Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: seppos - 19.06.17 - klo:15:30
-
Muoti-ilmiö on nykyisin pitää nimiäiset. Vauva ei saa valita nimeään, äitiään, isäänsä, sukuaan, äidinkieltään, kotimaataan. Aikuisena hän voi muuttaa lähes kaikkia näitä. Miksi lapsi ei voisi saada uskoa huomenlahjana, jonka hän voi vaihtaa aikuistuttuaan mielimäärin. Mielestäni nimiäisten pitäminen ei osoita minkäänlaista avarakatseisuutta, vaan ainoastaan rohkeuden puutetta. Muut saavat olla vapaasti eri mieltä, tämä oli henkilökohtainen mielipide.
-
Korjaan ylläolevassa tekstissä oleva pahan virheen. Huomenlahja annetaan morsiolle hääyön jälkeen, kyse on siis syntymälahjasta.
-
No jos vanhemmat eivät kuulu mihinkään sellaiseen uskonnolliseen yhteisöön, jossa lapsia kastetaan, niin ei kai silloin ristiäiset onnistu? Jonkinmoisia juhlia ja riittejä silti elämän tärkeisiin hetkiin haluavat, niin se on sitten nimiäiset.
Jos kuuluvat, niin sitten ihmettelen asiaa minäkin. Usein sanovat, että lapsi saa sitten täysi-ikäisenä valita uskontonsa itse. No, viekö se kaste valinnanvapauden jotenkin pois? Kyllä kastettu saa kirkosta erota. Helpompaahan se niin päin on että ensin kastetaan, sillä jos ei ole lapsena kastettu niin kirkkoon liittyminen onkin sitten isompi ruljanssi.
Toisaalta sitten mikseivät kaikki voisi viettää nimiäisiä. Nimiäisten jälkeen joskus olisi sitten kaste. Kun eihän kaste mikään nimenantojuhla ole, vaan siinä vaiheessa, kun kastetaan, kastettavalla on jo nimi.
-
Olin tosi pieni taimi kun minut kastettiin.
Seitsemän vuorokauden ikäisenä. :eusa_angel:
-
Vinhaa keskustelua nimiäisistä toisaalla: http://www.vauva.fi/keskustelu/2907178/nimiaiset-jarjestaneet-onko-lapsillanne-kummit . Repesin siinä kohtaa, jossa auto antoi lapselle lahjaksi kristalli vadim(Kastemaljan). En tosin tiedä mikä tuollainen malja on, ja oletan että auton lisäksi autocorrectilla tms. oli näppinsä pelissä.
-
Olin tosi pieni taimi kun minut kastettiin.
Seitsemän vuorokauden ikäisenä. :eusa_angel:
Hyvässä huomassa olet ollut!
Minä vähän ihmettelen, miksi sitä kastamista lykätään myöhemmäksi. Eihän siinä mitään bileitä tarvitse järjestää, jollei jaksa. Tai sitten vanhaan kunnon (itäsuomalaiseen) rotinatyyliin vieraat voi tuoda biletarpeet tullessaan, ja enemmänkin.
-
Singaporessa syntyneet lapsenlapseni ovat molemmat omanneet nimen jo laitokselle mennessä. Se on paikallinen vaatimus. Kahden viikon iässä kummallakin on ollut jo Suomen passi. Ristiäisten pidon on määrnnyt se milloin on saatu suomalainen pappi paikalle. Vanhempi eli poika kastettiin joulikirrkon yhteydessä kaksiviikkoisena. Samassa tilaisuudessa kastettiin puolivuotias. Tytär kastettin sitten matkalla isänsä veljen häihin mummolassa Suomessa kolmen kuukauden iässä. Maassa maan tavalla.
Olen kuullut runsaasti mummojen valituksia nimiäisistä. He eivät sulata niitä enkä myöskään minä voi arvostaa tätä näennäis avaramielistä tapaa. Hyväksyn sen sitten, kun voi valita myös äitinsä ja isänsä.
-
^Minä taas ymmärrän, että uutta ihmisentainta haluaa juhlia, ja järjestää tilaisuus, jossa sukulaiset ja ystävät pääsevät hänet tapaamaan. Ei se mitenkään lapselta liene pois? Ja hyvä vain, jos saadaan vähemmälle sitä väärinkäsitystä, että kaste olisi nimenantotilaisuus. Jos minulla olisi lapsia, olisin voinut tehdä kuten joku tuolla linkittämässäni keskustelussa: ensin nimiäiset, sitten vasta kaste.
