Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Riitta-mummi - 04.11.17 - klo:07:34
-
Pyhäinpäivä, Aamun rukoushetken psalmi
Ps. 102:20–29
Herra katsoo pyhästä korkeudestaan,
tähyää taivaasta maan päälle.
Hän kuulee vankien vaikerruksen,
hän vapauttaa kuoleman omat.
Siionissa kuulutetaan Herran nimeä,
Jerusalem kaikuu hänen kiitostaan,
kun kansat kokoontuvat yhteen,
kun valtakunnat tulevat palvelemaan Herraa.
Hän on murtanut minun voimani kesken matkan,
lyhentänyt elinpäivieni määrän.
Minä sanon hänelle: Jumalani, älä ota minua pois puolitiessä!
Sinä elät iäti, ajasta aikaan.
Jo ammoin sinä laskit maan perustukset,
sinun kättesi työtä ovat taivaat.
Ne katoavat, mutta sinä pysyt.
Ne kuluvat loppuun kuin vaate,
sinä vaihdat niitä kuin vaatekertaa,
ja ne vaihtuvat uusiin.
Mutta sinä olet iäti sama,
sinun vuotesi eivät lopu.
Palvelijoittesi lapset saavat asua turvassa,
heidän lastensa lapset ovat huomassasi.
Kunnia Isälle ja Pojalle
ja Pyhälle Hengelle,
niin kuin oli alussa, nyt on ja aina,
iankaikkisesta iankaikkiseen. Aamen.
-
Valvoa mun Jeesus anna aina ristis juurella
https://www.youtube.com/watch?v=CO6I4NqsriM
-
Kun alan tulla vanhaksi
Anna anteeksi, Luojani, kun joskus toivoin olevani varttuneempi ja vanhempi kuin olin. Aikani on kulunut nopeasti. Huoman tulevani vanhaksi ja olen jo.
En pyydä sinua hidastamaan aikaa. Opeta minua iloitsemaan ja kittämään jokaisesta päivästä, jona vielä jaksan hoitaa tehtäviäni. Sinun käsiisi minä jätän jäljellä olevan elämäni. Ole kanssani loppuun asti ja vielä sittenkin.
Olavi Kaukola
-
Kun ei ole mihin menisi
Jumala, sinä olet kaikkialla etkä missään liikaa. Minulla on pieni elintila ja siinäkin olen toisten tiellä. Kotini on ahdas. En osaa olla siellä häiritsemättä muita. Meitä on paljon, mutta meillä ei ole, mihin menisimme. Me olemme kuin sinun Poikasi, jolla ei ollut mihin päänsä kallistaisi. Minulla ei ole hänen hiljaista mieltään eikä erämaan tai vuorenhuippujen rauhaa, jossa tulisin sinun tykösi ja tuntisin olevani kotona. Minä vain harhailen joutilaana. Varjele minua joutumasta tämän sivullisuuteni uhriksi. Ole sinä minun Isäni ja sano, mihin minä menisin ja mitä tekisin. Sinä yksin tiedät minullekin oikean mahdollisuuden.
Olavi Kaukola
-
Kun on aivan tavallinen päivä
Herrani, tämä päivä on mielestäni liian tavallinen. Kaikki menee samoin kuin eilen ja toissapäivänä ja jo kauan sitten. Luen ja kuulen ihmisistä, joille tapahtuu kaikenlaista jännittävää ja mieluisaa. Minulle ei tapahdu mitään, vaikka kuinka toivon ja odotan. Antaisitko minullekin joskus elämysrikkaan päivän?
Tai - en minä oikeastaan tiedä, uskallanko pyytää sellaista. Monet saavat tänäänkin kokea jotakin ainutlaatuista, jota eivät haluaisi ja joka vaikuttaa heidän koko jäljellä olevaan elämäänsä.
Tällainen tavallinen päivä on hyvä. Kiitos tästä päivästä. Auta minua käyttämään se oikein. Suo minulle tilaisuus jollakin tavalla virkistää jotakin lähimmäistäni, joka myös pitää päiväänsä liian tavallisena.
Olavi Kaukola
-
Kun tapahtuu liian paljon
Elämäni Valtias, olen joskus pitänyt elämääni yksitoikkoisena ja tapahtumaköyhänä. Olen huokaillut sen värittömyyttä.
Mutta nyt tapahtuu liian paljon. Saan elää ajassa, jossa voi sattua vaikka mitä. Omassa elämässäni tapahtuu paljon ja monenlaista. Tunnen itseni avuttomaksi kaiken tapahtumisen keskellä, johon en voi itse vaikuttaa. Tiedän, että sinä olet kaikkivaltias ja voit johtaa kaiken parhaakseni. Siitä huolimatta rohkenen pyytää: anna minun viettää rauhallista ja hiljaista elämää ja oppia iloitsemaan siitä.
Olavi Kaukola
-
Kun syytän itseäni
Minä olen taas sillä tuulella, Jumala. En syytä kasvatustani enkä ympäristöäni enkä yhteiskuntaa. Minä en ole tullut siksi, mikä minusta näin kasvatettuna tässä ympäristössä olisi voinut tulla. Olen tuhlannut paljon aikaani ja voimiani. Olen antanut elämäni tilaisuuksien mennä ohitseni tarttumatta niihin. Olen syypää elämäni kitukasvuisuuteen ja se raivostuttaa minua. Moni asia on nyt jo liian myöhäistä, useimmat asiat. Mutta en jaksa enää ajatella niitä.
Anna minulle anteeksi ala-arvoinen elämiseni. Auta minua karkottamaan se pois mielestäni ja tekemään jäljellä olevasta paras mahdollinen. Yksin en kykene siihen. Auta sinä minua.
Olavi Kaukola
-
Kun tekee mieli puhua pahaa
Sain sinulta, Luojani, terävän kielen. Osaan sanoa ilkeästi ja asettaa toisen huonoon valoon. Sinä tiedät, ettei minulta puutu myöskään halua siihen. Jotkut ovat minusta niin vastenmielisiä, että toivoisin kaikkien muidenkin pitävän heitä yhtä epämiellyttävinä. Minä saattaisin nauttia, kun he menettäisivät ystävänsä. Minulla olisi myrkyllistä ainehistoa ja valmiiksi hiotut sanat.
Mutta tämän sinulle sanottuani minusta tuntuu, että tämä jo riittää.
Auta minua hillitsemään terävän kieleni pistot. Auta minua pitämään omana tietonani kaikki paha, jonka voisin lähimmäisistäni kertoa värikkäästi maalaillen.
Ja - jos sinulle sopii - ole niin hyvä ja auta kaikkia lähimmäisiäni myös vaikenemaan siitä pahasta, minkä he aivan totuudellisesti voisivat minusta kertoa.
Olavi Kaukola
-
Kun masennus tulee
Taivaallinen Isäni, olen joskus ollut kaikkeen innostunut. Nyt olen masentunut. Työni ei maistu. Tuntuu turhalta ajatella ja rukoilla. Minusta ei kuitenkaan tule ihmistä, joka olisi ja eläisi sinulle kunniaksi. On parempi, että vetäydyn ajoissa syrjään kuin että tuotan sinulle enemmän häpeää.
Mutta tässä minä vain viivyn. En minä jaksa edes lähteä omille teilleni. Siellä olisi vielä raskaampaa ja toivottomampaa.
Saanhan jäädä tähän, sinun isänsyliisi, jossa masentuneenakin on paras olla. Sinä voit kaikki. Sinä voit poistaa masennukseni ja antaa uuden voiman.
Olavi Kaukola
-
Kun tekee mieli kirota
Jumala, minun tekee mieleni kirota. Minä kirosinkin jo, vaikken täyteen ääneen, sillä olen räjähtämäisilläni. Tämä on liikaa yhden ihmisen osalle yhtenä päivänä. Sisäinen paine nousee ja nousee. Kirous on varaventtiili. Avaan sen etten räjähtäisi. Ymmärräthän, Jumala, minua? Olen kuullut puhuttavan sinun vihastasi ja että sinä voit kirota jonkin ihmisen. Annathan siis minunkin kirota tarpeen vaatiessa, kun teen sen itsekseni.
En kiroa ketään ihmistä, vaikka kiroan joittenkin ihmisten tähden. En kiroa sinuakaan, vaikka olisit mielestäni voinut estää kaikkea kaatumasta ylleni samanaikaisesti.
Minun tekee mieleni kirota ja minä kiroan - itseäni. Se on minun katumustani ja parannustani. En hyväksy itseäni. Jonakin toisena päivänä olen kovasti tyytyväinen itseeni enkä kiroa yhtään. En hyväksy sitäkään.
Olavi Kaukola
-
Kun ei kukaan ymmärrä
Kaikkivaltias Jumalani, minä käännyn nyt sinun puoleesi. Kukaan ihminen ei ymmärrä minua. Vaikka puhuisin kenelle tahansa, kaikki kuuntelevat haluttomasti, omissa ajatuksissaan ja lausuvat jotain merkityksettömiä sanoja.
Sinä tiedät kaikki ja ymmärrät kaikki. Ymmärräthän sinä myös minua juuri tässä tilanteessa ja näissä asioissa? En kyllä oikeastaan itsekään ymmärrä itseäni, vaikka kuinka tahtoisin. Kuinka sitten toiset voisivat ymmärtää. Enhän minä voi olla heille yhtä kiinnostava kuin olen itselleni.
Sinuun panen viimeisen toivoni. Minä en ymmärrä itseäni enkä sinua. Mutta sinä ymmärrät ja rakastat minua. Luotan siihen. Kiitos.
Nyt jaksan taas tämän pimeän päivän.
Olavi Kaukola
-
Kun en kärsisi ketään
Jumalani, minä haluaisin olla rauhassa tänään. En kärsisi ketään. Kaikki puhuvat vain itsestään ja omista asioistaan. Jokaisen läsnäolo ja jaarittelu ärsyttää nyt minua.
Vetäydyn yksinäisyyteen ollakseni kanssasi kahden kesken. Vaikenen. Olen vain. Kuuntelen.
Ehkä minä sitten taas tulen seurallisemmaksi. Ehkä opin iloitsemaan siitä, että minulla on lähimmäisiä, jotka eivät ole sen miellyttävämpiä kuin minä itsekään.
Olavi Kaukola
-
Kun aika tulee pitkäksi
Jumala, olen kyllästynyt kaikkeen enkä saa aikaani kulumaan. Se tuntuu pysähtyneen kuin epäkuntoon mennyt kello. Olen ikävystynyt.
Mutta - kenties vika ei olekaan ajassa vaan minussa.
Monilla ovat menossa viimeiset hetket ja ne tuntuvat kiitävän ohi.
Monella on tekemistä enemmän kuin ehtii. He ottaisivat lisää aikaa, jos voisivat saada.
Jumalani, tule minun aikaani, sen hetkien sisällöksi, sen käytön ohjaajaksi.
Siunaa jokainen hetkeni.
Olavi Kaukola
-
Kun en haluaisi kuolla
Jumala, sinä elät aina, minä elän vain vähän aikaa. Kuolema astui elämäni maisemaan ja pilasi kaiken. Vaikka olen jo saanut täällä olla, en haluaisi vielä kuolla. Kaikki on aivan kesken: työni, suunnitelmani, toiveeni. Ennen kaikkea minä itse olen vielä kypsymätön. En todellakaan halua kuolla. Jumalani, sinä olet elämän henkäys ja aurinko. Loista vielä elämäni ylle ja anna henkäyksesi karkoittaa kuoleman synkkä pilvi tämänhetkiseltä taivaaltani.
Opeta minut ensin elämään. Suo elämässä kypsyä kuolemaan niin, että osaan ja uskallan sanoa: tervetuloa, kuolema - Jeesuksen nimessä.
Olavi Kaukola
-
Kun rahat eivät riitä
Luojani, minulla on tuloja, mutta minulla on myös menoja ja veroja. Minä kiitän sinua tuloistani ja työkyvystäni ja ammattitaidostani. Mutta minä en osaa kiittää sinua siitä, etteivät rahani riitä. En osaa edes tyytyä siihen.
Sinä olet luvannut pitää minustakin huolen ja olet pitänyt. Nyt on uskoni loppumaisillaan. Minulla ei ole mahdollisuutta ansaita enempää. Sinä tiedät, etteivät rahani riitä. Minä olen sen nyt sanonut sinulle. Yritän olla murehtimatta. En tiedä onnistunko.
Olavi Kaukola
-
Kun en saa unta
Jumalani, päivä oli pitkä ja raskas ja huoliakin riitti. Minä uuvuin, mutta uni ei tunnu tulevan. Tässä minä vain kääntelehdin ja turhaan odotan sitä. Kiitän sinua unen kalliista lahjasta, josta olen saanut nauttia. Onko sinulla nyt minulle erityistä asiaa, kun et salli unen tulla? Minä koetan tyytyä unettomuuteen ja odotan sinua kädet ristissä.
Olavi Kaukola
-
Kun olisi tilaisuus kostaa
Pyhä Jumala, olet sallinut vääryyden kohdata minua. Minun tekee mieleni kostaa. Minulla olisi hyvä tilaisuus maksaa takaisin samalla valuutalla ja mitata toiselle sillä mitalla, jolla hän mittasi minulle. Sinä tiedät sen.
Mutta sinä olet sanonut, että kosto on sinun. Minä tyydyn siihen. En ota kostoa omiin käsiini. Ja - näin meidän kesken puhuen - sinunkaan ei tarvitse kostaa minun puolestani.
Tulin tässä ajatelleeksi, etten liene itsekään aivan kostonkestävä ihminen.
Olavi Kaukola
-
Kun huominen on musta
Minä kiitän sinua, Jumala, elämän valoisista ja onnellisista ajoista. Niitä on ollut paljon. Mutta tällä hetkellä kaikki tuntuu synkältä ja huominen näyttää aivan mustalta. En osaa enkä jaksa odottaa tulevaisuudelta enää mitään.
