Kirjoittaja Aihe: Heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman  (Luettu 27588 kertaa)

0 jäsentä ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
2. Tim. 3:5:  heissä on jumalisuuden ulkokuori, mutta he kieltävät sen voiman.

Lukiessani mm. menneiden aikojen tunnettujen kristittyjen elämänkertoja, Raamattua sekä omia havaintoja tehdessäni, minulle on tullut sellainen voimakas vaikutelma, että tuo Paavalin teksti on totisinta totta, kun on kyseessä meidän aikamme kristityiksi itsensä uskovat ihmiset Suomessa. Eli pääkuva minun mielestäni on tällainen, harvoja poikkeuksia voi toki löytyä.

Miksi näin ajattelen?
Ensinnäkin tuntuu siltä, että kristillinen julistus keskittyy yllättävän suurelta osin tämänpuoleiseen.
Monesti kännykän räpläys ja seurustelu vierustoverin kanssa menee saarnan kuuntelun ohi.
Kristittyjen väliset keskustelut nykyään yllättävän harvoin enää käsittelevät hengellisiä asioita ja jos joskus harvoin käsittelevät, kristillisen uskon ydin ei kuulu niihin aiheisiin, joista keskustellaan.

Minun mielestäni jumalattomuus oikein rehottaa kristikunnassa erikoisen voimakkaalla tavalla, sellaisella tavalla, että sitä ei huomata. Jumalattomuus on sokaissut valtavan suuren osan kristikuntaa Suomessa. Tämä jumalattomuus on siksi vaikea havaita, että se koostuu sellaisista jumalattomista teoista, joita ei voi ainakaan suoraan (jos ollenkaan) Raamatulla synniksi perustella. Joukko hyviä asioita on syrjäyttänyt Jumalan: erilaiset tavarat, hyvät harrastukset, leppoisat keskustelut yms. jne.
Ulkokuori on jumalinen, mutta sisäpuolen täyttää muut asiat ja sisäpuoli kokee rauhaa näiden muiden asioiden keskellä.

Ensisijainen ongelma nähdäkseni ei ole tämä ihmisessä rehoittava jumalattomuus. Ensisijainen ongelma on se, että ihminen on unessa ja onnellisessa rauhantilassa tämän asian suhteen eikä näinollen huuda avukseen Herran nimeä kaiken tämän jumalattomuutensa keskellä parannusta Herralta pyytäen.

Näin minä näen asian, sinä näet sen ehkä toisin.

Poissa Mansipaani

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 1756
Kiva nähdä Karjalaisenkyöstiä.  En ole täällä kirjoitellut n. puoleentoista vuoteen, lähinnä siksi koska elämäntilanteessa tapahtui muutosta ja kaipasin hengellistä keskusteluympäristöä tai sitten en keskusteluympäristöä ollenkaan.  Jos täällä näistä asioista syntyy keskustelua niin käyn mielelläni lukemassa.

Minulla on tällä hetkellä hyvä kirja luettavani: Olavi Kareksen toimittama hartauskirja "Isien perintö". Siinä on kullekin vuoden päivälle teksti vanhan ajan heränneiltä: Lagusta, Ruotsalaista, Berghiä, Rosendalia, Björkvistiä. Mikä aarreaitta! Siinä on vielä sitä samaa henkeä kuin siionin virsissä. Niin säälittävää ja surullista miten kaikki se ydin ja hengellinen elämä sekä sen ymmärrys tuntuu täysin kadonneen ja jäljelle on jäänyt kuori: perinne. Kontrasti nykyiseen ja entiseen on valtava. Kaipaan sitä ravitsevaa ydintä.

Poissa vn

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21725
Kössi kirjoittaa kyllä asiaa!
Onko usko nykyään hengellistä viihdettä?
Onko vielä hätää sieluista, omasta ja toisten?
Onko meillä tarvetta pyytää syntejämme anteeksi Jeesuksen ristin juurella
ja tehdä parannusta?

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Minulla on tällä hetkellä hyvä kirja luettavani: Olavi Kareksen toimittama hartauskirja "Isien perintö". Siinä on kullekin vuoden päivälle teksti vanhan ajan heränneiltä: Lagusta, Ruotsalaista, Berghiä, Rosendalia, Björkvistiä. Mikä aarreaitta! Siinä on vielä sitä samaa henkeä kuin siionin virsissä. Niin säälittävää ja surullista miten kaikki se ydin ja hengellinen elämä sekä sen ymmärrys tuntuu täysin kadonneen ja jäljelle on jäänyt kuori: perinne. Kontrasti nykyiseen ja entiseen on valtava. Kaipaan sitä ravitsevaa ydintä.

