Kunnioita isääsi ja äitiäsi

[Pirska]

Lutherin Isosta Katekismuksesta:

"Yli kaiken sen mitä edellä on sanottu, tulisi meitä tämän käskyn noudattamiseen kannustaa myös sen, että Jumala on siihen liittänyt ihanan lupauksen. Hän sanoo: "Että kauan eläisit siinä maassa, jossa asut." Päättele tästä itse, miten vakavasti Jumala suhtautuu tähän käskyyn. Hän ei ilmaise vain, että on siihen mieltynyt, että se tuottaa hänelle suurta iloa, vaan se on myös hyödyttävä meitä ja koituva parhaaksemme, jotta voisimme viettää hiljaista ja hyvää, kaikin tavoin rikasta elämää. Tämän vuoksi pyhä Paavalikin sitä niin painokkaasti tähdentää ja ylistää Efesolaiskirjeen 6. luvussa sanoen: "Tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus: 'että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä'." Sillä vaikka muihinkin käskyihin sisältyy lupaus, se ei kuitenkaan minkään muun yhteydessä ole näin selvä ja nimenomainen."

Näin minäkin vahvasti ajattelen.  Eivät juutalaiset ole sen enempää "Jumalan kansaa" kuin ketkään muutkaan! Ja sanoisin kyllä siihenkin käsitykseni että ihan yhtä suuri siunaus tulee meille, rukoilimme sitten juutalaisten tai körttiläisten puolesta tai vaikka kenialaisten, => eli ei minkäänlaista siunausta!

selitys ylläolevaan outoon väitteeseen:  siunaus ei tule rukoilemalla vaan armosta, pyytämättä ja ilmaiseksi.

Minä olen ymmärtänyt, että voin pelastua yksin armosta vaikuttamatta itse yhtään siihen asiaan.

Olen myös ymmärtänyt, että omilla teoillani voin vaikuttaa siihen, millaista tämä maanpäällinen elämäni on.

[juhani]

... lutherilainen Pirska

[Salis]

Lutherin Isosta Katekismuksesta:

"Yli kaiken sen mitä edellä on sanottu, tulisi meitä tämän käskyn noudattamiseen kannustaa myös sen, että Jumala on siihen liittänyt ihanan lupauksen. Hän sanoo: "Että kauan eläisit siinä maassa, jossa asut." Päättele tästä itse, miten vakavasti Jumala suhtautuu tähän käskyyn. Hän ei ilmaise vain, että on siihen mieltynyt, että se tuottaa hänelle suurta iloa, vaan se on myös hyödyttävä meitä ja koituva parhaaksemme, jotta voisimme viettää hiljaista ja hyvää, kaikin tavoin rikasta elämää. Tämän vuoksi pyhä Paavalikin sitä niin painokkaasti tähdentää ja ylistää Efesolaiskirjeen 6. luvussa sanoen: "Tämä on ensimmäinen käsky, jota seuraa lupaus: 'että menestyisit ja kauan eläisit maan päällä'." Sillä vaikka muihinkin käskyihin sisältyy lupaus, se ei kuitenkaan minkään muun yhteydessä ole näin selvä ja nimenomainen."

Minä olen ymmärtänyt, että voin pelastua yksin armosta vaikuttamatta itse yhtään siihen asiaan.

Olen myös ymmärtänyt, että omilla teoillani voin vaikuttaa siihen, millaista tämä maanpäällinen elämäni on.

Periaate hyvä. Kaikki isät ja äidit tai isoäidit ja isoisät eivät ansaitse lastensa kunnioitusta, joskin vanhempaa kunnioittavaa suhtautumista. Mutta maailma on täynnä hyviä isiä ja äitejä, vaareja ja mummuja, jotka ansaitsevat kaiken kunnioituksen.

[karjalaisenkyösti]

Jampe totesi, että "siunaus ei tule rukoilemalla, vaan armosta ja pyytämättä".

