Jumalattoman vanhurskauttaminen

[Jampe]

Minäkin usein ihmettelen, että millä lihaksilla niitä toisten syntisäkkejä oikein tongitaan?

Kyllä se on parempi että pappi saarnaa kirkkovuoden tekstien mukaan yhtään siihen lisäämättä tai lyhentämättä koska siinä tulee käsitellyksi kaikki elämään ja kristillisyyteen tarpeellinen!  maallikot olkoot penkomatta toistensa syntisäkkejä, siinä ei tule muuta kuin vahinkoa!  Eri asia jos toinen tekee sinulle vahinkoa niin sitten pitääkin puuttua ja jos puuttuminen ei auta niin humauttaa jollakin kättä pidemmällä sitten! 

Totta puhuen tuntuu usein siltä että koko käsite "uskovaisuus" perustuu sille että aina löytyy joku huonompi, johon verrata itseään. Lun on löytävinään eroa "maailman" ja itsen väliltä niin ihminen voi tuntea itsensä hyvinkin uskovaiseksi.

-pelkkää aamu-usvaa jonka tuuli vie mennessään!

Usein kuulee puheissa jänkättävän "maailma sitä maailma tätä"  ja me ainakaan ei... Maailman pahat tavat on suosittu puheenaihe koska kuulijakunta voi hykerrellä omahyväisessä onnistuneen kristityn fantasiassaan.

Olennaista ei minusta ole se, että mitä syntejä meillä on, vaan että olemme syntiSET!  Perisynti istuu hamasta sikiämisestä asti lihassa. Jos ei sovitusta olisi, ei olisi toivoa!

Ei ole siis kerskumista.

[vaivainen mato]

Meidän jokaisen on veisattava: 'Minua estä ihmisten, vikoja tarkkaamasta. Turhien juorupuheiden perässä juoksemasta.
Kun omissani kyllin, kilvoitteluni kelvoton, kuin näkyy kirjastasi.

Ristin tapahtumassa ei poistettu syntiä, se on edelleen maailmassa. Syntiinlankeemuksessa ihmisestä tuli Jumalan vastainen.
Paavali: 'Jumala oli Kristuksessa ja sovitti itsensä maailman kanssa. Antakaa...'  Jumalan yhteyteen pääsemiseksi ihmiseltä vaaditaan uskoa.  Luther: Yksin armosta, yksin uskosta, yksin Kristus.
Mitä on armo?

[veijo]

Vaikka seuraan körttifoorumia, tulee harvoin osallistuttua keskusteluun, mutta kun muistui mieleen toinen foorumi missä keskusteltiin aiheesta "Miksi kuulut kirkkoon". http://keskustelut.iltasanomat.fi/thread.jspa?threadID=21223  Ei voi kuin ihmetellä. Suurin osa keskustelijoista näytti käyttävän kaiken energiansa kertoakseen miksi ei kuulu kirkkoon. Olisi varmaan työtä sisälähetykselle?

[Pirska]

Tarkennan edellistä lausuntoani:
Toki jokaisella on nykyäänkin suuri syntisäkki harteillaan ja tästä syntisäkistä kyllä puhutaan yleisellä tasolla,
mutta kun säkki avataan ja yritetään tarkemmin eritellä mitä kaikkia syntejä säkissä on, niin säkki nykyisin havaitaankin tyhjäksi.

Käytännön lopputulema onkin sitten juuri se, mitä ensimmäisessä viestissäni lausahdin.

Ei ole nykyään mitään syntejä, on vain lukemattomia erilaisia tarpeita ja niiden tyydyttämisiä.
Siinä kaikki.
Yksinkertaista, vai kuinka?

Minä ymmärrän tämän kommentin niin, että tässä ei välttämättä tarkoiteta kenenkään toisen syntisäkin penkomista. Tässä paremminkin kuvataan nykyaikaa, kun nykyaikana ihan yleisellä tasolla "mikään ei ole enää syntiä". Kaikkia käskyjä saa rikkoa ja se ei haittaa, kun ei tämä eikä tuo ole syntiä. Nykyajan ihminen on niin viisas, että hän on kaiken synnintekemisen yläpuolella. Ei häntä saa arvostella. Kyllä se joskus tuntuu, että jos pappi saarnaa synnin synniksi, niin kohta hän on Tuomiokapitulin nuhdeltavana.

[Pirska]

Kyllä se on parempi että pappi saarnaa kirkkovuoden tekstien mukaan yhtään siihen lisäämättä tai lyhentämättä koska siinä tulee käsitellyksi kaikki elämään ja kristillisyyteen tarpeellinen! 

Hyvin sanottu!