-
^Minä taas ymmärrän, että uutta ihmisentainta haluaa juhlia, ja järjestää tilaisuus, jossa sukulaiset ja ystävät pääsevät hänet tapaamaan. Ei se mitenkään lapselta liene pois? Ja hyvä vain, jos saadaan vähemmälle sitä väärinkäsitystä, että kaste olisi nimenantotilaisuus. Jos minulla olisi lapsia, olisin voinut tehdä kuten joku tuolla linkittämässäni keskustelussa: ensin nimiäiset, sitten vasta kaste.
Ymmärrän juhlan tarpeen ja on hyvä juhlia uutta lasta ja ottaa hähet perhekokonaisuuteen täysjäseneksi. Se mitä en ymmärrä on tätä näennäisavarakatseisuutta, koska sen harjoittajat eivät ymmärrä mitä tekevät. He jättävät lapsen näin olennaiselta osalta kodittomaksi.
-
^Miten nimiäisjuhla tekee lapsesta kodittoman?
-
En ole perillä mistä täällä on keskusteltu.
Joku ajatus nyt vaan nousi tässä mieleeni.
Kirkossamme on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen.
Ne ovat keskeisiä ja perustavaa laatua olevia asioita ja kuuluvat ihmisen hengelliseen
elämään, yhteyteen Jumalan kanssa.
Kasteen kai voi ymmärtää tarkoittavan muutakin kuin lapsikasteen.
Mutta silti...jos kastejuhla - nimitys muutetaan nimiäiset - nimitykseksi????
Tuollaisella ajatuksella halvennetaan ja pyritään eroon kristinuskosta.
Kastejuhlassa lapselle annetaan nimi, mutta tärkeämpi asia on toteuttaa sakramenttia,
ottaa lapsi seurakunnan yhteyteen, toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä.
Vanhempien, isovanhempien, kummien ja muiden lapsen lähellä olevien ihmisten
tärkeä tehtävä on rakastaa ja kasvattaa lasta, pitää hänestä huolta, antaa turvaa.
Tähän kaikkeen kuuluu myös Jeesuksesta kertominen, elämän peruskysymykset.
Ei voida ajatella niin että lapsi itse etsii elämän peruskysymyksiin vastauksia sieltä
mistä sattuu omin voimin löytämään, joskus kun ymmärrys itsessään kasvaa.
Tämäkö on sitä näennäis-avarakatseisuutta?
-
Kirkossamme on kaksi sakramenttia, kaste ja ehtoollinen.
Ne ovat keskeisiä ja perustavaa laatua olevia asioita ja kuuluvat ihmisen hengelliseen
elämään, yhteyteen Jumalan kanssa.
Kasteen kai voi ymmärtää tarkoittavan muutakin kuin lapsikasteen.
Mutta silti...jos kastejuhla - nimitys muutetaan nimiäiset - nimitykseksi????
Tuollaisella ajatuksella halvennetaan ja pyritään eroon kristinuskosta.
Kastejuhlassa lapselle annetaan nimi, mutta tärkeämpi asia on toteuttaa sakramenttia,
ottaa lapsi seurakunnan yhteyteen, toteuttaa Jeesuksen antamaa lähetyskäskyä.
Olen siltä osin eri mieltä, että ei kastejuhlassa nimeä anneta. Vaan nimenomaan otetaan lapsi seurakunnan yhteyteen ja toteutetaan lähetyskäskyä. Kastettaessa lasta kutsutaan nimellä, joten nimi on oltava jo ennen kastetta.
Nimiäisiksi on ruvettu kutsumaan nimenantojuhlia, joihin ei liity uskonnollisia seremonioita. Kastetilaisuutta en ole kuullut kutsuttavan nimiäisiksi koskaan. Kai joku silti niinkin on joskus saattanut tehdä, mutta ei tapa ainakaan yleinen ole.
En näe mitään estettä sille, että pidetään sekä nimiäiset että kastejuhla. Eri asiaahan niissä juhlitaan. Tosin kastejuhlaa ei tietenkään voida pitää, jolleivät vanhemmat kuulu kirkkoon, sen esteen kyllä näen.
Sitä en kannata, että kirkkoon kuuluvat jättäisivät lapsensa kastamatta. Mutta se on nimiäisistä riippumaton asia. Lapsen voi kastaa, piti nimiäisiä tai ei, ja voi jättää kastamatta, piti nimiäisiä tai ei.
-
Meillä on nyt yksi kastamaton lapsi, viides lapsenlapsemme. Seela Salamalle pidettiin nimiäiset koska vanhemmat olivat eronneet kirkosta . Kaksi vanhempaa on kastettu.
Tämä jo itsessään on murheeni; Miksi Seela Salama ei saanut samaa lahjaa kuin veljensä, nimiäislahjoja toki. Meitä ei oltu nimiäisiin kutsuttu.
