Historian Jeesus

[Leena]

- Jopahan tuntuu höntiltä aloittaa uutta aihetta.  No, jos se juuri tällä erää ei kiinnosta ketään niin eipä se ole kuolemaksi. 

- Aloin itse erinäisten sotkujen jälkeen lopullisesti ihmetellä, mistä syystä koko Jeesus Kristus on niin - rehellisesti puhuen - etäinen kummajainen. Löytyi koko nippu selittelyjä, mutta sitten hermostuin itselleni ja aloin miettiä onko historian Jeesus perin erilainen kuin kirkon Kristus.  Tämä nyt on kärjistys ja karkeakin, mutta selitä nyt finessein niin johan olet rustannut vähintään (lukukelvottoman) romaanin. 

- No jotakin löysin.  Aloin metsästää sitä miestä, jonka jäljissä muutama aikalainen kulki ja kysyi:  Missä asut, rabbi?  Hänen sanomansa ainakin oli selkeämpi kuin kaikki lunastus-sovitus-kolminaisuus-.hyvitys-pyhitysjutut, joista olen vuosikymmeniä ehtinyt olla niin tuskastunut, kustakin kohdallaan, en ole ymmärtänyt mitään muuta kuin että tuota taitaa puuttua eikä tätäkään ole enkä käsitä edes alkeita, ja mitäs nyt. 

- Jeesus on julistanut Jumalan valtakuntaa.  Perin yksinkertaista, ja näkyy selittäneen mitä se puolestaan on ja kenelle, ja paljon aivan uutta miettimistä tämä toi.  Köyhien ilosanoma - vasta nyt oikeastaan aloin varovaisesti käännellä koko Vuorisaarnaa, ja semmoista...

- Tietty kai nuo kaikki on tarvittu, kun on ollut välttämätöntä selvittää mitä kristinusko on ja mitä se ainakaan ei ole jo joskus kirkkoisien ajalla.  Mutta minä olen mennyt niitten kanssa ajat sitten umpisolmuun. 
Joka ikinä on tuttu tämän minulle uuden tuttavuuden kanssa, ilahduttaisi kertomalla jotakin.  Mitä vaan, jotta tulen tutummaksi...tämän oman projektini lisäksi tueksi ja avuksi... jos siis on ajankohtainen tai muuten ennätätte...

[Pena]

Kirja, joka minun mielestäni kiehtovimmin aavistelee maan päällä oppilaittensa seurassa käyskennelleen rakentajan pojan todellista luonnetta on José Ignacio Gonzáles Faus: Taivasten valtakunnan logiikka; Mitä Jeesus opetti elämästä, uskosta ja Jumalan hallintavallasta. Sen on espanjan kielestä suomentanut Tapio Saraneva.

[Jampe]

- Jopahan tuntuu höntiltä aloittaa uutta aihetta.  No, jos se juuri tällä erää ei kiinnosta ketään niin eipä se ole kuolemaksi. 

- Aloin itse erinäisten sotkujen jälkeen lopullisesti ihmetellä, mistä syystä koko Jeesus Kristus on niin - rehellisesti puhuen - etäinen kummajainen. Löytyi koko nippu selittelyjä, mutta sitten hermostuin itselleni ja aloin miettiä onko historian Jeesus perin erilainen kuin kirkon Kristus.  Tämä nyt on kärjistys ja karkeakin, mutta selitä nyt finessein niin johan olet rustannut vähintään (lukukelvottoman) romaanin. 

- No jotakin löysin.  Aloin metsästää sitä miestä, jonka jäljissä muutama aikalainen kulki ja kysyi:  Missä asut, rabbi?  Hänen sanomansa ainakin oli selkeämpi kuin kaikki lunastus-sovitus-kolminaisuus-.hyvitys-pyhitysjutut, joista olen vuosikymmeniä ehtinyt olla niin tuskastunut, kustakin kohdallaan, en ole ymmärtänyt mitään muuta kuin että tuota taitaa puuttua eikä tätäkään ole enkä käsitä edes alkeita, ja mitäs nyt. 

- Jeesus on julistanut Jumalan valtakuntaa.  Perin yksinkertaista, ja näkyy selittäneen mitä se puolestaan on ja kenelle, ja paljon aivan uutta miettimistä tämä toi.  Köyhien ilosanoma - vasta nyt oikeastaan aloin varovaisesti käännellä koko Vuorisaarnaa, ja semmoista...

- Tietty kai nuo kaikki on tarvittu, kun on ollut välttämätöntä selvittää mitä kristinusko on ja mitä se ainakaan ei ole jo joskus kirkkoisien ajalla.  Mutta minä olen mennyt niitten kanssa ajat sitten umpisolmuun. 
Joka ikinä on tuttu tämän minulle uuden tuttavuuden kanssa, ilahduttaisi kertomalla jotakin.  Mitä vaan, jotta tulen tutummaksi...tämän oman projektini lisäksi tueksi ja avuksi... jos siis on ajankohtainen tai muuten ennätätte...

Back to basics?

[juhani]

... historian Jeesus on hieman erilainen kuin kirkon Jeesus

[santtu-62]

... historian Jeesus on hieman erilainen kuin kirkon Jeesus

Olen huomannut... mutta minäpä uskon Kristuksen Jeesuksen Jumalan ainoaan Poikaan, piste.

[juhani]

... niin se on

[Leena]

-Kiitos Penalle kirjavinkistä. On seuraavana lukulistalla
- Tämä onkin ihan uudenlainen juttu. Alan ymmärtää nyt alkuun niitä ihmisiä ympärillä. Vanha tuttu raksalta alkaa yhtäkkiä selittää jotakin tuttua  asiaa uusiksi.  Ei ihme että oma perhe luuli sen seonneen.  Millähän mielellä ne palasi kotiin Nasaretiin? Kuinka ne opetuslapset noin vain lähtivät sen mukaan?

[Riitta-mummi]

Kiitos Penalle vinkistä ja ikävöivälle pienestä näytteestä jonka ansiosta oli pakko saada koko kirja. Varasin sen kirjastosta, eikä ollut muita varauksia, joten saan kai sen piankin.   

[Leena]

- Hei Riitta-mummi, olet paikalla, näemmä, ja mutkin:  Muita ovat Gardellin "om Jesus", joka ei kyllä ole samanlainen lukukokemus kuin oli "Jmalasta", mutta jossa välillä pilkistää tuo ihme tyyppi, ja Lars Holménin Jeesus.  Lisävinkkejä otetaan vastaan.  Raamattu (onneksi) jo on ja Nag Hammadikin.  Minun on vain nyt pakko ymmärtää...

- Onko kenellekään teistä käynyt niin että tuntuu ettei vain kestä enää ellei tiedä tai käsitä...että käy Jumalaa rinnuksista kaksin käsin ja ravistelee sitä ja karjuu että nyt, nyt heti selität ja armahdat ja minnekään et mene ennenkuin siunaat minua...älä äijä livistä...min olen hätähinen ihminen...

[jude]

Niko Kazanzakisin kirjassa (ja Martin Scorsesen elokuvassa Kristuksen) Viimeinen kiusaus jo ikääntynyt Jeesus tapaa Paavali Tarsolaisen, jolle ilmaisee itsensä. Paavali raivostuu Jeesukselle ja käskee tätä pitämään suunsa kiinni: "Minä yritän tässä valaa toivoa ihmisten elämään puhumalla heille kuoleman kukistumisesta. Älä sinä nyt tule pilaamaan tätä sanomalla ettet koskaan kuollutkaan." Tai jotenkin silleen. Kannattaa lukea kirja tai katsoa leffa, niin asiayhteys selviää vähän paremmin.

Niin, tuossa on se pätkä.
http://www.youtube.com/watch?v=EJvRdwqctn0

[Riitta-mummi]

Ikävöivällä on oma tie ja matka vaivalloinen. Järki ja usko siinä ovat vissiin vastakkain ja kumpikin tahtoo voittaa.