Aiemmin totesin, että asioilla on aina useita eri puolia jne...
Toki on niin, että on siunauksia, jotka tulevat armosta, pyysin taikka en - joskus jopa niinkin, että halusin taikka en.
On myös siunauksia, jotka tulevat rukouksen kautta.
Jotkut siunaukset tulevat siksi, että olen ollut ahkera jossain asiassa taikka muuten vain olen tehnyt oikein.

Kun ajatellaan hengellisen puolen suurinta siunausta, eli Kristuksen ristinkuoleman kautta tullutta pelastusta jokaiselle Kristukseen uskovalle, niin tämä siunaus ei siis tule rukoilemalla, vaan siksi, koska Kristus kuoli ja nousi kuolleista.
Tähän siunaukseen varsin hyvin taitaa sopia tuo Jampen toteamus, että se tulee armosta ja pyytämättä, ei rukoilemalla.

Vaikka ihminen olisi kuinka uskovainen & hengellinen, niin siitä huolimatta hän elää täällä maallisen elämän piirissä, normaalien askareiden seassa: käy jaskalla, syö yms.
Osa maallisen elämän siunauksista riippuu siitä, miten ihminen elää. (Niin makaa, kuin petaa)  
Joiltain rajoitetun osin ihminen on oman onnensa seppä.
Jos ihminen elää terveellisesti, hänellä on suurempi todennäköisyys elää pidempään ja terveempää elämää, kuin jos hän ei eläisi terveellisesti.
Jumala on asettanut useita lakejaan maallista elämää eläville ihmisille, joita kovin harvoin armosta kumotaan.
Eräs laki on se, että "niin metzä vastaa, kuin sinne huudetaan".
Jos vaikka huutaa kurkku suorana rivouksia keskellä yötä jonkun suuren talon rappukäytävässä, niin ennemmin taikka myöhemmin poliisi tulee hakemaan häirikön.
Armoon on turha vedota, huutaminen loppuu siihen.
Jos huutaja uskoo Kristukseen, Kristuksen sovitustyö on hänen kohdallaan voimassa, mutta mitään maallista sovitustyötä ei ole, joka vapauttaisi tuon huutajan maallisesta vastuustaan.

Jos joku siis Jumalan käskyn mukaan (taikka mitään tuosta käskystä tietämättään) kunnioittaa isää ja äitiänsä, hän saa siitä maallisen siunauksen juuri siksi, että hän teki tuossa asiassa niin, kuin Jumala oli käskenyt.
Joka pyrkii noudattamaan Jumalan kymmentä käskyä, hän saa suuremman siunauksen elämäänsä, kuin se, joka ei noudata.
Se joka ei edes halua noudattaa tuota lakikokoelmaa, helposti suljetaan tyrmään - jos ei fyysiseen, niin ainakin henkiseen.

Joskus UudenValamon luostarissa aikaa viettäessäni luin jostain ortodoksikirkon levittämästä teoksesta, että ruoka on Jumalan rakkautta ihmiselle fyysisessä muodossa.
Moni saa tämän siunauksen mitään tekemättä.
Tämäkään siunaus ei tule itsestään: jos en minä sitä ole ansainnut, niin joku sen on kuitenkin työllään joutunut ansaitsemaan minulle (toki Jumalan antaessa siihen edellytykset, kuten esim. viljan kasvun ja terveyden).

Hengellisen elämän tärkein tapahtuma on yksin Jumalan suorittama,
maallisella puolella elämä on enemmän taikka vähemmän Jumalan ja ihmisen välistä yhteistyötä, jossa itse voin jossain määrin vaikuttaa saamiini siunauksiin taikka kirouksiin.

[Pirska]

Lapsuudessa pääsin seuraamaan melko paljon avioliittoon vihkimisiä. Sieltä minulle jäivät mieleen papin sanat: "Ellei Herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät."

Tässä minä ajattelen siunausta. Vaikka me ponnistelemme kuinka paljon, mutte Jumala ei siunaa, niin mitään valmista ei tule.

