisen välinen liitto.
Vihittävältä parilta (mies ja nainen) ei myös kysellä heidän sekusuaalisesta suuntautumisesta mitään.
Ei siis kysellä heidän mahdollisesta homo/hetero-suuntautumisesta taikka sen vahvuudesta yhtään mitään.
Eikä pidäkään kysellä.

[karjalaisenkyösti]

Olen kuullut eläessäni vain yhden saarnan rehellisyydestä, se oli Laihian herättäjäjuhlilla ja se oli todella herättävä. Muistan sen poikkeavuuden vuoksi vieläkin. Olen ihmetellyt miksi saarnaajat karttavat aihetta puheissaan, kuitenkin se on tutkimusten mukaan suomalaisten tärkein arvo ja sen tulisi olla jokaisen kristityn kunnia. Perättömiä legendoja syötetään herttaisesti ja kansa kuuntelee.

Kuinkahan tuo mainitsemasi tutkimus on tehty?
Rehellisyys on todellakin eräs arvo, jota suomalaiset yleensä arvostavat, kun on kyse muiden ihmisten taikka organisaatioiden toiminnasta minua itseäni kohtaan. Kun taasen on minun toimintani muita ihmisiä / organisaatioita kohtaan, niin rehellisyys EI ole mitenkään häikäisevässä määrin suomalainen ihanne.

Joitain aikoja sitten uutisissä käsiteltiin jotain tiettyä tulipalotyyppiä, oliskos ollut salaman aiheuttamat tulipalot, tai sitten jonkun muun syyn tähden syntyneet tulipalot. Vakuutusyhtiöiden mukaan uutisen mukaan 10% niistä paloista, joilla haetaan vaningon korvauksia olisi itse sytytettyjä paloja.

Veroilmoitusta tehdessä valkoiset valheet eivät taida myöskään olla kovin harvinaisia.
Tuttavapiiristäni löydän esimerkkejä,  kuinka osallistutaan huijaukseen liittyen yhteiskunnan tarjoamiin rahallisiin etuisuuksiin.
Tällainen toimintakaan ei taida kovin harvinaista olla Suomessa.

Myytti suomalaisuudessa arvostettavasta rehellisyydestä on vain toispuoleinen ja oman kilven kiilloitusta syyttä suotta. Olen harrastanut sivutoimisesti erilaisia pienimuotoisia sivubisneksiä, joista saa pientä lisätuloa. Sen olen huomannut, että tuossa rehellisyyspuolessa olisi suomalaisten keskuudessa petraamisen varaa. Ollaan joskus niin nöyriä ja rehellisiä ennen sopimusten kirjoittamista, mutta sopimuksen kirjoittamisen jälkeen ääni saatta muuttua kellossa.

[seppos]

Kuinkahan tuo mainitsemasi tutkimus on tehty?

Asiasta on tehty useita haastattelututkimuksia.

Kuten aiemmin jo totesin niin itselleen sallii sen mikä toiselle on "kuolemansynti".

[karjalaisenkyösti]

Asiasta on tehty useita haastattelututkimuksia.

Kuten aiemmin jo totesin niin itselleen sallii sen mikä toiselle on "kuolemansynti".

Näin jälkeenpäin huomaan, että kysymykseni oli vähän kärkevästi ja ehkä myös hivenen epärehellisesti asetettu.
Tietenkään en epäile, etteikö tutkimuksia olisi tehty, vaikka näyttikin, että ehkä epäilisin.

[seppos]

Näin jälkeenpäin huomaan, että kysymykseni oli vähän kärkevästi ja ehkä myös hivenen epärehellisesti asetettu.
Tietenkään en epäile, etteikö tutkimuksia olisi tehty, vaikka näyttikin, että ehkä epäilisin.

Jos luulit, että menin halpaan niin petit itseäsi. Asia on yksi eniten tutkituista ja jokseenkin vuosittain saadaan tämä sama tulos. Tällaisia tutkimuksia ei oikeastaan voi muuten tehdä kuin haastattelemalla, joko netissä, muuten kirjallisesti tai sitten suullisesti ja käsittääkseni näitä kaikkia on käytetty. Itse olen kerran sattunut olemaan vastaajana.

[Kalistaja]

     Sitä huomaa virkistyvänsä rehellisten ihmisten seurassa; Kalistajaa ärsyttää valhe itsessä ja muissa.

      Olennaista lienee, että onko joku asia oikeasti tottatotta, vai vaiko vain joidenkin kannalta riittävän totta!