Siltä varalta, että joku sattuu luulemaan, että ei viilaa pilkkuja, niin annan tässä sellaisen tiedotteen, että pilkun viilaamattomuus on yhtä helppoa, kuin erottelemattomuus (=adjektiivien ja numeraalien käyttämättömyys) tai vaikkapa jos-lauseiden taikka konditionaalien vältteleminen taikka mitä-niitä-muita-hassuuksia-nyt-olikaan, joita kuvitellaan vältettävän.
Pilkun viilaaminenhan = "Asioiden tekeminen pikkutarkasti, kiinnittämällä houmio epäoleellisiin pikkuseikkoihin" (kopio Wikipediasta).
Mikä on epäoleellista? Ikävä kyllä, tuolle ei löydy mistään kattavaa ja kaikille sopivaa määritelmää.
Jossainpäin maailmaa ei viilailla pilkkua suhteessa liikennevaloihin, vaan valon väristä huolimatta ohitetaan sujuvasti liikennevalot.
Jossain toisaalla taasen viilataan pilkkua liikennevalojen suhteen jopa niin, että punaisen valon ohittamattomuutta saatetaan jopa valvoa.
Jossain viilataan pilkkua suhteessa alkoholin ja autolla ajon yhdistelmään niin, että lainsäädäntö edellyttää nollatoleranssia.
Jossain muualla taasen viilataan vähemmän, ja sallitaan esim. 0,5 promillen humala.
Itse toimin ohjelmistosuunnittelijana työpaikallani.
Joskus (izeasiassa usein) tietokoneohjelma ei ole toiminut ollenkaan, koska olen unhoittanut puolipisteen jonkun yksittäisen ohjelmarivin lopusta taikka mahdollisesti pilkku puuttuu jostain kohtaa, jossa se pitää olla. Se on sitä pilkun viilaamista, jota lähes päivittäin täällä joudun harrastamaan.
Jos en viilaa pilkkua (=eli ole pilkun tarkka työssäni), ei homma edisty.
Joku, joka ei harrasta tietokoneohjelmointia saattaisi pyöritellä päätään, kun lukee pilkuntarkkoja ja yksityikohtaisia suunnitelmia, joita ohjelmiston koodaus edellyttää.
Joku viilaa pilkkua siinä suhteessa, että edellyttää nollatoleranssia suhteessa pettämiseen avioliitossa: käsikynkkää taikka suutelemistakaan ei hyväksytä puolisolle vieraan vastakkaista sukupuolta olevan henkilön kanssa.
Esimerkkejä voisi antaa vaikka kuinka paljon siitä, mitä kukin pitää oleellisena ja mitä ei, mikä on pilkun viilaamista ja mikä ei.
Tuli eräs pilkunviilaus asia mieleeni: kerran järjestyksenvalvojana toimiessani en päästänyt erästä henkilöä oikaisemaan eräästä tietystä paikasta, koska oli päätetty, että siitä ei saa kulkea. Tämä henkilö suivaantui ja sanoi, että "eihän se haittaa, jos vain minä siitä menen".
Viilasin varmaan pilkkua tämän henkilön mielestä. Omasta mielestäni en viilannut pilkkua toimiessani pilkun tarkasti asiassa, jossa joustaminen olisi saattanut aiheuttaa enemmänkin ongelmia järjestyksenvalvonnalle.
Sellaisen jännän piirteen olen huomannut, että ihminen omasta mielestään ei viilaile pilkkuja, vaan ne pilkun viilaajat ovat aina muita ihmisiä: "En viilaa pilkkua vaan olen vain tarkka joissain asioissa".
