Mulla on kanssa muisto ekalta luokalta koulusta.
Oli ennen pääsiäistä, kun luokan eteen laitettiin telineeseen iso pahvinen taulu jossa oli kolme ristiä ja opettaja kertoi Golgatasta ja että Jeesus kuoli siinä keskimmäisellä ristillä. Minua alkoi hirveästi itkettämään, lapsen ymmärrykselläni tajusin, että Jeesus on hyvä ja ajattelin, kuinka kipeää naulat tekevät käsissä ja jaloissa. Opettajakin ihmetteli ja tuli kysymään viereen, että mitä sinä nyt noin itket. En osannut siihen mitään vastata, aikani itkettyäni kaiketi rauhoituin. Mutta muistan tuon kuin eilisen päivän, miten sen ajattelin ja mille se tuntui.
Kun lapset olivat vielä kotona niin enemmän satsasin silloin.
Ja tiettty nykyäänkin, kun tulevat, tänä vuonna eivät olleet nuoret täällä.
Ja omasta lapsuudestani muistan, että pitkäperjantaina ei saan ut mennä kotoa mihinkään.
Ja kuin aina olisi ollut vähän synkkäkin se sää perjantaina...ja sitten pääsiäispäiän sää aurinkoinen.
Ei toki aina noin, mutta muisti sanoo kuitenkin jotakuinkin noin.
Pajunkissoja, narsisseja, virpomisvitsat.
Vähän muutenkin keltaisempaa rekvisiittaa.
Mämmiä on meillä aina ollut, lammasta ei niinkään.
Mustikkarahkapiirakkaa.
Rauhallista olemista, lukemista.
Lepoakin.
Kiitollisuutta.