Oi herätkää, te hitaat sielut, juuri (SV 162)

[PekkaV]

ja muistakaa: on Herran armo suuri
unesta synnin teitä etsinyt.
Hän tarjoo armon, luopukaa nyt muusta
ja kuulkaa varoitusta Herran suusta.
Oi valvokaa!

2. Oi herätkää, niin armon valo auttaa
ja synnin ansain vaarat ilmi saattaa
ja valvoviksi silmät valistaa.
Oi, valitkaa se johdattajaksenne,
te muutoin käytte suoraan surmillenne.

3. Oi valvokaa! On henki tosin altis,
vaan liha synnin viettelyksiin valmis
ja sydän perin pohjin turmeltu.
Kun Herralta te tämän valon saatte,
niin hänen tietään aina kulkekaatte.
Oi valvokaa!   

4. Oi valvokaa, niin ettei kuolemanne
kuin varas yöllä tulis majahanne.
Ah, kuolo kaikki säästämättä vie.
On vanhain, nuorten eessä viime retki,
ja kaikilla on kohta lähtöhetki.

5. Oi valvokaa, nyt pyytäin valmiit olla,
kun Jeesus kohtaa teitä tuomiolla.
Jo vaalenevat Herran vainiot.
Kenties hän kutsuu teitä viime kerran,
ja kun on tietymätön tulo Herran,
niin valvokaa!

6. Oi valvokaa, ett' uskon lamppu palais
ja sydämenne Herraa uskoin halais
ja hänen kunniassa tuloaan.
Oi kuulkaa, mitä Jeesus meiltä anoo,
kun minulle ja kaikille hän sanoo:
ain valvokaa!

L. A. Gotter
Sävel Mikkelistä: http://www.h-y.fi/sv/midi/nro162.mid

[myyrä]

Ah, herää sydämeni
Uskomaan, toivomaan...

SV 220 (sanat Lars Nyberg, sävel Sortavalasta).

[Riitta-mummi]

                                 
                            Aamusta aamuun herään
                            ja ilta illan perään
                            käyn rauhaas nukkumaan.
                            Voin päivän päivään liittää,
                            ja hyvyyttäsi riittää
                            et, Herra, väsy auttamaan.

                            virsikirjan virsi 560:4

[PekkaV]

Tuon tästä päivästä kiitoksen Sulle
Häveten Herrani tunnustan sen
huono on ollut mun palveluksen.

Vaan anna armosta anteeksi mulle
että mä rauhassa lepäisin

...

valmista minua astiaksi
joka on sinulle kunniaksi.

[vaivattu sielu]

1. Koko mailm' iloit' mahtaa,  Kaikest' sielust', mielestäns',
Herran tykö tulkaat kaukaa  Te, kuin olett' liitosans',  Iloll' edes astukaat,
Herrall' kiitost' veisatkaat.
2. Hän on se, kuin meidän teki  Kansaksens' ja lampaiksens',
Kosk' ne kadonneeksi näki,  Vapaht' omall' verelläns',
Seisoo kanssam' vaivoisa,  Antaa ilon taivaasa.
3. Hänen porttiins' kiitoksella  Kaikki kansa kulkekaan,
Kiittäin äänell' suloisella  Armons' edest' rakkahan:
Hän on hyvä totisest',  Pitää uskon ijäisest'.
Vuoden 1701 virsikirja, virsi 75

[PekkaV]

"Úlfrista kerrotaan, että hän oli toimelias talonpitäjä. Hänellä oli tapana nousta aikaisin aamulla ja lähteä katsomaan väkeään ja palkollisiaan, karjaansa ja peltoaan. Hän rupesi mielellään puheisiin niiden kanssa, jotka tarvitsivat hänen neuvojaan, ja hän pystyi antamaan neuvoja kaikille, sillä hän oli hyvin viisas mies. Mutta iltaa kohden hän kävi ihmisaraksi ja pahansuovaksi, ja hänen kanssaan oli vaikea päästä puheisiin. Hän oli iltauninen, ja kansa sanoi, että hänellä oli noitataitoja. Häntä ruvettiin sanomaan Ilta-Úlfriksi." (Egillin, Kalju-Grímrinpojan Saaga)

[seppos]

                                 
                            Aamusta aamuun herään
                            ja ilta illan perään
                            käyn rauhaas nukkumaan.
                            Voin päivän päivään liittää,
                            ja hyvyyttäsi riittää
                            et, Herra, väsy auttamaan.

