Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Ruutin ja Puolustajan yöllinen tapaaminen

<< < (2/8) > >>

Leena:
Olen sydämestäni pahoillani. Tiesin miten julmia puheita ihmiset levittävät nautinnokseen ja kuinka järjettömistä asioista saavat tyydytystä ajattelematta oikeastaan koskaan puheidensa seurauksia.

Olen sydämestäni pahoillani, koska lohdutuksen sanoja ei oikeastaan ole. Luin tämän vasta tänään. Pelkään kirjoittaa mitään, koska jokainen sana saattaa nyt olla väärä. Kuitenkin täytyy, kuinka muuten tietäisitte siellä että joku täälläkään ei unohda Ruutia. 

1944:
^
Kiitos.

malla:
Nyt vasta luin tämän.
Ei ole minullakaan sanoja.
Jotenkin yritän rukoilla.

seppos:
Pari päivää sitten asia oli uutisissa ja joku paikalla ollut sanoi, että kohtelu ei ollut asiallista ja apua hän ei saanut, vaikka hän huusi sitä. Asiaa uutisten mukaan tutkitaan. Ymmärsin, että kyse oli juuri tästä tapauksesta, vaikka nimiä ei mainittu.

1944:
Poliisilaki sallii monenlaisen salaamisen. Minulle taitaa jäädä tästä asiasta koteloitunut kohta sisikuntaani. On minullakin sisäpiiritietoa, että tytär olisi siellä pussiin hengitellyt pitkiä aikoja ja pelännyt lääkkeidensä riittävyyttä. Sinipukuinen väki osaa olla tyly, kopea, korskea ja koppava, jos ei tunnustusta tule.
Lakia ei ole noudatettu. Selvää on se, että kenenkään ainutkertainen elämä ei saisi loppua poliisivankilassa. Junttikansa, miehet, sai uhrinsa. Poliisihenkilöitä on selkeästi liian vähän.
Enempää en voi kirjoitella, että en joudu kuulusteluihin siitä, että keneltä olen tietoni saanut.
Enkä toivo, että muutkaan, ainakaan paljon. Körttifoorumi olkoon vapaa "sontaluukkumedian" tavoista.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu

[*] Edellinen sivu