Körttifoorumi

Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 08.11.17 - klo:07:42

Otsikko: Mitä tekisin?
Kirjoitti: PekkaV - 08.11.17 - klo:07:42

   Punnertaisin, pyykkäisin, silittäisin?

Pelasin pasianssia. Microsoft Solitaire Collection TriPeaks.

Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.11.17 - klo:08:18
Välillä tulee mieleen huutaa : " Äiti, mull on tylsää! Mitä mä tekisin !

Päivät kuluu siivoten, kokkaillen, lukien ja telkkaria katsoen. Jotain  k i v a a   pitäis  keksiä. Mitä ?

Autoilu mukaviin maisemiin? Ystävät kyläilemään, tai kyläily ystäviin? Pitkä antoisa puhelu? Vaan, eipä saa aikaseks...

Nyt kun lonkka vihoittelee, mennään sen ehdoilla, ja Matin avulla.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.11.17 - klo:08:24
Katsoin kissavideon.  Olisimpa kissa !

https://www.youtube.com/watch?v=sLnC4fjSKdc
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Pena - 08.11.17 - klo:14:39
Ota esille paperia ja kynä. Piirrä.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.11.17 - klo:14:48
Wau !  Mutta mitä piirrän, anna idea.  :102:
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Pena - 08.11.17 - klo:14:52
Kun en muuta keksi, piirrän mallista sitä, mitä edessäni on, vaikka ruukkukasvin lehtiä. Kukaan ei voi arvioida, piirränkö oikein vai väärin. Näkökulma on vain minun.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.11.17 - klo:14:54
Kiitos.

Itseasiassa olisi kiva jos osaisin avata piirtämisohjelman tässä netissä. Kokeilinkin jo, mutta peruutin kun ei ole taitoja.

Alan piirtää. Perästä kuuluu. :023:
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.11.17 - klo:15:04
Valmis. Koetin tehdä näköisen kopion pöytälampusta .Siinä on kapeahko ja korkea jalka , joka on kai liimattu ohuista puu-levyistä. Malli on kuin katkaistu pyramidi.
Varjostin toistaa jalan mallia, leveämpänä valkoisesta kankaasta.

Varjot sain tehtyä, mutta valon loiste varjostimen läpi oli vaikea.
Helpoin oli sähköjohdon pätkä joka menee läppärin taakse, sekä kaksi kärpäsenkakkaa kankaassa.

Suorat viivat ovat helppo, mutta mittasuhteet ja perspektiivi heittää vähän.
Kivaa kuitenkin ! Sitähän toivoinkin.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: malla - 08.11.17 - klo:15:48
 :eusa_angel:

Piirtäminen on kyllä kivaa.
Sitä olen nyt viime aikoina lähinnä pojan tytön kanssa tehnyt.
Hän seuraa joskus niin tarkkaavaisesti vieressä...sitten värittää kuvia, joita olen piirrellyt.
Ja sormiväreillä hän on järjestelmällinen...vaikka on vasta paljon alle 3 vuotias.
Poikanikin on järjestelmällinen ja miksei myös äitinsä.---ööö siis vaimonsa.

Lasten lauluja on hauskaa laulaa hänelle ja vielä pienemmälle tyttäreni pojalle.

Lorutella.

Ja lukea kirjoja, sitä pikku neiti jaksaisi loputtomasti ja katselee kaikki kuvat hyvin tarkkaan.
Pikku mies, alle 2 vuotta vielä reilusti selaa ja plärää paksusivuisia kirjoja "kräp, kräps, kräps" ja kas kirja lopussa.
Sanon hänelle, ettei mummo ole ihan yhtä nopea kuin sinä.  :icon_eek:
Vaikka minua on sanottu nopeaksi, tytärtäni myös...Tyttäreni joskus sanookin, nauraa, että poika on vieläkin joutuisampi kuin mummo ja äiti.  :icon_razz:
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.11.17 - klo:16:21
Hurraa ! Tässä toinen nopea piirtäjä-mummi.  Huomasitko kuinka se kävi, vaikka en ole itse paljon enää piirustellut. Tylleröt kyllä, lähes aina ottavat paperit ja värikynät ja tekevät ' taidetta'. Varsinkin  vasenkätinen Lotta on taitava. Meillä on jääkaappien ovet päälystetty kuvilla.