                            virsikirjan virsi 560:4

ja sama Siionin virsissä

Aamusta aamuun herään
ja ilta illan perään
käyn rauhaas nukkumaan.
Voin päivän päivään liittää,
ja iloisesti kiittää
sun laupeuttas, Herra, saan

SV 239 4

[Riitta-mummi]

Kiva seppos kun laitoit tuon SV:n tulkinnan. Siinä on kahdessa viimeisessä jakeessa
otettu ihmisen näkökulma. Virsikirjan jakeissa Jumala on inhimillistetty, mikä ei ollene Jumalan olemus, vaikka toisaalta siitä tulee meille lapsenmielisille sellainen turvallinen tuntu.

Tunnen edelleen huonosti SV:iä, mutta huomena taas veisataan. Sen verran jo sävelmiä muistan että osasin laulaa huomena 96 vuotta täyttävälle ystävälleni pari, kun olin luvannut.

[PekkaV]

Mummi  l a u l a a  Siionin virsiä. Liikuttavaa.

[Riitta-mummi]

Mikä on ero laulamisen ja veisaamisen välillä? Onko Esa Ruuttunen oopperalaulaja vai
oopperaveisaaja?
Enempiä ajattelematta, kun Liisalle yksinäni veisasin, se oli minusta laulamista. Laulunumero oli koulussa 10, mutta huonoa se on nykyään tämän astman kanssa.

Tääl´yksinäni laulelen, mutta huomena porukalla veisataan Hämeenkoskella.

[PekkaV]

Mikä on ero laulamisen ja veisaamisen välillä? Onko Esa Ruuttunen oopperalaulaja vai
oopperaveisaaja?

Kun virttä lauletaan, se on helposti kuitenkin veisaamista, tai se menee veisaamisen puolelle johtuen yhteydestä. Kun laulua veisataan, se on kuitenkin useimmiten laulamista samasta syystä. Ilolaulu Jeesukselle, miksei. Ilolaulu, ilovirsi. Ilolaulu Jeesukselle on mahdollisempi kuin ilolaulu Jumalalle. Ilo v i r s i  Jumalalle tuntuu luontevammalta.
Veisaaminen on harrasta, laulaminen kevyttä, usein myös kevytmielistä. Veisaaminen EI  OLE synkkää, vaan nimenomaan harrasta. Kevytmielisyyteen ei liity meditoimista, mietiskelyä, mikä on veisaamiselle oleellista.
Kun Esa Ruuttunen, oopperalaulaja, esittää Siionin virren, hän ei esitä, vaan veisaa. Hyvä äänenmuodostus ei tee veisaamisesta laulamista.

[PekkaV]

Siionin virsien veisaamisen pyydetään olla oikeastaan, pikemmin kuin mietiskelyä, rukousta, sana, jota yleisimmin käytettään erotukseksi kevyemmältä tuntuvasta laulamisesta.
Siionin virsi on rukousta, ja rukous on harrasta.
Ehkä Virsikirjan virsien laulattamisella ajatellaan madallettavan kirkon kynnystä. Mikä ettei, jos lapsi ei lennä pesuveden mukana.

[Riitta-mummi]

Psalmi 77: 1- 3

Laulunjohtajalle. Jedutinin tapaa. Asafin psalmi.---

Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen,

minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.

Ahdigossani minä etsin apua Herralta,  hänen puoleen sa kurottuu käteni

öisin hellittämättä.

Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.

( suositan lukemaan koko psalmin )

[tosikkoko]

Psalmi 77: 1- 3

Laulunjohtajalle. Jedutinin tapaa. Asafin psalmi.---

Minä rukoilen Jumalaa, huudan suureen ääneen,

minä rukoilen Jumalaa, ja hän kuulee minua.

Ahdigossani minä etsin apua Herralta,  hänen puoleen sa kurottuu käteni

öisin hellittämättä.

Kukaan muu ei voi minua lohduttaa.

( suositan lukemaan koko psalmin )

hyvä oli, kiitos vinkistä.

http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1992/Ps.77.html

ja samaten 78 perään.
----
    38 Mutta Jumala on laupias,
    ei hän tuhoa syntistä, vaan armahtaa.
    Kerta kerran jälkeen hän hillitsi vihansa
    eikä antanut kiivaudelleen valtaa.
    39 Hän muisti, että he olivat vain ihmisiä, vain tuulen henkäys, joka häipyy eikä palaa.

    40 Miten usein he autiomaassa nousivatkaan kapinaan,
    murehduttivat häntä erämaassa!
    41 Yhä uudelleen he uhmasivat Israelin Pyhää,
    koettelivat Jumalan kärsivällisyyttä.
---

[Riitta-mummi]

Kiitos tosikkoko nettilinkistä. Enpä hoksinut itse täältä lukea, vaan tihrustin Raamatusta, jossa teksti on oikea näkötesti. Täältä näkyy hyvin, ja voi kai suurentaakin. Jos osaa.

silmät vesissä sinun pitää Raamattusi lukea