Körttifoorumi
Keskustelu => Yleinen keskustelu => Aiheen aloitti: PekkaV - 28.08.16 - klo:09:30
-
Shakespeare: Myrsky
-
Luen nyt Jaakko Heinimäen Kerettiläisen käsikirjaa. Hitaasti, märehtien lauseita, jota eivät ole helppoja moneen kertaan. Vasta kolmisenkymmentä sivua olen edennyt.
Keskeisimmäksi on noussut käsitys Jumalasta; " Jos ymmärrät sen, se ei ole Jumala "
Mystiikasta kirjoitetut lauseet avautuivat tutuimpina.
Oppirakennelma minullekin avautui kolmeen, jopa viiteen osaan. Jos joku puuttuu, se ei ole kristinuskon perimmäinen oppi.
Hieno kirja. Suurkiitos Janinalle joka vinkkasi, ja Penalle siitä palasesta jonka sain. :002:
-
Aloin nyt lukemaan Franciscus Assisilaisen kirjoituksia sisältävää kirjaa "Kutsu köyhyyteen"
Franciscushan oli köyhyyteen ja yksinkertaiseen elämäntapaan vihkiytynyt munkki jolle raha ja rahan valta olivat kauhistus ja köyhyys ja rahattomuus hyveitä joita tavoitella.
Tämä kirja on myös varsinainen helmi hengellisten kirjojen joukossa ja muistuttaa siitä, että mistä se Jeesus oikeastaan puhuikaan opetuksissaan.
-
Olen lukenut sen jo vuosia sitten. Jaakko Heinimäki piti esitelmän Franciscuksesta
Talviveisuissa Raumalla joitakin vuosia sitten.
Eläinten ystävänä rakastan Franciscusta samoin kuin Serafim Sarovilaista. Franciscuksen elämäntapa ohjeineen ei sovellu perhettä kasvattaneelle ja heistä huolta ja vastuuta kantavalle vaikka kuinka periaatetta ihailisi.
Nykypäivänä on rahankäyttökin toisin, verottaja puuttuu jos tekee työtä vastikkeena jotain muuta kuin rahaakin.
Isänsä vaatekaupan rahoja se F.A;kin ensin tuhlaili, mutta isän kovennuttua siitä hän valitsi köyhyyden.
Veljeskuntaa ei Jaakko H;n mukaan pidä kutsua kerjäläismunkeiksi, he saivat elantonsa tekemällä työtä.
-
Kunhan saan Kerettiläisen käsikirjan luettua, tilaan kirjastosta Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta. On se minulla käväissytkin, mutta silloin ahmin monia muitakin mystikoita ja ei ole Kempiläiseltä jäänyt mitään keskeistä mieleeni.
Nyt kun Pena on häneltä ajatuksia aamuisin kirjoittanut havahduin huomaamaan ne hienoudet jotka tekevät hänestä suositun .
Kun luen kirjan useampaan kertaan, alkaa syntyä jotakin talteen pantavaa.
-
Mistä johtuu Tuomaan De imitatione -kirjan laaja levikki ja jatkuva merkitys. Epäilemättä suureksi osaksi siitä, että hän paremmin kuin useimmat tuntee ihmissydämen puutteineen ja tarpeineen.Tärkeintä on kuitenkin se, että hän on onnistunut siinä, minkä on asettanut pääpyrinnökseen: tutkistella Jeesuksen Kristuksen elämää. Hän on antautunut siihen niin yksinkertaisesti, hartaasti ja syvällisesti, ettei kukaan siinä ole hänen vertaisensa. Sen vuoksi tulevat ahdistetut sielut kautta aikojen siitä etsimään lohdutusta ja virvoitusta.
Erkki Kaila, johdanto kirjaan Kristuksen seuraamisesta
-
Ettei jäisi väärää kuvaa ajatuksistani Franciscuksesta, lisään, että pidän häntä erinomaisena esimerkkinä monessa suhteessa. Hän ei perustanut luostareita, joiden tarpeellisuutta en ymmärräkään. Hän oli avoimen yhteisön, konventin edistäjä, mietiskelyn, mutta toisaalta palvelun ja työnteon opastaja. Alkukristillisiä elämän ja opin arvoja nämäkin.
Tämä lause on hänen sisäistä viisauttaan, Kristuksen sisällistä tuntemista;
" Älkää pitäkö omaa tietänne ainoana tienä Jumalan luo ".
-
" Älkää pitäkö omaa tietänne ainoana tienä Jumalan luo ".
Pidän tästä. kovasti.
Tosiaan outoa, että jotain tietä pidettäisiin ylivertaisena ja toista huonompana. loppupeleissä kaikessa on kuitenkin kyse subjektiivisen suhteesta makrotodellisuuteen.
Mikä on oikeaa ja mikä väärää? Kuka sen lopulta edes tietää..
-
Minua on hyödyttänyt suuresti lukea Kerettiläisen käsikirjaa. Sain vihdoin selväksi Jeesuksen olemuksen Kolmiyhteisen Jumal-persoonan minulle vaikeimpana kohtana.
Olematta tietoisesti areiolainen, pähkäilin Jeesuksen olemusta jumalana ja ihmisenä.
Nyt Heinimäki selvitti tämänkin, vihdoin ja viimein. Nikean uskontunnustus viimeisteli asian. Olenhan sitäkin lukenut ja kirkossa ääneen lausunut, mutta se on ollut ' huulten höpinää' ilman sisällön ymmärtämistä riittävästi.
Muutenkin kirjanen kertoo kristinuskon historian alkuvaiheet ( olen vasta puolivälissä )
niin yksinkertaisin sanoin, että sen minäkin ymmärrän.
Ihmisten osuus Raamatun muokkailussa tulee ilmi. Moni koulukunta on halunnut korostaa omia painotuksiaan. Ovat jopa halunneet poistaa muut evankeliumit kuin Luukkaan.
Kuitenkin eräät tänäkin päivänä painottavat jokaisen sanan jumalallisuutta.
-
Aloitin mökille jättämän Moskovan enkeli:n alusta, oli sen verran ajatus hukassa kirjan luvusta etten muistanut edes mihin olin jäänyt. Harvoin käytän kirjamrekkejä, painan vaan sivun numeron mieleen.
-
Aloitin mökille jättämän Moskovan enkeli:n alusta, oli sen verran ajatus hukassa kirjan luvusta etten muistanut edes mihin olin jäänyt. Harvoin käytän kirjamrekkejä, painan vaan sivun numeron mieleen.
Niksi-Pirkassa oli kehoitus soittaa puhelimella "häläri" sivunumeroon, niin puhelulokista on helppo katsoa, mille sivulle on jäänyt. No,joo, puhelimessa voi olla myös "muistiinpano"-sovellus, jonne voi kirjailla niitä kirjenmerkkisivunumeroita. Itse käytän kirjaston kuitteja kirjanmerkkeinä.
-
Minä käytän postikortteja, Taidetta ilman käsiä- kirjanmerkkejä,HY;n pieniä mustia kirjanmerkkejä, paperinenäliinaa, jopa hammastikkua, eli mitä vain on käsillä.
Joissakin kirjoissa on lieve, se on kätevin. Muistan kyllä suunnilleen missä kohtaa olen, mutta kirjanmerkki on kätevämpi.
Edelleen lainakirjoissa näkyy jälkiä ' koirankorvista'. Niihin en syyllisty.
-
Kännykästä on apua moneen, nykyäänhän se kulkee aina mukana. Koiran korviin syyllistyn satunnaisesti.
-
Nyt minulla on käsissäni Tuomas Kempiläisen Kristuksen seuraamisesta. Kun varasin tämän Lastu-kirjaston nettipalvelusta en arvannut miten hienon ja v a n h a n kirjan sain käsiini.
Kirja on toinen painos , painettu Wiipurissa J.C.Lagerpetzin kustannuksella vuonna 1897.Uusi käännös tehty latinankielisestä alkuteoksesta, tehnyt Elias Erkko
Kannen sisäpuolella on liimattu lappu; N;o 24, Sysmän kunnan Säästöpankin oma.
Tunnen hartautta jo tämän antiikkiesineen edessä. Sisältöäkin kurkkasin.
Ensimmäinen kirja. Kehotuksia hengelliseen elämään. Toinen luku; Itsensä halpana pitämisestä;
- Nöyrä Jumalaa pelkäävä talonpoika on parempi kuin ylpeä tiedemies joka tutkii
tähtien kulkua mutta ei pidä huolta omasta itsestään.
-Hillitse liikanainen tiedonhalu sillä siitä lähtee monet harhatiet ja eksytykset.
- Jos luulet paljon tietäväsi ja hyvin ymmärtäväsi, niin muistaos kuitenkin, että on paljon enemmän jota et tiedä.
-Korkein ja hyödyllisin tieto on itsensä perinjuurin tunteminen ja halpana pitäminen.
Tässä alkupala. Hakemisto kertoo koko elämän kattavien ohjeiden runsaudesta.
En tahdo malttaa että pääsen tiedon lähteelle, tarpeellisen tiedon.
-
Etenen Tuomas Kempiläisen kirjaa hitaasti, sillä väliin on mahtunut muutakin luettavaa. Kuitenkin palaan halulla tähän ja vertaa Tuomaksen ajatuksia omaan kokemukseen.
Alun pienet luvut ovat helposti tajuttavaa ja sulateltavaa opetusta. Niistä toivon rikastuvani.
Sitten tuli eteen sivu jonka laitaan on lyijykynällä kirjoitettu; Älä käännä sivua.
Tietenkin käänsin. Siitä alkoi pyhimysten ja marttyyrien ylistys. Tyyli muuttui radikaalisti, eikä minuakaan enää kiinnostanut. Hyvien töiden tekeminen kun ei ole
meikäläiseltä onnistunut.
Parikymmentä sivua jätin väliin, ja taas jatkoin . Löytyy elämänmakuisia neuvoja, ja vaikka kieli on vanhaa, se ei haittaa, päinvastoin.
-
Viimeksi luin juuri Kai Sadinmaan Kymmenen käskyä kirkolle joka oli kaikessa säväyttävyydessään erittäin antoisa kirja. Siinä Jeesusta lähestyttiin poliittisesta näkökulmasta ja ruodittiin kovin sanoin mm Raamatun asettamista jumalan asemaan, homovastaisuutta kirkon sisällä ja sijoitusbisnestä jossa kirkko on mukana.
Eilen sen sijaan lainasin vertailevan ja objektiivisen uskontotieteen nimissä sekä Koraanin joka on Islamilaisten pyhin ilmoitusteksti, että Augustinuksen Jumalan valtion, joka määrittää Roomalaiskatolisen opin perusteet Nikean kirkolliskokouksen ajalta ja toimii perustana mm luterilaiselle pelastuksen ja armon opeille.
(https://scontent-arn2-1.xx.fbcdn.net/v/t1.0-0/p526x296/14317507_10210852415136120_3590548181511765555_n.jpg?oh=157a95401a5c8998543b085b2f857d4d&oe=583CA228)
-
Muutamia ajatuksia Kempiläiseltä jotka olen omikseni omistanut;
- Sentähden pitäisi ihmisen niin lujasti luottaa Jumalaan, ettéi hänen tarvitsisi etsiä monia ihmisten lohdutuksia. Kun vastukset painavat ja painavat hurskasmielistä ihmistä tahi omat pahat ajatukset häntä vaivaavat, niin hän ymmärtää paremmin tarvitsevansa Jumalaa, koska huomaa hänettä ei mitään voimansa.