Tänään olen palannut lapsuuteen ja ollut lapsekas, Pena sen hoksasi, PekkaV yllytti !

Leikkisin mielelläni vesileikkejä ja tekisin puroja rinteeseen, jos selkä ja lonkka myöntäisi. Peuhaisin lumessa rakennellen ukkoja ja lyhtyjä, jos en olisi kylmälle arka.
Nauraa-kikattelisin leikkikaverin kanssa jos sellaisen saisin. Välillä kyllä tuumailisin.
Olen aina väillä ' muissa maailmoissa', ollut aina. Äiti silloin kysy: Mitä tuuma maksaa ?
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.11.17 - klo:16:29
 Koetin tehdä näköisen kopion pöytälampusta .

 Tässä on mallini, vasemmapuolinen on melkein samassa asennossa:
 https://d38a5rkle4vfil.cloudfront.net/image/images/30/3086721335.jpg
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: malla - 08.11.17 - klo:16:49
Aluksi piirtelin samoja kuin itse lapsena ja omille lapsilleni aikoinaan piirtelin.
Eli kukkia, taloja, tyttöjä, poikia, possuja, lampaita, kissoja, tähtiä, perhosia.
Sitten otin mallia muumimukeista ja Nalle Puh värityskirjasta.
Ja voipaperin läpi saa ihan saman näköisinäkin.
Ja ihan vaan hahmoja ja siihen vaikka silmiä, korviä, häntiä ja nappeja tai mitä milloinkin.
Saatan kertoa samalla tarinaa, keksin itse samalla kun teen...tyyliin Kylli-täti aikoinaan.
Ihan inspiroivaa ja nautin itse ainakin kovasti.
Ja uskon, että lastenlapset nauttivat myös.
Ja leikkiminen on kivaa.
Kaikenlainen yhdessä touhuaminen.
Ulkoileminen.

Ensi maanantaina taas saan viettää kaksinkeskeistä aikaa pojan tytön kanssa.

Mummo odottaa jo sitä taas.  :icon_xmasrazz:

Varmaan leivotaankin joulun alla.
Ja miksei jo ennemminkin.

On hauskaa olla mummo.
Joskin rukoustakin on mukana.
Toivoa ja innostusta.
Kannustusta.
Kaikkea.

Suunnatonta iloa.

Ja jo joulun läheisyyttä.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 08.11.17 - klo:17:02
Muistimpa kaksi halpaa ja hauskaa ( omasta mielestäni ) puuhaa jota lapsena harrastettiin tyttöporukalla.
Otettiin sanomalehden sarjakuvasivu, valittiin yksi tai kaksi mieleistä ruutua. Laitettiin valkoinen kynttilä palamaan ja tiputettiin talia ruudun päälle niin että se peittyi kokonaan. ( Palovaarallinen leikki ! )
Kun tali oli jäähtynyt, se irroitettiin paperista, ja nyt minulla oli pieni taulu !

Toinen leikki: Nypittiin omista ja kavereiden villavaatteista nöyhtää. Ne vanutettiin varovasti laattamaiseksi palaseksi. Erivärisiä palasia yhdisteltiin ja saatiin värillinen ' pilvi'. Se präsäsättiin kirjan välissä ja lopuksi liimattiin keitetyllä perunalla pahvinpala jolle painettiin ' pilvi'. Taas tuli taulu.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: malla - 08.11.17 - klo:17:12
Kivaa.  :109:

Perunalla liimaamisen minulle opetti isä kun olin lapsi.
Minua isä innosti kirjoittamaan, samoin kyllä äitinikin.
Lapsesta saakka olen harrastanut kirjeenvaihtoa.
Sen harrastuksen opetin tyttärelleni myös, hänkin harrasti vuosia useamman kanssa kirjeenvaihtoa.
Oli ihanaa kun isä toi joskus kylällä käydessään mulle erilaisia kirjekuoria ja papereita, antoi postimerkit.

Ja kymmenen tikkua laudalla oli yksi lapsuuteni leikeistä...kun oli koko kylän lapset samalla tontilla niin sitäpä sitä usein.

Sitten oli hassu n imi yhdellä pallopelillä..."muna", siinä heitettiin pallo katolle ja yksi oli kiinni ottajana ja sanoi stop kun pallo oli kädessään ja heittämällä yritti "polttaa" jonkun ja siitä poltetusta tuli sitten uusi kiinniottaja.

Polttopalloa...peiliä, nurkkuria.

Paperinukkeja, nukkeja, nalleja.

Isä soti hienon valkoisen olkalaukun kun olin ekalla koulussa, oli kullan värinen kaunis solki, olin onnesta soikeena silloin.
Sittemmin kun olin siinä teini-iässä niin isä toi kerran sellaisen ruskean mokkalaukun jossa oli hapsut, voi että, se oli sitten "siga-magee"  :icon_biggrin:

Jayhteen kuusijuhlaan sain uuden tunikan ja housut samaa sorttia, hienot taskut ja kaulukset ja napit.
Ihastelin sitä lähes sanattomana.

Kaikkea sitä.

Aloin  nuorena sitten seukkaamaan tulevien lasteni isän kanssa, olin 15 wee silloin ja taisi olla paperinuket piironkini laatikossa vielä silloin tramilla. :icon_cool:
Mutta niin kiva joskus muistella.

Kiitos Pekalle kun aloitit hauskan ketjun.
Kiitos Penalle ja Riitalle kun olette inspiroineet minunkin muistinystyröitäni tässä.  :039:

Kolminkertainen  Hejaa-huuto  :061:
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: donpate - 08.11.17 - klo:21:16
Mulle viuhuu kanssa piirtämisen tai värittämisen nakki kun jälkikasvu on meillä kyläilemässä. Kun vaari ei jaksa konttailla lattialla niin mummi antaa värityskuvia mulle ja lastenlapsille. Pikkuisista on hauskaa kun lisäilen kuviin kaikkea mitä mieleen tulee, koiralle kravaatti, hevoselle hattu ja housut tai takki, katsovat ensin kuvaa ihmetellen ja kiikuttavat sitä mummille ja sitten kovalla äänellä kailottavat, että katso mitä vaari teki  :icon_biggrin:.
Tänään tosin katselin tyttärenpojan (+3v) kanssa pikkukakkosta ja hän käpertyi kainaloon, tunsin itseni tärkeäksi.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: 1944 - 09.11.17 - klo:07:27
^^
^
Laatuaikaa sanotaanko niin.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: vn - 09.11.17 - klo:15:14
Laatuaikaa kyllä!
Muutama viikko sitten käydessäni...
luettiin, laulettiin, rakenneltiin legoilla, ja minä jaksoin vielä kontata lattialla hevosena.  :039:
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: 1944 - 09.11.17 - klo:18:02
Ja monta vuotta vielä  :039:
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: vn - 10.11.17 - klo:13:48
Ratsastajien paino kyllä kasvaa....no...kolmas ei pysy vielä selässäkään...
että toivossa on kai hyvä elää...  :eusa_angel:
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: donpate - 10.11.17 - klo:14:15
Joo, kyllä roodeoa vielä harrastetaan. Eli, ote juniorin niska varustuksesta (vaatetuksesta) ja polvelle katse eteenpäin ja körötellään niinkuin papin polvella. On muksuista hauskaa.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: vn - 10.11.17 - klo:14:34
Körö körö kirkkoon, papinmuorin penkkiin, ruskealla ruunalla, valkealla varsalla...
Ja välillä lauluksi "tuu tuu tupakkarulla, mistäs tiesit tänne tulla"...
ja junioreilla lystiä kun papat ja vaarit pääsee vauhtiin..
Mummoilla kai toiset kujeet...
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 10.11.17 - klo:15:07
Körö-körön ja tupakkirullan lisäksi olen käyttänyt leikeissä ' Jonkin-konkin-koira metsään menee, sipsun-sapsun sieltä kotia tulee'-lorua.