Näin on kyllä ollut joskus ennenkin. Sinä olet vienyt läpi mustan huomispäivän uuteen valoisaan aikaan. Kenties sinä teet niin myös tällä kerralla.
Joka tapauksessa anna minun käteni olla nyt sinun suuressa kädessäsi. Taluta minua, kun en jaksa nähdä eteeni.
Olavi Kaukola
-
Kun tekee mieli lyödä
Sinä kiivas Jumala, minäkin olen nyt täynnä kiivautta. Minun tekee mieleni lyödä erästä ihmistä. Hän loukkasi minua. Hän ei ymmärrä hävetä. Hän ei osaa katua. Jos löisin häntä, hän voisi huomata, ettei ole menetellyt aivan oikein.
Minun tekee mieli lyödä. Psykiatrit sanovat, että se olisi hyvä mielenterveydelleni. Mutta auta sinä minua hillitsemään primitiivireaktioni. Auta minua tekemään kädelläni vain jokin hienostunut liike.
Ja - auta minua panemaan käteni ristiin heti, kun pääsen yksinäisyyteen. Sitten ei tee enää mieleni lyödä.
Olavi Kaukola
-
PekkaV pani niin hyvän linkin virrestä 962, että ehdotan sitä Aamuseuroihin Olavi Kaukolan puheen jälkeen.
( Tekisi mieli tintata kuonoon metsäyhtiöitä ) :icon_wink:
VK 962 kokonaan: http://notes.evl.fi/Virsikirja.nsf/virsi/962?OpenDocument
-
Kun saan ikävän viestin
Jumalani, vahvista nyt minua ja anna minun kestää tämä kova viesti jonka sain. Olisin niin mielelläni jäänyt ilman sitä tai ainakin toivonut sen viipyvän vielä kauan. Se tuli kuitenkin juuri nyt ja juuri tällaisena. Mikään ei muuta sitä paremmaksi.
Anna siis minulle enemmän voimaa, että jaksan jotenkin.
Auta minua olemaan hiljaa, että ehdin ajatella.
Auta minua näkemään tämä asia elämän kokonaisuuden kannalta.
Vahvista minua uskomaan, että sinä olet sallinut tämän ja että sinä tahdot ja voit kääntää tämän jollakin tavalla parhaaksi minulle ja muille.
Auta minua tyytymään vaikken käsitä.
Olavi Kaukola
-
Kun palelen
Tänään on kylmä ja minua palelee. En pidä siitä.
Sinä, joka säädät säät ja lämpötilat, sallit tämän kylmyyden tulla.
Joku kärsii kuumuudesta ja helteestä jossakin toisaalla tällä samalla hetkellä ja toivoo viileämpää säätä.
Isä Luoja, älä hermostu meihin lapsiisi. Meitä on niin monta ja monenlaisissa ilmastoissa.
Kiitos siitä, että minulla on paikka, johon saan mennä lämmittelemään.
Sinun pakkasesi on hyvä, kun se muistuttaa, että joku voi palella sisäisesti. Se on kaikkein pahinta. Tee minusta lämmön lähetti kohtaamilleni ihmisille. Anna sinun rakkautesi säteillä minusta heihin.
Olavi Kaukola
-
Kun olen sairas
Luojani, sinä annoit minulle terveyden. Kiitos suuresta lahjastasi. Anteeksi, että kiitokseni on pahasti myöhässä. En huomannut terveyttäni ennen kuin nyt, kun sitä ei enää ole. Häveten esitän myöhäisen kiitokseni, mutta en voi olla kiittämättä.
Olen sairas. Olen kuin pieni lapsi, joka herää unesta eikä näe äitiä. Olen surumielinen ja melkein itken. En ole tiennytkään, että sairaana oleminen on tällaista ja että ihminen on näin pieni.
Suo minun parantua. Auta minua joka päivä kiittämään terveyden lahjasta.
Olavi Kaukola
-
Kun olen vihainen
Minua on ärsytetty, Jumala. Minä olen antanut ärsyttää itseäni ja nyt olen vihainen. Mielessäni liikkuvat kiihkeät ajatukset. Minä tunnen voivani sanoa ja tehdä vaikka mitä.
Auttaisitko minua nyt olemaan vihainen yksikseni. Varjele minua purkamasta ärtymystäni niihin, jotka sen aiheuttivat. Varjele minua myös räjähtämästä niille, jotka ovat kokonaan viattomia.
Anna minulle voimaa odottaa, kunnes mielentilani tasapainottuu, ja minä kykenen tunnustamaan itselleni ja sinulle, ettei minun kannata olla vihainen.
Olavi Kaukola
-
Kun en elä
Vapahtajani, minä tahdon elää. Minä rakastan ja ikävöin elämää, Minä ajan elämää takaa kaikkialla, mutta se väistää ja pakenee minua. Saan otteen siihen vain harvoin. Kiitos jokaisesta elämän hetkestä.
Mutta nyt ei ole sellainen hetki. Nyt en elä. Mikään ei tunnu miltään paitsi ikävältä. Moni elämän hetki menneisyydessä tuntuu nyt toisenlaiselta. Ne eivät tainneetkaan olla elämää. Minä vain luulin.
Minä en elä. Minussa ei ole elämää. Olen autio ja tyhjä niin kuin koko maailma oli kerran. Ja se on raskasta. Sinun sanotaan elävän, eikä minulla ole mitään syytä epäillä sitä. Sinä sanot olevasi Elämä, ja minä toivon voivani uskoa sen. Sen tiedän ja uskon, että minä en elä vaikka olen hengissä.
Minä tahdon elää. Sinä saat tulla minun autiuteeni ja tyhjyyteeni. Tervetuloa, Elämäni, nyt kun en elä ilman sinua.
Olavi Kaukola
-
Kun lämmitysöljy loppuu
Taivaallinen isäni, minä hätäilen jälleen. Talvi on ankara ja polttoöljy alkaa loppua. Ihmiset palelevat omissa kodeissaan. Minäkin palelin jo vähän aikaa.
Minä kiitän siitä. Sillä minä tajusin entistä paremmin kuinka suuri lahja lämmin koti on. Minä jouduin kyselemään, mitä voisin tehdä, että kaikki ihmiset saisivat lämpimän kodin.
Anna uskoni ja rakkauteni lamppuun oikeaa öljyä, etten voisi olla rauhassa, kun sinä olet koditon kodittomissa lähimmäisissäni ja palelet kylmissä kodeissa.
Olavi Kaukola
-
SV 182 Jos katseemme nostamme:
https://www.h-y.fi/5018-siionin-virret-181190#182
Jaskan veisaamana: https://www.youtube.com/watch?v=tm7W4sMiQ58&t=13s
-
Kiitos taas teille, Pena ja Riitta !
Taivaan Isän hyvyyttä päiväänne.
-
Kiitos taas teille, Pena ja Riitta !
Taivaan Isän hyvyyttä päiväänne.
Hällä mallalla vaan on niin iso ja hyvä syrän <3
-
Kun kaikki harmittaa
Taivaallinen Isä, missä nyt on vika, minussa vai muissa vai ympäristössäni? Kaikki harmittaa minua tänään: ympäristö, ihmiset, uutiset, kaikki. Tahtoisin olla jossakin toisaalla, toisenlaisten ihmisten keskuudessa, toisenlaisten tapahtumien virrassa.
Tahdotko sinä, että minun on oltava tässä? Minusta alkaa tuntua, että tahdot. Minä alan aavistaa, että vika onkin minussa. En ajatellut sinua enkä pyytänyt armoasi, kun lähdin tähän päivään.
Anna minulle nyt uusi armo, kun annoit uuden päivän. Se kirkastaa kaiken.
Olavi Kaukola
-
Kun on sähköhäiriö
Kaiken Luoja ja Herra! Minun talouteni on sekaisin. On pimeää, on kylmää, ei voi keittää, ei tule vettä, ei, ei, ei, ei.
Sähkö on poissa. Minä kiitän sinua siitä, että virta tavallisesti on päällä ja minun elämäni silloin vaivatonta. Mutta minä häpeän itseäni sinun taloudessasi. Olen siinä kokonaan sähköistetty, sinun Henkesi varassa. Ja minä yhdistän virran niin harvoin lukemalla sanaasi, rukoilemalla, käymällä ehtoollisella tai sinun ystäviesi ja apua tarvitsevien lähimmäisteni luona. Anna sähkövirran pian tulla kotiini. Auta minua sinun voimavirtasi yhteyteen ja siinä pysymään.
Olavi Kaukola
-
Niin.
Niinpä niin.
Sanon tähän että aamen.
Ja kiitos.
-
Kun täytän vuosia
Elämäni Herra! Minä olin kerran pieni ja avuton. Mutta minä elin, koska sinä olit sallinut minun syntyä tänne maapallolle. Sinä olet varannut minulle kaiken, mikä on ollut välttämätöntä silloin, kun olin kokonan toisten varassa ja myöhemmin, kun olen itse yrittänyt huolehtia elämäni tarpeista. Kiitos sinulle kaikesta tähänastisesta ja tämänpäiväisestä. Kiitos siitä, että elämäni edelleen on sinun suunnitelmissasi ja että olet kiinnostunut myös minusta.
Suothan anteeksi, että niin harvoin kiitän ja usein huolehdin huomisesta päivästä sekä käytän väärin tämänpäiväistä aikaani. Armahda minua, erehtyvää ihmistä, ja opeta minut elämään ja käyttämään aikaani. Ohjaa minua päivittäin tajuamaan ne hyvät teot, jotka olet edeltäpäin valmistanut, että minä niissä vaeltaisin iloksi lähimmäisilleni ja kunniaksi sinulle.
Siunaa elämäni hetki hetkeltä, että vuoteni ja vuosikymmeneni tulisivat siunatuiksi.
Olavi Kaukola
-
Mitä enemmän ihmisessä on nöyryyttä, sitä enemmän hänellä on hengellisyyttä elämässään. Ylpeällä ei ole tällaista sisäisyyttä. Hän on kuin kypsymätön tähkä, joka seisoo pystyssä. Kypsynyt taivuttaa päänsä. Ylpeä vaeltaa pimeydessä, hän on sisimmässään levoton ja ulkoisestikin tasapainoton ja meluisa. Hän on kuin ilmapallo, jonka paholainen puhaltaa täyteen ja sitten puhkaisee neulalla. Se pamahtaa ja hajoaa.
Pyhä Paisios Athosvuorelainen
-
Sv 161
Herra, siunaa, auta meitä,
vaaroissa myös varjele.
Ole meille armollinen,
kasvoillasi valaise.
Käännä meihin kasvosi,
anna meille rauhasi.
Isän, Pojan, Pyhän Hengen
kunnia ja kiitos! Aamen.
-
Jos ihminen oppii tuntemaan omat lahjansa, jotka on saanut Jumalalta, ja käyttää niitä, hän ei kadehdi ja hänen elämänsä on paratiisia. Monet eivät näe lahjojaan - he näkevät vain toisten lahjat ja joutuvat kateuden valtaan. He pitävät itseään vääryyttä kärsineinä, väheksyttyinä, ja niin he kärsivät ja synkistävät elämänsä. ”Miksi tuolla on tuollaisia lahjoja ja minulla ei?” he sanovat. Sinulla on yhdenlaisia lahjoja, toisella toisenlaisia. Muistatteko Kainin ja Abelin? Kain ei pyrkinyt löytämään omia lahjojaan, vaan tarkkaili Abelin lahjoja. Hän alkoi kadehtia veljeään. Sitten hän syytti Jumalaa ja päätyi lopulta murhaan. Ja kuitenkin voi olla, että hänellä oli enemmän ja suurempia lahjoja kuin Abelilla.
Pyhä Paisios Athosvuorelainen
-
Kun kello herättää
Iankaikkinen Jumala, sinä et ole ajan orja niin kuin minä.
Minä vihaan herätyskelloa, joka soi aina unen ollessa makeimmillaan. Minä tahtoisin nukkua, nukkua. Uni on suloista.
Kiitos siitä, että sain unta ja olisin saanut enemmänkin, ellei kellon olisi tarvinnut hälyttää. Kiitos siitäkin, että olisin saanut enemmän unta, jos olisin illalla käynyt ajoissa levolle. Kiitos myös siitä, että kello herätti, ja että on uusi päivä, johon sain terveenä herätä.
Herätyskelloni julistaa sinun armoasi ja hyvyyttäsi.
Olavi Kaukola
-
Kun katson kelloa aamulla
Herrani! Tämä päivä on täynnä aikaa, sekunteja, minuutteja ja tunteja. Jokainen hetki tarjoaa oman mahdollisuutensa olla sinun ja elää lähimmäisilleni.
Herätä minut huomaamaan, että kello tikittää tilaisuuksia, jotka menevät ainaiseksi ohi, käytän ne hyväkseni tai en.
Anna minun olla kuin kello, jolta ei hetkikään pääse huomaamatta ohi. Vedä minut vireeseen tätä päivää varten, että kunnia olisi sinun ja ilo ihmisten.
Olavi Kaukola
-
Kun saan syödä
Taivaallinen Isä! Kiitos jokapäiväisestä leivästä. Annoit sen taas tänään niin kuin teet päivästä toiseen.
Minä olen niin jokapäiväinen, etten aina muista kiittää. En huomaa kuinka suuri on lahjasi, kun minulla on terveen ihmisen nälkä ja aina ruokaa sen tyydyttämiseen.
Mutta tänään tulin ajatelleksi niitä, jotka ovat sairaita eivätkä voi syödä, vaikka heillä on ruokaa, ja niitä, jotka ovat terveitä ja nälkäisiä, mutta joilla ei ole ravintoa.
Auta minua muistamaan nälän ja syömisen armo. Opeta minua kiitollisin mielin nauttimaan jokapäiväiset ateriani. Mutta auta minua myös tekemään voitavani niiden auttamiseksi, jotka eivät saa syödä.
Olavi Kaukola
-
Kun kaunistan itseäni
Sinä, Jumala, loit kaiken hyväksi. Minäkin olen sinun käsialaasi. Minä en moiti sinua, kun minut tämän näköiseksi teit. Minä tyydyn osaani.
Mutta kun sinä olet sallinut maailman kehittyä ja vaatimustason nousta, haluan huoltaa itseäni ja hiukan tehostaa sinun käsialaasi. Tahdon olla iloksi kanssaihmisilleni ja säästää heitä katselemasta huonosti hoidettua Luojan valmistetta. Suothan sinä minulle sen ilon?
Minä kyllä tiedän, että sisäisen ihmiseni kauneudenhoito on vielä tärkeämpää. Virvoita ja uudista minua sisäisesti. Suo Henkesi uudeksi luovan vaikutuksen heijastua olemuksestani ja tehdä kanssaihmisilleni helpommaksi ja mieluisammaksi olla tekemisissä minun kanssani.
Olavi Kaukola
-
Kun katson näyteikkunaa
Jumala, sinun on maa ja kaikki, mitä siinä on. Sinun on myös tavara, joka houkuttelee näyteikkunalla.
Sinä olet antanut sen valmistajalle työtä. Kauppiaat ja liikkeen henkilökunta saavat toimeentulonsa tavaran myymisestä. Suo heidän kaikkien kiireissään, menestyksessään ja vaikeuksissaan muistaa, että sinä olet antanut heille tehtävän ja toimeentulon.
Näen ikkunassa paljon sellaista, mihin rahani eivät riitä. Näen myös sellaista, minkä mielelläni hankkisin, vaikken ehdottomasti tarvitse.
Auta minua joskus kieltäytymään jostakin tarpeettomasta hankinnasta. Silloin voin antaa säästyneen summan jollekin. Niin moni vaeltaa näyteikkunan ohi raskain mielin, kun hänellä ei ole varoja kaikkein välttämättömimpään.
Olavi Kaukola
-
Kun syön ravintolassa
Elämän Ylläpitäjä, sinä annat minulle tänäänkin jokapäiväisen leipäni. Ruokalistassa on niin monta hyvää lajia, että minun on vaikea valita niistä mieluisin. Kiitos runsaudesta, jonka keskellä elän.
Meitä on täällä monta, myös sellaisia, jotka eivät voi valita mieluisinta lajia, vaan joutuvat tyytymään halvimpaan. Siitä muistan, että tälläkin hetkellä joku on kuolemaisillaan nälkään ja suuret joukot eivät tiedä, millä tyydyttäisivät jo kalvavaa nälkäänsä.
Elämän Ylläpitäjä, voitko johdattaa lapsesi suunnittelemaan ruokalistansa uudelleen niin, että jokaiselle jäisi jotakin, eikä kukaan sairastuisi ylensyömisestä. Anna jollekin oivallus suuren perheesi ruokatalouden järjestelystä ja kaikille alttiutta sen toteuttamiseen.
Armahda meitä, jotka ylensyömme sielumme aliravitsemustilan tähden.
Olavi Kaukola
-
Kun olen ostoksilla
Jumala, minä kiitän sinua ihmisistä, jotka iloisina, ystävällisinä ja avuliaina palvelevat minua. Auta minua olemaan miellyttävä asiakas, joka ei tee toisten päivää raskaammaksi vaan tuo siihen pienen päivänsäteen.
Ohjaa minua harkitsemaan, mitä todella tarvitsen ja minkä voin aivan hyvin jättää ostamatta voidakseni antaa enemmän lähellä tai kaukana puutetta kärsivien ihmisten auttamiseksi. Auta minua muistamaan, että sinä olet ostanut omaksesi minut ja kaikki, jotka ovat ympärilläni.
Opeta meidät kaikki hintoja arvostellessamme ajattelemaan omaa hintaamme ja pitämään mielessämme: me olemme kalliisti ostetut.
Olavi Kaukola
-
Kun muutan
Taivaallinen Isäni, tässä on ollut kotini. Näiden seinien suojissa olen elänyt, iloinnut ja huolehtinut. Tässä olen kokenut yhteyttä omiini ja heidän asioihinsa. Kiitos sinulle kaikista täällä viettämistäni hetkistä ja kaikesta, mitä olet antanut ja sallinut. Anna anteeksi, kun en ole muistanut sinua läheskään joka päivä. Olen rikkonut siinäkin, minkä tiesin sinun tahdoksesi. Olen laiminlyönyt paljon sinua ja rakkaimpiani, enemmän kuin tiedänkään.
Niin kuin tämä huoneisto puhdistetaan uusia asukkaita varten, puhdista minut. Niin kuin se jää tyhjäksi minusta ja tavaroistani, päästä minut vapaaksi kaikesta, mitä täällä viettämässäni ajassa on ollut väärää ja turhaa. Auta uusia asukkaita turvautumaan sinuun enemmän kuin minä ja ole heille yhtä hyvä kuin minulle.
Anna uuden kotini olla suuremmassa määrin sinun temppelisi.
Olavi Kaukola
-
Kun saan asunnon
Vapahtajani, sinä kuljit kodittomana ja yövyit ystäviesi majoissa. Minä sain toivomani asunnon. Minulla on siitä paljon menoja ja kuluja, mutta siinä on hyvä asua. Tahdon tarjota sinulle majaa yhtenä heikoimmista ystävistäsi. Tule luokseni tänne.
Mutta eräs asia häiritsee juuri tätä iloani. On niin monta ihmistä kulkemassa kodittomana ja vailla asuntoa suurten kaupunkien vilinässä ja maaseudunkin teillä. Sinä kuljet heidän kanssaan ja heissä. Auta minua ja muita tuntemaan sinut heissä.
Samalla kun kaikesta sydämestäni kiitän asunnostani, rukoilen: anna meille ihmisille kaikkinainen siunauksesi, myös oikea asuntopolitiikka.
Olavi Kaukola
-
Kun saan uuden puvun
Tänään on hyvä päivä. Sain uuden puvun. Tunnen taas olevani edustava. Kiitos, kaiken Antaja, uudesta puvusta, vaikka menihän siihen paljon rahaa.
Mutta - anna anteeksi. Ajattelin vain omaa edustavuuttani. Aioin edustaa itseäni, vaikka minussa ei ole mitään edustettavaa.
Kun tunnen viihtyväni tässä uudessa puvussa, anna minun edustaa sinua. Tee minusta kiitollinen, tyytyväinen ja nöyrä edustajasi. Auta minua edustamaan sinua erityisesti niiden parissa, jotka ovat masentuneita vanhoissa kuluneissa vaatteissaan ja kadehtien katsovat uutta asuani.
Neuvo minulle tiesi, Herra.
Olavi Kaukola
-
Kun hinnat nousevat
Taivaallinen Isä, sinä annat kaikille kaiken lahjaksi. Sinä tahdot, että jokaisella olisi kaikkea välttämätöntä. Kiitos.
Mutta miksi sinä sallit ihmisten järjestää asiat toisin? Miksi he saavat nostaa hintoja niin, että moni joutuu olemaan vailla välttämättömintä? Hintojen nousu harmittaa minuakin, vaikka tuloni kestävät sen. Aavistan, miltä tuntuu niistä, joille se merkitsee pienmpää tai suurempaa ilman jäämistä. Ohjaa meidän elämäämme niin, että opimme hoitamaan yhteisen taloutemme oikein. Varjele kaikkia ihmisiä kaikelta, mikä edistää sinun tahtosi vastaisia järjestelyjä.
Auta minua ja muita muistamaan, että kalleimpanakin aikana sinä annat kaiken lahjaksi.
Olavi Kaukola
-
Kun käyn apteekissa
Taivaallinen Isä, minä kiitän sinua lääkkeistä, jotka auttavat meitä sairaita kestämään sairautemme ja toipumaan niistä sekä säilyttämään työkykymme. Minä kiitän sinua sairausvakuutuksesta, joka tekee köyhillekin mahdolliseksi saada parhaimpia lääkkeitä niiden kalleudesta huolimatta.
Me tulemme tänne resepteinemme ja elämme toivossa. Auta meitä myös seuraamaan pyhän sanasi lääkemääräyksiä ja turvautumaan sinun armoosi.
Olavi Kaukola
-
Kun etsin verukkeita
Herra, sinä tunnet minut ja heikkouteni. Kuitenkin kehotat minua suorittamaan suuria tehtäviä. Jos sanoisin, ettei minusta ole niihin, väittäisin sinun tekevän pilaa minusta. Sitä en uskalla enkä haluakaan väittää.
Sanon siis vain: minä voin, koska se on tarpeellista ja sinä käsket minua. Anna mnulle tänään tarvittava voima, viisaus ja rakkaus.
Olavi Kaukola
-
Kun lähden lomalle
Suurin Työnantajani, olen odottanut tätä päivää lähes vuoden. Nyt se koitti. Väsyin jo odottamaan. Uuvuin yrittäessäni saada kaiken kuntoon ennen lähtöäni.
Olen uupunut mutta onnellinen. Odotan paljon tältä lomalta, kenties liikaakin.
Anna minulle nyt lomaa myös odotuksesta. Auta minua ottamaan hetki ja päivä kerrallaan ja iloitsemaan siitä, mitä kuhunkin hetkeen sisältyy. Varjele minua kiintymästä siihen, mitä ei tule.
Auta minua olemaan vain ja olemaan sinun huomassasi.
Siunaa edessä olevan loman hetket ja anna sen palvella tarkoitustaan ja sinun tarkoituksiasi.
Olavi Kaukola
-
Kun matkustan junassa
Minä vain istun, ja juna vie minua raiteita pitkin kohti päämäärääni. Saan luottaa siihen, että toiset vastaavat matkani turvallisuudesta.
Suo, Jumala, siunauksesi kaikille rautateillä palveleville, että tämä juna ja kaikki muut tulisivat onnellisesti perille. Auta ylikäytäville saapuvia ja radalla liikkuvia huomaamaan junat, ettei kenellekään tapahtuisi onnettomuutta.
Siunaa myös niitä, jotka ovat olleet tätä junaa rakentamassa ja kaikkia, jotka ovat olleet, tänään ovat ja vastaisuudessa tulevat olemaan tämän junan henkilökuntaa ja matkustajia. Anna meille kaikille halua olla elämässä sinun kyydissäsi ja pysyä sinun johdatuksesi raiteella.
Auta minua olemaan iloinen ja ystävällinen kanssani matkustavia kohtaan, joita en ehkä koskaan muulloin tapaa.
Olavi Kaukola
-
Kun istun kansanpuistossa
Herra, täällä on kaunista. Tämä on suunniteltu tarjoamaan iloa ja virkistystä kaupungin asukkaille.
Istun yksin hiljaisuudessa. Minun on helppo muistaa sinua lintujen laulaessa ja kukkien tuoksuessa. Kiitos tästä hetkestä tässä ympäristössä.
Minä rukoilen: auta myös niitä, jotka tulevat tänne suurena joukkona hälisten, muistamaan sinua ja sinun rakkauttasi. Suo heille iloa ja virkistystä. Suo tämän olla monelle sinun kansasi puisto.
Olavi Kaukola
-
Kun nousen lentokoneeseen
Minä tiedän, Jumala, etten voi maassakaan varjeltua vaaroissani, ellet sinä varjele joka hetki. Mutta noustessani lentokoneeseen tunnen tavallista selvemmin sen, minkä aina tiedän: minä olen pieni ja sinä olet suuri.
Anna siis minun olla sinun suurella kämmenelläsi myös ne hetket, joina en itse voi tehdä yhtään mitään auttaakseni itseäni, jos onnettomuus tapahtuisi.
Anna minulle ja kaikille kanssani matkustaville ja lentohenkilökunnalle armosi ja hyvä matka.
Olavi Kaukola
-
Kun olen leirintäalueella
Suuri Luoja, sinun luontosi on kaunis myös tässä maassa ja tällä paikalla. Sinun rikasmuotoisessa maailmassasi ei ole kahta täysin samanlaista maisemaa. Ei ole myöskään kahta samanlaista kansaa eikä edes kahta samanlaista ihmistä.
Meitä on tällä leirintäalueella monesta maasta ja kansasta. Täällä puhutaan monia eri kieliä.
Mutta me olemme kaikki ihmisiä, jotka ilotsevat ja surevat, joilla on kotimaansa ja kotinsa, omaisensa ja sukulaisensa.
Auta meitä huomaamaan kuinka hyvä meidän on elää sovussa sinun kauniissa maailmassasi.
Siunaa kaikkien meidän kotimaitamme, niitäkin maita joista täällä ei ole ketään.
Olavi Kaukola
(Viimeiset Olavi Kaukolan rukoukset ovat aiheiltaan aika kesäisiä näin tammikuisiin hartauksiin. Haitanneeko tuo?)
-
Kun rentoudun laivalla
Maan ja meren ja taivaan Luoja! En näe nyt maata, vain meren ja taivaan. Näkymä on avara ja ilma raikas. Minun on hyvä tässä laivan kannelle. Ja minulla on niin hyvää aikaa. Kiitos näistä hetkistä. Aavistan tässä ikuisuuden paremmin kuin maan kamaralla.
Niin kuin laiva kantaa minua ja muita yli meren syvyyksien, kanna sinä meitä elämässä kohti sinun suunnittelemaasi satamaa.
Niin kuin me kaikki saavutamme määräsatamamme, anna meidän kerran saapua kotiin sinun luoksesi.
