Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: karjalaisenkyösti - 02.07.22 - klo:01:53
-
Olemmeko uskontiellä vaiko uskon tiellä?
Tärkeä kysymys aina silloin tällöin itseltään kysyttäväksi.
Realistina totean, että taidan olla molemmissa samaan aikaan, jälkimmäisestä on päivittäisiä karuja ja ikäviä kokemuksia.
Suviseuroja radiosta kuunnellessani tämä ajatus lähti lentämään mielessäni erään virren innoittamana.
-
Voitko täsmentää, mitä noiden erolla tarkoitat? Minä näen vain suomen yhdyssanasääntöjen ongelmallisuuden: ”Mannerheiminko tiellä vai Mannerheimintielläkö asut?”
-
Uskontie on tie, jota uskova kulkee. Jeesus sanoi: Minä olen tie....
Uskon tiellä taasen on samaa, kuin uskon edessä ikäänkuin sen esteenä.
Esim. joku esine voi olla vaikkapa polulla tai oven edessä estämässä liikkumista, eli tuo esine on tiellä.
-
Uskon tiellä voisi olla toisin sanoin myös: uskon esteenä.
-
Huh, toivottavasti en ole uskon tai askon tiellä, vaan armon alla ilman sen kummempia paineita olla muualla.
Kuka kumma keksii teitä ja esteitä ja vaatimuksia ja vieläkin enemmän ja paremmin ja lujemmin juttuja.
Jeesus teille lähettäköön muurahaisia ja pari kärpästä kesäänne.
-
Joku kokee jonkun armon vilauksen tai uskoon tulon tai vaan alkaa olemaan seuroissa.
- No sitten tulee urho uskovainen ja sanoo, et hyvä kun koit jotain, mutta nyt sun tarvii myös uudelleen kasteelle,- aha ok.
No sit sun tulee alkaa rukoilu aamuisin ja iltaisin ja seuriksessa käymissä ei saa jättää mitään väliin.
Nii9n ja kielillä tulee puhua. jos se ei onnistu, niin pitää jotain jorista .
Niin ja pakko on kertoa muille.
Niin ja lappusia tulee jaella ja joskus kiertää koteja kertoen.
No mites sinä kun neuvot ja jaat näitä raskaita kuormia, miten sulla teetkö myös?
-
Uskon tiellä voisi olla toisin sanoin myös: uskon esteenä.
Nyt ymmärsin.
-
Pitääkö uskontiellä uskoa oikealla lailla ?
Eikö sinapinsiemenen verrankin riitä ?
Minkälainen on oikea uskontie ?
Voiko sivupolkuja kolouava kuulua joukkoon ?
Onko Kristus asettanut vaatimuksia ? Ihmiset kyllä ovat.
-
Pitääkö uskontiellä uskoa oikealla lailla ?
Ydinasiassa pitää.
Eikö sinapinsiemenen verrankin riitä ?
En tiedä, mistä uskosta tuossa on kyse, mutta kysyisin, että kenellä on tuota edes sinapinsiemenen verran?
Jos jollakin sitä olisi, niin hän voisi siirtää vuoria ja käskeä puita istuttamaan itsensä järveen.
En ole varma, mutta minulle on tullut sellainen ajatus, että kenelläkän ei ole sitä edes sinapinsiemenen verran.
Voi toki olla, että olen tässä asiassa hakoteillä enkä ymmärrä, mistä on kyse.
Onko Kristus asettanut vaatimuksia ? Ihmiset kyllä ovat.
Vuorisaarnassaan mm. kehottaa ihmisiä olemaan yhtä täydellisiä, kuin Taivaallinen Isä jne.
Toki paljon muutakin on käskenyt, kuten elämään siten, että ihmiset näkisivät tuon elämän ja tämän näkemänsä johdosta kääntyisivät Jumalan puoleen.
Voiko näitä kutsua vaatimuksiksi, en tiedä. Ehkä niitä pitää kutsua käskyiksi.
Ihmiset eivät aseta tällaisia vaatimuksia toisilleen.
-
Se ei ole tärkeää, millä lailla uskoo. Se merkitsee, kehen uskoo.
-
Minkälaisia eri tapoja on uskoa?
