Kävimme Hämeenlinnassa , söimme nimenomaan Linnassa, sen ravintolassa.
Tytär oli kuskina ja me olimme ' siivellä' . Ruoka oli korkeatasoista, ja sitä oli niinkuin korkeatasoisissa
paikoissa on, hyvin pienet annokset, mutta eihän me raskaan työn tekijöitä ollakaan.
Nautiskelimme, ja ihmettelimme linnan valtavia leivinuuneja.
Linnassa oli meille myös ohjelmaa, historiallinen kuvaelma Kustaa III ajan hämeenlinnalaisista, sekä trubaduuri.
Vaikeinta oli nivelrikkoisilla jaloilla kivuta jyrkkä mukulakivikatu ylös, ja sitäkin vaikeampaa oli päästä sama alas. Tyttären anoppi tuli sukkasillaan.
Auton lämpömittari näytti ulkolämpötilaa 28 astetta, ja samaa näytti oma mittarimme kotona.
Tämäkin reissu jää muistin muistotietoihin.