Koetan vartoa kärsivällisyydellä, että Hattivatti päättää nukkua jollain toisella hyllyllä kuin juuri sillä likaisimmalla jotta pääsisi sitä pesemään.
Toisaalta siilistiystävä totesi siiliensä etsivän lattialta juuri sen likaisimman paikan ja mikäli sille oli oivaltavasti aseteltu sanomalehteä, ryömivän niiden alle. Tarjolla on vaihtelevanpuhdasta fleeceä, runsas valikoima pesiä, mutta ei kelpaa.
Hellää sydäntäni riipoo ajatus: Juuri kun olet päässyt makeimpaan uneesi, löytänyt sopivan asennon ja mukavat tuoksut sinuun tarttuu kourrrra ja siirtää sinut sinne, mihin et tahdo. Tuhise siinä sitten.
Magnus Prinssi Werraton on saanut kasvattajalta hyväksynnän nukkua ihan missä lystättää. Se siis koisaa hiekkalaatikossa, elää ja touhuaa hiekkalaatikossa, mutta huussinsa se perusti jo poikasena hiekkalaatikon taakse. Matot on mykkyrässä ja tavarat sikin sokin, mutta sisäsiisti se on, synnynnäisesti. Olisin tahtonut hankkia sille suuren laatikon ja perustaa pienen Saharan tänne entiseen makkariini, mutta kasvattaja arveli Magnuksen olevan onnellinen vähemmästä.
Toisinaan se poikkeaa olkkarissa, mutta lätsähtää vatsalleen ja toteaa: Thuh. Tai vain Uh. Perehdymme kirjallisuuteen, se on jo saanut kannet irti ja vaahtoaahan se siitä kirjasta. Mutta näin helteellä deittailen Hattiksen kanssa enemmän, se konttaa ja ryömii petivaatteissani innoissaan ja nukahtaa johkin laskostetun peiton sisälle.
Että miten siili vaahtoaa? Se hommaa ärsytystä sylkirauhasilleen, niin että suuhun pursuu sylkivaahtoa. Sen se levittää piikeilleen. Kukaan ei tiedä syytä, onko semmoisella paremmat sanssit siilideittitarjonnassa vai jämäköittääkö se puolustusta. Kylvyn jälkeen siili vaahtistelee, tai siihen on kova tarve.
Hoh, pitkälle päästiin tämän hetken harmista: Oi pieni rakas Attiatti, sopisko unia alemmalla hyllyllä, kun niitä nyt riittää?