Isänmaallisuudesta puhuttaessa otetaan usein esiin ns talvisodan henki. Sillä viitataan siihen, että jyrkätkin poliittiset erimielisyydet joutuivat tiukan paikan tullen sivuun. Herännäisyyskin taisi sotien seurauksena kovasti karsia aiempaa oikeistolaisuuttaan.
Moni muukin liike siis uskonnollinen tai uskovainen tai joku, niin on joutunut karsimaan hertage, mikähän sana suomeksi, mut mikä ollut ennen.
Siis jengi ensin kuten Leo Meller porukka, Patmos, niin perustettiin ja olivat sen ajan hengenliikkeiden tai suuntien mukaan ja Heil Hitler ja kannattivat saksalaisten kansallisosialistisiä juttuja.
No sama helluntailaisten kanssa, jokunen helluntai saarnaaja tuli saksasta ja, et niillä kova meno ja Hitler ja se aate, nyt menee hyvin saksassa.
No nykyän sama juttu, se karismaattisuus, tai se menestysteologia, nyt ne löysi jotain hyvää.
Olin kerran yhden olikohan kundi Eratheriasta tai Etiopiasta, mutta kulmilta, niin kundi tuumas, et aina tulee jengiä kun sanoo, et tää parempi, mutta me katolialaiset, yllättävän paljon olen joutunut elämässäni olemaan illan istuyjaisia milloin katolilaisten kanssa, niin useasti. En alle kirjoita heidän teologiaa ihan täysin, mutta jengi ihan parasta, varsinkin latvialaiset, puolalaiset ja latinalaisen amerikan katolilaiset, nöyrää mariaa ja Jeesusta rakastavia pieniä ihmisiä.
Syvästi uskovia.
Mistähän taas piti kirjoittaa?
Ukko pavon herätysliike vetoaa muhun aikansa kapina liikkeenä ja toisaalta pienen ihmisen puolella ja äänellä olevana usein hullunhauskan huumorin liikkeenä.
Joku tosikkokin seaass on