Olavi Kaukola
-
Kun sataa
Jumala, elämäni on harmaa kuin sateinen taivas. En olisi nyt välittänyt pimeästä sadepäivästä. Aurinko ehkä virkistäisi.
Mutta sateesi yksitoikkoisuus panee minut ajattelemaan. Sade on tarpeen luonnolle ja maanviljelijöille ja puutarhureille.
Sateesi on tarpeen myös minulle. Kiitos tästä sateesta. Kiitos sen jokaisesta pisarasta, niistäkin jotka eivät putoa näköpiirissäni.
Olavi Kaukola
-
Kun aurinko paistaa
Oli ilo herätä kun aurinkosi paistoi. Tosin se herätti varhain, mutta aamun äänet ja tuoksut korvasivat menettämäni unen. Kiitos aurinkoisesta päivästä, kaiken Luoja ja Antaja.
Aurinkosi herättää minussa kysymyksen. Sinä annat sen koittaa niin pahoille kuin hyvillekin. Minkälaiselle se paistaa nyt, kun sen säteet lämmittävät minua ja kirkastavat minun päiväni?
Joskus olen mielestäni hiukan hyvä. Usein olen melko paha.
Anna tänään pahuuteni anteeksi ja anna minulle se armo, että aurinkosi loistaa nyt hyvälle ihmiselle.
En tarkoita, että sinä pitäisit minua hyvänä, kyllä sinä minut tiedät. Mutta suo jonkin lähimmäiseni kokea, että ihminen, jonka hän kohtasi, ei ollut kovin paha tänä aurinkoisena päivänä.
Olavi Kaukola
-
Kun oleilen uimarannalla
Kiitos, taivaan ja maan ja veden Herra, lasten puhtaana raikuvasta riemusta, jossa soi kaikki, mitä kesässäsi on.
Kiitos äitien ja isien ilosta, kun heidän lapsillaan on hauskaa.
Kiitos nuorten ilosta toistensa seurassa.
Kiitos vanhusten surumielisestä ilosta elämän äänten kohistessa heidän ympärillään koskettaen heissä olevaa entistä lasta, nuorta, äitiä tai isää.
Kiitos minun ilostani ja meidän kaikkien.
Aurinkosi on lämmin. Taivaasi on kirkas. Luontosi on vihreä. Vetesi on virvoittava. Suvituulesi humina rauhoittaa mielen.
Kiitos iankaikkisen aavistuksesta nopeasti kiitävän elämän keskellä.
Olavi Kaukola
-
Kun loma loppuu
Taivaallinen Isä, kiitos lomasta, ajasta ilman kelloa ja ihmisten orjuutta. Se oli viehättävä. Siinä oli yksi ainoa vika: se kului aivan liian nopeasti.
Kiitos uusista voimista, joita tunnen saaneeni. Lahjoita minulle myös halua ja voimaa käyttää ne tehtävien uskolliseen täyttämiseen.
Kiitos lomasta ja kiitos työstä, jonka ääreen saan palata. Kiitos loman muistoista ja elämän kaipauksesta, jonka loman loppuminen aina herättää.
Olavi Kaukola
-
Kun katsoin elokuvan
Jumalani, minä olen nyt hiljainen. Näin sinun luontoasi. Näin ihmiskätten ja koneitten työtä. Näin ihmiskasvoja. Näin ihmiselämää.
Minä näin ihmisen pahuuden ja heikkouden. Näin myös ihmisen ihmisyyden, sinun kuvasi maan tomussa. Siitä syystä olen hiljainen. En tiedä, mitä sanoisin sinulle.
Katselen omee elämääni ja näen sen uudesta näkökulmasta. Pieni kohtaloni on filmaamisen arvoinen. Sinä tiedät sen. Sinä olet ainoa, joka on kuvannut elämääni alusta asti. Sinä olet ollut ohjaajana, kun kohtaukset ovat yllättäenkin vaihtuneet. Sinulla on mielessäsi kokonaissuunnitelma, jota minä en vielä näe. Sinä tiedät myös lopun, jota en voi arvata. Senkin takia olen hiljainen ja mietteissäni. Sinä panit minut ajattelemaan katsomani elokuvan välityksellä. Kiitos siitä.
Tässä olen hiljaa edessäsi. Olen iloinen, jos leikkaat pois eräitä kohtia, joissa epäonnistuin kauheasti. Olisin vielä iloisempi, jos ne kohdat otettaisiin uudelleen, paremmin, mutta tiedän, että se on liikaa pyydetty.
Me olemme menossa jo tässä asti. Auta minua uudella tavalla muistamaan olevani sinun kamerasi edessä niin yksinäisyydessäni kuin joukkokohtauksissa. Tee minusta persoonallisempi ja parempi kuvattava.
Anna elämäni elokuvaan onnellinen loppu - Jeesuksen nimessä.
Olavi Kaukola
(Pääsimme kirjan Täällä ihminen loppuun.)
-
Herra, minun elämäni Valtias!
Estä minusta laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen henki.
Anna minulle, Sinun palvelijallesi, sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden henki.
Oi Kuningas ja Herra!
Anna minun nähdä rikokseni ja anna, etten minä veljeäni tuomitsisi, sillä siunattu olet Sinä iankaikkisesti.
Amen.
Efraim Syyrialaisen paasrtorukous
-
Veisuu edellisen rukouksen lisäksi:
https://www.youtube.com/watch?v=Ck6v_cPfles
-
Herra Kaikkivaltias, voimien ja kaiken lihan Jumala, joka korkeudessa asut ja nöyrien puoleen katsot, joka sydämet ja sisimmäiset tutkit ja ihmisten salaisuudet tarkkaan tunnet, Sinä ikuinen Valo, jolla ei alkua ole, jonka edessä ei ole muutosta eikä valon ja pimeyden vaihtelua!
Sinä itse, kuolematon Kuningas, ota vastaan meidän rukouksemme, jonka me nyt, Sinun laupeutesi paljouteen turvaten, esiin tuomme Sinulle saastaisilla huulillamme.
Anna meille anteeksi syntimme, jotka olemme tehneet töillä, sanoilla ja ajatuksillamme, tiedolla ja tietämättömyydessä.
Puhdista meidät kaikesta sekä ruumiin että hengen saastaisuudesta ja tee meidät Pyhän Hengen temppeleiksi.
Pyhän Basileios Suuren aamurukouksesta
-
Veisuu Oi Jeesus Kristus
https://www.youtube.com/watch?v=f-hJ8Ay6jYg
-
SV 14 Kaipaan Jeesus sua
https://www.h-y.fi/siionit/kaipaan-jeesus-sua.html
Linkin alapuolella on myös virren veisuu
-
Anna meidän vaeltaa valvovalla sydämellä ja raittiilla mielellä koko tämä elämän yö, odottaen ainokaisen Poikasi meidän Herramme, Jumalamme ja Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen kirkkaan ja julkisen päivän tulemista,
jolloin kaikkien Tuomari tulee kunniassa maan päälle antamaan kullekin hänen tekojensa mukaan, ettei Hän löytäisi meitä langenneina ja nukkuvina, vaan heränneinä ja valvovina Hänen käskyjensä täyttäjinä.
Auta meitä, että me valmistuneina voisimme tulla Hänen kunniansa Jumalalliseen häähuoneeseen ja siihen iloon, jossa juhlavierasten riemuääni on lakkaamaton ja Sinun kasvojesi sanomatonta hyvyyttä näkevien ihastus on sanoin selittämätön,
sillä Sinä olet totinen Valo, joka valistat ja pyhität kaikkia, ja Sinulle ylistystä veisaavat kaikki luodut iankaikkisesti.
Amen
Pyhän Basileios Suuren aamurukouksesta.
-
Jumalani, minä uskon sinuun,
sillä sinä olet itse totuus.
Jumalani, minä toivon sinuun,
sillä sinä olet rajattoman hyvä.
Jumalani, minä rakastan sinua,
sillä sinä itse olet rakkaus,
ja sinun tähtesi rakastan
lähimmäistä niin kuin itseäni.
Katolisen perinteen rukous
-
Hengellinen laki on niin loppuun kaluttu, että enää vain rukousta pidetään hengellisenä työnä, ja vain veisaamista kirkossa pidetään jumalanpalveluksena. Emme halua antaa Jumalalle enempää kuin yhden osan elämästämme, ja hänen tulee tyytyä siihen. Hän ei sitä kuitenkaan siedä, sillä kaikki mikä on minun, kuuluu myös hänelle. Kristitty, joka uskossa tarrautuu Kristukseen - mitä hän muuten tekeekin - voi sanoa: "Oi Kristus, olen sinun luotusi ja palvelijasi. Jos haluat, että ryhdyn suutariksi tai räätäliksi, niin teen sen." Tämä on kristillistä elämää.
Martti Lutherin saarnasta
-
Jokaisen kristityn teon tulee olla Jumalan palvelemista, jotta inhimillinen luonto kaikessa vapautuisi paheistaan katsoessaan Kristuksen kärsimystä ja jotta se alkaisi rakastaa Kristusta ja tuntiessaan lihan himoa tai joutuessaan muunlaiseen kiusaukseen ajattelisi: "Voi, kuinka pääsisin eroon tästä himosta. Jumalani, auta minua!" Kristuksen kärsivällisyyden katseleminen saa ihmisen, joka tunnustautuu tämän Herran palvelijaksi, kokemaan hänet suloisena, lempeänä ja hyvänä. Kaikki virtaa ehtymättä sisältäpäin kohden iäisyyttä, jos sillä on lähteensä ristissä. Kristus on opettanut tämän elämällään ja kuolemallaan.
Martti Lutherin saarnasta
-
Siis kaikki, mikä on Kristuksen, on myös meidän. Se on lahjoitettu meille arvottomille armosta ja sulasta laupeudesta, vaikka oikeastaan olimme ansainneet vihan, kirouksen ja jopa helvetin. Niinpä itse Kristus, joka sanoo tulleensa täyttämään Isän kaikkein pyhimmän tahdon, on tullut Jumalalle kuuliaiseksi. Mitä hän onkin tehnyt, hän on tehnyt meidän puolestamme. Hän on halunnut sen olevan meidän omaisuuttamme sanoessaan: "Minä olen teidän keskellänne niin kuin se, joka palvelee." Ja toisaalla: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan." Jesaja sanoo tästä: "Hän on tehnyt minut palvelijaksi sinun syntiesi tähden ja sälyttänyt minun päälleni sinun pahain tekojesi taakan."
Martti Lutherin saarnasta
-
Vanhurskas seuraa Kristuksen esimerkkiä ja tulee samanmuotoiseksi hänen kuvansa kanssa. Tätä Kristus meiltä vaatii: koska hän on tehnyt kaikkensa meidän puolestamme - hän ei etsinyt omaansa vaan ainoastaan meidän hyväämme - ja koska hän tässä oli mitä kuuliaisin Isälleen Jumalalle, hän tahtoo, että me toimimme hänen esimerkkinsä mukaisesti lähimmäistämme kohtaan.
Martti Lutherin saarnasta
-
Apostoli siis tahtoo, että itse kukin unohtaa itsensä ja luopuu Jumalan lahjoista ja kohtelee lähimmäistään siten kuin lähimmäisen heikkous, synti ja hulluus olisi hänen omansa. Hän ei kerskaile omastaan, ei halveksi muita eikä osoita voitonriemuaan väittämällä, että Jumala on hänen puolellaan ja hän itse on Jumalan kaltainen. Kaikki kuuluu yksin Jumalalle, ja tuollainen ylpeä röyhkeys tekee siitä ryöstösaaliin. Täten siis pukeudutaan "orjan muotoon" ja täytetään apostolin sana "rakkaudessa palvelkaa toinen toisianne".
Martti Lutherin saarnasta
-
Roomalaiskirjeessä ja Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille apostoli opettaa ruumiin jäsenien samanveroisuuden avulla, kuinka vahvat, kunniakkaat ja terveet jäsenet eivät ylpeile heikkojen, kunniattomien ja sairaiden kustannuksella niitä halliten tai ollen niiden jumalia, vaan päinvastoin ne ennemmin palvelevat muita unohtaen oman kunniallisuutensa, terveytensä ja mahtavuutensa. Näin toimien mikään ruumiin jäsen ei palvele itseään eikä etsi omaansa, vaan etsii toisen hyvää - ja sitä enemmän mitä heikompi tuo toinen on. Apostolin sanoja käyttääkseni "täten ruumiin jäsenet pitävät huolta toinen toisistaan, ettei ruumiissa olisi eripuraisuutta". Edellä sanottu ilmaisee selvästi, miten meidän tulee menetellä lähimmäisiemme suhteen eri tilanteissa.
Martti Lutherin saarnasta
-
Jos emme omaehtoisesti ja vapaasta tahdosta ole valmiita riisumaan tuota Jumalan muotoa ja pukeutumaan orjan muotoon, meidät pakotetaan siihen ja meidät riisutaan vastoin tahtoamme. Huomaa tässä kohden Luukkaan evankeliumin kertomus, jossa fariseus Simon Jumalan muodossa vanhurskautensa valtaistuimelta ylpeänä tuomitsi ja halveksi Maria Magdalenaa, jossa hän näki orjan muodon. Mutta katso, kuinka Kristus välittömästi riisui häneltä vanhurskauden muodon ja puki hänet synnin muotoon sanoen: "Sinä et antanut minulle suudelmaa etkä voidellut minun päätäni öljyllä!" Katso, miten suuria syntejä faiseus ei nähnyt! Ja kuinka hän ei huomannut, että tuo inhottava muoto teki hänestä rujon. Kukaan ei enää ajattele hänen hyviä tekojaan. Kristus ei ole tietävinäänkään Jumalan muodosta, johon Simon itsetyytyväisenä ylensi itsensä. Jeesus ei kiitä kutsusta, ei ruuasta eikä kunnianosoituksesta: Simon ei ole mitään muuta kuin syntinen. Häneltä, joka piti itseään vanhurskaana, on riistetty Jumalan muodon kunnia; hämmentyneenä hän nyt istuu orjan muodossaan, tahtoipa tai ei. Sitä vastoin Kristus kunnioittaa Mariaa antamalla hänelle Jumalan muodon, oman muotonsa, ja kohottaa hänet Simonin yläpuolelle. Hän sanoo: "Tämä voiteli minun jalkani ja suuteli niitä, hän pesi ne kyynelillään ja kuivasi hiuksillaan."