- Totuttele kärsimään muitten vikoja ja kaikkia heikkouksia, sillä itselläsikin on paljon
muitten kärsiä. Jos et voi tehdä itseäsi semmoiseksi kuin tahdot, kuinka voit tehdä toisen mielesi mukaiseksi.
- Elä luota suuresti heikkoon ja kuolevaiseen ihmiseen, vaikkapa hän olisi mielestäsi hyödyttäväinenkin ja rakas. Elä huoli kovin murehtia , jos joku sinua toisinaan vastustaa ja puhuu sinun ajatustasi vastaan. Jotka tänäpänä ovat puolellasi voivat huomenna olla sinua vastaan ja päinvastoin; ihmiset muuttelevat usein, niinkuin tuuli.
-
-
Vaikka en Tervon kirjoista ole juuri pitänyt, niin uusin teoksensa Matriarkka on luettava jossain vaiheessa. Wanhoja rästtejä on paljon mutta tämä ohittaa useimmat, katsotaan miten kirjastosta saa.
-
Luin Shakespearen Hamletin. Luen Shakespearen Myrskyn. Sitten Knausgårdin Taisteluni kaksi viimeistä osaa. Sitten Raamatun.
-
Mitä hengellisiä kirjoja kansa lukee? Kirkko ja kaupunki-lehti on vuonna 2006 tehnyt kysymyksestä artikkelin. Monia näistä on täällä foorumillakin manittu.
Tässä on lukuvinkkejä kiinnostuneille;
http://www.valomerkki.fi/kirkko-ja-kaupunki/kirkko-ja-kaupunki-arkisto/3275
-
Luin äskettäin Jaakko Heinimäen ja Kaisa Karirannan kirjan Tapakristityn tyylikirja Miten elää ja kuolla kristillisesti. Sen hengellisyys on hiukan käytännön vinkkien takana piilossa, mutta löytyy kyllä huolellisesti lukien.
-
Luen juuri Tittamari Marttisen kirjaa Nainen, joka söi napoleonin - Arjen ilojen ylistys
Aivan kuin ketjumme Mikä teki tänään onnelliseksi...
-
Tyttäreni antoi mökkilukemiseksi Camilla Läckbergin Leijonankesyttäjän jota juuri aloittelen. Mielenkiintoista että lukeminen siirtyy jälkikasvulle, toisaalta poikani ei ole kiinnostunut kirjallisuudesta.
-
Aloitin eilen Sirpa Kähkösen uusinta Kuopio-sarjan kirjaa. Odotan tältä enemmän kuin siltä jonka hän viimeeksi julkaisi tässä sarjassa.
Graniittimies on edelleen lukematta kun se kävi minulle liian pelottavaksi, vei unet. Puraisen luontoni ja luen kyllä vielä senkin.
Tankkien kesä: http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Sirpa-K%C3%A4hk%C3%B6nen-Tankkien-kes%C3%A4/819084
-
Kiitos linkistä. Saattaisin kirjan lukeakin, koska tunnen jotenkin Kuopion. Kirjailijalla on "verensä perintönä" kaksityökaluista pohjavirtaa tekstissä, mitä vierastan, kun se on jälkiviisauden hedelmiä.
-
Muutaman ' keveämmän ' romaanin ja muistelman jälkeen palaan taas vanhoihin kristillisiin mystikoihin.
Seppo A Teinosen Rakkauden tieto, Saksan ja Alankomaiden suuret mystikot, ruokkivat nälkääni siltä osin kuin pystyn sen sulattamaan.
Ensimmäisenä oli Hildegard Bingeniläisen elämänkerta, näyt ja kirjeet. Ne sulivat kohtalaisesti, luulen.
Nyt paahdan Mestari Eckartia, johon olen muutamaan otteeseen tutustunut lukemlla Sielun syvyyden ja saarnat, sekä viimeeksi viime viikolla Pauli Annalan luoennolla. Olivatkin hyvään tarpeeseen, sillä nyt Teinonen käy läpi eri filosofioita ja niissä loppuu minulla käsityskyky. Grunt´n, ja olemisen, sekä ' ei mikään'- käsitteen kyllä jo luulen hiukan ymmärtäväni.
Tämä on kirjani; http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1452508
Yöpöydällä ovat myös Ristin Johannes ja Avilan Teresa odottamassa kertaamista.
-
Ja taas kevennykseksi edellisille kirjoilleni luen Hellevi Arjavan kirjoittamaa kulttuurihistoriallista kertomusta isoäitinsä Anni Swanin suvusta. Kirja on nimeltä Swanin tytöt. Olen lukenut heistä myös kirjan Yhdeksän mustaa joutsenta. Tyttöjä oli yhdeksän, eikä ainuttakaan poikaa perheessä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Yhdeks%C3%A4n_mustaa_joutsenta
Anni Swan oli naimisissa Otto Mannisen kanssa ja heidän poikansa Antero Manninen oli kirjoittajan isä.
Muidenkin kolmen tyttäreen, jotka menivät naimisiin, puolisot olivat tunnettuja kulttuuri-ihmisiä. Eero Järnefelt, ja Christian Sibelius ainakin.
Swanin perhe liittyi läheisesti moniin herännäissukuihin. Mm. Annin isoisä oli ollut kasvattina veljensä kanssa Lapuan pappilassa, heidän jäätyään isästään orvoiksi.
Kirjassa nimisee nimiä Wegelius, von Essen, Stenbäck. Näistä sukulaisuuksista ja Pohjanmaan pappiloista Anni Swan sai paljon aiheita tyttökirjoihinsa, joiden suurkuluttajiin minäkin kuuluin. Luenpa yhäkin joskus kirjoja Pikkupappilassa, Ulla ja Mark tai Sara ja Sarri.
Anni oli suuri kissojen ystävä. Se tulee ilmi hänen kirjoissaankin. Monta luopumista hän joutui näiden kanssa kokemaan.
-
Poikasena hiihdeltiin usein jäätä pitkin Lappeenrannan lähella olevaan Hopeavuoreen, joka oli Anni Swanin kesähuvila. Se toimi silloin hiihtomajana: kuumaa mehua ja leima kansanhiihtokorttiin. Nyt paikalla taitaa olla Metsä-Saimaan tehdasalue.
Mt
-
Niilo Kustaa Malmbergin kirjeitä luen, sekä historiasta mikko Porvalin Hyökkäyksen edellä, kaukopartiomiesten toiminnasta sekä Riitta Vartin huippusarjaa suurten ikäluokkien elämästä, siitä nautin.
-
Poikasena hiihdeltiin usein jäätä pitkin Lappeenrannan lähella olevaan Hopeavuoreen, joka oli Anni Swanin kesähuvila. Se toimi silloin hiihtomajana: kuumaa mehua ja leima kansanhiihtokorttiin. Nyt paikalla taitaa olla Metsä-Saimaan tehdasalue.
Mt
Se oli siis saaressa ? En ole luvussani edennyt vielä Hopeavuori-tarinoihin. Me kävimme äidin kanssa mattopyykillä jossakin saaressa, oliko Lamposaari vai Halkosaari. Maata myöten sinne taisi päästä.
Siksikin tämä kirja on mukava, kun minulle tutuista paikoista Hellevi Arjava kertoo. Hämeenlinna, Janakkala, Lappeenranta, Uusikaarlepyy, Vaasa. Ja historian lehti havisee. Rautatie ei tullut LPR;taan . Rataa jatkettiin Pulsan asemalta ja Pietarin päästä. Keisarianasema valmistui 1885 ja Aleksanteri III itse tuli sen avaamaan.
Lappeenrannassa oli tuolloin vain runsaat 1000 asukasta, mutta ratayhteys Pietariin alkoi kasvattaa kaupunkia.
-
Googlen kartasta löytyy, pane satelliittinäkymä päälle, niin saat käsityksen maastosta. Saaren nimi on Voisalmensaari. Halkosaari on lähellä satamaa, siellä olet mattoja pessyt.
https://goo.gl/maps/HtKcd4BpgUo
Martti
-
Otin Kallion kirjaston "annetaan" hyllystä Asla Kangasniemen Jäiset jäähyväiset, kirjailija on mulle täysin tuntemmaton. Hän on kirjoittanut Wikipedian mukaan 2 Lappiin sijoittuvaa vakoiluromaania. Ainakin tämä on kevyt joskin ainakin merenkulun kuvausten suhteen asiaan paneutuneen miehen tekstiä.
-
Googlen kartasta löytyy, pane satelliittinäkymä päälle, niin saat käsityksen maastosta. Saaren nimi on Voisalmensaari. Halkosaari on lähellä satamaa, siellä olet mattoja pessyt.
https://goo.gl/maps/HtKcd4BpgUo
Martti
Kyllä nyt tiedän. Ajattelin että jos Tyysterniemen rannalla. Siinä oli upea uimapaikka kun Matin veli asui Tyysterniementiellä n. 1980..
Swanit asuivat Pallon kaupunginosassa. Sieltä oli myös eräs sukulaisrouva lähtäisin, Pallon-tyttöjä. Miehensä oli taasen Portsan-poika Turusta.
Kiitän. Riitta
-
Vuoden kristillistä kirjaa:
Saara Kinnunen: Isän kaipuu
Siinä on lohdullista ainakin se että puutteellisena saan sanoa Jumalalle "Abba, Isä"
Ja on siinä rohkaiseva esimerkki, eräskin poika iloitsi kun sai 5-kymppisenä kuulla isältään
kannustavaa kehumista...minullakin vielä ehkä edessä jotain mahiksia... :109: :eusa_pray: :'(
-
Finlandia-kirjallisuuspalkintoehdokkaat on julkaistu. Kolme niistä olen lukenut. Enemmän kuin Kinnusen tai Kähkösen kirjasta pidin Jukka Viikilän Akvarellejä Engelin kaupungista.
Sekä Kinnusen että Kähkösen sukuromaanien aiemmat olivat minusta parempia.
Täytyy hiukan tutustua myös kolmeen muuhun, Googlen avulla aluksi.
http://www.hs.fi/kulttuuri/a1478228163042
-
Mikä mahtaa kirjan kirjoittamisessa olla vaikein vaihe. Joskus muistan lukeneeni että aloitus, siis ensimmäinen lause on vaikea. Jos tarinaa kirjassa kantaa niin haastetta saattaa olla lopetuksessa. Kirjan lopettaminen niin ettei se vesitä koko aiemmin kirjoitettua, olisi tärkeää. Jos ei löydy viimeisille sivuille mitään järkevää kerrottavaa niin lukijana koen että lukukokemus oli hukkaan heitetty.
No nyt on kuitenkin yllättävää (itselleni) kyllä Norjalaisen kirjailijan Anne Holtin kirja 1222, edellinen kirja jonka luin sijoittui myös Norjaan.
Huomaan että mulla on addiktio halpoihin dekkareihin tai yleensä kirjoihin. Nyt päätin lukea aikaisemmat haankinnat pois alta, ennen uusien hankintaa. Saa nähdä onnistunko, pinossa ikkunalaudalla on yli kymmenen "teosta", jotka täytyisi lukea.
Lukemiani kirjoja olen joskus jättänyt roskakatokseen ja joitain olen vienyt "salaa" Fidan kirjahyllyyn, eli vetänyt povarista ja laittanut myyntiin. Huvinsa kullakin, sallinette.
-
Joillekin kirjailijoille lienee ainakin suuritöisintä karsia valtavasta tekstimäärästä tiivis ja kiinnostava teos. Suosikkiaiheiden poistamisesta käytetään englantilaista sanontaa 'kill your darlings'.
-
Joillekin kirjailijoille lienee ainakin suuritöisintä karsia valtavasta tekstimäärästä tiivis ja kiinnostava teos. Suosikkiaiheiden poistamisesta käytetään englantilaista sanontaa 'kill your darlings'.