Tällainen käsitys minullekin tulee, kun luen menneiden aikojen vaikuttajien elämänkertoja ja Raamattua.
Mm. Lagus on eräs ehdottomista suosikeistani.

Viimeaikoina olen lukenut Henrik Renqvistin, Pietari Kurvisen ja Frans Hannulan elämänkertoja.
Henrik Renqvistin yritti syntisyytensä painolastin alla hukuttautua Aurajokeen, mutta onneksi epäonnistui.

Tällä hetkellä minulla on menossa Pietari Kurvisen itse kirjoittamansa elämänkerta vuodelta 1913, kirjoitettu fraktuuralla, sillä vanhalla tekstifontilla. Hidasta tuo lukeminen tuolla fontilla minulle on, mutta pikkuhiljaa tuohonkin fonttiin alkaa tottua.

Ps. Kiitos Marsipaani kirjavihjeestä. Liitän varmaan tuon kirjan seuraavaan kirjatilaukseeni. Tapoihini on kuulunut tilata Lutherdivarista silloin tällöin kirjoja. Soitan omistajalle ja kerron, mikä asia kiinnostaa ja hän lähettää minulle paketin kirjoja.
Keväällä sain 26 kiloa painavan pahvilaatikon kirjoja. Jokunen paketin kirjoista minulla jo olikin, mutta eipä tuo haittaa.



Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Olen lukemassa Auk. Oravalan kirjoittamaa ja vuonna 1939 julkaistua kirjaa "Juho Malkamäki, Suomen heränneen kansan isä".
Siis jonkinlainen elämänkerta Juho Malkamestä. Hän eli vuosina 1844 - 1928.
Juhon lapsuuden aikana ympäröivä yhteiskunta suhtautui varsin karsaasti ihmiseen, joka heräsi synnin unesta. Heitä pidettiin kerettiläisinä ja vääräoppisina, jopa järkensä menettäneinä.

Juho Malkamäki ja herännyt kansa koki maallisen koululaitoksen olevan jossain määrin sopimaton heränneen kansan lapsille, koska siellä oli vaaran ajautua pois uskosta. Juho oli aktiivinen perustettaessa herännäishenkisiä oppilaitoksia.
Juho oli sitä mieltä, että koulun tärkein tehtävä on juurrutta ihminen Kristukseen ja heti tämän jälkeen tärkeysjärjestyksessä on se, että lapsille annetaan asianmukainen muu koulutus, jota elämästä selviäminen vaatii.

Herännyt kansa piti pahan osallistumista kaikenlaisiin uusiin vouhotuksiin, kuten naamiaishuveihin ja muihin sellaisiin, joita nykyään pidämme varsin harmittomina huvituksina.
Ymmärrän hyvin tuon ajan heränneitä tässäkin asiassa. Eiväthän monet tuon ajan huvit sinänsä syntejä ollut ja siksi ne olivatkin petollisia, koska ne helposti saivat ihmisten ajatukset pois Kristuksesta.

Seuroja, joissa  laulettiin ja viljeltiin elämän Sanaa pidettiin usein. Myös häiden, hautajaisten, synttäreiden yms. juhlien yhteyteen kuului tärkeänä osana Raamatun esillä pitäminen.
Ihminen, joka oli herännyt, tietenkin halusi hakeutua Sanan ja uskonystävien yhteyteen ja viettää kaikki vapaa-aikansa siellä ja jättää naamiohuvit, lauluiltamat, tanssit ja muu illanvietto suruttomille.

Juho ymmärsi, että Jumala toimii myös hänen oman porukkansa ulkopuolella ja hän joskus luki ystävilleenkin muiden kristittyjen suuntausten kirjallisuutta. Hän totesi olevansa tämän suhteen "kaikkiruokainen".

Jälleen kerran on todettava, että tuon ajan heränneiden jälkeläiset ovat suurin joukoin eksyneet isiensä uskosta naamiohuveihin ja muihin ajanvietteisiin.
Jos joku herää synnin unesta ja haluaa jättää nuo maalliset huvit, niin kyllä sitä taitaa kuraa tulla niskaan - ja niin pitääkin olla.
Ymmärtääkseni noina vanhoina aikoina ymmärrettiin se, että heränneen kansan ja maailman välillä oli suuri jännite: jos oli herännyt, välttämättä joutui maailman kanssa ristiriitoihin.
Lagus kyselee eräässä kirjeessään muistaakseni suurinpiirtein näin: "Onko nyt heränneen kansan ja maailman välillä tehty sovinto niin, ettei tuota ristiriitaa enää ole?". Lagus oli sitä mieltä, että tuollaista sovintoa ei ole olemassa.