Tietysti täytyy ottaa huomioon, että kaikkea ei voi ajatella näin yksiviivaisesti. Joskus näyttää, että hurskaalla menee huonosti ja jumalattomat menestyvät eli menestysteologiaan ei auta langeta.

[Jampe]

Jospa sitten selittäisin hieman.

Köysti tuolla jo taisikin ansiokkaasti sivuta asiaa, mutta ettei se jäisi liian vähälle huomiolle ja tulisi siten väärin ymmärretyksi niin siksi selitän mitä tarkoitin:




Äkkipäätä katsoen vaikuttaisi siltä kuin erilaisia siunauksia olisi hankittavissa tekemällä hyvää, näinhän luonnollinen ihminen tietenkin ensimmäiseksi ajattelee. Seuraava ajatus lienee jo se, että muistellaan tekemiänsä hyviätekoja ja odotellaan kieli pitkällä pian käsiin putoilevia siunauksia. Kuitenkin raamattu toisaalla monessakin kohtaa kieltää jyrkästi palkanmaksun hyvistätöistä:

Matteuksen evankeliumi kiteyttää asian seuraavasti:  "sillä hän antaa aurinkonsa koittaa niin pahoille kuin hyvillekin, ja antaa sataa niin väärille kuin vanhurskaillekin."



Kska tätä ei voida kiistää, niin seuraako tästä että ne jotka tekevät hyviätöitä, saavat suurempia siunauksia tai enemmän?
Luukkaan evankeliumin tuhlaajapoikavertauksessa vanhempaa veljeä kiusaa täsmälleen sama asia:

" Mutta hän vastasi ja sanoi isälleen: 'Katso, niin monta vuotta minä olen sinua palvellut enkä ole milloinkaan sinun käskyäsi laiminlyönyt, ja kuitenkaan et ole minulle koskaan antanut vohlaakaan, pitääkseni iloa ystävieni kanssa."

Sensijaan nuorempi veli joka ei ollut tehnyt muuta kuin syntiä ja tuhlannut näytti saavan suuremman palkan, kalliit sormukset, juhlapuvut ym.


Edelleen Jeesus itse opettaa toisessa asiayhteydessä vertauksen viinitarhan hoitajista, joka löytyy Matt. 20. luvusta.  Eräät olivat tehneet pitkän päivätyön Herran viinimäessä mutta toiset eivät tehneet juuri mitään, kuitenkin sama palkka?

"Kun nyt tulivat ne, jotka olivat saapuneet yhdennentoista hetken vaiheilla, saivat he kukin denaarin. ja kun ensimmäiset tulivat, luulivat he saavansa enemmän; mutta hekin saivat kukin vain fenaarin. Kun he sensaivat, napisivat he perheen isänttää vastaan ja sanoivat: "nämä viimeiset ovat tehneet työtä vain yhden hetken, ja sinä teit heidät meidän vertaisiiksemme, jotka olemme kantaneet päivän kuorman ja helteen."

"Niin Hän vastasi eräälle heistä ja sanoi: "Ystäväni, en minä tee sinulle vääryyttä; -etkö sopinut minun kanssani denaarista?"



Nyt pääsen ytimeen jota ajan takaa: Jumalan rakkaus, Jumalan armo ja Jumalan siunaus eivät ole erillisiä asioita joista kutakin eri tavoin ansaittaisiin vaan ne ovat yksi ja sama asia!  SE tulee niin pahoille kuin hyvillekin, sateen ja auringon lailla ilman eroitusta.


No entäs tämä sitten:

Galatalaiskirjeessä sanotaan:  "Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää."

ja edelleen Hesekielin kirjassa sanotaan:  "Väkivalta on noussut vitsaksi jumalattomuudelle"

Esimerkiksi nämä ovat samasta asiasta puhuvia rinnakkaiskohtia. Paljon muitakin löytyy!  Samaan kategoriaan menee myös yllämainittu "ettäs kauan eläisit maan päällä jne."