Myös tätä joskin termi tulee elokuvateollisuudesta. Itse ohje ei ole erityisen hyvä, sillä suosikkiaiheen karsimiseen haksahtaminen vain siitä syystä että se on suosikkiaihe tai hyvää tekstiä on tyhmää.
Tiivistää täytyy tietysti osata, mutta tekstiä ei kannata tuhota vain siksi että se tuntuu itsestä hyvältä niinkuin tein kerran itse. Sain sitten " lukijalta" kuulla että onkin kiva lukea tämä, kun oli julkaistu. Siinä meni ne välit. Hän lähetti joka kerran tuon saman ohjeen kunnes vastasin että kaikki on karsittu, maa autio ka tyhjä kuni luomisen aattona, mitä minä nyt teen...
Useimpia vaivaa ns tyhjän paperin kauhu, eli ensimmäinen lause on joka tapauksessa vaikein, se taitaa olla kuin kankaankudonta, kyllä sitä keskipaikkaa helskyttelee kun alku on luotu ja lopussa osataan langanpäät solmia. Lupaukset pitäisi lunastaa eli mikäli viittaa johonkin joka vielä tapahtuu eikä kyseessä ole sivujuoni tai keskustelu, josta lukija ei jää odottamaan turhia. Tästäkin eräältä lukijalta, tällä kertaa paljon paremmalta, sain palautteen josta käsitin ettei aivan jokaista lupausta tarvitsekaan lunastaa.
Joku aloittaa vain summamutikassa keskeltä ja jättää huomisen huoleksi aloituksen hiomisen. Hyvin harvaa vaivaa kkiihkeä kiintymys omaan tekstiin ja siitä juontuva tarve pitää joka rivistä kiinni. Sellainen oppii nopeasti tavoille.
Paljoa kirjallisuuden lukemista pidetään ja ei pidetä hyvänä kouluna. Ainakin oppii oikeinkirjoitusta, sanotaan, vaarana sitten on ihanteen jäljittely. Tosin kustannuspolitiikka on raadollista puuhaa, tekstin pitäisi yllättää, mutta jos talo on kustantanut tai ottanut ohjelmaan samantapaista, jos kustannustoimittaja vain ei tykkää, jos ohjelmat ovat täysiä joutuu odottamaan joka tapauksessa, eikä niitä kässäreitä lueta. Ei se olisi inhimillisesti mahdollista. Katsotaan kuka kirjoitti, mistä, mitä, luetaan aieltä täältä sivu, ympyröidään olla-verbit ja katsotaan sivua. Jos se muistuttaa haulikolla räiskittyä ämpärinpohjaa, hylätään.
Mutta ei mitään kannata deletoida. Monella lienee kaksi tiedostoa, poistot ja tekstit. Poistoihin sitten siirretään ne jotka täytyy karsia, mieli saattaa muuttua eikä deletoitua saa takaisin. Alkuun moni taitaa piirrellä kaavioita, kuka ja kenen kanssa ja piirrellä juonikaarikaavioita, tämä suljetaan tässä näin ja tuo noin.
-
Tämän foorumin. Nyt ihan läkähdyttää. Jos jaksan, yritän kirjastoon tai luen nettileheltä, mitä maissa sanotaan Trumpista ja kuinka käyttäytyy tänään Nikkei, hiisikö että siitä muuta käsitän kuin että kaupan vilkkautta se kai kuvaa, kertokaa minulle talousviisaat.... Mie en jaksa tietää ees kuka semmonen Leena....
-
Sain tänään loppuun Hyeonseo Leen kirjan Seitsemän nimen tyttö, Pakoon Pohjois-Koreasta. Tarina oli monikerroksinen ja jännittävä. Kuvaukset idän eri maista, yhteiskunnista ja kulttuureista olivat mielenkiintoisia. Kirjallisuutena teos oli jotenkin kuivan toteava tyyliltään ja siksi raskas lukea.
-
Sain tänään loppuun Hyeonseo Leen kirjan Seitsemän nimen tyttö, Pakoon Pohjois-Koreasta. Tarina oli monikerroksinen ja jännittävä. Kuvaukset idän eri maista, yhteiskunnista ja kulttuureista olivat mielenkiintoisia. Kirjallisuutena teos oli jotenkin kuivan toteava tyyliltään ja siksi raskas lukea.
Tämä oli kaupan, teki vimmatusti mieleni ostaa, mutta nyt ei budjetti anna myöten. Kiitos kun otit esille, sillä tarkka nimi ei olisi tullut enää mieleen. Siinä oli niin monta muutakin, jotka olisi ostanut ellen olisi pitänyt itseäni hihasta, ja suretti kun ei ollut mukana kynää ja paperia, nämä etsin kirjastosta.
-
Isän kaipuu - kirja vähän tauolla, osin senkin takia että koville ottaa.
-
Norjalaisen Haslundin sattumaköydön hyllystäni, Elokuu. Alku vaikuttaa hyvin lupaavalta mutta kaikki ratkeaa jotenkin liian nopeasti happy endiin. Mummuni on lahjottanu tämän vanhemmilleni kaksi kuukautta ennen syntymääni.
-
Lukemisena nyt Itse valtiaat-esseitä Raamatun johtajista, Eero Junkkaalan kirjoittamana. Pintapuolinen, kepeä, parempi isänpäivälahja kuitenkin kuin Tervo tms. joita tyttäreni yleensä kantaa merkkipäivinä. Nyt niitä tuli kuitenkin 2, toisesta myöhemmin lukukokemus, kunhan välillä luen Holtin teoksen alta pois.
Odotin, kun sain kirjan käteeni hieman syvällisempää otetta, mutta en varsinaisesti pettynyt sillä kirjassa on kevyt sipaisu joidenkin Raamatun merkkihenkilöiden elämään. Ei ylimääräistä suitsutusta vaan kerrontaa inhimillisyydestä suurmiesten ja naistenkin elämässä.
Oliskohan tarvinnut lukea kirja loppuun ennen kommentointia sillä viimeinen luku on otsikoitu: Mistä on Raamatun johtajat tehty?
-
Muutaman ' keveämmän ' romaanin ja muistelman jälkeen palaan taas vanhoihin kristillisiin mystikoihin.
Seppo A Teinosen Rakkauden tieto, Saksan ja Alankomaiden suuret mystikot, ruokkivat nälkääni siltä osin kuin pystyn sen sulattamaan.
Ensimmäisenä oli Hildegard Bingeniläisen elämänkerta, näyt ja kirjeet. Ne sulivat kohtalaisesti, luulen.
Nyt paahdan Mestari Eckartia, johon olen muutamaan otteeseen tutustunut lukemlla Sielun syvyyden ja saarnat, sekä viimeeksi viime viikolla Pauli Annalan luoennolla. Olivatkin hyvään tarpeeseen, sillä nyt Teinonen käy läpi eri filosofioita ja niissä loppuu minulla käsityskyky. Grunt´n, ja olemisen, sekä ' ei mikään'- käsitteen kyllä jo luulen hiukan ymmärtäväni.
Tämä on kirjani; http://www.antikvaari.fi/naytatuote.asp?id=1452508
Yöpöydällä ovat myös Ristin Johannes ja Avilan Teresa odottamassa kertaamista.
Tähän lukemistoon liittyen, sain juuri Johannes Taulerin osion luetuksi. Hän on , kuten seuraava Heinrich Seusekin ( Suso ), Eckartin seuraaja. Siinä missä Eckart on pohdiskelija on Tauler kokija. Seuse mainitaan runolliseksi ja sielunhoitajaksi( S. Teinonen ).
Meri Heinonen, Historiallisia papereita;
http://www.helsinki.fi/historia/yhdistys/vanhat/julk/pyha99/heinonen.html
Näihin kun välipalaksi vetäisee Timo Sandbergin Lahti-aiheisen Murhakujan, on sekoitus melkoinen. Sandberg kirjoittaa Lahden historiaa 'yksyhteen' pienillä juonikuvioilla mehustaen. Näin syntyy ' rahakirja' jota kansa jonottaa ja lukee, ja pettyy.
-
Tilasin kirjan Adventista ramadaniin ja ajattelin lukea sen. Siillä on kolme kirjoitajaa, joista yksi on ollut aktiivinen foorumilainen kirjoittaen 690 kertaa foorumille.
-
Juuri julistettiin kirjallisuuden Finlandiapalkinnon voittaja. Hän on Jukka Viikilä kirjallaan Akvarelleja Engelin kaupungista. Se oli oma suosikkini niitä kolmesta jotka olin lukenut.
Kiitän omasta lukukokemuksestani ensinnä Jukka Viikilää, ja toiseksi Tuula Heinosta, Ilmarin puolisoa, joka tämän minulle vinkkasi. :eusa_clap:
-
Aion lukea Katekismuksen http://katekismus.fi/, kun olen ensin saanut luettua Knausgårdin Taisteluni viimeisen osan ja Raamatun.
-
Kotimaa24 Blogin kirjoitti Urpo Karjalainen.
Syvällistä pohdintaa pisteestä jossa kaikki olemme yhtä, Kristuksesta.
Vertauskuvaakin on, jolloin käsittäminen helpottui ;
https://www.kotimaa24.fi/blogit/tuomiontunto/
Hienoja kirjoituksia Herättäjäyhdistyksen miehiltä. :eusa_clap:
-
Kaveri lainasi David Lagercrantzin Se mikä ei tapa kirjan, ja se on nyt lukemisenani. Opus on jatkoa Stig Larssonin Millenium sarjaan, ja alku tuntuu olevan kuin Larssonin kynästä. Tosin vasta n.20% luettu mutta vaikutta mielenkiintoiselta ja koukuttavalta.
Luin joskus erttäin kauan sitten Valituista Paloista kaverista, joka lähetti kirjeitä rakkaalleen ja sai aina samat kirjeet takaisin "korjattuina". Nää mun jutut varmaan vilisee kirjoitusvirheitä ym, mutta koittakaa kestää.
Kiitos ja anteeksi.
-
Kiitos ensin vinkkauksesta. Olen Larssonit lukenut, mutta en vielä tätä jatkoa.
Toiseksi, anna palaa niillä avuin ja voimin joita sinulle on suotu! Minä olen iloinen jos aktivoidut, etten yksin täällä ' laulele'.
Minä luen Ristin Johanneksen rinnalla Maarit Tyrkön Kekkos-muisteloita. Hmmm! :icon_eek:
-
Vaikka Lagercrantzin teosta on suitsutettu, niin jotenkin jäi valjuksi. Tosin siitä on jo aikaa kun luin Larssonin kirjoittamat osat mutta tässä kiusasi ennakoitavuus liikaa, saisi jäädä viimeiseksi tätä sarjaa mutta tuskin jää, siitä pitää markkinavoimat huolen ja juonikin enteilee jatkoa.
Nyt valkkasin ikkunalaudan pinosta vaihteeksi kotimaisen Tomi Töllin Havaintoja Afrikasta kirjan. Takakannen mukaan suomalainen"retkue" ajaa Afrikasta 27-vuotiaalla linjurilla koti-suomeen omin päin ilman oppaita.
-
Seppo Puttonen esitteli Riitta Jalosen kirjan Kirkkaus. Hän keskusteli kirjailijan kanssa tämän aamun tv-ohjelmassa Aamun kirja niin, että tuli huikaiseva kokemus samaudesta omalla pienellä paikallani. Sanoista kaikki lähtee. Kirja on pakko lukea;
http://www.savonsanomat.fi/kulttuuri/kirjat/Riitta-Jalonen-Kirkkaus/823710
Kirja kertoo uusseelantilaisesta kirjailijasta Janet Framesta jota hoidettiin useita vuosia mielisairaalassa skitsorenian takia. Hän sai mm. n 200 kertaa sähköshokkeja.
Päästyään englantilaiseen sairaalaan, siellä todettiin ettei mitään skitsofreniaa ole, oli vain herkän ihmisen kokemusmaailman ilmentymiä.
https://fi.wikipedia.org/wiki/Janet_Frame
Riitta Jalosen mielenkiintoinen ilmaus oli; " Jumala heittäytyi alas, ja särkyi ihmisiksi. "
Aamun kirja löytyy myöhemmin Yle Areenasta.
-
Edelliseen liittyen:
http://areena.yle.fi/1-3878499?autoplay=true
-
Lause kuuluu oikein kuultuna; Jumala heitti k u v a n s a maan päälle ja särkyi ihmisiksi. Kuinka hienosti koettu ja ilmaistu !
Seppo Puttosen katse kertoo paljon ymmättyksestä ja yhteydestä. :057:
-
Aion lukea Katekismuksen http://katekismus.fi/, kun olen ensin saanut luettua Knausgårdin Taisteluni viimeisen osan ja Raamatun.
Siinä menee pikkuusen aikaa...
-
Luin Tomi Töllin Havaintoja Afrikasta kirjan, hieman itseään toistava päiväkirjamainen 125vrk ajomatkalta.
Nyt suuren ajattelijan Ajatollah Khomeinin Ajatollan ajatuksia kirja, jonka on suomentanut Armas J. Pulla ranskankielisestä tekstistä. Kirjassa näyttäisi olevan nasevia ohjeita arkeen, esim." Jos hukkuvaa pelastaessaan upottaa paaston aikana päänsä veteen, paasto mitätöityy, vaikka teko olisi välttämätön hukkuvan hengen pelastamiseksi", ja "Viini ja kaikki juovuttavat juomat ovat epäpuhtaita, mutta oopiumi ja hashis eivät ole", ja "Yskiminen, äänekäs piereskely ja huokailu eivät tee rukousta mitättömäksi. Sensijaan rukous on mitätön ja hukkaan mennyt, jos äänekkäästi lausut vähintään kaksikirjaimisen sanan".
En tiedä kuinka sanatarkka käännös on tai kuinka valikoiden otteet on valittu, mutta aika maanläheistä tuntuisi teksti olevan. Pyydän että tarkkailette kirjoituksiani sillä silmälä, etten ala levittämään mitään harhaoppia foorumille. Se ei ole tarkoitukseni, mutta en tiedä kuinka herkkä olen vaikutteille, ehkä kirjoitan joitain lainauksia myöhemminkin mutta tarkoitukseni ei ole opettaa vaan lähinnä "ääneen" ihmetellä.
-
Opus luettu, eipä siinä juuri kommentoitavaa ole. Jotain koomisia juttuja, mutta en halua niitä tänne laittaa. Jos jotakuta kiinnostaa niin teoshan löytyy mainitsemallani nimellä, ja varmaan vapaasti saatavana ainakin divareista.
Teksti on ainakin naisnäkökulmmasta aika alistavaa ja toisuskoisia näyttäisi Khomenin mukaan voivan vaikka liistiä pois päiviltä. Oikeastaan huomio kiintyi negatiiviseen puoleen, tai ainakin itse olen Ajatollahia jyrkempi, suorastaan eri linjoilla esim. eläimiin sekaantumisesta ja sodomiasta jotka kirjaa ulkopuolisena lukevana koin jopa tavanomaisiksi heidän kulttuurissan, tosin mittakaavaa en tiedä missä määrin niitä harjoitetaan. Samoin lasten kanssa solmittavat avioliitot, esim ikämies vs alle 10v tyttö, tuntuivat erikoisilta.
-
Joulupukki toi aivan yllättäen tietopläjäyksen Adventista Ramadaniin kaiken lisäksi omistuskirjoituksella varustettuna. Nyt on aika täyttää pää tällä tiedolla.
-
Tänä vuonna joulupukki toi vain kaksi kirjaa. Se on sopivasti, sillä käytämme ahkerasti kirjastoa.
Miika Nousiaisen Juurihoito oli osoitettu minulle, ja Helena Sinervon Armonranta Matille. Luulen pukin apulaisella menneen osoitekortit väärinpäin. Ei haittaa, me molemmat luemme molemmat.
Juurihoito olikin varattuna kirjastosta, mutta ehdin sen nyt perua LASTU-sivuston kautta.
Tutumpi Sinervo minulle on Elvi Sinervo, lievätkö samaa sukua.
-
Pukki toi Heikki Aiittokosken Kuolemantanssi nidoksen, hauskaa siinä on ainakin kirjanmerkki nauha, alku lukemalta käsittelee nimensä mukaisesti synkkiä asioita, mutta saa nähdä mitä jatko tuo tulessaan.
-
Työn alla:
Antti Heikkinen:
Jaakko Teppo - suuri elämäkerta. Multakurkun muistelmia.
Odottamassa: Maamme - itsenäisen Suomen kulttuurihistoria.
Mt
-
Kävin eilen Tallinnassa ja otin Kallion kirjastosta ottamani ilmaiskirjan Säkeitä sytykkeiksi matkalukemisekseni, Hannu Tervashongan runoteos osittautuikni mainioksi viihdykkeeksi. Runoilija on ilmeisesti Helluntailainen, mutta se käy ilmi vasta lopussa, kun ei tunne henkilöitä joista lopussa on muutama runo.
Aittokoskea en viitsinyt mukaani otta se kun tuntuu työlältä luettavalta, kahlaan sitä täällä kotona.
-
Kiitos, Jussi Viitala, kirjoituksesta YLE Uutisten nettisivulla;
http://yle.fi/uutiset/3-9378427
-
Olen puurtanut tätä Heikki Aittokosken Kuolemantanssia. Kummallista että joku kirja imaisee heti mukaan mutta tämä on taas pakkopullaa, ehkä nyt on murrosvaihe että kiinnostus lukemiseen imee taas mukaansa.
En vielä varauksetta suosittele, jollei ole kiinnostunut lähihistoriasta.
-
Helsingin kaupunginkirjaston lukuhaaste uudeksi vuodeksi: vuoden aikana 50 kirjaa seuraavin kriteerein:
1. Kirjan nimi on mielestäsi kaunis
2. Kirjablogissa kehuttu kirja
3. Suomalainen klassikkokirja
4. Kirja lisää hyvinvointiasi
5. Kirjassa liikutaan luonnossa
6. Kirjassa on monta kertojaa
7. Salanimellä tai taiteilijanimellä kirjoitettu kirja
8. Suomen historiasta kertova kirja
9. Toisen taideteoksen inspiroima kirja
10. Kirjan kansi on mielestäsi kaunis
11. Jonkun muun alan ammattilaisena tunnetun ihmisen kirjoittama kirja
12. Politiikasta tai poliitikosta kertova kirja
13. Kirja "kertoo sinusta"
14. Valitsit kirjan takakannen tekstin perusteella
15. Kirjassa harrastetaan tai se liittyy harrastukseen
16. Ulkomaisen kirjallisuuspalkinnon voittanut kirja
17. Kirjan kannessa on sinistä ja valkoista
18. Kirjan nimessä on vähintään neljä sanaa
19. Yhdenpäivänromaani
20. Kirjassa on vammainen tai vakavasti sairas henkilö
21. Sankaritarina
22. Kuvitettu kirja
23. Käännöskirja
24. Kirjassa selvitetään rikos
25. Kirja, jossa kukaan ei kuole
26. Sukutarina
27. Kotipaikkakuntaasi liittyvä kirja
28. Kirja kirjailijalta, jolta olet aiemmin lukenut vain yhden kirjan
29. Kirjan päähenkilö osaa jotain, mitä haluat oppia
30. Kirjan nimessä on tunne
31. Fantasiakirja
32. Kirja on inspiroinut muuta taidetta
33. Kirja kertoo Intiasta
34. Kirja kertoo ajasta, jota et ole elänyt
35. Kirjan nimessä on erisnimi
36. Elämäkerta tai muistelmateos
37. Kirja kirjailijalta, jonka tuotantoon kuuluu yli 20 teosta
38. Kirjassa mennään naimisiin
39. Ikääntymisestä kertova kirja
40. Kirjailija tulee erilaisesta kulttuurista kuin sinä
41. Kirjan kannessa on eläin
42. Esikoisteos
43. Kirja, jonka lukemista olet suunnitellut pidempään
44. Kirjassa käsitellään uskontoa tai uskonnollisuutta
45. Suomalaisesta naisesta kertova kirja
46. Oseanialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
47. Kirja täyttää kahden haastekohdan kriteerit
48. Kirja aiheesta, josta tiedät hyvin vähän
49. Vuoden 2017 uutuuskirja
50. Kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja
Ilmeisesti vinkkejä voi kysellä muilta tai kirjastosta, jos ei nyt heti tule mieleen vaikkapa mitään kirjablogia, josta voisi poimia luettavakseen sen siellä suositellun kirjan.
Minulle riittäisi lukuhaastetta siinä, että luen hyllystäni ne kirjat, joita en ole lukenut. Niitä on tullut mm. perintönä. Tai sitten ne, jotka olen lukenut mutta joista en muista oikein mitään. Tai ne, joista en edes muista, olenko lukenut vai en.
-
Olipas hyvät kriteerit. :039:
-
Jos haluaa vähän helpottaa, voisi kai tehdä niin, että lukee kirjoja, jotka täyttävät useita noista kriteereistä kerralla. Esimerkiksi hyllystäni löytyy Salman Rushdien Keskiyön lapset, joka täyttäisi ainakin kohdat 16, 23, 28, 33, 40, 43, 47. Tällä systeemillä selviäisi huomattavasti pienemmällä kirjamäärällä.
Itse asiassa voisinkin tehdä itselleni lukulistan näiden helpotettujen kriteerien mukaan. Sitä vielä mietin, pitääkö kirjan olla ennen lukematon, vai saanko kerrata vanhoja. Putknotko tekisi miei uusia, ja sehän olisi yhdenpäivänromaani (päivä on 31.7.), joka on samalla myös suomalainen klassikko ja kertoo ajasta, jota en ole elänyt.
-
Minulle riittäisi lukuhaastetta siinä, että luen hyllystäni ne kirjat, joita en ole lukenut. Niitä on tullut mm. perintönä. Tai sitten ne, jotka olen lukenut mutta joista en muista oikein mitään. Tai ne, joista en edes muista, olenko lukenut vai en.
Älä muuta viserrä, samat on haasteet meikämannella.
Viime vuonna en lukenut muuta kuin raamattua, halusin saada yleiskuvan jotenkin...
nopeasti kahlaten...
Luin varmaan pariin kertaan läpi vaihtelevasti...
Nyt hitaammin, kerraten, ajatuksella, hiljentyen...
Ja tilaa nyt muillekin kirjoille...
Vaikkakin...yksi "työasia" mietityttää...asunto-osakeyhtiölain kommentaari lukulistalla nyt...
-
Ollan sitä niin neekeriä, neekeriä.