Lapsi laitetaan selälleen sägylle, mummi jalkopäähän. Otan lapsen jalat koukkuun käsiini ja teen polkuliikkeitä pikku jaloilla lorun tahtiin. Jonkin-konkin on hidasta polkemista, sipsun-sapsun nopeaa. Lopuksi kutitetaan vatsasta, ja lapsi nauraa....toistetaan.

Peukalopotti sai sian hei ! on hauska sormileikki, samoin Harkka-harakka huttua keittää.

Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: donpate - 10.11.17 - klo:15:47
OK, meillä homma menee niin että nuori polvi istuu polven päällä kasvot poipäin "ratsusta", tiukka ote niskaasusteista ja pomputetaan ja kädellä ohjataan niin ettei heti putoa. Yleensä meillä hevoinen väsyy ennenkuin on kaikki halukkaat ratsastajat ovat väsyneet.
Lapsenlapset ovat oppineet sen olevan Roodeoa.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: vn - 10.11.17 - klo:20:59
Äitini opetti myös tuon jonkin konkin....itse en ole ketjua jatkanut...
tupakkirullan opetin viime käynnilläni....saa nähdä "toivotaanko" sitä kun joskus taas
kohdataan...valitettavan pitkiä taukoja on, pitkä välimatka...
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: Riitta-mummi - 14.12.17 - klo:17:04
Testasin YLEn vaalikoneessa pressaehdokkaiden ja omat mielipiteeni. Ei yllätystä.
Kärkikolmikkoni oli Haavisto, Kyllönen ja Vanhanen. Peränpitäjät Niinistö, Torvalds ja Huhtasaari.
Haavisto 95 %, Huhtasaari 62 % :sti sopivat

Testaa jos ei ole muuta tekemistä. https://vaalikone.yle.fi/presidentinvaali2018/?lang=fi-FI#1
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: öppiäinen - 15.12.17 - klo:00:32
^Höh heitti minulle Tuula Haataisen. Hesarin vaalikone taisi antaa Merja Kyllösen, vaikka Pekka Haavistolla oli sama prosenttiosuus. Ja sitten näin unta, että valitsin ehdokkaani sen mukaan, ketä oli mukavinta halata. Ja se oli Merja Kyllönen kanssa (tosin Paavo Väyrynen ei siinä vaiheessa vielä ollut ehdolla). Mitä tekisin, luottaisinko uneeni enemmän kuin vaalikoneisiin?
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: seppos - 15.12.17 - klo:16:39
^Höh heitti minulle Tuula Haataisen. Hesarin vaalikone taisi antaa Merja Kyllösen, vaikka Pekka Haavistolla oli sama prosenttiosuus. Ja sitten näin unta, että valitsin ehdokkaani sen mukaan, ketä oli mukavinta halata. Ja se oli Merja Kyllönen kanssa (tosin Paavo Väyrynen ei siinä vaiheessa vielä ollut ehdolla). Mitä tekisin, luottaisinko uneeni enemmän kuin vaalikoneisiin?


Luota intuitioon. Eli mitä ovat saaneet aikaiseksi tai jättäneet tekemättä viime vuosina. Hetke huuma ei ole totuus.
Otsikko: Vs: Mitä tekisin?
Kirjoitti: öppiäinen - 15.12.17 - klo:20:09
^Minulta puuttuu intuitio ja muutama muukin asia (esim. nauhuri joka tallentaa puheen, selkäydin sekä suodatin joka vaientaa turhan voimakkaita tai toistuvia aistimuksia).