[seppos]

Minä ymmärrän tämän kommentin niin, että tässä ei välttämättä tarkoiteta kenenkään toisen syntisäkin penkomista. Tässä paremminkin kuvataan nykyaikaa, kun nykyaikana ihan yleisellä tasolla "mikään ei ole enää syntiä". Kaikkia käskyjä saa rikkoa ja se ei haittaa, kun ei tämä eikä tuo ole syntiä. Nykyajan ihminen on niin viisas, että hän on kaiken synnintekemisen yläpuolella. Ei häntä saa arvostella. Kyllä se joskus tuntuu, että jos pappi saarnaa synnin synniksi, niin kohta hän on Tuomiokapitulin nuhdeltavana.

Vaivainen Mato tuossa kirjoitti viisaasti asiasta. Lukekaa ensin se.

Älkäämme ajatelko syntiä yksittäisenä nimettynä tekona, vaan se on kaikkea ja kaikki mikä erottaa meidät Jumalasta. Kun näin ajattelee, niin ei tarvitse pitää lukua teoista, vaan ainoastaan huolta suhteesta Jumalaan. Voi olla aluksi vaikeampaa ja sitten kun luku tulee liian suureksi niin sitten se on helpompaa. Lopuksi on hyvä muistaa Kristusta, joka sovitti kaikki.

[juhani]

pappi ja maallikkoteologi puhuvat evankeliumista ilman lakia...

[santtu-62]

...niin ei tarvitse pitää lukua teoista, vaan ainoastaan huolta suhteesta Jumalaan. Voi olla aluksi vaikeampaa ja sitten kun luku tulee liian suureksi niin sitten se on helpompaa. Lopuksi on hyvä muistaa Kristusta, joka sovitti kaikki.

Luvut ovat jo menneet määrällisesti sellaiselle lukemalle mitä ei ”tietsikka” eikä ihmisen järki pysty ilmaisemaan.  Toiseksi  minun huolen pitoni Jumalan suhteen  on niin huonossa kantamissa ellei  olisi …

[Pirska]

Vaivainen Mato tuossa kirjoitti viisaasti asiasta. Lukekaa ensin se.

Älkäämme ajatelko syntiä yksittäisenä nimettynä tekona, vaan se on kaikkea ja kaikki mikä erottaa meidät Jumalasta. Kun näin ajattelee, niin ei tarvitse pitää lukua teoista, vaan ainoastaan huolta suhteesta Jumalaan. Voi olla aluksi vaikeampaa ja sitten kun luku tulee liian suureksi niin sitten se on helpompaa. Lopuksi on hyvä muistaa Kristusta, joka sovitti kaikki.

Minä luin vaivaisen madon kirjoituksen. Kirjoitin silti minkä kirjoitin. Mielestäni minun ja hänen kirjoituksensa eivät ole ristiriidassa keskenään.

Mielestäni tällä foorumilla tehdään hyvin herkästi seuraava yleistys: Jos tyyppi X sanoo, että on olemassa erilaisia syntejä, niin hän kaivaa toisten ihmisten syntejä. Jos tyyppi Y sanoo, että ei ole syntiä, hän puhuu itsestään.

Jos mikään ei ole syntiä, niin mitä ihmeen virkaa on Kristuksella? Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on ylenpalttinen.

[seppos]

Minä luin vaivaisen madon kirjoituksen. Kirjoitin silti minkä kirjoitin. Mielestäni minun ja hänen kirjoituksensa eivät ole ristiriidassa keskenään.

Mielestäni tällä foorumilla tehdään hyvin herkästi seuraava yleistys: Jos tyyppi X sanoo, että on olemassa erilaisia syntejä, niin hän kaivaa toisten ihmisten syntejä. Jos tyyppi Y sanoo, että ei ole syntiä, hän puhuu itsestään.

Jos mikään ei ole syntiä, niin mitä ihmeen virkaa on Kristuksella? Missä synti on tullut suureksi, siellä armo on ylenpalttinen.

Täytyy miettiä miten sen sanoisi, että tulisi ymmärretyksi niinkuin ajattelen. Lakia ei ole poistettu mihinkään. Minua vain pelottavat eräissä liikkeissä harrastetut syntiluettelot. En pidä niitä kristillisinä siksi puhun niinkuin puhun. Riippumatta siitä onko sitä syntiä luettelossa tai ei ole, se asia/teko/ajatus jne. on syntiä mikäli se erottaa meidät/meitä Jumalasta. Sen jälkeen tulee Kristuksen sovitustyö.

Toivottavasti en tehnyt mitään yleistystä. Pirskan finaali sopii tähänkin loppuun sillä syntiä teemme tahdoimme tai emme. Sen minimoiminen on tietysti hyveellistä.

[onesimus]

Nyt kun kaikki ovat niiiiin syntisiä, niin sopisiko keskustella siitä, miksi toiset vanhurskautetaan ja toiset ei. Mikä on se jokin, joka erottaa nämä kaksi joukkoa toisistaan? Olisiko Jumalan lailla jotain tekemistä asian kanssa?

[Pirska]

Nyt kun kaikki ovat niiiiin syntisiä, niin sopisiko keskustella siitä, miksi toiset vanhurskautetaan ja toiset ei. Mikä on se jokin, joka erottaa nämä kaksi joukkoa toisistaan? Olisiko Jumalan lailla jotain tekemistä asian kanssa?

Minun ymmärrykseni mukaan se, joka tunnustaa Jeesuksen lunastajakseen ja turvaa yksin hänen lunastustyöhönsä, vanhurskautetaan.

Sitä taas, joka kuvittelee omien hyvien tekojensa kautta tulevansa vanhurskaaksi, ei vanhurskauteta.

[karjalaisenkyösti]

Sitä taas, joka kuvittelee omien hyvien tekojensa kautta tulevansa vanhurskaaksi, ei vanhurskauteta.

Onko minulla minkälaisia pelastumisen mahdollisuuksia?
En juurikaan usko omien hyvien tekojeni (joita inhimillisessämielessä on paljon) kautta pelastuvani.
Synnillisiksihän ne Jumalan Pyhän ja epäinhimillisen kovan Lain edessä on luettava.

Uskon kuitenkin jotenkin vaikuttavani omaan pelastukseeni huomattavastikin erilaisilla tekemättä jättämisillä.
En oikeastaan haluaisi uskoa, että pelastukseeni vaikuttavat tekemättä jättämiseni (siis teot), mutta kun tuota uskoa ei vain pysty muuttamaan: jos uskoo, niin uskoo, vaikka kuinka rääkyisi.

Onko täällä ketään muuta, joka pohjimmiltaan myös luottaa tässä pelastusasiassa pääsääntöisesti omiin tekoihinsa?
Voihan olla, että muut ovat sen  verran pyhittyneet, että eivät ole tällaisessa tilassa - onnittelut kaikille,
jotka ovat omista teoistaan pelastusmielessä irti päässeet.

[Salis]

Tässä tämä Mauno Salomäen lause on kokonaisuudessaan
Jaakko Elenius sanoo kirjassaan "Vakavin kasvoin iloisin mielin" mm. näin: "Herrnhutilaisuuden mukaan Kristus on sovittanut kaikki maailman synnit. Koko maailma on synnitön ja vanhurskas. Maailman sovitus ja yksityisen ihmisen vanhurskauttaminen on sama asia. (Eleniuksen tulkinta!) Herrnhutilaisuuden pääsanomaksi jääkin näin: Tule sellaisena kuin olet." Varmemmaksi vakuudeksi nykyherännäisyys on lisännyt siihen jatkon: "Ole sellainen kuin olet", ettei vain mitään tunnon rauhattomuutta ja parannuksen mieltä pääsisi syntymään. Jumalan pyhyyden tunto on kadonnut. Suola on suuressa määrin käynyt mauttomaksi.

Tuntuu Salomäen kirjoitus olevan muutenkin hyvin kriittinen Siis kyseessä on Salomäen käsitys ja mielipide. Tässä koko kirjoitus vuodelta 1998 http://www.teolinst.fi/luennot/files/ms981022.html

Salomäki ei tunnu ymmärtävän, että yhteiskunta on muuttunut körttien ympärillä. Mutta Salomäki on oikeassa siitä, etteivät körtit juurikaan puutu kristillisen arvojen murtumiseen eikä kirkon asemaan establismenttiä säilyttävänä voimana. Jonkinlaisen piston sain sydämeeni.

[vaivattu sielu]

Mitä on armo?

Se on ainakin sitä Jumalan rakkautta, jota ei voi ansaita.

-------------------------------------------------------------------------------

Minä olen ymmärtänyt, että vanhurskauttaminen merkitsee vapautumista synnin syyllisyydestä. Vanhurkauttaminen on henkilökohtainen ja uskon kautta se saadaan - heikonkin. Meidän hyväksi luetaan Kristuksen vanhurskaus eli syntimme kuuluvatkin Kristukselle. Vanhurskauttamisen perustana on siis Kristuksen sovitustyö Golgatalla - Jumalan sanankin mukaan.

Luther: 'Välttämätönta olisi, että Raamatun oppi uskon kautta vanhurskauttamisesta saisi osakseen mitä suurinta huomiota'.