Lainaus Aittokosken kirjasta Kuolemantanssi: "Hitlerille nationalismi oli ideologian peruskallio. Hän täydensi sitä perversseillä ja tuhoisilla rotuopeilla. Sakaslaiset herrakansana, juutalaiset ja slaavit ali-ihmisinä. Rotuopit eivät olleet Hitlerin keksintöä. Ne olivat puhjenneet kukoistukseensa 1800-luvulla. Rotuoppien varhainen julistaja oli ranskalainen Arthur de Godineau. Hänen vaikutusvaltainen kirjansa Essai sur l"inegalite des races humanies (essee rotujen tasaarvosta) ilmesstyi 1850-luvulla. Gobineaulla oli ihmiskunnasta selvärajaisia näkemyksiä. Juutalaiset ja arabit olivat roskaväkeä, ja suomalaisetkin laiskoja "pohjoisen neekereitä", jotka kuuluivat keltaiseen rotuun" (Kuolemantanssi sivu 130)
Vaikka aluksi koin tämän kirjan työlääksi lukea niin nyt se alkaa imeä itseensä. No ei se ihan heti lopukaan, sivuja on vielä 2 kolmas-osaa jäljellä. Merkillistä miten lähihistoria unohtuu, tosin esim Jugoslaavian hajoaminen oli niin hallitsemattoman oloinen tapahtuma jota ei tullut seurattua, mutta inhimillinen tragedia se oli todella monelle. Ei sitä osaa todellakaan ymmärtää kuinka suuri siunaus rauha ja rauhalliset olot ovat kanssakunnalle.
-
Sukelluskuolema Lohjalla vei körttipapin hengen;
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000005046250.html
https://herattajajuhlat.fi/4023-pappi-sukeltaa-syviin-vesiin
Kuulimme Heikki Leppää seuroissa täällä Lahdessa ennen Vantaan juhlia keväällä 2016. Hän tuli moottoripyörällä ja taisi puhuakin siitä.
R.I.P
-
Lukemassa olen L.M Montgomeryn Anna ystävämme.
-
Kuoleman tanssia lukiessa päätin että käyn Inkoon kirkossa katsomassa ko maalauksen, täytynee selvittää aukioloajat jos olisi päiväsaikaan mahdollista käydä.
Nyt lueskelen Janet Evanovichin Luuvitosta, hieman kevyempää välillä.
-
Olen edennyt hitaasti ja nautiskellen Riitta Jalosen kirjaa Kirkkaus noin puoliväliin.
Kerroin jo nähneeni Jalosen haastattelun Aamun kirjassa. Siinä Seppo Puttonen vaikutti oleen hyvin vaikuttunut kirjailijan luomasta kielestä ja kuvista.
Uusseelantilaisen Janet Framen elämästä ja teoksista ei ole saatavana suomenkielistä luettavaa, mikä nyt alkaa minua harmittaa. Erilaisuudesta on kysymys. Jos ihminen syntyy ' tuollainen tukka päässään pitää hänen väkisinkin olla vähän hullu'-tyyliin kirja alkaa purkaa Framen elämää.
Kieli jota Jalonen käyttää suvereenisti ja loistavasti on kirjan sydän ja sielu. Framen elämäntarina tulee katkeillen , mutta ei sekavasti, esiin.
Aiheita järkytyksiin olisi, mutta ne pehmentää lämmin huumorinpilke.
Framea hoidettiin kahdeksan vuotta mielisairaaloissa kun ei hänen laatuaan tajuttu.
...
Vaikka lukisin vain yhden kaunokirjallisen romaanin tänä vuonna, tämä olisi minun Finlandia-palkintosuosikkini.
-
Janet Evanovichin Luuvitonen luettu, oli kevyt luettava. Seuraavaksi Desmond Bagleyn Suomalainen nuorallatanssi, jonkinlainen agenttitarina. Aikuistunkohan mä koskaan, toisaalta pakko lukea jotain kevyttä välillä. Tääkin on jostain divarista eurolla ostettu ja makkarin kirjapinossa pölyttynyt, pakko saada pino pois luettua, pääsi aivankuin varkain muodostumaan.
-
Olen samaa mieltä. Kevyttä väliin, joko nuoruuden lempikirjailija Lempi Jääskeläistä tai myöhempää Enni Mustosta. Molemmat tuntevat historiaa, ja sehän minuakin kiinnostaa.
Ennen luin paljon dekkareita, etupäässä skandinaavien kirjoittamia. Naiskirjailijat ovat mieleeni, kuten Leena Lehtolainen ja Anna Jansson. Samoin jenkkilän Patricia Cornvell.
Aloin kaihtaa niitä kun pahan kosketus mystisine motiiveineen lisääntyi. Sairaskertomuksiahan ne tahtoivat ollakin.
Omassa hyllyssäni on satoja lukemattomia kirjoja. Harmittaakin kun olen kaikenmaailman sarjoja ostellut, ja sitten käyn kirjastosta hakemassa lukemiseni.
-
Satuin huomaamaan, että Joel Haahtelalta on ilmestynyt uusi kirja. Tässä Otava esittelee,
https://otava.fi/kirjat/9789511307266/#.WIBacVOLTIU
Tämän perusteella en olisi kiinnostunut, mutta ihailen hänen päänsisäistä maailmaansa ja korutonta, mutta silti rikasta kieltään.
Olen jonossa 2. Odotus antaa jo onnentunteen.
-
Lukisin mielelläni suomalaista, mutta kun tuntuu jotenkin että kyhäelmä vesittyy kun kerrotaan esim. paikkakunnasta. Turku ja Vares tosin on mun arkielmästä niin kaukana, että ne jotenkin viehättä. Syksyllä ajeltiin siellä ja huomasin Vanhan Apteekin, joka usein esiintyy Vares kirjoissa ja "innostuin".
Antipatiat Tervoon on lähes ylipääsemättömät, Matriarkat olen tosin luvannut lukea, mutta muuten en voi sietää ko ylimielestä kirjailijaa.
-
Minä tykkään lukea kirjoja paikkakunnilta jotka tunnen kartalla. Turku, Hämeenlinna, Helsinki ja Lahti päälimmäisinä.
Hämeelinnaa löytyy ainakin Olli Jaloselta, Lahtea Timo Sandberglta, jolta myös Helsinki-Järvenpää seutu luonnistuu rikoskirjoissaan.
Lähden klo 13 jälkeen palauttamaan Riitta Jalosen Kirkkaus-kirjaa, ja noukin muutaman kevyemmän välipaloiksi. Ei Kirkkaus ole mielestäni raskas luettava, mutta
sopinee vain määrätynlaisille lukijoille. Minulle se oli täysosuma !
Jonotan Joel Haahtelan uusinta. Se on saanut epätasaisen kirjan maininnan. Haahtela on psykiatri, hän tuntee sielut. Kuuluu ajatuskulultaan ja osin kielenkäytöltään suosikkeihini.
-
Parasta luettavaa tänä aamuna;
http://yle.fi/uutiset/3-9428093
-
Tilasin kirjan Adventista ramadaniin ja ajattelin lukea sen. Siillä on kolme kirjoitajaa, joista yksi on ollut aktiivinen foorumilainen kirjoittaen 690 kertaa foorumille.
Joko luit opuksen, miten arvioit?
Sain tyttäreltäni, joka yrittää "sivistää" mua, ristikkolehden. Nyt olen paininut sen kanssa, mutta nyt on lisänä Tom Clancyn Tiikerin hampaat. Onneksi vaikuttaa kevyeltä vaikka onkin yli 600 sivuinen pumaska. Katsotaan ja kommentoidaan, kunhan päästään alkua pidemmälle.
-
Tuli uusin Kotiliesi.Siinä on vielä kaksi tyttären aiemmin kirjoittamaa juttua, toinen , jonka ensivirkkeisiin kiinnitin huomion, kertoo Kaisa Korhosesa.
Körttiäitinä huomasin heti, että siinä mainitaan Aku Rädyn olleen pappi.
Pikainen soitto asiasta selvensi, että K K oli näin maininnut olleen. Aku oli jopa kastanut Kaisa. Sehän on mahdollista kun hätäkasteesta oli kysymys.
Kerroin puhelimitse hiukan Aku Rädystä ja hänen lapsenlapsestaan Minna Kettusesta ja Väärnin pappilasta.
Joka tapauksessa körttiläiset olivat jälleen esillä.
-
Luen Tapakristityn tyylikirjaa (Heinimäki - Kariranta). Näennäisestä keveydestään huolimatta siinä on paljon asiaa, 10 käskystä lähtien.
-
Kiitos vinkistä, mami . :023:
-
Olen nyt lukenut Tuulikki Soinin Petsamo-sarjan, neljä kirjaa. Ensin luin viimeisen osan, kun en muusta tiennyt. Tänään oli lööpissä v 1947 Suomen ja N-liiton rajankäynti, missä Jäniskosken voimalaitosalue kenkättiin Saksan sotaromusta, että rahaa ei vaihdettu. Liikuttiin ns mukavuusalueella ennen Pariisin rauhansopimusta.
Petsamo saatiin v 1920 alussa, mutta ei sen omistaminen mitenkään onnea tuottanut. Yksilötasolla jotkut onnistuivat bisneksissään. Kartannimien kanssa meni kauan, että osasin kylät oikeisiin paikkoihin ajatella.
Minunlaiselle nautittavia lukuelämyksiä.
-
Clancy luettu. Ajattelin lukea kirjapinon pois ikkunalaudalta järjästyksessä, siis seuraavaksi aloitan Anthony Doerrin Kaikki se valo jota emme näe. On taas aika paksu ja pienipränttinen kirja.
-
Varasin eilen sen mamin lukeman Heinimäki-Kariniemi kirjan. Olen 1. jonossa.
Toista viikkoa olen jonottanut Enni Mustosen Ruokarouvaa. Olen nyt n. 80. jonossa, aluksi sija oli yli 190.
En pitänyt siitä edellisestä jossa Ida oli Albert Edefeltin huushollerka. Romantisoitua historiaa, mielestäni.
-
Terhi Törmälehdon romaanissa Vaikka vuoret järkkyisivät on mielenkiintoisesti laitettu körttiläisyys ja helluntailaisuus vastakkain. Vahva teos ja vahva suositus.
-
Kiitos jälleen. Edellinen suosituksesi on nyt kirjapöydälläni odottamassa alkamista.
Kunhan saan Riitta Jalosen Hyvää yötä Irma Noora loppuun, niin se on seuraavana vuorossa.
Näin Hesarin arvostelija kertoo Törmälehdon kirjasta; http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000005050435.html
-
Jussi Viitala kirjoittaa mielenkiintoisia kolumneja Ylen nettisivuille;
http://yle.fi/uutiset/3-9454252
-
Luin Ernst Trostin kirjan Daavid jja Goljat Israelin taistelu 1967.
Itävaltalainen ulkomaankirjeenvaihtaja Trost oli sodan puhjetessa -67 Israelissa ja koki aitiopaikalta tapahtumat. Hyvin 60-lukulainen ajatusmailma kuvastuu kirjasta. Silloin näytti uhkakuvat erilaiselta ja tuntui että kehitys vie ihmiskuntaa kohti auvoisempaa maailmaa.
Kirjan lopussa mielenkiintoinen ja selkeä "aikataulu" Juutalaisten vaiheista 1500ekr aina vuoteen 1965 asti, niille "joita historia huvittaa".
Suosittelen, kirjastoissa tuskin enää tätä on, divarista sen itsekin löysin.
http://www.israeltieto.fi/index.php?k=15222 , samanhenkinen lyhennelmä tapahtuneesta. Asian tekee minulle mielenkiintoiseksi se että se oli 10v skloddille mieleenpainautunut tapahtuma, samoin kuin Kennedyn murha aiemmin -60--luvulla.
-
Jaakko Heinimäki-Kaisa Kariranta, Tapakristityn tyylikirja alkaa olla lopuillaan. Olen pitänyt, että tässä näin on lyhyt oppimäärä kirkkouskovaiseksi, ja vähän enempäänkin.
Kiva oli kerrata messun kulku merkityksineen, kellonsoittoineen kaikkineen.
Antoisin osa itselleni oli se jossa kerrotaan miten taistella hyvän puolesta.
Mamin sanoin; Täynnä asiaa kevyin sävyin. :eusa_clap:
-
Vaihteeksi kotimaista, Remeksen Shokkiaalto.
-
En ole remeksiä lukenut. Matti lukee niitä. Antti Tuurista tykkään, Tangopojatkin oli kiva.
Meillä luetaan paljon, mutta ei kirjoista juuri keskustella. Mites muilla ?
-
Meilläkään ei keskustella kirjoista, mutta siksi kuulunkin kirjapiiriin, jossa ei juuri muuta tehdäkään kuin keskustellaan kirjoista! Eilen oli käsiteltävänä Haruki Murakamin kirja Värittömän miehen vaellusvuodet. Pidimme siitä kaikki harvinaisen yksimielisesti. Kirja on suoraan japanista suomeen käännetty toisin kuin useimmat muut suomennetut japanilaiset teokset. Se oli samaan aikaan keveä ja syvällinen. Tosi mielenkiintoinen uusi tuttavuus tämä Murakami!
-
Kuinkas tuo yllä oleva noin hassulta näyttää? Taisin jotenkin tumpuloida lainauksen kanssa. :icon_sad:
-
Ei haittaa. Sisältö on tärkeämpi kuin muoto.
Otan vinkistä vaarin. Matti-vaarista en ole varma. :icon_wink:
-
Nyt aloittelen Robert Harrisin Pompejitä, pikkuhiljaa pino ikkunalaudalla vajenee.
-
Kävin Kallion kirjastossa lueskelemassa lehtiä. Taas sorruin ilmaiskirjaan tosi nyt vain yhteen, Pentti Pirhosen Sissien sotaan. Sen ajattelin aloittaa tosin vasta kun olen lukenut Pompejin alta pois. Onneksi on ohut, hieman yli 200 sivuinen kirja.
-
Miika Siironen: Mustan lipun alla Elias Simojoen elämä ja utopia. Lukemisen arvoinen elämäkerta ristiriitaisesta henkilöstä.
Maanikko, surullisen hahmon ritari, ikuinen nulikka, idealisti, fanaatikko, muiluttaja, körttipappi, kansanedustaja, militaristi, perheenisä. Siinä joitain luonnehdintoja, mitkä itsellä nousivat mieleen kirjaa lukiessa. Moni noista toki mainitaan kirjassakin.
-
Pirhosen Sissien sota olikin tiivis kuvaus sissitoiminnasta, enemmän dokumentt,i jossa oli tarkasti nimetty henkilöt ja ajankohdat. Laivareissulla luin Vares sarjan Keltaisen lesken, alkaa toisto olla jo tuttua. Pitäiskö jo aikuistua näissä kirjavalinnoissa. Harvinainen tilanne kun ei olle valmiiksi valittu seuraavaa opusta.
-
Raamatun luvussa olen edennyt tuskastuttavan hitaasti, juuri sain Johanneksen evankelijumin luettua. Täytyy hieman petrata sillä saralla, kaikkea muuta tulee kuitenkin luettua kohtuullisesti.
-
Terhi Törmälehdon romaanissa Vaikka vuoret järkkyisivät on mielenkiintoisesti laitettu körttiläisyys ja helluntailaisuus vastakkain. Vahva teos ja vahva suositus.
Loogisesti ne ovat vastakkain... mutta äitini körttiserkut ovat siihen lakihenkiseen helluntailaisuuteen korotettu.
-
Anneli Kanto:Lahtarit.
Ilmajokelaispoikien sotaretkeä kevään 18 sisällissodassa seurataan tammikuusta toukokuun puoliväliin. Mm Länkipohjan, Tampereen ja Viipurin taisteluiden ja matkan varrella koettujen tapahtumien jälkeen tuloksena on rikkoutuneita ihmisiä, osan heistä suunnitellessa jo eteenkinpäin elämäänsä, jossa tuota rikkinäisyyttä siirtyy muillekin.
Lohduttaviakin hahmoja on, toinen heistä kuolee, toisen voi kuvitella selviytyvän elämässään hyvin eteenpäin, kaikesta koetusta huolimatta.
Historiallisiin tapahtumiin vankasti pohjautuvien kerrontasirpaleiden ohessa vilahtaa synkkien sävyjen seassa myös huumoria.
-
Kas vaan, meillä on sama kirja varauksessa kirjastosta. Olemme jonossa n. 30.
Mattia se kiinnostaa sukuunsa liittyvän teloituksen vuoksi. Isosetä ammuttiin Länkipohjassa.
Minua kiinnostaa aina historiallinen kirja. Tuota yllämainittua odotellessa poimin omasta kirjahyllystä Walter Scottin Ivanhoen. Alku tuntuu lupaavalta, vain pieni kirjasin tyyppi on kiusana.
Sain eilen Enni Mustosen Ruokarouvan luetuksi.Luin sitäkin kartan ja Albergan historiatietojen kera, sekä Ville Vallgrenista sekä netistä, että Kansallisgalleriasta.
-
Olen sanut ikkunalaudalta luettua pari opusta pois ja tänään kun kävin kirjastossa lehtiä lukemassa niin lainasin Annick Cojean "Gaddafin haaremi" kirjan. Olin joskus tallentanut kännykkään tiedot kirjasta ja nyt muistin tämän, yritin lainata myös Ville Haapasalon, Kauko Röyhkän ja Juha Metson kirjan "Et kuitenkaan usko", muttei ollut Kalliossa hyllyssä.
-
Kas vaan, meillä on sama kirja varauksessa kirjastosta. Olemme jonossa n. 30.
Mattia se kiinnostaa sukuunsa liittyvän teloituksen vuoksi. Isosetä ammuttiin Länkipohjassa.
/quote]
Länkipohjassa on tosiaan tapahtunut useampikin teloitus. Yhdestä on norjalaisen lääkäri Natvigin ottama kuvasarjakin, julkaistu mm Heikki Ylikankaan Tie Tampereelle -teoksessa.
Meillä täällä tuo kirjojen varaaminen toimii nykyään nopeasti etelä-savolaisen Lumme-kirjaston systeemeissä. Kirja saattaa tulla mistä vain n kymmenen paikkakunnan kirjastosta, missä sattuu vapaana olemaan. Kun tein varauksen tuohon Kannon kirjaan, olin jonossa jossain kymmenennen takapuolella. Kirja tuli silti vajaassa viikossa.
-
Samaan tapaan kai useimmat kirjastomme toimivat. Lahdessa palvelun nimi on Lastu.
Johtuneeko nimi Lahden seudun ' tulevaisuudesta', vai Juhani Ahon kirjoitelmista, on yhdentekevää.
Hyvin meilläkin palvelu pelaa, mutta joitakin uutuuksia jonotetaan pitkään. Kuten Enni Mustosen uusinta liki kaksi kuukautta jonotinkin.
Samaan ' putiikkiin' kuuluvat kai kaikki Päijät-Hämeen kunnat. Olen saanut kirjoja joissa on esim. Sysmän tai Hämeenkosken leimat.
...
Nyt en viitsi kirjastoon poiketa kun rakennuskompleksi on remontissa. Se on Mukkulan koulu jossa on t a a s hometta. Piha-alue on osin suljettu, rakennus täytyy kiertää kulman ympäri ja näillä keleillä se on kuin kynnöspeltoa. Tarvittaessa käymme pääkirjastossa.
Aloin omista kirjoita Kansallisgallerian lukemisen. Nyt on menossa J L Runeberg.
-
"Gaddafin haaremi" luettu, kun lukee kirjallisuutt joka käsittelee esim. arabikulttuuria ei voi kuin ihmetellä miten huono naisen asema on. Feministi minussa nostaa taas päätään.
Nyt taas ikkunalautapinon kimppun.
-
Tähänkö on jo tultu ! Mikä mättää ? Tommi Kinnunen kertoo järkyttävän tosiasian.
Ahdistaa, ainakin minua.
http://yle.fi/uutiset/3-9528157
-
Luin Heikki Luoman Kuparitaivaan (WSOY 1996). Kirja kertoo suomalaisista mainareista 1900 luvun alussa Amerikassa, Ylihärmäläisen Kristian Koivulan vaiheista, ja Rocklandin lakosta. Lukihäiriöisenä ja muutenkin pohjanmaan murretta taitamattomana alku oli hidas ja hankala. Kirja oli kuitenkin viihdyttävä ja kuvaa varmaan osuvasti sen aikaisia elinoloja, joka aikakaudella on omat haasteensa, vaikeutensa ja ilonsa.
-
Nyt pinosta päällimmäinen, Liza Marklundin Paratiisi. Nimestä huolimatta ei ole kristillinen opus. Näyttää olevan entinen Merikarvian kirjaston poistokirja, miten lie kulkeutunut Kallion kirjastoon josta sen otin. Joskus Marklundia lukeneena muistelen kirjojensa olleen sujuvaa luettavaa. Katsotaan.
-
Omasta hyllystä otin ja luin minulle ennen tuntemattoman Håkan Nesserin Münsterin jutun.
Nester kuuluukin samaan Ruotsin dekkaristi-aateliin kuin Liza Marklund, Henning Mankel ja Stieg Larsson.
Tarina oli rankimmasta päästä kunhan se alkoi lopulta selkeytyä. Itselläni kävi oikea aavistus jo alkulehdet luettuani.
Nesserin tapa kirjoittaa oli virkistävän eloisa ja älykäs. Lisänä karkeahkoa huumoria.
-
Luin Olli Jalosen Finlandia-palkitun Isäksi ja tyttäreksi. Koko ajan oli epämukava olo. Päähenkilö tuntui yhä enemmän ajatuksiltaan ja toimiltaan harhaiselta. Onko tämä kirjailijan kuvaus niistä oman luonteensa piirteistä, joita hän koko ajan koettaa hallita ja hillitä? Viittauksia jonkin asteiseen omakohtaisuuteen annettiin.
-
Olen lukenut tuonkin Olli Jalosen kirjan, ja se oli ahdistava. Ihmettelen, että sille annettiin Finlandia-palkinto.
Olli Jalosella on kummallisia kertomuksia, mutta myös toisenlaisia, kuten Poikakirja ja Miehiä ja ihmisiä. Suru niissäkin on pohjavireenä, mutta kenelläpä ei olisi.
Myös Riitta Jalosen kirjat ovat mystisiä, jokseenkin kiinnostavia ja hiukan ahdistavia.
-
Olen lukenut tuonkin Olli Jalosen kirjan, ja se oli ahdistava. Ihmettelen, että sille annettiin Finlandia-palkinto.
Olli Jalosella on kummallisia kertomuksia, mutta myös toisenlaisia, kuten Poikakirja ja Miehiä ja ihmisiä. Suru niissäkin on pohjavireenä, mutta kenelläpä ei olisi.
Myös Riitta Jalosen kirjat ovat mystisiä, jokseenkin kiinnostavia ja hiukan ahdistavia.
Luin tossa jokunen aika, kait maailman luetuimman romaanin, siis Sieppari ruispellossa.
Enste ihmettelin, että miksi toi on niin suosittu, kun eihän siinä ollut kun jonkun new yorkilaisen nuoren miehen monologiaa elämästään.
Kuitenkin jotain siinä on kun se pyörii mielessä vielä kauan luettuakin.