Ajat ovat muuttuneet, ydin on kadonnut, maailman kanssa ollaan hyviä ystäviä, jumalisuuden ulkokuori on paikkapaikoin vielä jäljellä, joskus tuo ulkokuorikin on jo kadonnut.

Selvää lienee, että jos Juho Malkamäki tulisi vaikka johonkin pääkaupunkiseudun körttiseuraan ja siellä alkaisi puhumaan, niin aika pian alkaisi virren veisuu ja järjestyksenvalvoja ehkä veisi häirikön ulos.

Tuon Juho Malkamäki voisi toki korvata monella muullakin nimellä: Jonas Lagus, Vilhelmi Malmivaara taikka hänen isänsä, Paavo Ruotsalainen, ............
Ulos heidät kannettaisiin ja pannaan julistettaisiin.

Tällaisia mietteitä en voi välttää taas kerran tämänkään elämänkerran äärellä.

Suosittelen jokaiselle herännäisyyden historiaan ja herännäisjohtajien elämänkertoihin tutustumista.
Ja jos avaruutta riittää, voisi laajentaa repertuaaria tutustumalla vaikkapa 1800-luvun evankelisen liikkeen johtohenkilöiden elämänkertoihin ja muihinkin noiden aikojen tai vanhempien aikojen johtohenkilöiden elämänkertoihin, kuten vaikkapa Abraham Agreniuksen tai  Henrik Renqvistin elämänkertaan.
« Viimeksi muokattu: 24.07.19 - klo:01:17 kirjoittanut karjalaisenkyösti »

Poissa PekkaV

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 10375

   Jokainen aamu on armon ja päivä kilvoittelun.

Tervetuloa talkoisiin Vaasaan! Herättäjäjuhlat rakennetaan yhdessä toimien. Juhlien onnistumiseksi tarvitsemme n. 1000 talkoolaista eri tehtäviin. Sellaisia ovat muun muassa juhla-alueen rakentaminen ja purkaminen, kahvioiden ja grillien toiminta, liiken ...

https://herattajajuhlat.fi/talkoot2024

Poissa Pena

  • Nettitoimikunta
  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 21983
Olen lukenut Malkamäen seurapuheista koottua kirjaa. Olen eri mieltä Kyöstin kanssa siitä, miten niihin suhtauduttaisiin pääkaupunkiseudun körttiseuroissa. Ukkoa kuunneltaisiin korvat hörössä ja sydän syrjällään.

Poissa 1944

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 18465
Niin, körtti ei ole erilainen kaupungissa kuin maalla. Herättäjäjuhlilla olisi paljon vähäisempi määrä meitä, jos ei kaikenlaisista paikoista tultaisi.
Jos olisi vaikka vain viisikään lasta jokaisella isällä ja äidillä mukanaan, niin todella paljon meitä olisi jo silloin.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Joskus olen sitä miettinyt, ettei ihmisillä myöskään ollut vapaa- aikaa niin paljon kuin nyt on. Jos oli vähän vapaata, oli tehtävä valintoja mennäkö seuroihin vai arpajaisiin. Niitäkin on pidetty pahoina. Syy saattaa olla meille vähän avautumaton tosin myös. Nyt on kahdeksan tunnin työpäivät ja vapaat viikonloput. Vähemmän lapsia ja sisävessat, juokseva vesi ja keskuslämmitys.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Minusta monilla ei ole sitä jumalisuuden ulkokuorta. Jos vastaa uskovansa jotenkin johonkin muttei niinkuin kirkko opettaa tai joo, no, kuuluvansa kirkkoon koska se tekee paljon hyvää mutta ettei itse usko mihinkään niin ei minusta näy sitä ulkokuorta... Sisälle ei näe.

Mutta siitä en pääse ettei tuo olisi kieltämistä, sillä hetkellä siinä elämäntilanteessa. 

Olen ollut siinä itsekin olettaessani että kristinusko on yhtä kuin kireä viidesläisyys, siinä kolme vuosikymmentä sitten. 

Kai Jumala saattaa itse kehen tarttua.  Toivon sitä.
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Joskus olen sitä miettinyt, ettei ihmisillä myöskään ollut vapaa- aikaa niin paljon kuin nyt on. Jos oli vähän vapaata, oli tehtävä valintoja mennäkö seuroihin vai arpajaisiin. Niitäkin on pidetty pahoina.