Kun sain hänet syliini täällä meillä, sydämeni itki ja rukoili . Sanoinkin vanhemmille;
Seela menee itse kasteelle !
Kysyivät, että mikä siinä kasteessa on sen juju. Sain kertoa niin hyvin kuin osasin ristinmerkin pelastavasta ja kantavasta voimasta kehdosta hautaan. Isä meni mietteliääksi ja sanoi nyt ymmärtävänsä hätäkasteen antamisen merkityksen.
Miksi he ovat eronneet kirkosta ? Tyttäremme kertoi, että " Eivät ole saaneet kirkolta mitään. "
-
Korjaus. S S on lapsenlapsenlapsi, ei siis lapsenlapsi.
-
Ihmettelisin ehkä vähän enemmän, jos ateistivanhemmat kastattaisivat lapsensa. Tai jos uskovaiset vanhemmat eivät kastattaisi. Jokaisen oma asiahan se on. Kastetaankohan muuten maailmassa syntyvistä lapsista miten paljon? Miten muissa uskonnoissa menetellään? Kastetilaisuudesta on mielestäni tullut pelkkä kaunis rituaali ilman sen syvempää merkitystä. Ei lapsi kastamattomuudesta sen huonommaksi ihmiseksi tule, eikä kaste sen parempaa hänestä tee. Ateistitkin voi olla tietenkin hyviä ja rakastavia vanhempia niin kuin varmaan ovatkin. No sitten tässä tulee tietenkin se teologinen puoli, että kaste jotenkin tekee autuaaksi jne. Tämähän nimen omaan körttiläisyydessä on tärkeää. Että siis kasteen ansiosta pelastuu ja elämässään voi tehdä mitä hirmutekoja tahansa, kon kerran on kastettu. Tätä ajatusta minä en kyllä niele.
-
Vaikea asia. Olen kuullut myös opetettavan (luterilaisissa piireissä) vähän siihen tapaan että kasteessa saa voimaa taistella syntiä vastaan, mutta mikään autuuden ehto se ei ole. (En ole ihan varma oliko kyseessä Lutherin ajatus) Ihmiskeho siunataan Jumalan sanalla.
-
Tällä kertaa jopa minä haluaisin kysyä, tarvitseeko sitä kaikkea ymmärtää mitä on käsketty tehdä. Lähetyskäskyssä käsketään kastaa, okei, tehdään niin, eipä tuo iso vaiva ole. Saahan sitä siinä sivussa miettiä, miksi niin pitää tehdä, mutta jos ei toimituksesta mitään suoranaista haittaa voi olla niin miksi jättää tekemättäkään? Kastaminen ei mitenkään vie kastettavalta pois omaa uskonnonvapautta, kirkosta pääsee kyllä sitten eroon kun haluaa.
Minua se aikoinaan saamani kaste huojentaa: En pysty uskomaan ainakaan siinä mielessä että pitäisin erinäisiä uskontunnustuksessa mainittuja juttuja totena, mutta on minut sentään kastettu, hyvä niin. Nyt aikuisena jos pitäisi mennä kasteelle niin uskontunnustuksen lausuminen voisi olla kova pala. Ihanaa ettei niin tarvitse tehdä. Minulle on tuonut enemmän uskonnonvapautta se, että minut on jo lapsena kastettu.
Ehkä jos on oikein vankka uskovainen itse, niin on varaa ruveta kyseenalaistaman kasteen merkitystä, puhua uskonratkaisuista ja ehkä uskovienkasteestakin. Minulla ei todellakaan ole. Ja ehkä minuun vetoaa sekin, että kyseessä on yksinkertainen ruumiillinen toimenpide, jonka suorittamiseen ei omaan häilyväiseen harkintaan perustuvaa lupaa kysellä ja jota varten ei tarvitse olla välkky ymmärtääkseen jotain kolminaisuusopin hienouksia - kaikki eivät ikinä sellaista tasoa saavuta. Tulee jotakin sille ihmisen kroppapuolelle myös.
En silti ymmärrä, mitä pahaa olisi jossain nimiäisten viettämisessä, kun sehän on ihan eri asia. Eivät se ja kaste sulje toisiaan pois, toisaalta on lapsia joille ei tehdä kumpaakaan.
-
Olen siltä osin eri mieltä, että ei kastejuhlassa nimeä anneta. Vaan nimenomaan otetaan lapsi seurakunnan yhteyteen ja toteutetaan lähetyskäskyä. Kastettaessa lasta kutsutaan nimellä, joten nimi on oltava jo ennen kastetta.