Tämä ei voi tarkoittaa muuta kuin että elämäämme ja maan päälle on asetettu syys-seuraussuhteet jonka mukaan määrittyy esim. se että lapset kantavat isiensä pahojentöiden seurauksia psyykkisinä vammoina, ympäristön saastumisena, juopottelulla menetettyinä omaisuuksina, fyysisinä vammoina hakkaamisen, isestin ym. seurauksena jne.  Tällä kaikella ei ole MITÄÄN tekemistä sen kanssa että JUmalan siunauksia elämään voisi ansaita tai hankkia. Ne tulevat armosta!

Kun ihminen niittä sitä mitä hän kylvää, niin siinä ei ole mitään maagillista, yliluonnollista tai edes ihmeellistä!  Jos annat pelastusarmeijan pataan 100 euroa niin turha on odottaa että "palkkioksi" pian varmaankin mystillinen Jumalan lähettiläs antaa sinulle tyhjästä uuden auton tai tarjoaa aterian!  Sinähän tei vain sen minkä sinun pitikin tehdä!

Toisinpäin kääntäen tämä tarkoittaa sitä että jos lyöt, toiseen tulee vamma jota ei rukoilemalla enää saa pois.  Jos teet hyvää, maailma muuttuu aavistuklsen verran paremmaksi paikaksi ja kuten sanotaan, maailma toimii usein siten että minkä taakseen jättää, sen edestään löytää!  Se on vain syy-seuraussuhde ja yksinkertainen luonnonlaki joka on maan päälle pantu!  Mitään tekemistä yliluonnollisen tai edes rukoilemisen kanssa sillä ei ole!  

SE, että sama lainalaisuus toimii yhtä tehokkaasti julkijumalattomienkin suhteen, pitäisi saada omia ansioitaan ajattelevat kristityt punastumaan häpeästä, että ovat kehdanneet kuvitella rukouksiensa ja tekojensä tähden heitä siunattavan enemmän kuin muita!



Lopuksi vielä esitän kysymyksen, että miten te, jotka kannatatte ajatusta ansaituista siunauksista, vastaisitte ihmiselle jolla ei ole mitään ja joka ei ylety tekemään kaikkea sitä hyvää minkä tietäisi tehtäväkseen?  Hän elää äärimmäisessä köyhyydessä ja puutteessa.

Vastaatteko hänelle JUmalan siunanneen teitä häntä enemmän ,teidän rukouksien ja hyvien töidenne takia?




MInä olen samassa asemassa teidän kanssanne, olen etuoikeutettu ja suhteellisen hyvin oimeentuleva. Vastaisin sellaiselle kysyvälle että minä olen itse käsilläni hankkinut sen mitä minulla on, mutta Jumala ei ole minulle antanut enempää kuin hänellekään sillä maailma toimii tiettyjen lainalaisuuksien alla. vastaisin hänelle että Jumalan siunaus ei ole mitattavissa ihmissilmillä vaan paistaa kuin aurinko kaikkien ylle. Jumalan siunauksen ja maallisen hyvän välille ei voi vetää yhtäläisyysmerkkiä. Raamattu kehoittaa olemaan ahkera sen takia että "joka ei työtä tee, sen ei syömänkään pidä"  -sekään ei ole hengellinen kirous,vaan se on paljas lainalaisuus joka elämässämme vallitsee.


Kysymyksen siitä kuka syntyy etuoikeutettuun asemaan, jätän tässä tietoisesti käsittelemättä. Siihen on toisaalla oma ketjunsa.

[Jampe]

Väärinkäsityksien välttämiseksi pieni tarkennus tuohon loppukappaleeseeni:


Kun sanoin, että ansaitsemme käsillämme sen, mitä ansaitsemme, niin sanoin syvästi tiedostaen että  Isämeidän rukouksessa pyydämme Taivaan Isältä jokapäiväisen leipämme.  Siinä mielessä emme saa itse mitään aikaan vaan kaikki on JUmalan järjestämää loppukädessä.  KÄsitettäköön siis tuo viimeinen loppukappale siten, että siinä yritetään valottaa eroa ansaittujen siunausten ja Jumalan asettamien luonnolakien välillä.