Joku ihmeellinen hypnoottinen ote siitä jäi ;)
-
Tuo myö luettii jo keskikoulus, mut en muista ennää mittää . Olik se Pentti Saarkosken suomennos, miu mielestäin oli.
Mie muistan jot sellane kirja ko Juokse poika, juokse olis maalima enite luettu Raamatun jälkee.
Mie ko luen tätä Mäeltä näkyy toinen mäki, nii nyt mie haastankii Valkjärven murteel.
Ja jot se oikee toetu, mänin äsken naapurin miehen kansa hastelemmaa ko hää leikkas pensasaitaase. Hää ja mie ollaa kavun ainoot karjalaiset tietääksein.
Kyl tuos Laila Hietamiehen kirjas on lapsenmielel evankeliuummiiki. Ko yks vanha mies, Juosukko kuol, nii lapset pohtiit mite sitä pääsöö taivaasee. Se on hauskast, mut perimmältää oikiast kuvattu.
Juosukon hautaanlasku ol nii nätist kirjotettu, et mie itkin kirjain ääres.
Armo ja rauha laskeutu riitasii sisaruksii välilkii kuolema käyves kyläs.
-
Olen lukenut ton Juokse poika juokse, ja se teki juniorina suuren vaikutuksen, muistan myös että se on tosi paljon luettu kirja.
Marklundin Paratiisi luettu, on taito saada lukija koukutettua kirjaan niin että tuntuu ettei sitä haluaisi laskea kädestä. Mulla se oli välillä mukana autossa ja pääasiassa nukkumaan mennessä sängyssä. Lukeminen kesti harvinaisen pitkään mutta kun on muutakin elämää.
Tosin ohessa tulee luettua mitä käteen sattuu, esim HSn teema kannesta kanteen, mutta niitä ei lasketa, on jostain tullut sellainen tapa, mutta luvun alla oleva kirja on pääjuonne.
-
Meidänkin piti lukea lukiossa Sieppari ruispellossa, mutta englanniksi.
Kirjapiirisssämme keskusteltiin viimeksi nigerialaisen Chimamanda Ngozi Adichien romaanista Puolikas keltaista aurinkoa, joka kertoo Biafran sodasta 60-luvun lopussa. Oli tosi hyvä. Biafran nälkiinneet lapset isoine varsoineen ja suurine silmineen jäivät lapsuusajan uutiskuvista mieleen. Ja piti syödä lautanen tyhjäksi, kun kerran oli ruokaa toisin kuin biafralaisilla.
Biafrasta tulevat myös mieleen Temppeliaukion kirkko ja Finlandia-hymni...
Kirja kuvaa nigerialaista, sittemmin biafralaista keskiluokkaa ja heidän vaiheitaan sodan alla ja sen aikana. Miten unelmat vähitellen karisevat ja millaista on, kun ympärillä tapahtuu mielettömyyksiä. Valitettavan ajankohtaisia mielleyhtymiä tuli sitä lukiessa. Igbot, hausat ja jorubat pitivät kukin itseään toisia parempina. Ikiaikainen asetelma "me" ja "nuo".
-
Luen parhaillaan Sergeanne Golonin Angelika ja kuningas. Mielenkiintoinen kirja. Historiallista romantiikkaa. Pidän kovasti. Hengellisistä kirjoista olen viimeksi lukenut Janette Oken Rouva tohtori.
-
Olen viime aikoina alkanut ostamaan hyvin varustelluista divareista hyviksi tietämiäni kirjoja. Yleensä olen jo lukenut ne pääkirjastosta, mutta nyt kun tuo liikkuminen alkaa olla huonompaa kaikilla vehkeillä ja haluaisin lukea kirjat uudelleen, niin etsin niitä netistä. Pari tällaista on olleet arkkimandriitta Panteleimonin "Valamon Paterikon: Luostarin isien elämäkertoja" (Valamon luostari 1989). Kirja on kuvitettu ja erittäin mielenkiintoinen sopien myös hartauskirjaksi. Priimakuntoinen kirja löytyi Luumäeltä divarista nimeltä Punaparta. Toinen hyvin kiinnostava on Walter McClintockin "Mustajalat elämää intiaanien parissa", alkuperäiseltä nimeltään "The Old North Trail, or Life, Legends and Religion of the Blackfeet Indians" (Otava 2004). Kirja on Antti Tuurin suomentama ja myös tämä on kuvitettu. Monet sen kuvista ovat nykyisin maailmanmaineessa alkuperäisyytensä takia. Tämä löytyi Reisjärveltä.
Nyt lueskelen mainiota kasvikirjaa nimeltä Markku Ranta: "Villit vihreät kaupungit - Suomen kaupunkikasvio (Vastapaino 2016). Kirja on uusi ja uudenlainen kasvikirja painottuen kaupunkeihin. Tällaiselle on Suomessa ollut tarvetta, eikä vähiten itselleni. Kirjasta oli mainossa Facebookissa ja sain siitä alennuksen.
-
Nyt lueskelen mainiota kasvikirjaa nimeltä Markku Ranta: "Villit vihreät kaupungit - Suomen kaupunkikasvio (Vastapaino 2016). Kirja on uusi ja uudenlainen kasvikirja painottuen kaupunkeihin. Tällaiselle on Suomessa ollut tarvetta, eikä vähiten itselleni. Kirjasta oli mainossa Facebookissa ja sain siitä alennuksen.
Korjaus: Kasvikirjan tekijä on FT Pertti Ranta, kaupunkiekologi ja maan johtavia kasviasiantuntijoita.
-
^Minulla on hyllyssäni tuollainen kuin Helsingin kasvit. Kaupungeissa on uein monipuolisempi kasvisto kuin maaseudulla, ja Helsingistä tuli siellä asuessani bongattua jos jotakin. Liikennevaloissa autokaistat molemmilla puolillaan kasvava suopayrtti, maukasta litulaukkaa, tuoksuvaa rohtomesikkää Hietalahden telakan rautatien varrelta, jne. Tuomiokirkon rappusiltakin taisi löytyä satakunta eri kasvilajia.
-
Minulla on menossa 3. osa Laila Hietamiehen Kannas-sarjasta, Hylätyt talot, autiot pihat. Matti sai vihdoin tänään pitkään jonottamansa Anneli Kannon Lahtarit.
Sodan hurjuus ja kurjuus, Viipurin menetys 20.6.1944 tulee silmille ja sydämelle minun kirjassa.
Oliko mahdollista, että Viipuri menetettiin siksi kun majuri Bäckman ei byrokraattina antanut ammuksia ajoissa joukoille ?
Matin isosetä ammuttiin Länkipohjassa, muka akitaattorina. Totuutena puhutaan olleen sen, että valkoinen lestadiolais-naapuri oli kade Heikki P;n uljaasta hevosesta jota ostatteli, mutta ei saanut.
Ei Heikki ollut muuta kuin kyläkunnan fiksuin mies. Häneen puheensa ihmisoikeuksita tulkattiin vasemmistolaisuudeksi. Valkoisiin lukeutunut veljensä, Matin isoisä, koetti ehtiä apuun, mutta surma oli ehditty tehdä.
Leski oli raskaana 6. lapsestaan. Hän juoksi metsiä myöden 4 - 5 kilometriä Porkkolaan apua hakemaan. Liian myöhään.
-
^Minulla on hyllyssäni tuollainen kuin Helsingin kasvit. Kaupungeissa on uein monipuolisempi kasvisto kuin maaseudulla, ja Helsingistä tuli siellä asuessani bongattua jos jotakin. Liikennevaloissa autokaistat molemmilla puolillaan kasvava suopayrtti, maukasta litulaukkaa, tuoksuvaa rohtomesikkää Hietalahden telakan rautatien varrelta, jne. Tuomiokirkon rappusiltakin taisi löytyä satakunta eri kasvilajia.
Tuomiokirkon rappusilta löytyi v.1986 laskennoissa muistaakseni 73 lajia eli hirvittävä määrä. Pitää paikkansa, että kaupunkien lajisto on monipuolisempi kuin maalla. Vanhat linnoitus- ja varuskuntakaupungit on kiinnostavia "venäläiskasviston" takia. Hevosten rehun ja maamassojen mukana tuli ja ympäristöön levisi melko eksoottisia kasveja Suomen oloihin. Tällaisia kaupunkeja ovat mm. Helsinki, Tampere, Hämeenlinna ja Lappeenranta. Kirjassa on muuten Tampereen kasveista 10 sivua, koska se on otettu vertailuun muitten "runkokaupunkien" eli Hesan, Vantaan ja Oulun kanssa. Kaikista kasveista on hyvät värikuvat ja pitkästi hauskastikin kirjoitettua tekstiä. Lisäksi luetteloja, karttoja ym. Kuvaajia on ollut monta, mutta kovan työn takana tuollainen kirja on. Suopayrttiä on muuten käytetty jos jonkinlaiseen tarkoitukseen; mm. saippuan tavoin villavaatteiden värjäämiseen, kerittävien lampaiden ja hiusten pesuun, lääkkeenä maksatautiin ja yskään ja on sillä pyritty lisäämään oluen vaahtoisuuttakin. Sisäisestä käyttämisestä luovuttiin, kun huomattiin kasvin olevan myrkyllinen. Kauniita kukkia se kyllä tekee.
-
Muisteluissani olen pariin otteeseen käyttänyt luonnehdintaa ' evakkotyttö' itsestäni.
Siitä oltiin myös toista mieltä.
Nyt Laila Hietamiehen kirjassa kerrotaan, että Lappeenranta oli evakoitu Viipurin valtauksen aikaan kesäkuussa 1944, m.o.t.
Terveisiä Pyryharakalle Luumäkeen. Siellä olin evakossa. Ja kiitos Pääsiäistervehdyksestä joka tuli Belgiasta !
-
Luin jonkun kirjoittaman kirjan Alamos, kertoi ydinaseen kehittämisestä Yhdysvalloissa. Aika oli ajanut kirjasta ohi.
Nyt aloittelen Philipp Vanderbergin Faaraoiden kirous opusta. Dokumentti pohjainen kertomus Tutankhamonin hautalöydön ajoista, mystisistä kuolemista ym. vaikeuksista.
-
Anneli Kanto:Lahtarit.
Ilmajokelaispoikien sotaretkeä kevään 18 sisällissodassa seurataan tammikuusta toukokuun puoliväliin. Mm Länkipohjan, Tampereen ja Viipurin taisteluiden ja matkan varrella koettujen tapahtumien jälkeen tuloksena on rikkoutuneita ihmisiä, osan heistä suunnitellessa jo eteenkinpäin elämäänsä, jossa tuota rikkinäisyyttä siirtyy muillekin.
Lohduttaviakin hahmoja on, toinen heistä kuolee, toisen voi kuvitella selviytyvän elämässään hyvin eteenpäin, kaikesta koetusta huolimatta.
Historiallisiin tapahtumiin vankasti pohjautuvien kerrontasirpaleiden ohessa vilahtaa synkkien sävyjen seassa myös huumoria.
Nyt olen minäkin lukenut kaksikolmasosaa tätä tositapahtumiin ja todellisiin ihmisiin pohjautuvaa kuvausta Vapaussodan tapahtumista valkoisten suunnalta nähtynä.
Vaikka Lahtarit on hyytävän ja kuvottavan todellista kuvausta, on Anneli Kanto mainio ihmistyypittelijä ja murteiden taitaja. Etenkin pohjalaismiehet ovat samaa tasoa kuin Väinö Linnan hämäläisjermut.
Empä tiennyt männävuosina Messukylän kirkossa vihkiäisissä ollessani millainen sota sekä kirkon sisällä, ulkopuolella, tornissa ja hautausmaalla oli käyty.