Juuri näin on asia. Vanhemmat antavat lapselle nimen, kastava pappi tiedustelee ennen toimitusta, minkä nimen he ovat lapselle antaneet ja puhuttelee kasteen yhteydessä lasta nimeltä.
Eri asia on se, että perinnäistavan mukaan perheen ulkopuoliset saavat kuulla nimen ensi kerran vasta kastetoimituksessa.
Toimituskeskusteluissa olisi ehkä skarppaamisen varaa, koska useimmissa lehtien kasteilmoituksissa todetaan virheellisesti: sai kasteessa nimen.
Mt
-
Oli annettu tosi mukava nimi lapselle: Iita Liisi Lakritsi :eusa_angel: Näkyi olevan lehden kastettuja palstalla.
-
Ymmärrän juhlan tarpeen ja on hyvä juhlia uutta lasta ja ottaa hähet perhekokonaisuuteen täysjäseneksi. Se mitä en ymmärrä on tätä näennäisavarakatseisuutta, koska sen harjoittajat eivät ymmärrä mitä tekevät. He jättävät lapsen näin olennaiselta osalta kodittomaksi.
Näennäisavarakatseisuutta? :017:
Mun yksi parhaista ystävistäni on ateisti. Olen ollut hänen lasten nimiäisissä. Ihania, lämminhenkisiä tilaisuuksia (niinkuin äitinsäkin on, ja on nämä nyt jo teini-ikäiset kasvattanut samanlaisiksi), joissa on juhlittu uutta ihmistä ja kerrottu, mikä nimi heille on annettu. Eipä olisi tullut mieleenkään alkaa missään vaiheessa nillittämään ja paheksumaan hänen valintojaan ja tapaansa elää. Kun hänkään ei tee niin minun kohdalla, tietää kyllä vakaumukseni. Että tämmöisiä näennäisavarakatseisia ihmisiä täällä :003:.
Niillä lapsilla on valinnanvapaus. Jos hengelliset asiat kiinnostaa, he saavat asioihin tutustua ja tehdä omat ratkaisunsa. Minunkin lapset, vauvana kastetut eli seurakunnan jäsenyyteen otetut, saavat muodostaa itse oman käsityksensä. Tässä kun on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Aikuisena ja vanhempana (tai iso-) voin tehdä vain rajallisesti. Olla esimerkkinä ja rakastaa pyyteettömästi ja hyväksymällä lapsen omana itsenään. Rukoilla hänen puolestaan vilpittömästi, eli ei sitä mitä minä katsoisin parhaaksi mitä lapselle on, vaan antaen koko hänen elämänsä Jumalan käsiin.
-
Näennäisavarakatseisuutta? :017:
---
Niillä lapsilla on valinnanvapaus. Jos hengelliset asiat kiinnostaa, he saavat asioihin tutustua ja tehdä omat ratkaisunsa. ---
Heillä ei ole valinnanvapautta sen enempää kuin kastetuillakaan.
-
Niin en minä ainakaan koe, että minulla olisi jokin vapaus valita katsomukseni. Voin kyllä liittyä uskonnollisiin ja aatteellisiin yhdistyksiin ja seurakuntiin mieleni mukaan, mutta sitä en voi valita, mitä oikeasti uskon.
Mitähän sitä ateistina tekisi, liittyisi kirkkoon siksi aikaa että saa lapsensa kastettua ja sitten taas eroaisi. kun kasteasia on hoidettu, lapsilla on myöhemmin helpompi liittyä kirkkoon jos sitä haluavat. Jos eivät halua niin eipä siitä heille varmaan harmiakaan olisi, paitsi jos päättävät liittyä johonkin pakanauskoyhteisöön, joka edellyttää kasteenpoispesuriittejä (sellaisia käsittääkseni on muinoin ollut).
-
Heillä, kuten minun lapsillakin, tai minulla, on ihmisten puolesta valinnanvapaus. Eli perhe ja yhteisöt ei painosta mihinkään suuntaan. Kenties huono ilmaisu, Mutta mikä sitten on parempi? No sanotaan pelkkä vapaus. Kuulla Jumalan kutsu tai olla kuulematta/kuuntelematta.