Pian 27 vuotta sitten minä jouduin "mailmassa" niin ahtaalle avioliitossa, lasten kanssa osin työssäkin, että tuli hetki jolloin huusin apua Tuntemattomalta Jumalalta. Ystäväni ja samalla esimieheni kuuli ja näki hätäni ja lähetti avun kotiin, seurakuntapapin.
Hänelle avauduin kaikesta mikä minua mursi. Siinä hän sitten antoi synninpäästön ja julisti synnit meren syvyyteen upotetuiksi ja että ovat yhtä kaukana nyt kuin itä on lännestä.
Se oli uuden alku, mutta tie on kulkenut myös epäilyjen ja omavoimaisuuden kautta.
Vähä vähältä olen heittänyt tekojen painolastia tien oheen.
Minulla ei ole tätä että pitäisi kaikki mitä uskosta puhutaan ymmärtää. Tarpeellista on vain vähän. Alaspäin olen opin tietä viime vuodet kulkenut. Olkoon niin, sillä vihdoin on vapautta ja rauhaa .

Tämän tarkempaa todistuspuheenvuoroa en voi antaa, Jumala tietää yksityiskohtaisesti asiani.

[Leena]

-Hyvin niin. Minua on siunattu niukalla järjellä, ja siksi min ikävöin Jeesusta joka olis muutakin kuin nimi. En voi olla vain yhtä tai toista, vain yksi ja kokonainen, ja sellaisena kumpaakaan demppaamatta kohdata Jumalan.

[jude]

yhtä kaukana nyt kuin itä on lännestä

Jännää muuten että tämä ilmaisu on edelleen käytössä. Nykyään kun maailma on pyöreä, niin nehän ovat vain näkökulmia - vai olisiko tässä jotain jännää teologiaa kätkettynä? "Syntisi ovat anteeksi annetut, mutta perisynnin syyllisyys ei koskaan ole kaukana täällä maan päällä?"

[llwyd]

Minusta Jeesuksesta kyllä välittyy Raamatun kautta hämmästyttäviä asioita, joita ei odottaisi ainakaan ihmiseltä. Paljolti, väittäisin, kirkon päästyä valta-asemaan, se on keskittynyt tuon viestin hallitsemiseen, kahlitsemiseen - sehän oikeastaan ohittaa kaikki valtarakenteet, ja kirkko historiassa ei juuri ole ollut paljon muuta kuin mahtava valta-organisaatio, toki aina on tihkunut läpi jotain muuta ja enemmän, mutta lähinnä, väittäisin, kirkosta huolimatta kuin sen ansiosta. Kirkon kuva kiteytyy minulle aika pitkälti keskiaikaisen katolisen kirkon verisessä kamppailussa "kerettiläisiä" kansanliikkeitä vastaan, albigenssien julmasta kukistamisessa, Husin ja hänen seuraajiensa joukkomurhissa.

[Leena]

-Jeps, Ilwyd ja muut. Nyt on kin olisi nollannut päänsä. Omituista.  Tähän pääsin:  Minulla olisi siis kontakti - onko minulla? - yliaistilliseen. Juuri tästä kerrotaan, yks kaikki miten, evankeliumiteksteissä. Ihan kuin olisin riparilla ja 16v ja kuulisin ensi kertaa mitään. Nyt ei vain voi juosta isosten luo ja sanoa et joo minäkans-haluan-tulla-uskoon.  Tosin muistan hyvin, ettei se silloinkaan ollut niin suoraviivaista, oli kuin olisi yhtäkkiä ymmärtänyt ettei tuo käy. Ei "usko" ole muotipaita joka puetaan päälle jos huvittaa...ei ole mitään "vapaantahdonratkaisua" vaikka uskottelisivat mitä...Mutta:  Vain  tämä jää. Onko lopulta mikään tärkeä, todella tärkeä toisin? Saako, ihmiset, aloittaa alusta, joskus minua on kiusannut se että juttu on kuin jäädytetty mäki joka on jätetty hiekottamatta (luin jostain), mutta nyt, kun kelpais olemaan se vasta-alkaja...