Vapaa-aikaa oli vähemmän kuin nyt ja minulle tulleen kuvan mukaan se olisi ensisijassa käytetty Raamattuun liityvien asioiden parissa. Juho Malkamäen kirjassa joku puhuja jossain kokoontumisessa totesikin kuulijoille, että olette tulleet tänne, vaikka muitakin menovaihtoehtoja olisi ollut.
Minulle on tullut tunne, että vaikka vapaata oli niukemmin, kuin nyt, aikaa kului kristillisissä kuvioissa enemmän  kuin kristityillä nykyään. Nykyään on valtavasti huvitarjontaa ja se on nielaissut meidät. Joitain heränneitä silti vieläkin on ja aina joku voi herätä.



Poissa Leena

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 11590
Mietin, missä määrin ihmisillä on väärinkäsityksiä.  Tahtoisin joskus kysyttävän. että no, mitä se kirkko siis opettaa, ja mihin sinä et siis usko.  En pääse siitä, että tuo kiusaannuttaa mahdottomasti. 


Onko se jotain riparilla opittua, missä sen kävit ja niinpoispäin. Ei tuo ole vielä minulle mikään vastaus, että joo no jonkin uskon mutta en kuten kirkko.  Mitä se vastaajalle merkitsee? 


Rupeen kohta itte kuljeksimaan kyselylomakkeiden kanssa pitkin....

.....................

 Kyöstillä on kyl sama kuva kuin on ittelläni mutta kyl se oli silloin terävä valintakysymys, kun oli vähän aikaa, ja sentään ainakin kaupungeissa paikkoja, minne mennä.... Nautin Hilja Haahden kirjoista. En kirjallisen annin takia, vaan kun ne antoi ajankuvaa sadan vuoden takaa, ylikin.
« Viimeksi muokattu: 24.07.19 - klo:11:13 kirjoittanut Leena »
Jos ahdistuksen tie on edessämme, myös silloin Kristus meitä kuljettaa. Annamme Isän käteen elämämme, Hän itse meille rauhan valmistaa.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Olen lukenut Malkamäen seurapuheista koottua kirjaa. Olen eri mieltä Kyöstin kanssa siitä, miten niihin suhtauduttaisiin pääkaupunkiseudun körttiseuroissa. Ukkoa kuunneltaisiin korvat hörössä ja sydän syrjällään.

Ainahan tuon voisi testata joko lukemalla seuroissa jonkun puheen tai harjoittelemalla puheen ulkoa.
Minusta ei kuitenkaan ole tällä hetkellä tuollaista testaamaan.

Tuli mieleeni, että Malkamäen kerrottiin olleen puhetekniikaltaan varsin huono puhuja. Puheet eivät olleet johdonmukaisia, puhe takelteli. Joskus joku pyysi häntä puhumaan kovemmin, jotta puhe kuuluisi.  Jotain tällaista elämänkerrassa kerrottiin.
Heränneiden keskuudessa tuo ei tainnut juurikaan haitata, koska siellä tiedettiin, että Juho Malkamäellä on tärkeää sanottavaa.
Malkamäki oli hyvin suosittu puhuja, jota mielellään kuunneltiin.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
"Kun uskon valo sammuu kansasta, niin järki tehdään jumalaksi", sanoi Juho Malkamäki.

Näin taitaa olla jo laajalti Suomessa käynyt. Ihmisjärki menee Raamatun ohi. Jos järki voi joissain asioissa  yhtyä Raamattuun, silloin Raamattua pidetään hyvänä.

Vanhoilla päivillään Juho Malkamäen ja Malmivaaran kerrottiin kallistuneen enemmän evankeliseen suuntaan julistuksessaan.

Malkamäki oli tunnettu hyvästä ja heränneitä rakentavasta huumoristaan. Moni lukko aukesi huumorin avulla.

Poissa karjalaisenkyösti

  • ystäväkansaa
  • Viestejä: 5163
Erään kerran syntyi seuratilaisuuden jälkeen puhe salaojituksesta isäntien keskuudessa.  Malkamäki kuunteli hetken aikaa keskustelua, mutta sanoi vihdoin miehille:"Kyllä siitä salaojituksesta on nyt jo tarpeeksi puhuttu, mutta millaista se parannuksenteko on?
Tuo oli lainaus Oravalan kirjasta Juho Malkamäki Suomen heränneen kansan isä sivuilta 219-220.

Malkamäki kyllä itsekin osallistui keskusteluihin maallisistakin asioista,  mutta ei tainnut kovin halukas antamaan niille kunniapaikkaa. Maalliset asiat olivat toki tärkeitä, mutta silti toisarvoisia ja vähäpätöisiä Raamatun asioiden rinnalla.