-
Asian vierestä eli ortodoksien kastetoimituksesta:
Ortodokseilla kaste on aika monimutkainen toimitus varsinkin, jos se tehdään kaikkien sääntöjen mukaan. Nimi lapselle annetaan muistaakseni kahdeksan päivää ennen kastetta. Nimipäivähän on ortodoksille se tärkeä päivä; syntymäpäivä vähemmän tärkeä. Etunimiä on vain yksi ja se on pyhimyskalenterista. Sitten myöhemmin voi käyttää vaikka lellittelynimiä jos haluaa. Ihminen kastetaan lapsena, mutta aikuisenkin voi kastaa niin kuin luterilaisenkin. Kasteen jälkeen on mirhalla voitelu ja sekin perustuu johonkin Raamatun kohtaan kai (en nyt muista, mihin.) Kummit on tärkeitä ja heidän on oltava ortodokseja. Kummeille tehdään tiukkoja kysymyksiä. Vai olikohan kummeja vain yksi...? :eusa_think: Kun ei ole itsellä lapsia, niin ei oikein osaa kovin vakavasti ottaa koko nimiäiskysymystä. Ei tule olemaan ajankohtainen asia.
-
Nimiäiset kahdella nuorimmalla, koska en kuullut enää muuta, kuin kaanta kirkosta. Lyökää Jumalan nimessä , ääressä, verestä syntisestä jne.
Kastoin itse omalla mitalla, vastaten. En käytä lausetta Kaanta enää. Kaaniska oikeampi.
Vasemmalta oikealle, pitäen ristin mittaa. Eli pitäen kiinni sankritiasta, luoden maahan uuden uskon isän tunnustuksen kiesuksesta. Eli Kristus ilmestyy, kun on valmista. Ja mehän ollaan. Vapautus (tosin ei tuolloin, vaan kahle oli tuolloin ajatuksena miusta käsin) vapautin lapset paatoksen ajatuksesta, leimata häpeästä ruumin kemurat. Ja tosiaan mutkikasta. EN tuputa, muille, tutkiskelen edelleen asiaa.
-
Olet tyttäreni kaima.
Tervetuloa foorumille joukkoomme kirjoittelemaan.
-
Olet tyttäreni kaima.
Tervetuloa foorumille joukkoomme kirjoittelemaan.
Kiitos. Vaikea nimi, riippuen, kuinka kuuntelee. Minusta tuli synti.
-
:eusa_angel:
Itse olen niin tottunut kuopukseni nimeen, että en oikein osaa ajatellakaan hänelle muuta nimeä.
-
Asian vierestä eli ortodoksien kastetoimituksesta:
Ortodokseilla kaste on aika monimutkainen toimitus varsinkin, jos se tehdään kaikkien sääntöjen mukaan. Nimi lapselle annetaan muistaakseni kahdeksan päivää ennen kastetta. Nimipäivähän on ortodoksille se tärkeä päivä; syntymäpäivä vähemmän tärkeä. Etunimiä on vain yksi ja se on pyhimyskalenterista. Sitten myöhemmin voi käyttää vaikka lellittelynimiä jos haluaa. Ihminen kastetaan lapsena, mutta aikuisenkin voi kastaa niin kuin luterilaisenkin. Kasteen jälkeen on mirhalla voitelu ja sekin perustuu johonkin Raamatun kohtaan kai (en nyt muista, mihin.) Kummit on tärkeitä ja heidän on oltava ortodokseja. Kummeille tehdään tiukkoja kysymyksiä. Vai olikohan kummeja vain yksi...? :eusa_think: Kun ei ole itsellä lapsia, niin ei oikein osaa kovin vakavasti ottaa koko nimiäiskysymystä. Ei tule olemaan ajankohtainen asia.
Sen verran tähän ettei ortodoksinen kirkko milloinkaan kasta jo kastettua, joka siihen kirkkokuntaan liittyy eroten siis omastaan. Kuukauden harkinta-ajan jälkeen vietetään kirkkoonliittämisliturgia, eli uusi ortodoksi voidellaan mirhalla, joko hän itse jos on aikuinen tai jompi kumpi kummeista pitelee palavaa tuohusta toimituksen ajan. Mirhalla mitälie siunattua öljyä oli tehdään ristinmerkki otsaan korvalehtiin huulille rintaan ts dekoltee-alueelle, käsiin, nilkkoihin eli asu tämän mukaan. Joka kohdalla luetaan siunaus mutta sanoja en muista. Tätä ennen, jo ennen liturgian alkua, on lausuttu uskontunnustus joka poikkeaa yhdellä kohdin luterilaisesta eli Pyhä Henki lähtee Isästä. Tämän jälkeen kaulaan laitetaan hopeinen kasteristi. Kaste ikään kuin on saavuttanut täyttymyksen (?)
Kyseessä on aivan tavallinen sunnuntaiaamun liturgia, jossa nyt vain on tämä lisäys.
Harmi, että opettivat muuten niin ihmeellisiä.
.......................
