Itse ajattelen niin, että perinteisiin kristillisiin kirkkoihin kuuluvat uskovat samaan Jumalaan, kuten taitaa olla kirkkojen itsensäkin kanta. Rukoilevathan ortodoksitkin "kaikkien ortodoksisten kristittyjen ja kaikkien kristittyjen puolesta". Samoin hääseremoniat voidaan tehdä näiden kirkkojen kesken samalla tavoin, kun on kyse samasta uskosta. Tapa uskoa ja palvella Jumalaa tapahtuu vain eri tavoin. Itse ajattelen tätä ikään kuin suomen kielenä, jossa on eri murteita ja jokaisesta se oma murre tuntuu parhaimmalta ja oikeimmalta, vaikka ymmärtävätkin toisiaan ja on kyse samasta kielestä.
Itse en koe esim. hindujen jumalia omikseni. Samoin buddhat ja muut ovat sellaisia, joihin en usko. Muslimit myös ovat minulle vieraita. Juutalaiset ehkä vähän lähempiä, mutta en koe silti uskovani heidän kanssaan samalla tavalla. Käsitykseni mukaan olen menossa kuoleman jälkeen eri paikkoihin esim. hindujen kanssa. Siis jompikumpi meistä voi olla oikeassa, mutta ei molemmat.
Uskonsodista olen samaa mieltä, että ne ovat sääli, koska kukaan meistä ei voi todistaa olevansa oikeassa. Varsinkin kristittyjen kesken muinoin käydyt sodat ovat sääli, sillä tavallaanhan on kyse uskonveljistä. Sama tilanne on nykyisin, kun eri muslimiryhmittymät sotivat keskenään.