Kirjoittaja Aihe: Ratkaisukristillisyyden punnintaa  (Luettu 46393 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #45 : 01.11.08 - klo:15:14 »
Ennen kuin painun tästä päivän töihini, muutama ajatus näihin:




Lainaus käyttäjältä: "eeva-kaisa"

Pari sitaattia tulee asian tiimoilta mieleen. Ensimmäinen oli jostain muinaisesta herättäjäjuhlapuheesta (jos joku muistaa, kenen, saa sanoa). Ajatus oli, että israelilaiset eivät saaneet kerätä autiomaavaelluksellaan taivaan mannaa talteen. Oli vaikeaa olla keräämättä, koska sitä oli paljon ja koska oli vaikea luottaa, että huomenna saataisiin taas uutta mannaa taivaasta. Ihmisellä kun on tapana varmistella omia asemiaan, ja se on ihan luonnollistakin. .




Aika hyvä ja kristillinenkin ajatus!  Minusta tuo on hyvin ymmärretty (luullakseni).  Varmaankin mannan keräämiskielto johtui siitä että sillä opetettiin kaiken marinan jälkeen luottamaan siihen että Jumala pitää huolen omistaan.


Lainaus
Seurapuhujan ajatus oli, että armo on kuin manna: joka päivä uusi, taivaasta tullut. Vanhaa armoa ei saa kerätä talteen, sillä niin kuin mannan autiomaassa, siihenkin tulee matoja.



Sen sijaan tämä tuntuu vähän oudolta ajattelulta.  Minä en kyllä voi ajatella että armoa pitäää "kerätä talteen" tai että "siihen voi tulla matoja".  Tuollainen pohjaa ymmärtääkseni pietismin mukana väkisinkin kulkevaan riesaan ja taakkaan eli umpikieroon ja kummalliseen teologiaan jonka mukaan armoa saadakseen pitää kurotella ja pinnistellä ja että sitten armoa on vielä "uutta ja vanhaa" jne.  Kyllä kait se on se sama vanha armo joka on ja pysyy ja johon vaan uskotaan ihan yksinkertaisesti sen kummemmin vaivaamatta itseään sen päiväysmerkinnällä.  Jos päiväysmerkki onkin, eiköhän se (raamatun mukaan) pikemminkin ole : "voimassa maailman loppuun asti" eikä niinkuin jauheliha että sitä ei saa myydä enää seuraavana päivänä.  Armoa ei mielestäni "kerätä talteen", -mitenkähän sellainen voisi käydä päinsä ja mihin sitä kerättäisiin?  -edes täksi päiväksi?  Ei armoa ylipäätään voi eikä tarvitse "kerätä", poimia/tavoitella/kurotella/ounastella saaneensa/ounastella jääneensä ilman jne. jne.

Minusta, kun raamatusta päin asiaa katselee; (enkä oikein tiedä mistä muualtakaan sitä pitäisi katsella?) -niin taivaasta jylisee yksiselitteisen selkeästi ja vailla tulkintamahdollisuuksia että armo on kerran ja pysyvästi hankittu ja se kuuluu kaikille joka tilanteessa eikä meillä ole siinä mitään tekemistä.  Tähän SAA uskoa ja piste!
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #46 : 04.11.08 - klo:19:18 »
Lainaus käyttäjältä: "eeva-kaisa"
Minusta uudestisyntyminen ei oikeastaan edes voi olla muuta kuin jatkuvaa prosessia, koska ihminenkään ei ole mikään kiinteä möykky vaan alati muuttuva ja kasvava olento.



Voidaan myös olettaa, että Jeesus puhui uudestisyntymisestä vertauksena. Ihmisen täytyy syntyä henkisesti/hengellisesti uudelleen. Kysymys on asenteiden, ajattelutapojen, ajatusten ja arvojen vähittellen tapahtuvasta muutoksesta eli siis prosessista, johon Eeva-Kaisa juuri viittaisi. KUn muutos tapahtuu, syntyy ihminen uudesti. Jokainen on elämässään joutunut syntymään uudelleen eli muuttamaan ajatuksiaan ja arvojaan. Synnyin uudesta, kun menin naimisiin tai kun sain lapsia tai kun kaksi hyvää ystävääni kuoli samana vuonna.
Acta, non verba.