[Pirska]

Kiitos Jampe perusteellisista vastauksista! Minun täytyi ihan lukea uudelleen omat kirjoitukseni, jotta vastaukseni ei menisi ihan metsään.

Minä en missään vaiheessa sanonut, että me hyvillä töillä ansaitsisimme Jumalan siunauksen.
Minä kirjoitin:
"Olen myös ymmärtänyt, että omilla teoillani voin vaikuttaa siihen, millaista tämä maanpäällinen elämäni on. "

Jampe kirjoitti Ihmisyys-ketjussa:
"Kyllä minä tässä kohtaa olisin samaa mieltä Saliksen kanssa; kyllä jokainen viime kädessä itse oman elämänsä suurin seppä on! Turha sysätä vastuuta jonnekin muualle."

Minusta nämä tarkoittavat samaa asiaa hieman eri sanoin ilmaistuna.

Sitten minä kirjoitin:

"Lapsuudessa pääsin seuraamaan melko paljon avioliittoon vihkimisiä. Sieltä minulle jäivät mieleen papin sanat: "Ellei Herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät."

Tässä minä ajattelen siunausta. Vaikka me ponnistelemme kuinka paljon, mutte Jumala ei siunaa, niin mitään valmista ei tule."

Tällä minä tarkoitan sitä, että vaikka minä eläisin kuinka hyvin, mutta Jumala ei siunaisi, niin hyvistä töistäni ei seuraisi mitään hyvää. Toisin sanoen Jumalan asettamat luonnonlaitkaan eivät takaa minun hyvästä teosta seuraavaa hyvää tulosta, ellei Jumala siunaa.

Jampe kirjoitti:
"Lopuksi vielä esitän kysymyksen, että miten te, jotka kannatatte ajatusta ansaituista siunauksista, vastaisitte ihmiselle jolla ei ole mitään ja joka ei ylety tekemään kaikkea sitä hyvää minkä tietäisi tehtäväkseen?  Hän elää äärimmäisessä köyhyydessä ja puutteessa.

Vastaatteko hänelle JUmalan siunanneen teitä häntä enemmän ,teidän rukouksien ja hyvien töidenne takia?"

Minä kirjoitin:
"Tietysti täytyy ottaa huomioon, että kaikkea ei voi ajatella näin yksiviivaisesti. Joskus näyttää, että hurskaalla menee huonosti ja jumalattomat menestyvät eli menestysteologiaan ei auta langeta."

Minä en todellakaan ajatellut Jumalan siunaavan minua rukouksien ja hyvien töiden tähden. Olen aika läheltä seurannut ihmisiä, jotka ovat eläneet jos nyt ei äärimmäisessä, mutta aikamoisessa köyhyydessä. Heidän kohdallaan olen voinut todeta vuosikymmenten saatossa, että kaikki kääntyy niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

Lienenkö tullut ymmärretyksi, se on suuri arvoitus. 

[karjalaisenkyösti]

Asiaa onkin katsottu usealta eri puolelta.
Jo esiin tulleita asioita unhoittamatta lisään tänne vielä yhden puolen tätä kokonaisuutta: Raamatussa sanotaan, että jokaiselle ihmiselle maksetaan palkka tuonpuoleisessä tekojen mukaan, eli sen mukaan, mitä ihminen on tehnyt täällä ajassa.
Jos esim. ei ole uskonut Kristukseen ja joutuu siis tuolle huonommalle puolelle, jossa eletään valtavassa taloudellisessa/henkisessä/hengellisessä kurjuudessa, olot siellä ovat sitä paremmat, mitä parempia tekoja on elämässään tehnyt. Sama koskee myös sitä tuonpuoleisen puolta, jossa eletään valtavassa taloudellisessa/hengellisessä/henkisessä vauraudessa.

Vaikka ihminen teoillaan ei voi ansaita pelastusta, Raamatun tekstien perusteella hän voi tallentaa varojaan taivaan (ja kaikesta päätellen myös helvetin) pankkiholveihin, joista sitten riittää varallisuutta tuonpuoleisen erilaisiin tarpeisiin.
Jeesuksen mukaan ainakaan taivaallisissa pankeissa ei varallisuus sula, sekä että talletussuoja on 100% varma, koska itse Jumala on siinä takuuhenkilönä. Jeesus kehoittaa tallentamaan tuolle taivaan tilille, jotta ihmisellä olisi Hänen mukaansa aarre taivaassa.
Jos kerran on taivaaseen menossa, niin kannattaa ottaa rahansa mukaan taivaaseen.
Mitä niitä tänne jättämään. Jotkut tosin levittävät sellaista harhaanjohtavaa huhua, että omaisuuttaan ei voi ottaa mukaan tuonpuoleiseen.
Huhu ei pidä paikkaansa, ainakaan Raamatun tekstien mukaan.

Rahat tosin pitää ennen matkalle lähtöä vaihtaa sellaiseen muotoon, että niillä on arvoa taivaassa.
Niinhän sitä monesti maallisissakin kuvioissa toimitaan, kun rajoja  ylitetään.
Esim. jos entisestä Neuvostoliitosta matkusti länteen, ei ruplalla tehnyt yhtään mitään.
Ruplat piti vaihtaa rajan toisella puolella länsivaluutaksi, joka taasen rajan toisella puolella kelpasi.

Muistan kerran DDRssä, kun kaupassa halusin ostaa jotain ja minulla oli vain Länsi-Saksan rahaa.
Tarjosin sitä kassalla: ei kelvannut, vaikka länsimarkan virallinen kurssi oli täsmälleen sama, kuin itämarkankin kurssi.

[Pirska]

Lutherin Ison Katekismuksen neljäs käsky löytyy seuraavasta linkistä.

http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/ik/4kasky.html

[Jampe]

"Lapsuudessa pääsin seuraamaan melko paljon avioliittoon vihkimisiä. Sieltä minulle jäivät mieleen papin sanat: "Ellei Herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät."

Tässä minä ajattelen siunausta. Vaikka me ponnistelemme kuinka paljon, mutte Jumala ei siunaa, niin mitään valmista ei tule."

Tällä minä tarkoitan sitä, että vaikka minä eläisin kuinka hyvin, mutta Jumala ei siunaisi, niin hyvistä töistäni ei seuraisi mitään hyvää. Toisin sanoen Jumalan asettamat luonnonlaitkaan eivät takaa minun hyvästä teosta seuraavaa hyvää tulosta, ellei Jumala siunaa.

Koska tuossa tuli useita kiinnostavia kohtia, niin kommentoin näin pala palalta.

Minä en kyllä ajattele noin. Tuollaiseen ajatustapaan liittyy vahvasti mystiikkaa ja romanttisuutta. Olen yrittänyt korostaa sitä että meidät on laitettu elämään tiettyjen lainalaisuuksien ja suorien syy-seuraussuhteiden alla.  Useimmat asiat tapahtuvat täysin luonnollisesti, ilman minkäänlaista yyber-hengellistä salamerkitystä tai taianomaista, mystistä "siunausta".  Usemmissa asioissa ei siis ole mitään yliluonnollista ja siltikin ne ovat Jumalan luomia asioita. Esimerkiksi tämä että jos sinä teet hyvän teon, niin kyllä siitä seuraa automaattisesti hyvää! Ei siihen tarvita lisäksi mitään yliluonnollisia yyber-siunauksia. Onhan se ihan satavarma asia että jos teet vaikka lahjoituksen, niin siitä seuraa hyvää.  Minusta tätä pitää ajatellakin niinpäin, että jo se hyvä aikomuksesi on se "siunaus" ja samoin myös teko.  Ei siihen lisäksi tarvita mitään yliluonnollisia lisäkicksejä!  Näin ollen ajattelen itse että aina kun joku (vaikka julkijumalaton) tekee hyvää niin siitä seuraa hyvää.  Hyvillä töillä on siis AINA siunaus.  Sentähden pohdinta, että "saakohan tämä tekoni tai aikeeni siunauksen eli tuleeko siitä hyvää" -on turha ja hyödytön sillä vastaus on jo annettu:  "Mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää!"
Huomaa nyt sitten, etten minä tässä tarkoita että sinä tavoittelisit yyber-kicksejä vaan yritän valottaa asiaa tällä tavalla!  Hyvillä töillä on itsessään jo siunaus ja pahoilla kirous, mutta sitä ei ole ymmärrettävä niin, että ikäänkuin jotain yliluonnollisia yyber-kirouksia tai -siunauksia tulisi vielä lisäksi, vaan asia on jo paljaaltaan näin!

Osasinkohan selittää tarpeeksi sekavasti?

[Jampe]

Sitten oli kysymys tästä raamatunlauseesta:  "Ellei Herra huonetta rakenna niin sen rakentajat turhaan vaivaa näkevät."

Minusta tässäkin on nyt kysymys siitä, miten tämä ymmärretään!  Jos nyt käsitän oikein, niin sinun näkökannaltasi asiaa voisi kuvailla siten, että ensin teemme jotain ja sitten Jumala ikäänkuin boostaa tekemisemme jolloin vasta jotain saadaan aikaan. Tai sitten Jumala toimii kuten turbo moottorissa eli moottori rupeaa tekemään jotain ja sitten turbo antaa siihen lisäpotkua tai ehkäpä koko voiman, jolloin tekijän osaksi jää kääntää virta-avaimesta virta päälle ja turbomoottori hoitaa loput.

Oma ajattelutapani saattaa kuulostaa kauhean "kuivalta", tylsältä tai jopa epähengelliseltä kun otan tässä raamatun tulkitsemisessa vahvasti huomioon myös ihan tuikitavallisen maalaisjärjen enkä vähättele ns. "tavallisten" (=ei-yliluonnollisten) asioiden merkitystä sillä Jumala on todellakin meille lahjoittanut myös maalaisjärjen ja pannut elämään fysiikan lakien alaisena.  Jos siis vieressä on silta, en lähde ylittämään jokea "vetten päällä" kävellen vaan käytän ensin siltaa koska Jumala hyvyydessään ja viisaudessaan on siihen sillan suonut.

Tästä päästään siihen, että jo se, että meidän on ylipäätään mahdollista tehdä jotain, on itsessään jo se "siunaus" jota odotat vasta tekosi jatkoksi ja boosteriksi. Kannat yksinkertaisesti lähtiessäsi seurapenkin pois herättäjäjuhlilta ja niin sinulla oli "siunaus" tehdä hyvä työ, siunattu työ. Se siis oli itsessään sitä ja siunaus oli jo siinä kun sinulla oli altis mielenlaatu penkkiä kantamaan sekä mahdollisuus tehdä se!  Yksikään ei varmasti rakenna huonetta, jos Herra ei siihen mahdollisuuksia suo; -niin rakentajat ryhtyvät moneen turhaan yritykseen.

Se, että pyydämme jokapäiväistä leipää on, että pyydämme saada olla terveitä tehdäksemme käsillämme työtä leipämme eteen tai jos olemme sairaita tai työttömiä, pyydämme että Taivaan Isä sen jotain muuta kautta soisi, maallisia reittejä pitkin.

En nyt tälläkään taas tarkoita sinua mutta asiaan liittyen minusta on julkeata ja kiittämätöntä pyytää/odottaa/olettaa jotain yliluonnollista jos kerran asia on jo järjestetty siten että se toteutuu fysiikan/luonnonlakien alaisuudessa. Kiittämättömyyttä se on ennenkaikkea koska ei nähdä arvoa arkisille lahjoille kuten sateelle, auringolle ja jokapäiväiselle leivälle.

Tämä on vain yksi aspekti, mutta moinen ajatusmaailma läpikuultaa kaikkien meidän olemattomassa ja huonosti onnistuneessa hengellisyydessämme ja lähes kaikissa mahdollisissa tulkinnoissamme.


Raamattu kehoittaa erityisen voimallisesti meitä tarkkaamaan ja etsimään Jumalaa Hänen töissään, kuten tuulessa, sateessa, elämänkohtaloissa ja kansojen vaiheissa; -erityisen voimallisesti! Hänen sanotaan puhuvan monellakin tavalla, mutta sitä ei vain yleensä kuulla. Sentähden minusta olisi aina ensin etsittävä asoille luonnollinen tulkinta ja vasta jos jokin pakottaa, etsitään vertauskuvallista. Sellainen syy voisi esim. olla, jos raamattu näyttää tulkintamme kautta tulevan ristiriitaiseksi itsensä kanssa. Silloin on suuri mahdollisuus että olemme jo hairahtuneet.

[Jampe]

Vaikka ihminen teoillaan ei voi ansaita pelastusta, Raamatun tekstien perusteella hän voi tallentaa varojaan taivaan (ja kaikesta päätellen myös helvetin) pankkiholveihin, joista sitten riittää varallisuutta tuonpuoleisen erilaisiin tarpeisiin.

Ensinnäkin vilpittömät onnittelut siitä, että osasit kiteyttää ja uskalsit sanoa ääneen asian johon moni yhtyy. Ehkä jopa suurin osa!
Minulle tästä tulee mieleen eräs keskustelu, jossa toinen mies sanoi, että raamatun mukaan emme voi tietää viimeistä päivää emmekä hetkeä. Toinen siihen sitten vastasi, että "emme voikaan ennustaa päivää emmekä hetkeä mutta vuoden ja kuukauden voimme toki raamatunkin mukaan ennustaa..."

Tässä on vähän sama juttu.  Kukaan ei uskalla olla niin julkea, että väittäisi suoraan teoilla ansaittavan taivaspaikan, mutta "toki taivaallista omaisuutta eli ansioita voi täällä ajassa kartuttaa..."  Näinhän se on, että luonnollisella hmiselläon aina tarve tavalla tai toisella ansaita Jumalalta jotain.

Mutta kun raamattu ei ansio-oppia tunne! Jumalalta ei voi ostaa mitään emmekä me ole töissä armon valtakunnassa.  Täällähän toisella on mahdollisuus tehdä enemmän kuin toisella. Perheenisä ei voi antaa paljokaan suhteessa hänen omaisuuteensa kun on niin monta suuta elätettävänä. Köyhä leski taas voi antaa viimeisen pennin kun on vain oma suu huolehdittavana.

Tiedän toki, ettei Jumalan valtakunnassa rahan arvoa mitata samoin kuin maailmassa, samoin ei tekojakaan mitata samoin periaattein.
Silti edustamasi ajatus johtaa siihen että taivaassakin toisella on paremmin kuin toisella!

Mikä taivas se sellainen on? entä mihin unohtui Jeesuksen opetus denaarin päiväpalkasta?

Mitä tarkoittaa se raamatunkohta jonka mukaan hyvää tehtyämme teimme vain mitä olimme velvollisetkin tekemään?  Jääkö Jumala meille velkaa?

Vielä yksi kysymys:

Millainen ihminen julkeaa edes ajatella saavansa palkkaa taivaassa töistään?

[santtu-62]

Millainen ihminen julkeaa edes ajatella saavansa palkkaa taivaassa töistään?

Minä enkä vaan kuvittele ...

[Pirska]

Taidamme puhua Jampen kanssa sen verran "eri kieltä", että emme ihan tarkalleen ymmärrä toisiamme. No, ei se niin vakavaa ole.

Selitän vieläkin. Siunauksella en tarkoita niinkään mitään überluonnollista, vaan juuri sitä, että saamme kuitenkin kaiken Jumalan kädestä. Äh, en osaa selittää tämän paremmin. Antaa olla!