Siinä taistelussa haavoittui kuolettaasti 14-vuotias Onni Kokko, jolle Mannerheim myönsi IV luokan vapaudenristin nuorimpana koskaan sen saaneena. Onni oli jääkäri Oskar Peltokankaan lähetti. Peltokangas kaatui Messukylässä.
Kuvaus körttinuorukaisesta jonka oma päälikkö ampui selkään, ja jonka morsian arkuttajana löysi ruumispinosta puhutteli moraalisesti kahdellakin tapaa.
En yllättyisi vaikka tämä kirja olisi Finlandia-ehdokkaana.
-
Luin Jack Higginsin Papin shakin, toiminta kirja joka sijoittui Irlantiin. Se oli silloin euroopan kriisialuetta, muistan hyvin kun uutisissa oli usein juttua murhista ja pommiiskuista.
Nyt Hotakaisen Henkireikä, vaikka ykskaks alkoi tuntua että olen jo sen lukenut.
-
Nyt luen Anneli Kannon aiempaa teosta, Veriruusuja. Se on ikäänkuin Lahtareiden ' sisarkirja' samoista Sisällissodan tapahtumista Valkeakoskelta nähtynä.
Naiskaartilaisten elämä, toimet ja kohtalot on rankasti, mutta osin myös hauskasti kuvattua fakta-fiktiota.
On aika hurjaa luettavaa, mutta olen nyt tähän aiheeseen kiinnostunut.
-
^
Yritän saada luettavakseni mainitun kirjan. Olen noita etsinytkin. Ensinhän kirjoitti voittaja oman historiansa. Sitten tappion kärsinyt omansa, mutta keskittyi niin kovin kuvaamaan kuoleman kenttiä, että kaikkia en ole lukenut.
Jospa tuo kertoisi niistä arkisista asioista. Milloin oli nälkä, milloin joku asia nauratti, milloin juostiin lujaa.
-
"Huhtikuulla 1977 tulin Suolahden nuorisopastoriksi mukanani Marjatta-vaimo ja kolmevuotias esikoisemme, Johanna. Edellisen kesän olin ollut teologiharjoittelussa Konnevedellä, ja siellä ihastuimme keskisuomalaiseen maisemaan, mukaviin ihmisiin, joilta puuttui savolainen vääntely ja pohjalainen itsellisyys...
(Alpo Järvi)
Lainaus on nidotusta lehdestä "Herättäjä-Yhdistyksen Suolahden paikallisosasto 30 vuotta - Muistumia ystäväkansan vaelluksesta vuosien varrelta. Lehden on koonnut seurakuntaneuvos Päiviö Turtiainen Suolahdesta.
Olen saanut tämän lehden eräältä ystävältä.Paikallisosaston syntysanat lausuttiin 12.3.1978 ja yhdistyshän täyttää ensi vuonna 40 vuotta. Kirkkoherra Pekka Palho halusi, että Suolahteen perustetaan paikallisyhdistys, koska sellainen piti olla hänen mielestään joka seurakunnassa olla. Yhdistys perustettiin Alpo ja Marjatta Järven kotona Satamakadulla sunnuntaina 12 päivänä maaliskuuta 1978. Läsnä oli 23 henkilöä. Paikallistoimikuntaan valittiin Alpo Järvi, Paavo Makkonen, isäukko, Varpu Moilanen ja Aino Palho...
Lehdessä on paljon asiaa, historiaa (myös koko Keski-Suomen herännäisyydestä) ja henkiöesittelyjä ja heidän ajatuksiaan. Minulle melkein kaikki tuli jollakin tavalla tutuiksi jotakin kautta. Mainitaan paikkakunnalla vaikuttaneita körttipappeja ja maallikoita seurapaikkoja unohtamatta. Maallikoista voisi mainita monia, mutta erityisesti lehdessäkin korostetaan Katri Taanilan merkitystä. Hänen kirkkonäytelmänsähän tulivat tunnetuksi ympäri maata.
Monesti tulee palattua sinne Keiteleen lahden rannalle Varjolaan. Muistan monet ja monenlaisetkin seurat. Nuoruuden hurjinta aikaahan sitä silloin tuli elettyä, mutta mukava niitä aikoja ja ihmisiä on silti muistella näin jälkeenpäin.
-
Hotakainen olikin tuttuakin tutumpi (?), palautui mieleen kun kirjanluku edistyi. En sitä uudelleen loppuun asti lukenut vaan pienennän ikkunalaudalla olevaa pinoa. Aloittelen Mikko Juvan Aika etsiä ja aika löytää kirjaa, en muista mistä tämäkin on pinoon tullut, jokin asia on saanut sen ottamaan mukaan (keräilijä luonnekko?), vieraitten sukujen sukukronikat eivät ole kovin korkealla lukuharrastuksessani, luetaan kumminkin olihan hän aikansa vaikuttajia.
-
Yllättävä terveysuutinen: Paksut reidet ovat yhteydessä hyvään sydänterveyteen. Peräti 62 senttiä on tutkimuksessa todettu ihanne :icon_eek:. Saa olla lihasta tai läskiä täytteenä, ihan kumpaa vain. Ks. http://www.health.harvard.edu/staying-healthy/big-thighs-may-be-wise
Piti mitata oma ja hyvältä vaikuttaa tilanne.
-
Ai sellaista...
Pyöräilijöillä ja luistelijoilla paksut reidet, kuten Eric Haidenilla aikoinaan...
Mulla ehkä enempi maratoonarin reidet...kuulun siis ns. diisseliurheilijoiden joukkoon :003:
-
Nyt aloittelen Christoffer Carlssonin Varjot teosta. Tämä on yksi niistä kirjoista ikkunalautapinossa josta pyrin pääsemään eroon. Kirjat on yksi mun heikkous, ostan kun halvalla saa. Laatu selviää vasta jälkeenpäin.
-
Aloitin Panu Rajalan kirjan Intoilija joka on faktapohjainen romaani I.K.Inhasta, taitavasta valokuvaajasta.
Inha syntyi Virtain Jäähdyspohjassa kolmetoistalapsisen perheen yhdeksäntenä lapsena.
Paljon en ole vielä kirjaa ehtinyt edetä, mutta Matti luki sen ensin ja häntä kiinnosti kovasti Inhan yhteys myös Padasjokeen.
Katselen hautajaismatkalla maisemia tarkemmin Vaskivesi-Virrat matkalla, vaikka tuttuja maisemia esim. Toriseva ja Vaskivesi meille ovat monilta Pohjanmaan-matkoiltamme.
-
Koulussa on jouduttu laulamaan virsiä: https://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/uskonnottomat-ry-kanteli-hyllykallion-alakoulusta-musiikin-tunnilla-on-laulettu-virsi%C3%A4-1.2296823
Muistan kun omassa lapsuudessani (josta nyt ei ole niin valovuosia vielä aikaa) piti opetella virsiä ulkoa, ja jos ei osannut, jäädä "laiskaan" koulun jälkeen opettelemaan.
Halutaan pitää koulut uskontoneutraaleina alueina -terrierin ärhäkkyydellä. Ehkä osittain vastalauseena ilmiölle on alkanut nousta kristillisiä kouluja. Maksuttomia, sisältäen saman opetussuunnitelman kuin tavalliset koulut. Tiedä sitten mitä ajatella tuosta jaottelusta, voi olla hyväkin.
-
Koulussa on jouduttu laulamaan virsiä.
Aivan liian monesta asiasta sanotaan, että on 'jouduttu tekemään'. Miksei 'päästy tekemään' tai 'saatu tehdä'? Sehän avartaa ihmisen näkökulmaa, että saa tehdä ja oppia jotain itselleen vierasta. Sivistykseksikin sitä on tapana sanoa.
-
Omalta kohdaltani pientä sarkasmia. Yritin lisätä kauhisteluhymiön, mutta tällä koneella tai selaimella (edge) se ei tunnu onnistuvan. (Myöskään kaikki kuvat tietyillä sivustoilla eivät näy)
-
Ikkunalauta pinosta Mari Jungstedtin Hiljaisuuden hinta. Kirja muuttui aika pian koukuttavaksi, helppolukuinen pokkari joka on helppo ottaa mukaan vaikka kaupungille lähtiessä kesäkahvillassa luettavaksi. Pino ikkunalaudalla huvennut pariin kirjaan ja viimeviikolla mökillä ollessa kävin jo paikallisessa työttömien pyörittämässä divarissa joss on pokkarit 10snt ja kovakantiset 25snt kappale, tein 20snt:n ostokset. Hinnat on kohdallaan, paikkakunnalla on myös Fida jossa kirjat 2€ molemmin puolin, helppo valita kummasta ostan, varsinkin kun valikoima Fidalla tuppaa olemaan vapaiden suuntien kirjallisuutta.
-
Paeter Straubin Koko aloitettu, vieraskielisiä nimiä vilisevä kirja, hankala ainakin alkuun pysyä kärryillä nimien perusteella, tosin yli 600 sivua ehkä hieman selkeyttää asiaa. Taas sattumoisin Vietnamin sotaa käsittelevä 10snt maksanut kirja. Pääsenköhän koskaan eroon ikkunalauta pinosta? Elämä on halpaa.
-
"Suomi maailman kärjessä": http://www.stat.fi/ajk/satavuotiassuomi/suomimaailmankarjessa.html
Tässähän ihan rinta röyhistyy; turvallisuutta ja vapautta. Ei ihan huonosti asiat täällä, kun suhteuttaa. Joten jos on vähän kylmää välillä niin villasukat jalkaan, se on pientä.
-
Lähden kirjastoon, pääkirjastoon, vakain aikein. Käytin apuna valintoihin Suomen 101 kirjaa, ja ajattelin lainata seuraavat;
Reko Lundan, Rinnakkain
Jari Tervo, Suomen heimo
Hannu Raittila, Ei minulta mitään puutu
Daniel Katz, Saksalainen sikakoira
Kepeiden naiskirjailijoiden jälkeen ukko-energiaa :003:
...
Yöpöydältä luen iltaisin Martti Lutherin Kristityn vaellus ja Puhe hyvistä teoista- kirjoista tarpeisiini.
-
Luettu Clive Cusslerin Sahara, nyt ikkunalautapinossa on 3 kirjaa joita olen siirrellyt alimmaksi siis varsinaisia pakkopullia, mutta täytynee ottaa härkää sarvista ja lukea ne pois.
Aikoinaan Torkkelinkadulta lopetettiin maineikas divari, jota pitänyt Ervasti listasi muutaman teoksen jotka hän aikoo lukea eläkkeellä ensiksi, tämä lista on mulla tallella ja se täytynee aloittaa jossain vaiheessa.
Nyt "lomalukemiseksi" jotain, en tiedä mitä.
-
Anni Kytömäen Kultarinta on menossa, vasta alkuvaiheissa. Tähän mennessä on selvinnyt toisen päähenkilön vaiheita esim. vuosina 1917-1918. Kirjoittaja on kai ammatikseen paljon tekemisissä luonnon kanssa ja kirjan henkilöt samoin.
Opin kirjasta jotain ennen tuntematonta, kun tuo yksi päähenkilöistä käyttää kiikaria lähelle katsomiseen niin että katsoo sen läpi väärään suuntaan. Piti kokeilla, toimiiko tuo oikeasti, ja näyttää toimivan, kuva suurentuu kun vie kiikarin likimain kiinni kohteeseen. Esim puiden rungolla olevista sammalista saa noin tarkemman kuvan, miksei maassa olevista kasveista yms myös, jos viitsii käydä rähmälleen maahan.
-
Siirrytään osaan XIV