Martti Lutherin saarnasta
-
Sinä tietysti sanot: "Eikö sitten ole sallittua kurittaa pahoja? Eikö ole sopivaa rangaista syntejä? Eikö jokaisen velvollisuus ole puolustaa oikeudenmukaisuutta? Tämähän tarkoittaisi tilaisuuden suomista rikollisuudelle." Minä vastaan: Tähän ei ole olemassa yksinkertaista ratkaisua, siksi meidän täytyy tehdä ero eri ihmisten välillä. Ovathan ihmiset näet joko julkisessa virassa tai yksityishenkilöitä. Mikään edellä sanottu ei koske julkisia henkilöitä, toisin sanoen niitä, jotka hoitavat Jumalan säätämää virkaa. Heidän tulee virkansa puolesta ja välttämättä rangaista ja tuomita pahoja, suojella ja puolustaa sorrettuja, koska he eivät toimi itse, vaan Jumala toimii heissä; he ovat Jumalan palvelijoita tässä tehtävässä. Kuten apostoli Roomalaiskirjeessä laveasti selittää, "se ei turhaan miekkaa kanna".
Martti Lutherin saarnasta
-
Jos haluat katua siveettömyyttäsi, älä silloin ala luetella kaikkia paheita, ruokottomuuksia ja niistä seuraavia rangaistuksia - sillä tämä ei ole lopulta kestävää, koska se on väkivaltaista lain voimasta aiheutunutta katumusta - vaan katso siveyden suloisuutta ja sen kauneimpia muotoja, niin että siveys sinänsä ilahduttaa sinun sisintäsi. Näin toimi myös kaikkien muiden hyveiden suhteen.
Martti Lutherin saarnasta
-
Ripittäytyessäsi sinun tulee ajatella, että rakastat yhtä paljon vanhurskautta kuin vihaat syntiä. Sinun tulee paljon enemmän tai oikeastaan yksinomaan huolehtia siitä, kuinka ajattelet viettää uuden hyvän elämäsi, kuin sitä, kuinka hylkäät edeltävän huonon elämäsi tai miten paljon vihaat sitä. Todella tosi - tärkeämpi kuin koko tähänastinen opetus katumuksen eri muodoista - on saksalainen sananlasku, jossa todetaan, että "luopuminen on paras katumus". Paras katumus on siis uusi elämä. Näin apostoli Paavalikin selittää Galatalaiskirjeessään: "Ei ympärileikkaus ole mitään tai ympärileikkaamattomuus vaan uusi luomus."
Martti Lutherin saarnasta
-
Sv 25 Vapahtajani lempeä
1. Vapahtajani lempeä.
Kun täynnä olen syntiä,
niin nöyrästi nyt rukoilen.
Olethan, Herra, tiedän sen,
armoinen.
2. En osaa oikein rukoilla,
vaan Hengelläsi johdata
nimesi kautta anomaan,
luottamaan, että avun saan
aikanaan.
3. Kun epäusko hävettää,
suo, Jeesus, etten siihen jää
vaan lähellesi janoan
ja löydän turvasataman
suojaisan.
4. Minua älä, Jumala,
nyt ankarasti tarkasta.
Katseesi käännä Jeesukseen
ja puolestani kärsineen
pyhyyteen.
5. En muuhun vedota nyt voi
kuin Karitsaan, hän armon toi,
lain täytti, poisti tuomion,
hän yhä vanhurskaus on
verraton.
6. Anteeksiantamuksessa
on elämää ja autuutta.
Vain siinä lähteiden on maa,
elämän vettä ammentaa
sielu saa.
7. Sen ääreen siis nyt kumarrun,
se virvoitus on kiusatun,
ja läsnäolo Jeesuksen
on sielun lepo suloinen.
Uskon sen.
Lars T. Nyberg 1743, suom. E. Lagus 1790, uud. W.Malmivaara 1893, H.Kivekäs 1971, L.Ravantti 2014
-
Aito sydämen katumus ei ole meidän tekomme, vaan se on Jumalan armosta lähtöisin. Siksi meidän tulee olla toivottomia itsemme suhteen ja paeta Jumalan laupeuden suojaan.
Martti Lutherin saarnasta
-
Sinun ei tule vaipua epätoivoon - sitähän Perkele juuri haluaa - vaan sinun tulee täysin luottavaisena sanoa: "Tiedän, että koko elämäni on ansainnut kirouksen, jos se tuomitaan, mutta Herra ei ole käskenyt minua luottamaan omaan elämääni vaan hänen laupeuteensa sanoessaan: 'Ole luottavainen, poikani, sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi'" Samoin psalmissa sanotaan: "Sinun armosi on parempi kuin elämä."
Martti Lutherin saarnasta
-
Syvästi totta on yleisesti tunnettu sanonta: "Ei sakramentti vaan usko sakramenttiin vanhurskauttaa." Pyhä Augustinus lisää tähän: "Sakramentti pesee meidät puhtaiksi, ei siksi, että se toimitetaan vaan siksi, että siihen uskotaan." Mutta ellei sakramentti vanhurskauta vaan usko sakramenttiin. kuinka paljon ennemmin pätee silloin se, ettei katumus vanhurskauta vaan usko!
Martti Lutherin saarnasta
-
Herra valitsee kaksi aasia: toisen, joka on tottunut ratsastajaan, ja toisen, jolla kukaan ei ole aiemmin ratsastanut. Me olemme nämä kaksi aasia sielullisesti ja ruumiillisesti. Ellei Kristusta saarnata, on ihminen siinä asemassa, että jokainen ajaa ja piiskaa häntä - hänellä ei ole hetkenkään rauhaa. Ihminen ei kerta kaikkiaan vapaaehtoisesti täytä lain määräyksiä. Sen minkä hän tekee, hän tekee vain ankaran painostuksen pelosta. Näin hänen tulee olla hurskas, ja hänet ajetaan siihen.
Nuori aasikaan ei ole vapaaehtoinen eikä halukas - se ei salli kenenkään ratsastaa selässään, kunnes Kristus tulee ja saa omantunnon iloiseksi ja innokkaaksi tekemään sen, mikä sen tuleekin tehdä - silloin aasi mielellään hyväksyy ratsastajan selkäänsä.
Martti Lutherin saarnasta
-
Nuori aasi, joka kantaa Kristusta, kuvaa ihmisen uskoa Kristukseen. Vanha aasi, joka seuraa nuorta, merkitsee sitä, että ihmisen tulee tehdä myös hyviä tekoja, jotka seuraavat uskosta. Näin Kristus ratsastaa hengessä, mutta hallitsee myös ruumista. Hän siis lopultakin ratsastaa molemmilla aaseilla. Ihminen on todella vapaa - niin vanhan kuin nuorenkin aasin osalta. Kukaan ei enää voi pakottaa vanhaa aasiakaan tekemään vain ulkonaisia tekoja. Meidän ei enää tule valikoida aikaa eikä paikkaa, sitä tai tätä, mikä meitä sitoo. Älä enää pyri tekemään muuta kuin seuraamaan nuorta aasia, toisin sanoen anna hengen hallita itseäsi ja pidä lihasi kurissa, ettei se vastusta henkeä vaan on sille alamainen. Tällä tavoin kristityn ihmisen on annettava olla vapaa kaikista laeista.
Martti Lutherin saarnasta
-
SV 106 En voi saada lepoa
1. En voi saada lepoa
maailmasta sielulleni.
Onnea en saavuta.
Turhaan juoksen kierrokseni.
Etsin kestävämpää pohjaa,
Herra, minut tielle ohjaa.
2. Tiedän, syli Jeesuksen
minulle on aivan avoin.
Hän on kärsivällinen
rakastavan äidin tavoin.
Kertovat sen ristin haavat:
kurjimmatkin armon saavat.
3. Hänen läsnäoloaan
kaipaa köyhä sydämeni.
Tahdon kuulla uudestaan,
että vuoksi syntieni
Jeesus ristin kantaa jaksoi,
verellänsä kaiken maksoi.
4. Hiljennyn siis ristin luo.
Vaimentukoot epäilykset.
Rauhan minulle hän suo,
peittää armoon erehdykset,
perintöni, hankkimansa,
hänellä on hallussansa.
5. Luottamusta enemmän
pyydän vielä sisimpääni,
pyydän ihmettelevän
mielen, että Herran ääni
vielä minussakin soisi,
ilon sydämeeni toisi.
Anders Odhelius (And. Odel) 1745, suom. E. Lagus 1790, uud. W. Malmivaara 1893, J. Haavio 1971, K. Pispa 2016
-
Kiitos! :eusa_pray: :eusa_pray:
-
Sinun ei tule ajatella, että Kristus olisi vain taivaassa. Hän on itse läsnä ja ohjaa aasia, minne se meneekin. Aasi ei tosin näe häntä. Se katsoo vain kulkusuuntaan, mutta kuitenkin se tuntee ratsastajan aivan selvästi selässään. Aivan samoin on meidän laitamme. Kun Kristus on sydämissämme ja me uskomme häneen, me emme näe Kristusta, mutta me tunnemme hänen läsnäolonsa meissä.
Martti Lutherin saarnasta
-
"Katso ihmistä!" Tällä sanalla on suuri merkitys ja se ilmaisee lyhyesti saman asian kuin Jesajan kirjan 53. luku: "Me näimme hänet, mutta emme voineet katsoa häntä." Samassa jakeessa sanotaan vielä, että "hänellä ei ollut muotoa eikä kauneutta". Jalo ja ankara sääli sai Pilatuksenkin huudahtamaan, hänen nähdessään Jeesuksen, joka oli verissään ja raadeltu, niin orjantappuroiden repimä ja syljen tahraama, ettei hän ollut enää ihmisen kaltainen: "Katso ihmistä!" Tuntuu kuin hän olisi tahtonut sanoa: "Katsokaa, voidaanko tätä miestä pitää enää ihmisenäkään!"
Martti Lutherin saarnasta
-
Kuinka voi se, jossa Kristus itse asuu, olla itkemättä, kun Kristus itkee; olla tuntematta tuskaa, kun Kristus on tuskissaan; olla vapisematta, kun hän vapisee; antaa hänen kärsiä kärsimättä itse mukana? Hengellinen ihminen iloitsee iloitsevien kanssa ja itkee itkevien kanssa; hän antautuu vangittavaksi vangittujen mukana ja haavoitettavaksi haavoitettujen joukkoon; hän kärsii kärsivien kanssa ja ottaa myötätuntoisesti osaa muiden ihmisten tunteisiin ja elämään kuin ne olisivat hänen omiaan.
Martti Lutherin saarnasta
-
Jos itsetuntemus saisi sijaa ja samalla omien puutteittemme tunteminen kasvaisi, meidän olisi helppo olla lempeitä, kärsivällisiä, nöyriä, vähäisiä, lauhkeita ja halveksia kaikkea maallista ja seurata Kristuksen esimerkkiä. Voisimme rukoilla psalmin sanoin: "'Käännä paha vihamiehiini'. Poista kaikki paha minun sielustani ja siirrä se lihaan kaikkine aisteineen, siis vanhaan ihmiseen, sillä se on minun viholliseni. Henki nimittäin vakuuttaa: 'Ihmisen vihollisia ovat nimittäin hänen omat perhekuntalaisensa'. Totuudessa sinä hajotat heidät kuten olet luvannut, ja sinun täyteydessäsi on henki."
Martti Lutherin saarnasta
(Psalmin jae kuuluu nykyisessä muodossaan: "Sinä pelastat minut kaikesta hädästä, ja silmäni saavat nähdä vihollisteni tuhon." Evankeliumin jae kuuluu nykyisessä muodossaan: "Viholliset ovat oman talon väkeä.")
-
Koska emme ole ymmärtäneet Kristuksen kärsimystä, olemme unohtaneet sen, ja koska emme tunnista siinä itseämme, olemme tarttuneet siihen, mikä on meidän ulkopuolellamme. Kuinka sielu voi pidättäytyä katkerista kyynelistä tai ainakaan sydämen huokauksista, kun se näkee Kristuksen verhottuna kärsimykseen ja tajuaa oman kurjuutensa, joka on tulvillaan pahaa ja epätoivoa? Tässä meillä on tarjolla totuudenmukainen, valheesta vapaa kuva omasta surkeudestamme: joka ei tiedä kuka hän on tai sitä epäilee, katsokoon tätä kuvaa ja hän tulee näkemään totuuden itsestään.
Martti Lutherin saarnasta
-
"Jerusalemin tyttäret, älkää itkekö minua vaan itkekää itseänne."
Tässä yhteydessä kielto selvästi kohdistuu sellaista lapsellista ja akkamaista valitusta vastaan, jossa ihmiset ylitunteellisesti kärsivät Kristuksen kanssa ja itse asiassa haluavat hänet rohdokseen ja avukseen halpaan lohdutukseen, koska he ovat unohtaneet itsensä, eivätkä osaa itkeä omaa tilaansa. Kristus pyrkii häneen kohdistuvan myötäkärsimisen avulla saattamaan meidät kärsimään omasta tilastamme ja osoittaa meille, että hän ei halua tuota sentimentaalista vaikerrusta, jossa ihminen itseään huomioon ottamatta valittaa jonkun muun puolesta.
Martti Lutherin saarnasta
-
Ymmärtäväinen ihminen näkee kaikessa pahuudessa ja kurjuudessa ensin itsensä hyvin tietäen ja peläten, että hän itse on ansainnut kaiken tuon ja pahempaakin. Mutta kenessä tunnistaisimme itsemme paremmin ja itkisimme itseämme enemmän kuin Kristuksessa? Ei kenessäkään eikä missään muussa, sillä juuri hänessä ihminen ymmärtää mikä, millainen ja kuinka syvä hänen oma alennustilansa on. Jos joku niin suuri ja arvokas kuin Jumalan ainosyntyinen Poika - vertaansa vailla oleva, kaikkien viattomin ja kunnianarvoisin - joutuu kärsimään meidän puolestamme. Jos siis vain iäinen ja mittaamaton persoona saattoi poistaa meidän kurjuutemme, eikö jokainen silloin kauhistu ja järkyty tajutessaan alhaisuutensa olevan niin ääretön ja loputon. Näin siis ihminen joutuu suureen omantunnon tuskaan ja murheeseen, kun kun hän kärsimyshistoriaa lukiessaan havaitsee Kristuksessa itsensä.
Martti Lutherin saarnasta
-
Mitä siis väität vastaan niille, jotka kiivaasti syyttävät sinua? Sinä itket ja myönnät heidän olevan oikeassa. Mutta katso Kristusta, joka on viattomana kärsinyt ja ottanut kantaakseen tämän sinun puolestasi, ja sano ahdistelijallesi: "Myönnän, että syytös on oikea, että olen kohottanut itseni Jumalan Pojaksi. Mutta Kristus on pyyhkinyt pois kaikki nämä syytökset." Siinä samassa ne ovat mitättömät, koska niillä ei ole pysyvyyttä Kristuksessa, vaikka ne kaikki hänessä ovatkin. Tämä usko pelastaa sinut, tosin vain sillä edellytyksellä, että aina tunnustaudut siihen muotoon, jonka Kristus sinulle antaa ja pakenet itseäsi Kristuksen turviin aidosti uskoen. Silloin ymmärrät, että kaikki sinulle kuuluva uppoutuu häneen ja muuttuu ei-miksikään.
Martti Lutherin saarnasta
-
Kristus sälytti kärsimyksessä päälleen meidän syntiemme kuorman. Siksi meidän tulee sydämissämme olla Jumalan edessä sellaisia kuin hän oli meidän puolestamme ihmisten silmissä. Kuten hän vaikeroi meidän puolestamme, siten meidänkin tulee itkeä itseämme katsoessamme häneen. Hän itse sanoi naisille: "Älkää itkekö minua vaan itkekää itseänne ja lapsianne."
Martti Lutherin saarnasta
-
Kristus on todella ollut kaikista ihmislapsista kaunein. Mikä sitten on tämä kauneus ja muoto? Vastaus: jumalallinen viisaus ja rakkaus, siis järjen valo ja rakkauden voima. Kärsivässä ja kuolevassa Kristuksessa säteilee koko viisaus ja totuus, jolla ymmärrys voidaan kaunistaa. Hänessä ovat kaikki viisauden ja tiedon aarteet kätkettyinä. Miksi kätkettyinä? Siksi, että ne ovat vain mystisin ja hengellisin silmin nähtävissä, ja koska tässä aarteessa on myös kaiken valon lähde ja rakkaus, joka kaunistaa sydämen. Apostoli Paavali sanoo ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille näistä kahdesta asiasta, että Kristus on tullut rakkaudeksi meidän sydämiimme ja Jumalan viisaudeksi meidän ymmärrykseemme, mutta juutalaisten sydämille hän on pahennus ja kreikkalaisten ymmärrykselle hullutus.
Martti Lutherin saarnasta
-
Kiitos Pena ! Tuo puhuttelee minua. Mistä nämä valitset ?
Meillä kuuluu jokaiseen aamun yksi luku Olavi Kaukolan kirjasta Täällä ihminen.
Nyt voisi olla Martti Lutherin vuoro.
-
Minulla on Kirjaneliön 60-luvulla julkaisema Iloinen kärsimys, Valikoima Martti Lutherin saarnoja.
-
Nytpä löytyikin netistä avullasi aarre ! Minun silmieni on hankampi nähdä kuin korvieni kuulla, siispä nautin näistä:
https://www.youtube.com/watch?v=_nNvEnFQZ0Q
Samalta sivulta löytyy useita nauhoituksia. :eusa_clap:
-
Meidän aikanamme rakkaus on kylmennyt, kaikki kristilliset hyveet rappeutuneet ja viisaus vähenemässä, koska emme palauta mieliimme Kristuksen muotoa, jonka avulla elämme oikein ja joka itse opettaa meitä. Voidaan sanoa, että me vaellamme Egyptin pimeydessä, siinä määrin on Kristuksen hahmo joutunut unohduksiin. Samoin kuin Kristuksen kärsimyksen mietiskely tuottaa runsaan hedelmän, niin epäilemättä päinvastaisessa tapauksessa hänen kärsimyksensä unohtaminen tuottaa vahinkoa. Tällaisia hyviä hedelmiä läydät esimerkiksi Ruusutarha-nimisestä hartauskirjasta* ja muistakin kirjoista.
Martti Lutherin saarnasta
(*Rosetum exercitiorum spiritualium et sacrarum meditationum, Basel 1504)
-
hahmo?
-
hahmo?
Luther ei katsonut televisiota. Sketsihahmoja ei renessanssin Saksassa tunnettu.
-
On huomattava, että Raamattu kehottaa meitä ennen kaikkea tarkkaamaan rakkautta miettiessämme kärsimyshistoriaa. Sillä jos onkin tunne-elämän kannalta ja ymmärryksen jalostamiseksi suositeltavaa katsella Kristuksen ihmiseksi tulemista ja hänen kärsimystään, niin vielä suuremmassa määrin tämä sama pätee Jumalan rakkauden katseluun ja tuntemiseen, joka tarjoutuu meille Raamatussa. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa sanotaan: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut..." Samasta evankeliumista luemme myös seuraavan kohdan: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään..." Apostoli Paavali puhuu Jumalan kaikkivoittavasta rakkaudesta Efesolaiskirjeessään*. Galatalaisille hän kirjoittaa: "Joka on rakastanut minua ja antanut henkensä minun edestäni." Jeremian kirjassa sanotaan: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut."
Martti Lutherin saarnasta
(*"Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.")
-
On huomattava, että Raamattu kehottaa meitä ennen kaikkea tarkkaamaan rakkautta miettiessämme kärsimyshistoriaa. Sillä jos onkin tunne-elämän kannalta ja ymmärryksen jalostamiseksi suositeltavaa katsella Kristuksen ihmiseksi tulemista ja hänen kärsimystään, niin vielä suuremmassa määrin tämä sama pätee Jumalan rakkauden katseluun ja tuntemiseen, joka tarjoutuu meille Raamatussa. Esimerkiksi Johanneksen evankeliumissa sanotaan: "Niin on Jumala maailmaa rakastanut..." Samasta evankeliumista luemme myös seuraavan kohdan: "Sen suurempaa rakkautta ei ole kenelläkään..." Apostoli Paavali puhuu Jumalan kaikkivoittavasta rakkaudesta Efesolaiskirjeessään*. Galatalaisille hän kirjoittaa: "Joka on rakastanut minua ja antanut henkensä minun edestäni." Jeremian kirjassa sanotaan: "Iankaikkisella rakkaudella minä olen sinua rakastanut."
Martti Kutherin saarnasta
(*"Jumalan laupeus on kuitenkin niin runsas ja hän rakasti meitä niin suuresti, että hän teki meidät, rikkomustemme tähden kuolleet, eläviksi Kristuksen kanssa.")
Martti Lutherin saarnasta.
-
Martti Lutherin saarnasta.
Kiitos! Hyvä, että jollakin on hoksottimet kunnossa!
-
Toden totta, mitä vähäisempi on kauneus ja mitä suurempi on rumuus ja mitä arvottomampi kärsimys, sitä suurempi ja ihmeellisempi on Kristuksen rakkauden arvo hänen ottaessaan tuon kaiken kantaakseen meidän puolestamme. Jokaisen tulee omasta kokemuksestaan oppia arvioimaan tätä kaikkea seuraavaan tapaan: Jos on jo suurta rakkautta antaa omaisuutensa toisen käyttöön, kuinka paljon suurempi on rakkaus, joka antaa ruumiinsa toisen puolesta! Katsokaa kuinka Herramme, Kaiken Luoja, loppuun asti kestää puolestamme ja antaa itsensä. Jumala on todella tehnyt hyväksemme enemmän kuin voimme kuvitellakaan - onhan tämä aivan mittaamattoman arvokasta.
Martti Lutherin saarnasta
-
Raamattu kehottaa meitä mietiskelemään Kristuksen kärsimystä koko sydämellämme sen sijaan, että erittelisimme sitä järjellämme, koska sydämen mietiskely opettaa meille kaiken*. Voitelu puolestaan merkitsee rakkauden sytyttämiseen tarvittavaa öljyä, josta Pyhä Henki todistaa. Tällä tavoin Pyhä Henki palauttaa mieliimme, mitä Kristus on opettanut. Kristus on voima, viisaus, totuus ja sana. Pyhä Henki, Lohduttaja, taas on välttämätön saadessaan meidät tuntemaan, että sana, totuus ja viisaus vaikuttavat sydämissämme. Tämä saa voitelun aikaan. Siksi me löydämme Kristuksessa yhä uudelleen sydämen ravintoa, jonka ansiosta kasvamme; ilman sitä myös ymmärrys vähenisi, kyllästyneisyys turmelisi sen.
Martti Lutherin saarnasta
* Teissä kyllä pysyy se voitelu, jonka olette Pyhältä saaneet, ettekä te tarvitse kenenkään opetusta. Hänen Henkensä opettaa teitä kaikessa ja on tosi, hänessä ei ole petosta. Niin kuin hän on teitä opettanut, niin pysykää hänessä. (1. Joh. 2:27)
-
Isä, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen, aamen.
Kohta valkeneva aamu muistuttaa meitä Luojamme rakkaudesta lapsiaan kohtaan. Suokoon Hän tämän päivän koitua kunniakseen ja parhaaksemme.
Jumala Kaikkivaltias! Lopeta sodat, nälänhädät ja sairaudet. Tapahtukoon Sinun Tahtosi. Pidä meitä sylissäsi, tuudita helmassasi, älä laske luotasi.
Naisteologit toivovat naista piispaksi *). Me vaadimme. Meitä on... no... en tiedä onko muita. Vaadimme painokkaasti. Olen nähnyt, kuinka elvyttävä on sukupuolisuuden häivyttäminen ja sen esilläolo seurakunnan työssä, seurakunnan elämässä. Kuinka virkistävää, innostavaa, aktivoivaa on rakentaa yhdessä kirkkoamme kaikilla tasoilla. Diakonia, sielunhoito, hartaus, messu rakentuvat eläväksi toiminnaksi yhdessä rinnakkain tehden.
Suokoon Armollinen, Rakastava Isämme lastesi kuulla ääntäsi ja noudattaa Tahtoasi kaikissa toimissa. Vahvista meitä. Ohjaa askeleemme, ajatuksemme ja tekomme. Aamen.
*) https://www.kotimaa24.fi/
-
Kun sinä jossakin kohdassa nöyrryt tai olet lempeä tai kärsivällinen, pyyteelliset ihmiset ihailevat sinua ja ehkä sinä itsekin ymmärtämättömyyttäsi ihailet itseäsi. Mutta jos samalla ajattelet Kristusta, huomaat, ettei suurinkaan nöyryytesi tai kärsivällisyytesi ole yhtään mitään. Miksi näin? Koska sinun maltillisuutesi verrattuna Kristuksen kärsivällisyyteen on yhtä tyhjän kanssa.
Martti Lutherin saarnasta
-
Tämä on viisautta, ottakaamme se opiksi ymmärryksellä.
( Heikosi, mutta hieman ymmärrän pyyteellisyyden ) :102:
-
Sinun tulee Kristuksen kärsimyksestä ymmärtää, millainen maailma on. Sillä maailma suhtautuu Jumalan valtaan ja vanhurskauteen samalla tavoin kuin ihmiset suhtautuvat Kristukseen. Siksi Kristus oikeutetusti kiistää Pilatuksen edessä, että hänen valtansa olisi tästä maailmasta, koska maailma on hänen vihollistensa valta-aluetta, mikä ilmenee hänen kärsimyshistoriassaan. Mutta hänelle on sanottu: "Sinun tulee hallita vihollistesi keskellä." Ja näin hän sanoo omilleen: "Jos maailma teitä vihaa, niin tietäkää, että se on vihannut minua ennen teitä. Jos te olisitte maailmasta, niin maailma rakastaisi omiansa; mutta minä olen valinnut teidät maailmasta, sen tähden maailma vihaa teitä." Tässä sinulla on erinomainen peili, joka näyttää, millainen maailma on ja millaisia ovat monet muutkin asiat.
Martti Lutherin saarnasta
-
Jos joku on niin kova ja paatunut, ettei Kristuksen kärsimys pelästytä häntä ja johda häntä itsetuntemukseen, hänen on syytä olla peloissaan. Sillä sinun on loppujen lopuksi tultava Kristuksen kuvan ja Kristuksen kärsimyksen kanssa samanmuotoiseksi - tapahtukoon se sitten tässä maailmassa tai helvetissä. Viimeistään kuolemassa ja kiirastulessa sinun täytyy pelolla ja vavistuksella kokea kaikki mitä Kristus ristillä kärsii. Mutta onhan julmaa joutua kuolinvuoteellaan odottamaan tällaista tulevaisuutta. Siksi sinun tulee pyytää Jumalalta pehmentämään sydämesi ja antamaan sinulle mahdollisuuden mietiskellä Kristuksen kärsimystä hedelmöittävästi.