-
Joku voi olla "varma uskossaan", joku toinen epävarma, epäileväinen, omassa heikkoudessaan
ei jaksa uskoa että Jeesus on kuollut minunkin syntieni tähden, joku pitää armoa halpana,
joku on hiljaa odottaen ja luottaen, joku on hiljaa odottaen ulkopuolella leirin, joku pelkää
koko ajan pahinta, toivo on mennyttä, joku rukoilee, joku veisaa virsiä, joku kokee että
on tehtävä jotain että pelastuisi....
-
Kuinka ollakaan, sattuu tämän aamuiseesaAamuhartaudessa Vilhelmi Malmivaara kuvaavan minun elämäntietäni. Sana elämäntie kuvaa tietäni paremmin kuin uskontie.
Näin V.M:
Mutta jos ihminen löytää itsensä siitä tilasta tässä elämässä, ei silloin tarvitse ruveta hänelle tyrkyttämään: "Rupea nyt tekemään parannusta, rupea heräämään, rupea kuulemaan ja tottelemaan Herraa, rupea uskomaan, rupea rukoilemaan!" sillä silloin on jo tuli nurkassa ja kyllä silloin osaa käskemättä ruveta hätäkelloja soittamaan. Ei siinä tarvitse pappia ei lukkaria neuvomaan, sillä kyllä siinä osaa silloin yksinkin ruveta elämäntietä etsimään. Eikä sellainen hätääntynyt syntinen voi pysähtyä, vaikka koko maailma kieltäisi, vaan lähtee henkensä edestä pakenemaan tulevaista vihaa. - No, onko teillä ikään sellaista hätää ollut?
Vilhelmi Malmivaara
On ollut, ja soitin hätäkelloa. Apu saapui, ja uusi elämäntie alkoi.
-
Näin se myös näyttää minunkin lasieni läpi katsottuna menevän: hätä ajaa ihmistä etsimään Elämäntietä ja hätä voi myös pitää ihmistä siellä.
Tästä syystä tietoa tästä tiestä levitetäänkin kaikkeen maailmaan.
-
Aivan. Se levittäminen on paljon rakkautta ja viisautta vaativa juttu. Ei tyrkyttäen, vaan varoen. Lähetystyön salaisuus on se, ettei se ole kaikille tarkoitettu, vaan kutsutuille.
Enimmillään se on arjen työtä lähimmäisten rinnalla. Kun valmistellaan hengellinen tilaisuus on rukoiltavaa paljon. Ne jotka kuulevat kutsun tulla, ovat ehkä alttiimpia kuulemaan Valtakunnan Sanomaa.
Hyvä esimerkki olivat nämä Joensuun Herättäjäjuhlat. Me jotka olimme alttiita, saimme paljon evästä nälkäämme. Tulimme ravituiksi.
Tätä nälkää on ruokittava usein, saava Leipää elääksemme.
-
Lähetystyön salaisuus on se, ettei se ole kaikille tarkoitettu, vaan kutsutuille.
Näin ilman muuta.
Seuraavaksi tulee tietysti kysymys, että kenen kutsuma pitää olla, jos menee lähetystyöhän ulkomaille?
Riittääkö tunne, että on kutsuttu vai pitääkö sen lisäksi olla jonkuin seurakunnan hyväksyntä?
Käytännössä niin se menee, että molemmat tarvitaan. Poikkeuksia varmaan myös on tähän sääntöön.
Sitten on läheltäpiti-tilanteita.
Martti Rautasella oli sisäinen kutsu ja läheltä piti, että häntä ei olisikaan lähetetty.
Historian mukaan hän ei ollut kovin nopea oppimaan asioita.
Hänestä sitten tuli yksi merkityksellisimmistä ja pitkäaikaisimmista lähetystyön tekijöistä mitä Suomesta on lähetetty.
Niinkin voi ajatella, että Jeesuksen antama lähetyskäsky on annettu jokaiselle kristitylle: lähetystyö tarvitsee kaikenlaista tukea kotirintamalta, jota ilman kukaan ei voi lähteä tai jota ilman lähteminen on vaikeaa.
-
Riittääkö tunne, että on kutsuttu vai pitääkö sen lisäksi olla jonkuin seurakunnan hyväksyntä?
Suomen kirkon lähetystyö on yhdistysten toimintaa. Yhteys seurakuntaan rakennetaan vasta siinä vaiheessa, kun työntekijä lähetetään, solmimalla nimikkosopimuksia.
-
Olemmeko uskontiellä vaiko uskon tiellä?