Nimiäisistä tulee mieleeni DDR:n tapa järjestää kristillisille juhlille rinnakkaistapahtumat -- konfirmaation vastineeksi tuli nuorisovihkimys jossa noin 15v nuoret antoivat juhlallisen lupauksen palvella isänmaata, klasteen paikalla oli todella nimiäiset, maistraattivihkiminen oli hyvin juhlava tilaisuus ja jonkinlainen saattojuhlakin järjestettiin.
Harjoittelin kerran ns vapaata säestystä komppaamalla milloin soinnuista, milloin sävelhapuillen nuoteista, kävin läpi niitä Toivelaulukirjoja, ovat helppoja siihen tarkoitukseen. Vähän hämmästyin, kun Svetlana, oma säestäjäni jonka luokkaa lainasin syöksyi sisälle parkuen ja pyysi etten soittaisi enää sitä kappaletta. Hän tyyntyi sitten että sai selitetyksi, kyseinen marssi oli Neukkulassa tyypillinen valtion hyväksymä saattolaulu vainajalle.
Harmitti vähän kun se on aika komea. Varmaan joku osaa: "Matkansa päähän toverimme saapunut on..." jne. Svedulla oli kieltämättä aika murskaavat kokemukset ja sellaiset muistot, että kuuntelin hyvin hiljaa. Nyt, kun itsestäni on tullut ihan säikky, täysin kykenemätön puolustamaan itseäni, vähitellen mureniksi hakattu -- enkä usko että mistään "Jumalan riisumisesta", kyllä se menee ihan ihmisten pahuuden piikkiin -- niin siinäpä oli osatoveri. En koskaan enää harjoitellut sillä biisillä.
Ehkä olen vähän, no, mitäs minusta. Yksi lysti. Tulee kai tympeä fiilis. Mihin noita siirtymäriittejä muka tarvitaan? Mietittäisiinpä joskus. Psykiatri oppi niille kyllä tuhat ja viisisataa arvokasta merkitystä, ja silti kysyn miksi hiidessä niitä tarvitaan. Oma sisareni oli jokaisen lapsensa synnytyksen jälkeen niin uuvuksissa, että pyysi saada lapsen kastettavaksi kirkossa messun yhteydessä tai sen jälkeen jotta ei tarvitsisi järjestää koko ristiäispassausta. Vaikka kuinka minä sen tavallisesti tein.
Kristityillä on ollut näille jokin muu kuin hömppämerkitys, niin ne syntyivät. Hömppä joutaisi roskikseen. Ihminen tulee juhlatta toimeen. Tai juhlien jotain aivan muuta kuin muodollisuutta.
-
Mistähän olen lukenut: yksi kaste, yksi usko. Kasteelle ja rippikouluun pitää vanhempien lapsensa hoitaa, ei se ole liikaa vaadittu
-
Varmaankin tämä vähän iäkkäämpi porukka täällä on katsonut sen Love Story filmin joka tuli joskus 70 luvulla muistaakseni?
Siinä oli pariskunta jotka eivät menneet kristilliselle vihille, vaan jossain virastossa sitten ilmeisesti menivät naimisiin.
Sitten tämä rouva sai syövän ja kuoli ja hänen isänsä oli hermona ja suruissaan, kun tämä hänen tytär ei mennyt kristilliseen avioliitton katolilaisen tavan mukaan ja mikäli ymmärsin ajatteli syövänkin olleen tuon epäkristillisen liiton syytä.
Toi nimitysjuhla voinee olla ookoo niille kun sen valitsee, mutta sukulaisissa voinee olla ihmisiä joita moinen loukkaa ja he surevat sen perheen ja lapsen puolesta.
Kuitenkin sukuunkin lapsi tulee.
Helluntailaiset kastavat vasta, kun lapsi itse haluaa myöhemmin en tiedä miten he nimen antavat, kai siinä joku käytäntö on, mutta en ole kuullut noista nimiäisistä.
Onhan se vaikeaa ajatella, jos itsellä on kristillinen vakaumus ja sukulaislapsi olisi ateistisen kasvatuksen kohteena.
Ei siihen ihan tunteettomasti voisi suhtautua, vaikka se tietysti on ennenkaikkea sen perheen asia jonka lapsi on.
-
Mistähän olen lukenut: yksi kaste, yksi usko. Kasteelle ja rippikouluun pitää vanhempien lapsensa hoitaa, ei se ole liikaa vaadittu
Rippikoulu on liikaa silloin kun on tällainen itsepäinen kakara kuin minä, joka missään tapauksessa ei halua mennä.
-
Oikeesti pikkaisen kun nyt mietin tota nimitys asiaa, niin Jeesus kun kastettiin, niin ei hän saanut uutta nimeä ja Jeesus kun antoi Pietarille uuden nimen ja jotkut muutkin nimenantamiset Raamatussa tapahtui kyllä ilman kastetta ja minusta tota nimitys juttua ei ollut samassa yhteydessä.
Jeesus antoi jonkun luonteen piirteen mukaan, kuten Jumala antoi Jaakobille nimen Israel ja Abramille Aabraham ja mitä niitä nyt onkin siellä Raamatun lehdille painettuna.
Itsekkin aina kun nään ihmisiä, niin pikkasen seurattuani annan lempinimen.
En kyllä kasta siinä samalla, jos vaikka Risto tulee vastaan, niin kohta hän on Ripa Räppääjä.
Tai Risto Reipas tai joku.
-
Puhummeko metsästä vai puista. Eiköhän nimiäisten yleistymiseen ole syynä se, että vahemmat eivät enää kuulu kirkkoon eikä mikään muu aatteellinen aspekti. Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkon, niin mikä mahdollisuus on kastaa lapsi.
-
Lapsi kastetaan sitten oman halun mukaan joskus. Kohortissakin kastetaan ja sen jälkeen pääsevät ripille. Sotilas kohdattiin arvokkaasti. Valokuvissani on nuoria hyvän päätöksensä tehneitä sotilaita muutama, sotilaspapisto, me kohortin esimiestasoa kustakin rippisotilaan yksiköstä ja aina niin toimeliaat vihreät sisaret. Tämä toistui kolme kertaa vuodessa saapumiserän mukaan. Yhdessä kuvassani on naapuriyksikön päällikön tytärkin, josta ei koskaan tule aikuista, mutta hurmaavasti hän hymyilee.
Öppikselle, sallinet näin kirjoittaa. Et ole ollut ainoa "säädyssäsi".
-
Puhummeko metsästä vai puista. Eiköhän nimiäisten yleistymiseen ole syynä se, että vahemmat eivät enää kuulu kirkkoon eikä mikään muu aatteellinen aspekti. Jos vanhemmat eivät kuulu kirkkon, niin mikä mahdollisuus on kastaa lapsi.
Varmaankin näin, kuten seppos kirjoitti, mutta olisi kivaa jos kirkko edes kerran myöntäisi tämä ei ole alkukristillinen tapa antaa nimi kasteen yhdessä.
Jotenkin jos alettaisiin pitää lapsen kastamisiä Jumalanlapseksi vihkimisenä ja nimitysjutut erillään voisi olla hyvä, niin ei toikaan asia sekoittaisi kenenkään mieltä.
-
Varmaankin näin, kuten seppos kirjoitti, mutta olisi kivaa jos kirkko edes kerran myöntäisi tämä ei ole alkukristillinen tapa antaa nimi kasteen yhdessä.
Kirkko sen kyllä myöntää. Seppos ehkä ei :), mutta älä siitä kirkkoa syytä.
-
Kirkko sen kyllä myöntää. Seppos ehkä ei :), mutta älä siitä kirkkoa syytä.
Höh
Seppoksella on ajatus.
Kirkkolaitos voi suksia kuuseen !!
-
Niin se kyllä nykyisin menee, että jos nuori kuuluu kouluikäisenä kirkkoon, niin riparille mennään aikanaan, koska siitä on kuultu hyviä juttuja ja saa lahjoja sen jälkeen. Täysi-ikäiseksi tultua erotaan kirkosta, koska sen kanssa ei olla missään tekemisissä ja tuntuu hullulta maksaa kirkollisveroja. Ja koska ei itse kuuluta kirkkoon, ei myöskään lapsia voi kastattaa - ei tosin tietenkään haluttaisikaan, jos ei kirkon kanssa olla tekemisissä.
Olin kerran nimiäisissä, jossa nimettiin lapselle myös kummit. Heille evästyksenä oli, että kaikki muut kummin tehtävät paitsi uskonnolliset jutut. :icon_sad:
-
Perheessämme lastemme kirkkoon kuulumattomia kummeja kutsutaan kummituksiksi.
-
Niin en minä ainakaan koe, että minulla olisi jokin vapaus valita katsomukseni.
Kiitos, kuule.
Tämä on nyt syrjähyppy toisesta ketjusta ("Körttiläinen usko") mutta jäin nyt yhtä kaikki miettimään sitä toissajouluista aattohartautta ja kylmän karua ymmärrystä: En minä ainakaan mikään kristitty ole kuin max. nimeltä ja sitä nyt tietenkin koska on kastettu ja yhä kirkkoon kuulun.