Martti Lutherin saarnasta
-
Ei ole mahdollista, että me itsestään kykenemme perusteelliseen Kristuksen kärsimyksen mietiskelyyn, jollei Jumala paina sitä sydämeemme. Tämän mietiskelyn sen paremmin kuin minkään muunkaan opin tarkoituksena ei ole, että itse omasta voimastasi siihen pystyisit, vaan sinun tulee ensin etsiä ja kaivata Jumalan armoa, jotta armon varassa jotakin voisit. Tästä johtuu, että Kristuksen kärsimystä ei mietiskellä oikealla tavalla, kuten edellä on osoitettu. Ihmiset eivät ole huutaneet Jumalaa avuksi, vaan he ovat toimineet omasta voimastaan ja keksineet omat tapansa mietiskellä Kristusta. He suhtautuvat tähän asiaan täysin ihmiskeskeisesti ja vailla vähintäkään pelkoa ja kunnioitusta.
Martti Lutherin saarnasta
-
Radion aamuhartaus 12.3.2018 Jyrki Koivisto Ylöjärvi aiheet:Mielikuvien petollisuus, luopuminen, tyhjentyminen, hiljaisuus.
https://areena.yle.fi/1-4348902?autoplay=true
-
Voimme ilman muuta sanoa, että jos ihminen todella miettii Jumalan kärsimystä yhden päivän, yhden tunnin tai vaikkapa vain neljännestunnin, se on hänelle itselleen parempi kuin jos hän paastoaisi kokonaisen vuoden, joka päivä rukoilisi psalmin tai vaikkapa kuuntelisi sata messua. Sillä mietiskely muuttaa ihmistä olennaisesti ja synnyttää hänet uudestaan kasteen tavoin. Kristuksen kärsimys täyttää näin ollen luonnollisen ja jalon tehtävänsä. Se ottaa hengiltä vanhan Aatamin ja karkottaa kaiken halun, ilon ja luottamuksen siihen, mitä luodut meille suovat. Me joudumme samaan asemaan kuin Kristus, kun Jumala oli hylännyt hänet.
Martti Lutherin saarnasta
-
Koska koko asia ei ole meidän vallassamme, sattuu usein, että me pyydämme Jumalan apua emmekä kuitenkaan saa sitä heti sillä hetkellä. Meidän ei kuitenkaan tule epäillä tai lakata pyytämästä. Toisinaan on niin, että emme pyydä Jumalalle mieluisalla tavalla, sillä pyynnön tulee olla vapaa ja esteetön. Näin ihminen masentuu ja elämä tuntuu hänestä surkealta. Saattaa olla ettei hän tiedä, että juuri Kristuksen kärsimys saa hänessä aikaan sellaisen mielentilan.
Martti Lutherin saarnasta
-
Kun näemme syntiemme lepäävän Kristuksen päällä ja hänen ylösnousemuksessaan voittavan ne, ja jos rohkeasti uskomme tähän, silloin synnit ovat kuolleet ja ne on pyyhitty pois. Synnit eivät voi jäädä Kristukseen, sillä hänen ylösnousemuksensa on nielaissut ne. Et näe hänessä enää haavoja ja tuskia eli mitään synnin merkkejä ylösnousemuksen jälkeen. Paavali sanoo, että Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden ja noussut kuolleista meidän vanhurskautemme tähden. Kristus tekee kärsimyksellään syntimme tiettäväksi ja hävittää ne. Hän tekee meidät vanhurskaiksi ylösnousemuksellaan ja vapauttaa meidät kaikista synneistä, kun me uskomme sen.
Martti Lutherin saarnasta
-
Jos et voi uskoa, sinun tulee pyytää Jumalalta apua. Uskokin on yksin Jumalan varassa ja sekin on samalla tavoin toisinaan julkisesti nähtävissä, toisinaan salassa kuin kärsimyskin. Voit tästedes suhtautua asiaan siten, ettet enää katsele Kristuksen kärsimystä - sillä se on nyt tehnyt tehtävänsä ja pelästyttänyt sinut - vaan tunkeudut sen läpi ja katselet hänen ystävällistä sydäntään, joka on niin täynnä rakkautta sinuun, että se pakottaa hänet raskaasti kantamaan sinun omantunnontuskasi ja syntisi.
Martti Lutherin saarnasta
-
Tällöin sinunkin sydämesi lämpenee häntä kohtaan, ja uskon luottamus vahvistuu. Kulje sen jälkeen Kristuksen sydämen kautta Jumalan sydämeen ja näe, että Kristus ei olisi voinyt osoittaa sinulle rakkautta, jollei Jumala ikuisessa rakkaudessaan olisi halunnut niin käyvän, sillä Kristuksen rakkaus sinuun on samalla hänen kuuliaisuuttaan Jumalalle. Kohtaat tässä Jumalan hyvän isänsydämen ja kuten Kristus sanoo, hän itse vetää sinua Isän luo.
Martti Lutherin saarnasta
-
Radion aamuhartaus. Pelastusarmeija, Kotka. Kapteeni Maarit Vuollet puhuu
https://areena.yle.fi/1-4349147?autoplay=true
-
Kun sydämesi on Kristuksessa vahvistunut ja vihaa syntiä rakkaudesta eikä rangaistuksen pelosta, tulee Kristuksen kärsimyksen tästä lähtien olla esimerkkinä koko elämässäsi, ja sinun tulee ajatella sitä myös toisella tavoin. Tähän asti olemme ajatelleet sitä sakramenttina, joka vaikuttaa meissä ja me kärsimme. Nyt ajattelemme, että me myös toimimme, nimittäin seuraavasti:
Jos onnettomuus tai sairaus rasittaa sinua, ajattele, kuinka vähäistä se on verrattuna Kristuksen piikkiseen orjantappurakruunuun tai nauloihin, joilla hänet ristiinnaulittiin.
Jos sinun täytyy tehdä jotain tai luopua jostain vastahakoisesti, ajattele, kuinka Kristus sidottuna ja vangittuna sysättiin paikasta toiseen.
Martti Lutherin saarnasta
-
Jos ylpeys on sinun kiusauksesi, katso, kuinka Herraasi pilkattiin ja häväistiin yhdessä ristin ryövärien kanssa.
Jos siveettömyys ja himo yllyttävät sinua, ajattele, kuinka katkerasti Kristuksen arkaa lihaa kidutettiin, lävistettiin ja ruoskittiin.
Jos viha ja kateus kiusaavat sinua ja himoitset kostoa, ajattele, kuinka Kristus itkien ja vaikeroiden rukoili sinun ja kaikkien vihollistensa puolesta, vaikka hän täydellä syyllä olisi voinut kostaa.
Martti Lutherin saarnasta
-
Kun raskasmielisyys tai mikä hyvänsä muu vaiva painostaa sinua ruumiillisesti tai henkisesti, vahvista sydäntäsi sanomalla: "No, miksi minun ei tulisi kärsiä pientä surua, kun Herrani hikoilee Getsemanen puutarhassa verta pelosta ja surusta. Sellainen on laiska ja hävytön renki, joka itse haluaa lojua vuoteessa, kun hänen Herransa kamppailee kuolontuskissa."
Martti Lutherin saarnasta
-
Näetkös, Kristuksessa voidaan saada vahvistusta ja lohdutusta kaikkia paheita ja hyveettömyyttä vastaan. Tämä on oikea tapa mietiskellä Kristuksen kärsimystä, nämä ovat Kristuksen kärsimyksen hedelmät. Tässä harjoittautuminen on parempaa kuin kaikkien kärsimyshistorioiden kuunteleminen tai kaiken maailman messujen viettäminen. Ei siksi, etteivätkö messut olisi hyviä vaan siksi, että ne eivät auta mitään tuollaisessa mietiskelyssä ja harjoituksessa.
Martti Lutherin saarnasta
-
Oikeat kristityt soveltavat Kristuksen nimen ja elämän omaan elämäänsä kuten pyhä Paavali sanoo: "Ne, jotka kuuluvat Kristukselle. ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen yhdessä Kristuksen kanssa." Kristuksen kärsimystä ei tule toistaa sanoin ja näön vuoksi vaan eläen ja totuudenmukaisesti. Pyhä Paavali kehottaa meitä: "Ajatelkaa häntä, joka pahojen ihmisten taholta on saanut kärsiä sellaista vastustusta, että vahvistuisitte ettekä väsyisi." Pyhä Pietari muistuttaa: "Niin kuin Kristus on kärsinyt ruumiissaan, samalla mielellä aseistakaa ja vahvistakaa itsenne." Tällainen mietiskely on mennyt pois muodista ja tullut harvinaiseksi, vaikka pyhän Paavalin ja Pietarin kirjeet ovat sitä täynnä. Me olemme muuttaneet olennaisen näennäiseksi ja Kristuksen kärsimyksen mietiskelyn olemme tuhrineet anekirjeisiin ja julkilausumiin."
Martti Lutherin saarnasta
-
Kuolemansynneistä puheen ollen sinun tulee ennen kaikkea luopua kateudesta, tyytymättömyydestä ja kaikesta muusta sydämen katkeruudesta, joka kohdistuu lähimmäiseesi. Mikään muu synti ei siinä määrin ole tämän sakramentin* vastainen kuin epäsopu. Sehän on tämän sakramentin nimen ja sisällön vastakohta. Sakramentin nimi on communio ja sisältö on sydänten yhteys: yksi usko, yksi kaste, yksi Herra ja yksi toivo - siis kaikki on kaikille yhteistä. Tämä näkyy myös sakramentin ulkoisissa muodoissa, joissa monet jyvät kadotettuaan niille ominaisen erityisyytensä ja erillisyytensä ovat yhtyneet yhdeksi leiväksi. Samoin monet viinirypäleet menetettyään oman erityisyytensä ovat tulleet yhdeksi viiniksi.
Martti Lutherin saarnasta
(* ehtoollisen sakramentti)
-
Raamatun mukaan: "Omaan sydämeensä luottava on tyhmä." Toisaalta, kuten pyhä Augustinus sanoo, ei ole olemassa ihmistä, jolla ei olisi velallista. Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole olemassa yhtään ihmistä - huomasi sen itse tai ei - joka ei monissa muissa tai ainakin yhdessä ihmisessä näkisi jotain epämiellyttävää. Juuri siksi sinun tulee joutua epätoivoon omien pyrkimystesi ja yritystesi vuoksi. Sinä et nimittäin yksinkertaisesti pysty luopumaan kaikesta toisia kohtaan tuntemastasi katkeruudesta. Mene siis Kristuksen neuvoa noudattaen kammioosi ja rukoile Isääsi, että hän ei muistaisi sinun taitamattomuuttasi vaan armollaan täyttäisi sen, mihin et omasta voimastasi kykene - toisin sanoen, että hän antaisi sinulle lempeän ja yhteyteen taipuvan sydämen. Tämä valmistautuminen on välttämätöntä myös ripittäytyvälle tai jokaiselle, joka haluaa nauttia sakramentin.
Martti Lutherin saarnasta
-
Ihmisen suuri ja vaarallinen erehdys on astua alttarin ääreen nauttimaan ehtoollista ilman, että hän on tietoinen syyllisyydestään kuolemansyntiin ja luullen, että hän on täydellisesti ripittäytynyt ja suorittanut valmistavat rukoukset. Kaikki, jotka näin ajattelevat ja toimivat, syövät ja juovat turmiokseen, koska tämä ei tee heitä arvollisiksi ja puhtaiksi, vaan päinvastoin väärä luottamus omaan puhtauteen vain tahraa ihmistä yhä enemmän. Vain usko tekee hänet puhtaaksi...
Martti Lutherin saarnasta
-
... kuten seuraavasta käy ilmi.
Sinun tulee pitää huolta siitä, että täydesti tai ainakin rehellisesti uskoen astut alttarin eteen varmasti luottaen siihen, että armo tulee sinun osaksesi. Armo on sinun siinä määrin kuin uskot siihen. Kristus itse vakuuttaa: "Mitä te rukouksessa pyydätte, uskokaa ja olette sen jo saaneet." Toisaalta hän sanoo sinulle: "Tapahtukoon sinulle niin kuin uskot." Jos tulisit ehtoolliselle ilman uskoa, saisit vastaanottaa vain tuomion ja kuoleman. Niin myös kaikki muut sakramentit muuttuvat harhaksi ja petokseksi, jos ne otetaan vastaan ilman uskoa - sehän on kauhistuttavaa. Siksi yksin usko korkeimpana ja välittömimpänä valmistautumisena tekee meidät todella puhtaiksi ja arvollisiksi, koska se ei perustu meidän omiin tekoihimme ja voimiimme vaan kaikkein puhtaimpaan, pyhimpään ja lujimpaan Kristuksen sanaan, joka kuuluu: "Tulkaa minun luokseni kaikki, jotka teette työtä ja kannatte kuormia, niin minä virvoitan teidät." Ja vielä: "Autuaita ovat ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano, sillä heidät ravitaan." Usko vanhurskauttaa, puhdistaa ja tekee arvolliseksi, kuten Apostolien teoissa sanotaan: "... puhdistaen heidän sydämensä uskolla."
Martti Lutherin saarnasta
-
Jos tunnet, että et pysty suoriutumaan näistäkään kahdesta: olemaan armoa tarvitseva ja uskomaan Jumalan armoon - tai et pysty siihen mielestäsi riittävästi - älä silloin pelkää rukoilla Herraa apostolin kanssa: "Herra, auta minun epäuskoani." Mene siis kammioosi ja sano Isällesi, joka on taivaassa: "Katso minuun, Herrani Jeesus Kristus, luo silmäsi minun kurjuuteeni ja näe kuinka avuton ja köyhä olen. Kuitenkin halveksin sinun lääkettäsi, niin etten edes kaipaa sinun jumalallista armoasi. Sytytä minussa, Herra, sinun armosi kaipuu ja usko sinun lupaukseesi, etten loukkaisi sinua, rakkain Jumalani, kieroudellani, epäuskollani enkä itseriittoisuudellani." Sitten mene ehtoolliselle luottaen hänen laupeuteensa ja omaa arvottomuuttasi peläten.
