Tämän aamun Karjalaisessa oli artikkeli moniarvoistuvasta uskontokulttuurista Suomessa.
Vuosisata sitten maa oli umpiluterilainen. Sitten hyväksyttiin uskonnonvapaus. Ensin tuli eriuskolaislaki (nimi oikein?) ja 20-luvulla uskonnonvapauslaki.
Sitä ennen vain ortodokseilla oli vapaus harjoittaa omaa uskontoaan keisarin hallitsemassa Suomessa. Jotain erikoisoikeuksia oli ilmeisesti myös tataareilla (muslimeja) ja Venäjältä muuttaneilla juutalaisilla.
Nykyisin Suomessa on lukemattomia rekisteröitykä uskonnollisia yhdyskuntia.
Ajattelen siis, että Jumala on yksi, mutta ei ole meidän kristittyjen yksinoikeutta, vaan kaikkien ihmisten Isä ja myös jollakin tavalla ilmaissut itsensä kaikille.
Suomessakin näkyvästi on vaikuttanut hindulaisperäiset liikkeet. Niiden oppi perustuu siis intialaiseen traditioon. Usein luullaan hindulaisuuden olevan polyteistinen uskonto, mutta pohjimmiltaan se on monoteistinen tai teistinen. On olemassa yksi jumaluus, joka ilmenee maailmassa useissa persoonissaan. Joissakin hindulaisuuden suuntauksissa katostaan, että kaikki uskonnot katsovat tuota jumaluutta omasta näkökulmastaan.
Taitaa olla erityisesti Lähi-idässä syntyneitten uskontojen tapa "omia" Jumala itselleen.
En tiedä, mutta minusta tuntuu, että tuossa Penan lauseessa olisi ripaus tuota "itämaista viisautta" mukana. Ihan nimittäin jos katsoo kristillisiä kirkkoja. Kaikki uskovat Jeesukseen Kristukseen jne. Kaikilla on kuitenkin vähän omia katsantokantoja asiaan.
Joskus lastenkerhossa kerrottiin tarina, joka kuvasi ihmisten suhdetta salattuun Jumalaan.
"Ryhmä viisaita miehiä lähti kylästä katsomaan outoa ilmestystä, norsua, joka oli ilmestynyt naapurikylään. Pahaksi onneksi viisaat miehet olivat sokeita, eivätkä nähneet norsua. Yksi kosketteli sen kärsää, yksi jalkoja ja kolmas häntää.
Sitten he kaikki palasivat kotikyläänsä ja kertoivat mitä olivat norsusta kokeneet. Näin ihmisetkin näkevät Jumalan."
Mietin vain, että mitä mahtoi körtti tuossa norsussa koskettaa? Varmaan käveli kädet levällään melkein ohi, mutta tunsi mennessään norsun henkäyksen ja tiesi sen siis olevan suuri ja mahtava.