Olen tässä miettinyt yhtä jos toistakin. Ennen kaikkea tätä: viitsiäkö ottaa koko teemaa esille. Mutta kun nyt seksistä jaksetaan meuhkata, miettiä raamatullisuuksia, sitä, löytääkö Ihmisen Poika palatessaan uskoa kun on nuo homotkin, ja kun asia nyt on vähän ikävä.
Mutta mitä te teette noitten romanikerjäläisten kanssa?
Niin niin, rikollisliigat roudaavat tänne ja varastavat ansiot. Ruoka ei kelpaa, raha ainoastaan. Poissa mielestä, poissa sitten silmistäkin, tällä kertaa näin päin. Minulle se nyt vain on asia jossa tarvittaisiin vähän vetoapua.
Eikö ole mitään tahoa, jolla voisi auttaa?
Olen tässä huomannut että ruoka kelpaa kyllä. Yritän salaa livauttaa kauppareissulta voileivän tai banaanin eikä syy ole sen ylevämpi kuin semmoinen että tässä lähiössä asenteet ovat jyrkänpuoleiset etenkin kun on nautittu muutakin kuin kansalaisluottamusta kuten nyt vuosiloma-aikaan tahtoo ola, , enkä halua saada turpiini. Varo siinä sitten kun vanhus tarttuu itkien käteen ja solkottaa jotakin josta en ymmärrä muuta kuin jotakin että Jeesuksesta nyt on puhe. Tuttu nimi, siis. Ja syö kyllä sen mitä annetaan.
Siinä on ihmisjoukko, jolle ei taida olla sijaa missään majatalossa, Euroopan romanit. Vaikea juttu, epäilemättä. Mutta vaikea se oli talvisotakin. Minulla on itselläni ollut nälkä ja tiedän, muistan sentään vielä, mitä se oli. Kyllä minä ne nuoret pystyn sivuuttamaan mutten vanhuksia, valitan. Etenkään jos näen etteihän tuo ole oikein tervekään. Eikö nyt mitään voi tehdä, missään, kenenkään välityksellä, kenenkään kanssa? Miten niiden tenavien terveydenhuollon ja oppimisen kanssa on?