Keskustelu > Kirjoitelmia ja päiväkirjoja-herännäisyyden hengessä

Ruutin ja Puolustajan yöllinen tapaaminen

(1/8) > >>

1944:
Ruut ehti olla yli kaksi viikkoa poliisivankilan tutkintavankina ennen kuin menehtyi yksinäisyydessään. Ruut oli perheessään uhri, hänet rumalla tavalla petettiin. Puhelimessa itkuinen Ruut ilmoitti, että tulen taistelemaan avioliittoni jatkumisen puolesta. Tämä tapahtui Ystävän päivänä viime vuotta. Sovun rakentuminen oli vaikeata, mutta viime juhannuksena Ruut ja hänen miehensä olivat kesämökillään yhtäaikaa. Mökkireissu oli katastrofi, mies sai jostakin onnettomuudekseen metanoliviinaa ja nopeasti menehtyi. Asia tutkittiin sairaalan ja poliisin toimesta ja todettiin onnettomuuden syyksi. Ruut eli ja ei elänyt, toisin sanoen vain päivä kerrallaan voitiin elää. Koulutyöhön Ruut palasi.

Sitten jostakin alkoivat ilkeät vihjailevat juorut elää elämäänsä, ne saavuttivat lopulta poliisin, joka teki intervention ja pidätti uhrin eli Ruutin murhasta epäiltynä. Omaisina tiesimme, että huonosti käy.

Seudulla, missä Ruut asui, miehillä on tapana istua jonkun henkilön autotallissa keskustelemassa maailman menosta. Täältäkö sikisi se miehinen, kaksinaismoraalinen ja tympeä lopputulema, että petetty vaimo on aina kykenevä kylmäveriseen myrkytysmurhaan. Tämä on hyvin stereotyyppinen ajatelma. Ruut jaksoi tutkintavankeudessa kuulustelujen ajan, eikä murtunut tunnustamaan sellaista, mitä ei ollut tehnyt.

"Ruut ihmetteli, että miksi hänen pitäisi jotain uusintaoikeudenkäyntiä pyytää kahden viikon vankeuden jälkeen, anoa vapaalle jalalle. Murtunut Ruut ei sellaista vapautta halunnut, vaan tähtäsi johonkin muuhun, parempaan vapauteen. Hän ei ottanut viimeisenä yönä lääkkeitään, että ei nukkuisi. Häntä paleli, hän kykeni pelostaan johtuen hengittämään vain yläkeuhkoillaan. Ruut rukoili: Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Isän Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osall.....
Ruut tunsi käden otsallaan ja olkapäällään, sillä Puolustaja tuli heti. Ruut rauhoittui, lämpeni, sai voimaa ja teki määrätietoisena viimeiset askareensa ennenkuin astui ajan rajan toiselle puolelle. Uhri-Ruut oli vapaa, tämän ajan valtiaat eivät voi häntä kiusata.
Mutta samalla, kun Puolustaja oli Ruutin kanssa, hän jätti poliisin vartiohenkilön yksin. Henkilö oli poissa pelistä sen kriittisen ajan, että Ruut pääsi pois, eikä kyennyt syöksymään nilkkoihin kiinni nostaakseen Ruutin tai repimään auki solmuja. Kahden asian tuli kulkea synkronissa, ja tämän asian Puolustaja hoiti. Nyt samaiselle vartiohenkilölle tullaan esittämään tiukat kysymykset. Se säälittää."

Ruutin nimi on muutettu, mutta muu on totta, sillä se on tapahtunut tyttärelleni viime vuoden helmikuun ja viime perjantain välillä. Lainausmerkki-kappale on osittain kirjoitettu Ruutin vapaanaoloajan kertomusten pohjalta.

Toivon, että forumin ylläpito antaa tämän tekstin täällä olla. Näitähän ei kukaan tietenkään referoi. En myöskään voi ottaa vastaan viestejä, silmäni ovat sameat ja sormeni tunnottomina vapisevat, eli en voi vastata.
Kirjoitan muualla, koska saan elää ja yritän pysyä normaalin kirjoissa. Koskahan minusta hellitetään sen verran, että saan sylkeni nielaistuksi ?

Siionin Virsi 308.

Riitta-mummi:
Nyt maailman ahdistavan
pois torjun
julmain juoniensa
tähden.
Se viettelee
ja häpäisee,
vaan Jeesukseni
seuraan silti
lähden.
Maailman mulle suoman
kyyneljuoman
nyt hylkään.
En saata näin viihtyä,
ja viipyä.
Nyt polkuna
on oikea tie
kohti isänmaata.


SV  251: 1


R-m 

vn:
Sanattomaksi vetää... :icon_sad: :eusa_pray: :icon_sad: :eusa_pray:

armonkerjäläinen:
Tuskaasi ei edes kykene kuvittelemaan. Ja lohdutuksen sanat tuntuvat tyhjiltä ja takertuvat kurkkuun...

Leena:
Mutta minä tiedän lunastajani elävän.

Hän sanoo viimeisen sanan maan päällä. 




Kerran kaikki asetetaan kohdalleen.

Navigaatio

[0] Viestien etusivu

[#] Seuraava sivu