Martti Lutherin saarnasta
-
Tosi ja aito tutkistelu ilmenee seuraavasti: Huomaat olevasi vapaa omavanhurskauden taakasta. Omavanhurskaus tarkoittaa sitä, että itse pyrit ansaitsemaan pelastuksesi. Huomaat olevasi monien pahojen himojen kuormittama ja kiusaama, ja juuri siksi janoat ja kaipaat armoa ja laupeutta, etkä epäile, että saat kaipaamasi. Pyhä Gregorius moitti Pietaria siitä, että tämä käskee Herran mennä pois luotaan, koska hän on syntinen ihminen: "Jos tiedät ja tunnet olevasi syntinen, sinun ei tule työntää Herraa luotasi, vaan sitäkin enemmän kutsua häntä luoksesi." Pyhä Ambrosius lausuu samoin: "Koska päivittäin teen syntiä, tarvitsen päivittäin myös ehtoollista." Eräs toinen kirkkoisä neuvoi, ettei tule liian helposti pidättäytyä ehtoollisesta, jottei samalla joutuisi kauas Kristuksesta. Meidän ei todellakaan tarvitse pelätä, että Kristus on antanut ja ehtoollisessa antaa meille myrkkyä - hän, joka viimeisenä ja suurimpana rakkaudenosoituksenaan on antanut meille syntisille itsensä muistoksi asettamalla tämän sakramentin.
Martti Lutherin saarnasta
-
Rakkauden, armon lähde, virsi 80
http://notes.evl.fi/Virsikirja.nsf/30a7d6618ce6ab81c2256ca80040e996/41ecd55586d69f7ac2256d020045acc9?OpenDocument
https://www.youtube.com/watch?v=ubEOI2Gh-OI
-
Emme saa unohtaa, vaan meidän tulee erityisesti huolehtia siitä, että Kristuksen kärsimyksen muistoa vaalitaan. Mitä hyödyttää arvollinen valmistautuminen, jollet toteuta sitä, mihin olet valmistautunut? Herrahan on käskenyt toimittaa ehtoollisen sakramentin nimenomaan hänen muistokseen. Sakramentti on siis jätettävä toimittamatta, ellei se tapahdu hänen muistokseen. Hän itse on sanonut: "Niin usein kuin te tämän teette, tehkää se minun mistokseni." Paavali lisää tähän: "Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa siihen asti kunnes hän tulee." Tästä johtuen kirkko on säätänyt, että messua ei tule koskaan viettää lukematta tätä evankeliumia.
Martti Lutherin saarnasta
-
Saatana on kuoleman ruhtinas, jolla on valta surmata ihmisiä ja sysätä heidät syntiin ja helvettiin - siksi häntä juuri kutsutaan synnin ja kuoleman valtiaaksi. Hän on myös niin kauan harjoittanut toimintaansa, ettei lopulta kukaan enää voinut eikä halunnut vastustaa tai paeta häntä. Siksi hänestä tuli hyvin ylpeä ja rohkea.
Nyt kuitenkin saapuu rakas Jumalamme ja tuo Saatanan eteen syötin, jonka tämä on nielevä kuolemakseen: Jumala lähetti Kristuksen maailmaan ihmisenä. Saatana ei pienimmässäkään määrin ennalta aavistanut sellaista vaaraa. Hän vain halusi mahdollisimman nopeasti ahmaista Kristuksen. Hän syöksee Kristuksen ensin syntiin, jotta tämä tuomittaisiin kapinoitsijana, kuten käy ilmi tekstistä, joka oli kiinnitettynä ristiin Kristuksen pään yläpuolelle. Kristuksen täytyi kuolla ristillä epätoivoisen, kapinoivan pahantekijän tavoin, joka on uskaltautunut nousemaan koko Rooman valtakuntaa vastaan ja on aikeissa ryöstää vallan itselleen. Siksi Saatana luulee, että hänellä on Kristus vallassaan, ja hän haluaa myös surmata hänet, kuten sitten tapahtuukin.
Martti Lutherin saarnasta
-
Kun Saatana nyt oli saanut Kristuksen hengiltä, hän luuli, että Kristus ikuisiksi ajoiksi olisi joutunut kuoleman valtaan. Mutta mitä tapahtuukaan? Kristus nousee odottamatta kuolleista ja polkee Saatanan synnin, kuoleman ja helvetin kera jalkoihinsa, ja hänestä tulee näin Saatanan, synnin ja kuoleman Herra. Hän ei tee sitä väkivaltaisesti, vaan hänellä on oikeus puolellaan - Saatanankin täytyy myöntää Kristuksen oikeutus tekoonsa.
Martti Lutherin saarnasta
-
Epäystävällinen kuolemakin lannistui Kristuksen edessä, sillä se kohtasi persoonan, joka oli kuolematon. Näin ajatellen tuntuu turhalta yritykseltä ja narrin puuhalta, kun kuolemaraukka yrittää surmata iäisen elämän. joka ei voi kuolla. Kuitenkin se yritti sitä ja pettyi tai oikeastaan se petti itse itseään halutessaan ahmia iäisen elämän. Ei, rakas kuolema, se nyt olisi jo liikaa! Sekin on jo liikaa, että kuolema paratiisissa otti meiltä ruumiillisen elämämme. Niinpä Kristus on ottanut kuoleman valtaansa ja voittanut ja hukuttanut sen omaan kuolemaansa.
Martti Lutherin saarnasta
-
Vain kristityllä on taito ymmärtää näitä asioita: ulkoisesta elämästä ja teoista voivat muutkin ihmiset opettaa ja puhua. Mutta varsinainen pääasia ja kaiken perusta on siinä, että opit katsomaan Kiristusta vain sydämessäsi. Tässä ei ole enää kysymys teoista ja toiminnasta. Katso mieluummin tuota kuvaa ja opi tuntemaan tämä mies tarkasti hänen omassa työssään: hän sälyttää päälleen meidän jokaisen synnit eikä hän tarvitse siihen tarkoitukseen muuta kuin oman ruumiinsa. Se on suloinen ja viehättävä toimi, jota kukaan ei pysty sanoin kuvailemaan. Kristus ei tee muuta kuin antaa ruuminsa ja siten saa aikaan sellaisen taiston, joka ryöstää Saatanalta, synniltä ja kuolemalta niiden herruuden. Tämä on ihana ja nautittava riemuvoitto.
Martti Lutherin saarnasta
-
Kristus valo valkeuden
https://www.youtube.com/watch?v=q4Q8yMclGb0
-
Kuinka vaikea meidän onkaan taistella syntejämme vastaan ja omasta voimastamme voittaa ne. Munkitkin ovat keksineet monia töitä ja rukouksia: olemme paastonneet, järjestäneet pyhiinvaelluksia ja tehneet kaikkea mahdollista - kaikki vain siksi, että olisimme mielellämme päässeet vapaiksi synneistä. Meille on vielä nykyäänkin tyypillistä, että itse haluaisimme auttaa itseämme. Mutta se ei onnistu. Vain taito katsoa tuohon mieheen, Kristukseen, tuo avun. Silloin näemme, että hän taistelee Saatanan, synnin ja kuoleman kanssa ja surmaa ne veressään.
Martti Lutherin saarnasta
-
Tämä näky ja sen katseleminen tekevät sinusta kristityn. Kun uskot ja luotat siihen, sinullakin on se vanhurskaus ja elämä, joka Kristuksella on. Sillä hän ei toiminut itsensä vuoksi vaan sinun hyväksesi ja hyödyksesi. Hän on vanginnut Saatanan sinun vuoksesi ja lahjoittanut voittonsa sinulle, eihän hän sitä itselleen edes tarvinnut. Hän on lahjoittanut sinulle myös sen oikeuden, joka hänellä on Saatanaa vastaan. Sinä et tarvitse hyviä tekoja ansaitaksesi sen, hän lahjoittaa sen sinulle. Ole vain niin hurskas, että otat kiitollisena vastaan hänen lahjansa. Hänen tekonsa on niin suuri ja me olemme niin kurjia ja epäuskoisia, että emme voi sitä ymmärtää emmekä mahduttaa sydämiimme.
Martti Lutherin saarnasta
-
Olisi kiva kuulla aamuavaus penalta itse.
https://www.youtube.com/watch?v=1KXNHcDRvgE
-
Vanha liitto tekee meistä syntisiä ja vihan lapsia. Uusi liitto saa aikaan armon ja tekee meistä sovituksen lapsia. Vanhan liiton vakuutena on laki, uuden liiton pantti on Henki. Vanha liitto käskee minua tekemään sellaista, mihin en pysty, sillä en minä sillä ole täyttänyt lakia, että puhun siitä ja pohdiskelen sitä. Uusi liitto tuo meille avun sytyttämällä sydämen taivaalliseen tuleen, jotta voisimme täyttää lain.
Martti Lutherin saarnasta.
(Aamuhartauden pitää olla enemmän kuin kiva, siksi lainaan Lutherin ajatuksia.)
-
Jos joku piirtää ihmisen kasvot vain sen ääriviivoja ja varjoja noudattaen, hänellä ei ole vielä edessään todellista ihmistä vaan ainoastaan kuollut kuva, elävän ihmisen varjo. Samoin on lain laita. Vaikka se osoittaa ja määrää, mitä minun on tehtävä, jotta eläisin, se ei todellisuudessa anna mitään, mikä tekisi minut siihen kykeneväksi - oikeastaan se johtaa kuolemaan. Vasta Henki saa aikaan sen, että elävällä antaumuksella teet, mitä laki käskee.
Martti Lutherin saarnasta
-
Aaamuhartaus Viisveisuun mukaan.
Mrr mrr, onks kello jo kuus.
Mrr mrr,
Isä meidän ja siunaukset ja muista sitä ja tätä ja jotenkin.
Mrr mrr, eiks noi osaa ajaa.
Siunaa noita tumpeloita liikenteessä.
Mrr mrr, Joo huomenta, ei kun sorvit pyöriin.
Herra taivaan Isä kiitos kaikesta ja ihanasta aamusta.
-
Julkeuden kääntöpuoli on epätoivon synti. Siihen syyllistyvät ajattelevat, että he eivät omin voimin kykene täyttämään laista kirjaintakaan, mutta he eivät sittenkään ano Hengen apua eivätkä usko koskaan saavansa taivaallisen Hengen lahjaa. Ei siis ole muuta tapaa ottaa vastaan Pyhää Henkeä kuin uskossa muuttaa pois Egyptistä kuten muinaiset juutalaiset. Ensin on kuultava Jumalan sanaa. Kun olemme sen kuulleet, meidän tulee lujasti luottaen tukeutua siihen. Niin pian kuin kuulen, että Kristus on kuollut puolestani, ja uskon siihen, tulee Pyhä Henki minuun. Tuo usko herättää minussa Rakkaden ja rakkaus taas on itse Pyhä Henki.
Martti Lutherin saarnasta
-
Kahdenlainen kiusaus kohdistuu jumalallista rakkautta ja sen sytyttämää inhimillistä rakkautta vastaan. Ensimmäinen on siinä, että että ihminen luontonsa mukaan orjamaisesti rangaistuksen pelosta teeskentelee rakkautta ja toimii näennäisesti lain käskyjen mukaan, vaikka itse asiassa vihaa lakia eikä todellisuudessa täytä lain vähäisintäkään tavua. Toinen kiusaus on siinä, että ihminen rakastaa ajallisten hyvien ja oman edun tavoittelun vuoksi niin kauan kuin asiat ovat hyvin. Sellainen rakkaus ei kuitenkaan ole kestävää. Sillä heti kun tällaiset ihmiset joutuvat ahdistuksiin, heidän rakkautensa haihtuu. Vain ne rakastavat aidosti ja vilpittömästi, jotka rakastavat Jumalaa hänen itsensä tähden. He eivät rakastaisi sen vähempää, vaikka laki ei vaatisikaan ja vaikkei laki määräisikään palkkaa tai rangaistusta.
Martti Lutherin saarnasta
-
Sen jälkeen kun Kristus on sanonut: "Joka rakastaa minua ja pitää minun käskyni", hän lisää: "Ja minun Isäni rakastaa häntä, ja me tulemme hänen luoksensa ja jäämme hänen luokseen asumaan." Näin suurenmoinen ruhtinas lahjoittaa suurenmoiset antimensa. Jumalallinen lahja on Pyhä Henki, joka saa aikaan kaikkien asioiden toimeenpanon. Kristus opettaa viisauden, Pyhä Henki saa aikaan sen, että viisautta myös käytetään. Isä lahjoittaa tämän ikuisen lahjan, jonka Jumala yksin voi lahjoittaa ja jonka lahjoittaminen soveltuu ainoastaan hänelle.
Martti Lutherin saarnasta
-
Tässä meille lahjoitetaan koko lain oikea käyttö. Heti, kun saamme tämän lahjan, lain kirjaimesta tulee Henki. Jumala pysyy rakastavien luona - niiden luona, jotka ovat syttyneet vilpittömään rakkauteen. He elävät hyvin ja vakaasti, koska tuntevat aina Jumalan läsnäolon. Rakastavien vanhurskaus on pysyvä ja teeskentelemätön.
Martti Lutherin saarnasta
-
Jumalalle kiitos Martti Lutherista !
Tuo saarnan palanen yllä selvensi lain parhaan merkityksen !
Lain kirjaimesta tulee Henki :049:
-
Jatkuu osassa 10