Ajattelen että onhan tämä yhtäläisesti sen hetken suuri totuus, vaikkei silloin tullut kuin kamala olo. On toista tietää tuo, onhan juttu vanha ja oikeastaan olen ymmärtänyt mitä sillä tarkoitetaan, on se jonkinlainen koettu viisaus myös, mutta no, kai se vieläkin merkitsi eri asiaa, kokemusta tai oivallusta tai mitä hyvänsä. En minä tiedä. Täydellinen pudotus se vaan oli, ei vapaaehtoinen laskeutuminen uskon ylevyyksistä.
-
Niillä lapsilla on valinnanvapaus. Jos hengelliset asiat kiinnostaa, he saavat asioihin tutustua ja tehdä omat ratkaisunsa. Minunkin lapset, vauvana kastetut eli seurakunnan jäsenyyteen otetut, saavat muodostaa itse oman käsityksensä. Tässä kun on kyse ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Aikuisena ja vanhempana (tai iso-) voin tehdä vain rajallisesti. Olla esimerkkinä ja rakastaa pyyteettömästi ja hyväksymällä lapsen omana itsenään. Rukoilla hänen puolestaan vilpittömästi, eli ei sitä mitä minä katsoisin parhaaksi mitä lapselle on, vaan antaen koko hänen elämänsä Jumalan käsiin.
Sisareni toimitti tenavansa pyhäkouluun, syy: En minä osaa niille mitään opettaa, mutta tahdon, että ne saa kuulla. Valitkoot itse, mutta kuinka ne osaa valita jos eivät tiedä mitään?
En osaa kommentoida jotakin "Jumalan kutsua", siitä tosin puhuttiin paljon sillä riparilla jonka kävin, mutta mietin aika äkkiä, mistä nuo "Jumalan kutsusta" kertovat isoset sen tietää että se on joku "Jumalan kutsu" mistä puhuvat? Tässä fiiliksessä, iltatyynellä rannalla, kun sorsat narisevat kaislikossa, kun auringonlaskun viime säteet värittävät vastarannan mutta varhaiset tähdet syttyvät jo, kun nuotio räiskyy, kun hyvä-ääninen tyttö laulaa todella kauniin laulun jonka sanat on kuin teinille kirjoitetut, sitä alkaa vähän äkkiä kuulla jos jonkinsorttista "kutsua".
Lapset kuulivat keskellä arkea kristinuskosta sen verran mitä ihmisen lisääntymistoiminnoista, kun perheeseen syntyi nuorempia ja kysyivät mistä ne tulee. Huvittava kyllä ne nuorimmat kaksi joita ei enää kukaan jaksanut juoksuttaa edes pyhäkouluun ponkaisevat pystyyn ja lähtevät Ehtoolliselle kuin maailman selvimpänä juttuna, ja kun kootaan Anttolassa kirkkosakkia, niin miehet lähtee tikkana, naisia ei niin huvita...
No, meni taas asiasta viidenteen. Itse en osaa nähdä "nimiäisiä" kuin näin: Eimemitäänkirkkootarttetajuhlintaan.
Siinäpä. Kirkko ei ole "juhlintaan" vaan arkeen. Kasteessa lapsi liitetään seurakunnan jäseneksi, Jumalan perheväkeen, nimiäisissä...---???
-
Singaporessa syntyneet lapsenlapseni ovat molemmat omanneet nimen jo laitokselle mennessä. Se on paikallinen vaatimus.
Vaatimuksesta en osaa mitään sanoa, onko edes suositus, mutta naistenklinikalla opiskellessani huomasin että syntyvälle lapselle haluttu nimi oli aina äidin papereissa kun hän synnyttämään saapui. Siihen aikaan sekä tytön että pojan, ja jos oli tulossa useampi kerrallaan, jokaiselle nimi eli kaksi tyttöä ja poikaa tai vaikka puolen tusinaa joista valita. Tämä oli hätäkastetta varten. Taidettiin elää vielä suuremmassa määrin yhtenäiskulttuurin aikoja, sillä en muista yhtään tilannetta josta puuttui.
En tiedä kuin oli jos ja kun lapsi syntyi useita kuukausia ennen laskettua aikaa, vaikka näin tapahtui omalle kurssikaverille, oli itse synnäriviikolla eli asui siellä NKL:n vintissä kun huomasi alakertaan mennessään että puoliso on tuotu ja lapsi syntymäisillään. Nämä on yleensä tilanteita joissa hätäkaste tuli kyseeseen.
Sen verran itse asiasta eli saako pitää lapsen ja vaimon koko kurssi ja erityisesti sillä viikolla paikalla ollut ryhmä panikoi, etten nimijutusta muista mitään. Sama koskee meidän neljää. Ennen nelosen ristiäisiä valvottiin yö ja selattiin kolmea allakkaa kun ei keksitty nimeä. Jotain oli siskon papereissa muttei sitä...