Tärkeä kysymys aina silloin tällöin itseltään kysyttäväksi.
Realistina totean, että taidan olla molemmissa samaan aikaan, jälkimmäisestä on päivittäisiä karuja ja ikäviä kokemuksia.
Suviseuroja radiosta kuunnellessani tämä ajatus lähti lentämään mielessäni erään virren innoittamana.
Herännyt tumma körttikansa ei ole uskontiellä eikä uskon tiellä, sillä eihän körttiläinen voi korkeanöyryyden epäusko-opissaan uskoa, ja jos uskoo, niin hän on ylpeä. :eusa_pray:
-
Luterilainen tuossa yllä kuvaa lähinnä sitä, miltä ulkopuolisesta voi näyttää, jos tutustuu nykykörttiläisyyteen.
Sitten, kun on päässyt tilanteeseen, jossa körttiliike tuntuu hengelliseltä kodilta, asia ei enää näytä tuolta.
Tämä sama kaava taitaa sopia kaikkiin ihmisryhmiin: ulkopuolisesta ihmisryhmä näyttää erilaiselta, kuin ryhmän sisällä olevasta.
-
Heränneet ovat nimenomaan tiellä. He tietävät, että perille pääsee vasta aikanaan. Tien voi kirjoittaa isollakin kirjaimella. Senhän tiedämme, ketä silloin tarkoitetaan.
Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä kohden kotiansa
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
-
Heränneet ovat nimenomaan tiellä. He tietävät, että perille pääsee vasta aikanaan. Tien voi kirjoittaa isollakin kirjaimella. Senhän tiedämme, ketä silloin tarkoitetaan.
Salattu tie, vain yksinkertaisille
se aukeaa, ei itsetietoisille.
Rampakin sillä kulkee joutuisaan.
Hän juoksee tiellä kohden kotiansa
ja luulee eksyksissä ontuvansa.
Tie salattu.
Toivottavasti en minä, hullukaan eksy
-
Uskontiellä voi kohdata vielä vanhanakin yllätyksen. Sellainen on uusi Lahden Reformoitu seurakunta, joka on alkanut tänä vuonna lähettää minun YouTubeen Joonas Laajasen opetuspuheenvuoroja.
Seurakunta on kalvinistinen, vaikka eräät sanovat sen olevan baptistinen. Oli mikä on, Joonas Laajasta voin kyllä kuunnella, oppimismielellä.
Tämä on täysin poikkeavaa tekstiä vapaiden suuntien tyyliin verrattuna.
https://www.youtube.com/watch?v=VQwWRcrcfmo
Sano, juhani, tähän jotakin !
-
Vähän koitin katsella ja Sinulle, Riitta-mummi, voisi olla tämä konservatiivisen luterilaisen tekstiä. Minäkin kuuntelen mm. evankelisten esitelmiä. Mutta Joonas Laajasella on pikkasen esim. kolminaisuusopissa halu toivottaa ihmiset helvettiin. Siis Jumppu toimittaa, mutta ei ihminen. En tiedä...
-
Kiitos juhani-veli ! Olkoon. Antaa olla !
Vähän uumoilin jotakin hänen ulkoisesta habituksestaan sellaista Minä olen täydellinen, oikeassa ja varma asiasta !
Kiinnosti vaan tuo reformismi.
-
Uskontiellä voi kohdata vielä vanhanakin yllätyksen. Sellainen on uusi Lahden Reformoitu seurakunta, joka on alkanut tänä vuonna lähettää minun YouTubeen Joonas Laajasen opetuspuheenvuoroja.
Seurakunta on kalvinistinen, vaikka eräät sanovat sen olevan baptistinen. Oli mikä on, Joonas Laajasta voin kyllä kuunnella, oppimismielellä.
Kävin katselemassa kotisivujaan. Kastavat pikkulapsia, ihan vauvojakin. Eivät siis ole baptisteja!
"Rukouksen tulee kohdistua lain sallimiin asioihin ja kaikkiin nykyisiin taikka tuleviin ihmisiin, mutta ei kuolleisiin eikä myöskään niihin, joiden tiedetään tehneen kuolemansyntiä."
Sitä ei kerrota, mikä on kuolemansyntiä, ainakaan tuossa kohtaa. Jos se on se katolisen kirkon perinteinen lista ylpeys, kateus, ahneus, viha jne., niin eihän ketään jää jäljelle. :102: