Eiku minä puhuin vaan yleensä vedättämisestä, en tästä ketjusta.
No hyvä, siis "yleensä" sitä tapahtuu ihmisellä omassa elämässään päivittäin. Vaikka sitä ei halua myöntää, edes itselleen.
Siis vedättämistä? Eli esim. minä vedätän päivittäin itseäni ja/tai muita, mutten halua myöntää asiaa?
Mikä kaikki on vedättämistä? Siis että ymmärtäisimme asian samalla tavalla. Minusta ainakin se, että johdan jotakuta tietoisesti harhaan jossain asiassa huvikseni tai kenties saadakseni/saavuttaakseni itse jotain? Tai onko vedätystä se, jos joku menee harhaan jonkin minun sanomiseni/tekemiseni seurauksena, vaikken tarkoita johtaa harhaan? Toinen vaan ymmärsi eri tavalla. Ja jos ei ole mahdollisuutta korjata väärinymmärrystä, niin pitäisikö minun syyllistyä siitä tai ymmärtää vedättäneeni?
Kuoppaa voi kaivaa kyntensä verille ja vielä yrittää jatkaa sormentyngillä, mutta minusta raja saa tulla vastaan aiemmin. Jos halkaisen hiusta liian pitkälle, mitä jää jäljelle? Mitä itselleni tapahtuu? Haluaisin liittää nyt mukaan armon. Yritän pysytellä itselleni mahdollisessa inhimillisyydessä niin, että osaan lopettaa, ennenkuin raja tulee vastaan. Siis yritän, mutten voi olla varma, kuinka hyvin onnistun. Päästän irti itsestäni liioittelun osalta, myönnän rajallisuuteni ja antaudun suurempiin käsiin. Toivottavasti osaan pyytää anteeksi, kun siihen on aihetta.
