Erehtyminen on inhimillistä. Ortodoksit eivät saa syödä verta.
Höpö höpö. Ortodoksinen kirkko Suomessa (konstantinopolin partiarkaatti) ei missään nimessä sentään tuommoista kiellä. Kun tein sinne sen ekskursion, nuuskin erinomattain tarkasti kyllä, mitä pitää, mitä ei saa ja mitä puolestaan saa ja pitää.
Otan tai ainakin siihen aikaan 2002-2003 about, kaiken ääritosissani, ja siis myös kirkkoni opetuksen ja harmistuin evl kirkkoon koska sen tarjonta oli ihan mitä milloinkin. Mutta ja tämänkin olen varmasti kertonut, ort kirkon opetukset järkyttivät minua, ja suurimmiten se juttu pelastuksesta. En ollut siihen saakka pannut merkille kuinka luja kallio jalkojeni alla oli, kun uskoin huolettomasti kuin vekara siihen että minut on lunastettu.
Perun siis puheeni joissa väitin ettei evl kko opeta m i t ä ä n. Elämästä ja k u o l e m a s t a olin oppinut sittenkin tärkeimmän, ehkä jo kotona.
Monista syistä palasin takaisin kotiin suuresti huojentuneena. Itse en voi lunastaa sieluni hintaa, minulla on tarjota vain väärää valuuttaa.
......................
Mutta ortodoksit syövät verta ja verilettuja ja palttua ja... mitä niitä nyt on. Koska kirkkokuntia on monta, saattaa jälleen löytyä jokin joka sen kieltää, mutta ei ainakaan Suomen. Söin huolettomasti itsekin. Suuren paaston aikana tilanne hieman muuttuu, tosin silloinkaan en muista verta elintarvikkeissa kielletyn kuten liha, viin,i, makeiset, juustoa saatiin sunnuntaina --- enkä ihan tajunnut niitä "Paastonajan herkkuja"--ohjeita.
Luostareissa tämmöiset kilvoittelut ovat tiukempia mutten kuullut sielläkään kiellettävän veren syömistä. Noh, luostareissa olen vain viettänyt yhden lomani.
------------------
Mistä tämmöinen juttu on kotoisin?
Jos haluaa kirkkokunnan tuntea, on erityisesti ort kirkon ollessa kyseessä viisainta liittyä jäseneksi. He eivät edellytä edeltäviä opintoja kuten joku mainitsi, sen kyllä, että motiivi on vilpitön.
On viisasta käydä heidän palveluksissaan, vigilioissa ja liturgioissa, kysellä jo etukäteen kuka ehkä suostuisi kummiksi, ne tarvittiin ainakin silloin, 20v sitten, ja sellaiset löytää parhaiten aivan evl kirkon teologien kautta, joskaan ortodoksit eivät kaikin paikoin hyväksy ekumeniaa lainkaan.
Joustavampia isiä löytyy kyllä. He ehkä ja kyllä kai yhä haluavat tutustua, ja tottahan on kirjoja joita ainakin kummi saattaa ehdottaa luettavaksi. Muttei se kynnys mahdoton ylitettävä ole.
Sen jälkeen, no, vasta kuulet mitä kirkko opettaa sairauksista, kirkon merkityksestä, ekumeniasta (nykypäivän heresiaa) ja ennen kaikkea, Kristuksen sovitustyöstä.
-------------------
Täälläkin on taidettu mainita Jeesuksen rukous. Se löytyy kirjasta nimeltä Vaeltajan kertomuksia. Itse opin sen kylläkin aivan evl kirkon retriittikeskuksessa jo paljon ennen koko seikkailua.
--------------------
No, tulihan jälleen juttua, mutta verta saa syödä ainakin paastonaikojen ulkopuolella.