Lars Mikael

  • Vieras
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #47 : 04.11.08 - klo:20:50 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Voidaan myös olettaa, että Jeesus puhui uudestisyntymisestä vertauksena. Ihmisen täytyy syntyä henkisesti/hengellisesti uudelleen. Kysymys on asenteiden, ajattelutapojen, ajatusten ja arvojen vähittellen tapahtuvasta muutoksesta eli siis prosessista, johon Eeva-Kaisa juuri viittaisi. KUn muutos tapahtuu, syntyy ihminen uudesti. Jokainen on elämässään joutunut syntymään uudelleen eli muuttamaan ajatuksiaan ja arvojaan. Synnyin uudesta, kun menin naimisiin tai kun sain lapsia tai kun kaksi hyvää ystävääni kuoli samana vuonna.

Just joo!

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #48 : 05.11.08 - klo:18:48 »
Lainaus käyttäjältä: "Lars Mikael"
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Voidaan myös olettaa, että Jeesus puhui uudestisyntymisestä vertauksena. Ihmisen täytyy syntyä henkisesti/hengellisesti uudelleen. Kysymys on asenteiden, ajattelutapojen, ajatusten ja arvojen vähittellen tapahtuvasta muutoksesta eli siis prosessista, johon Eeva-Kaisa juuri viittaisi. KUn muutos tapahtuu, syntyy ihminen uudesti. Jokainen on elämässään joutunut syntymään uudelleen eli muuttamaan ajatuksiaan ja arvojaan. Synnyin uudesta, kun menin naimisiin tai kun sain lapsia tai kun kaksi hyvää ystävääni kuoli samana vuonna.

Just joo!


Jokaisella on oikeus omaan mielipiteeseen. Havaitsen kommentissa häivän paheksuntaan.
Acta, non verba.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #49 : 07.11.08 - klo:18:00 »
Palatakseni alkuperäiseen aiheeseen, "ratkaisukristillisyys" on mahdoton käsite. Se ei ole kristillisyyttä vaikka se kristillisyyden nimellä kulkeekin.  Ihmisen ratkaisut on turhia eikä niillä ole mitään arvoa hengellisessä mielessä.  ratkaisujen tekemiset on hengellisten pelle-hermannien keksintöjä.

Joskus tulen pakostakin miettineeksi että mikäli Jumala on oikeasti olemassa, niin kovin huonosti Hän tuntuu pitävän huolta siitä miten Häntä täällä "edustetaan".
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #50 : 07.11.08 - klo:21:47 »
... joidenkin ihmisten jumala on aina huonolla tuulella
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Jumalan kuva
« Vastaus #51 : 12.11.08 - klo:22:15 »
Lainaus käyttäjältä: "juhani"
... joidenkin ihmisten jumala on aina huonolla tuulella


Juu ja monella jumalkuva voi olla ties millainen ja se heijastuu sitten kaikessa.
Varmaankin omat vanhemmat ja elämä muutenkin luo jonkinlaista kuvaa Jumalasta itsekullekkin.
 Sitten tietysti uskonnolliset vaikutteet joita saa vaikuttaa.
Körteillä on kyllä aika sallivan ja armollisen tuntuinen toi Jumalakuva mitä olen riveistänne lukenut.

Sitten se kun tutkii Raamattua luo myös kuvaa ja siksi sen lukeminen voi olla hyväksikin, vaikkakin sitäkin voi lukea kuin lakikirjaa, jos kuva on jo alkaessa tutkimaan väärä?

Jos näkee Jumalan rehellisenä, totuudellisena ja salatuimmatkin näkevänä, niin varmaankin se alitajuisesti muuttaa ihmistä samaansuuntaan. Eli kait jokainen haluaa olla vanhemmilleen jotenkin mieliksi?
 Jos käy seuroissa ja kuulee vain armollisesta ei koskaan tuomitsevasta Jumalasta, niin kait sekin vaikuttaa ja ihmisestä tulee armollinen ja hyväksyvä ns, lankeemuksia kohtaan.
 Mitenköhän jos kuuntelee vain kovia lakihenkisiä saarnoja, tuleekohan silloin tiukaksi ja muita lakihenkisesti muutosta vaativaksi?

Aiheeseen ratkaisukristillisyys.
Jos joku kuulee sanoman, että sinun tulee antaa elämäsi kristukselle ja tekee ratkaisun mitä puhuja vaatii. Se on kait joku eteenmeno, lestadiolaisilla käsien kohotus, ja sitten tämä ratkaisuntehnyt kokee jonkinlaisen hengellisenkokemuksen, niin voiko sitten tuomita jos hän jatkaa samaa linjaa ja painostaa muita ratkaisuihin?

 Tälläistä punnintaan ratkaisukristillisyydestä. :-?
Tik toc.

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #52 : 13.11.08 - klo:12:31 »
'Antaa elämä Kristukselle' taitaa olla körttiläiselle käsittämätön ilmaus. Suunta on vastakkainen: elämä sadaan Kristukselta.

Paitsi että Jumala näkee salatuimmat, hän on itse salattu. Kaikki jumalakuvat ovat vain aavistuksia. Körttiläinen usko ei ole pelastusvarmuutta vaan kaikesta maailman ja omasta pahuudesta huolimatta luottamusta armolliseen Jumalaan, joka kenties joskus antaa armonsa auringonsäteen (tai kevätsateen) osua minuunkin.

Poissa juhani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4178
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #53 : 13.11.08 - klo:13:46 »
mustan huumorin Jumala antaa mukavia ja ei-mukavia asioita elämään. :-?
wilhelmi niskasen jäljillä

Poissa Salis

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 4426
  • Körtti
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #54 : 13.11.08 - klo:14:17 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
'Antaa elämä Kristukselle' taitaa olla körttiläiselle käsittämätön ilmaus. Suunta on vastakkainen: elämä sadaan Kristukselta.

Paitsi että Jumala näkee salatuimmat, hän on itse salattu. Kaikki jumalakuvat ovat vain aavistuksia. Körttiläinen usko ei ole pelastusvarmuutta vaan kaikesta maailman ja omasta pahuudesta huolimatta luottamusta armolliseen Jumalaan, joka kenties joskus antaa armonsa auringonsäteen (tai kevätsateen) osua minuunkin.


Komppaan. Körttiusko pähkinänkuoressa.
Acta, non verba.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
Komppa kimppa?
« Vastaus #55 : 13.11.08 - klo:15:03 »
Lainaus käyttäjältä: "Salis"
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
'Antaa elämä Kristukselle' taitaa olla körttiläiselle käsittämätön ilmaus. Suunta on vastakkainen: elämä sadaan Kristukselta.

Paitsi että Jumala näkee salatuimmat, hän on itse salattu. Kaikki jumalakuvat ovat vain aavistuksia. Körttiläinen usko ei ole pelastusvarmuutta vaan kaikesta maailman ja omasta pahuudesta huolimatta luottamusta armolliseen Jumalaan, joka kenties joskus antaa armonsa auringonsäteen (tai kevätsateen) osua minuunkin.


Komppaan. Körttiusko pähkinänkuoressa.


Minäkin kimppaan näkemystä, mutta kysymys kuului, miksi muita halveksutaan joilla on joku ratkaisua painottava näkemys?

Körttien näkemys on heidän. mutta suurimmasta osasta ns,uskovista väärä.
Ikävää mutta niin se on.

Minusta lapsi pelastuu jo ennen lapsikastetta ja kaste ei pelasta, mutta jos kuten uskoo tai epäilee kuin körtti se on kaunista ja kannatettava tapa.
Körttiläisyys on parasta filosofiaa mihin olen ikinä tavannut ja tykkään siitä.
Vaikkakin pikkasen jotkut asiat siinä mietityttää.--
Ratkaisukristillisyydessä on puolensa.
Kun kuuntelee jotain vaimonsa hakkaajaa tai juoppoa, joka on tehnyt ratkaisun kokenut jotain ja muuttanut tapansa, en sitäkään pitäisi pahana.

Huh kun tuntuu, että körtit on muuttuneet niin sallimattomattomaksi muullatavalla uskovia.

Miten saataisiin taas rauha ja kaikille kauha? :?:
Tik toc.

Poissa Jampe

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 2205
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #56 : 13.11.08 - klo:16:17 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
.

Körttiläinen usko ei ole pelastusvarmuutta vaan kaikesta maailman ja omasta pahuudesta huolimatta luottamusta armolliseen Jumalaan, joka kenties joskus antaa armonsa auringonsäteen (tai kevätsateen) osua minuunkin.




Muuten pidän noita "körtti" painotuksia ihan hyvinä painotuksina mutta tuota kursiivi-osaa en vaan käsitä että mitä se sitten ON jos se armonsäde osuu joskus?  Sen minä haluaisin tietää koska luulen kuitenkin tietäväni että tällä tarkoitetaan jotain tunnetta/kokemusta/kokemuksia siitä että "nyt on armo".  Mitäs jos ei tulekaan mitään "osumia"? sittenkö ei armo ole asunut?  mennyt kokonaan ohi?

Okei okei, tämä oli retoriikkaa tiedänhän minä että körttiläisyys ON pietismin aikaansaama liikehdintä alunperin jossa armo ymmärrettiin kokemisiksi ja sitä mitattiinkin kokemisten määrällä; -oli armon vilauksia yms. Minusta tämä on -anteeksi vaan; -puhdasta soopaa!  MIKSI pitää saada kokea/tuntea/havaita jotain? Miksi kertokaa se minulle?

Te körttiläiset ette ehkä huomaakaan, kun se on niin sisäsyntyistä noine puheenparsineen herätysliikkeessänne, että odotellaan jotain kokemusta armosta.  SE että ette ehkä tarkoita kokemusten olevan perustana armolle tai sen ilmenemiselle on lienee tosiasia, näin uskon; -mutta miksi viljelette puheenparressa tuollaisia asioita jonka mukaan "armo osuu toivottavasti vielä joskus" tms?  Onko se tiedostamatonta ja tahatonta? Mietittekö koskaan mitä tämmöinen tarkoittaa jos se totta olisi, että "voi jospa armo joskus osuisi kohdalleni..."

Eikö se tarkoita sitä että jos et sitä koe niin sitten olet ilman armoa? Tai ainakin uskottelet olevasi, mutta kuka OIKEASTI uskoo olevansa ilman armoa silloin kun sitä ei ole havaittavissa erityisesti?

Esitin teologisen pähkinän teille körttiläisille ja loppuun kiteytän oman näkemykseni jonka mukaan armo on kerran tuotu kaikille, pysyvästi, kertaluonteisesti ja lujasti ja se ei ollenkaan riipu tuntemisistamme tai siitä uskommeko sen saaneemme vai emme. Se vain on ja se on kaikille, kertakaikkiaan.  Teidän puheenpasri tässä asiassa on kuin heittäisi kissalle herkkupalan joka sitä pyörittelee ja leikittelee, ottaa suuhun ja sylkee pois ja on sitä saalistavinaan vaikka se on siinä edessänsä kokoajan syötävänä ihan ilmaiseksi!


paasaan siksi että minusta tällainen puheenparsi kaikessa hengellisyydessään ja näennäisessä nöyryydessään on kauhean armotonta kuultavaa ihmiselle joka oikeasti kamppailee tunnontuskiensa kanssa, että hänelle selostetaan kristillisyyden mallia jossa armo on kauhean epävarma asia että todennäköisest ise ei edes kuulu hänelle kun ei voi tunteakaan mitään merkkejä siitä. Loppujen lopuksi uskon että kaikki (100%) tuntemiset ja kokemiset ovat vain ihmisen oman psyyken tuotosta ja reagointia kuultuun sanomaan mutta armon ja kokemisiemme väliin ei silti saisi edes leikilläänkään panna yhtäläisyysmerkkiä.  katsokaa nyt kuinka suuri kompastuskivi se on ihan lukemattomille ihmisille ruveta ylipäätään uskomaan evankeliumia, kun "ei tunnu uskovaiselta eikä miltään"  _Mistäs muualta tällainen ajatus on peräisin kuin pietismin aarrearkuista?  Siitä on tullut käsite.


Arvostan tosiaan körttiläisiä painotuksia, minusta ne ovat herätysliikkeistä parhaasta päästä, mutta tämä... -en voi käsittää muuten kuin että se on ajattelematonta jäännettä vanhasta pietismistä jota viljellään tahattomasti.
Elämä on ihmisen parasta aikaa -Matti Nykänen-

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Ratkaisukristillisyyden punnintaa
« Vastaus #57 : 13.11.08 - klo:16:29 »
Armon aurinko on ja pysyy. Sen säteet vain ovat usein pilven takana. Osa pilvistä on Jumalan luomia, osa saatanan ja osa kai ihmisen omaa hämäryyttä.

Poissa Viisveisaaja

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 8321
????
« Vastaus #58 : 13.11.08 - klo:17:18 »
Lainaus käyttäjältä: "Pena"
Armon aurinko on ja pysyy. Sen säteet vain ovat usein pilven takana. Osa pilvistä on Jumalan luomia, osa saatanan ja osa kai ihmisen omaa hämäryyttä.


Anteeksi Pena kun en taas tajunnu.

Oliks se niinku, et tulisi olla aina armosta epävarmuudessa ja onko se joku hyve ja hyvä kun on vain sellaisessa ainaisessa epävarmuudessa siitä paistaako se Armo minuun vai ei?

Mä en tajuu, oonkohan ainot joka osaa soomee, vaikka oon maahanmuuttaja.
Kirjoittaisitteko muutakin kuin kaanaankieltä? :roll:

Jamps kirjoitti harvinaisen hyvin ja syvällisesti.
Tik toc.

Lars Mikael

  • Vieras
Käsityksiäni herännäisyyden painotuksista
« Vastaus #59 : 13.11.08 - klo:17:32 »
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"

Ratkaisukristillisyydessä on puolensa.  

Ratkaisukristillisyys...kuinka helposti ja usein ns. ratkaisukristillisyys koetaan omaan piikkiin ja siitä otetaan kunnia itselle tai  jollekin "laisuudelle tai läisyydelle". Olen kertakaikkiaan väsynyt todistuspuheenvuoroihin, joissa painotetaan muuta kuin Jumalan armoon ottamista ihmisen kohdalla. En tiedä mitä on körttiusko (minulla on vain usko Jumalaan), mutta sen tiedän ja olen kokenut hyvänä, että  
Lainaus
Sanan julistaminen on Jumalan ennättävän armon julistamista, jolla Jumala kutsuu meitä yhteyteensä asettamatta meille mitään ehtoja (...)”Ihmiset eivät voi tulla vanhurskaiksi omin voimin, ansioin ja teoin, vaan että heille lahjoitetaan vanhurskaus ilmaiseksi Kristuksen tähden uskon kautta, kun he uskovat, että heidät otetaan armoon ja että heidän syntinsä annetaan anteeksi Kristuksen tähden, joka on kuolemallaan sovittanut syntimme. (Herättäjä -Yhdistyksen kotisivuilta)
Ratkaisukristillisyyttä taitaa olla se, kun ratkaisun tekee itse. Kun uskoo asiassa Jumalan ratkaisuun, kysymymykseessä lienee yksin armoon ottaminen Kristuksen sovitustyön tuloksena. Körttiteologit ja viisaammat voivat ymmärtää asian toisin. Tämä on vain minun näkemykseni.
Lainaus käyttäjältä: "Viisveisaaja"
Miten saataisiin taas rauha ja kaikille kauha  
Lainaus
Luuletteko, että olen tullut tuomaan maan päälle rauhaa? En suinkaan, vaan riitaa! (Luuk. 12:51)

Jampen ja Viisveisaajan kirjoituksiin suhtaudun kaikella kunnioituksella, mutta niistä heijastuu ennakko- ja mutu-asenne herännäisyyteen. Se sallittakoon. Tällä foorumilla ei liene rajoitusta kaikenlaisiin mielipiteisiin, jos ne eivät ole rienaavia ja toisen uskoa mitätöiviä. Toisen uskon mitätöinti ja körttiläisyyden pannaan julistaminenkaan ei kyllä ole ollut kaukana. Se on murheellista. Herännäisyyttä saa ja pitääkin mielestäni arvioida, olen tehnyt sitä itsekin. Olisi kuitenkin hyvä jos arviointi pohjautuisi  tietoon ja kokemukseenkin. Oikeaa kuvaa herännäisyydestä ei synny "nuotin vierestä veisaajien" tahdittamina, se vain lisää ennakkoluuloja ja muokkaa asenteita herätysliikettä kohtaan. Onko se tarkoituskin?

Lars Mikael