Hiljaisuus ...

[santtu-62]

”Jos ihminen avautuu hengellisissä harjoituksissa kohtaamaan Jumalan ja näkemään itsensä Jumalan valossa, se on jo aika paljon.”
Näin sanoo ignatiaaniset harjoitukset Suomeen tuonut Pirkko Lehtiö. Jesuiittaveljeskunnan harjoitukset houkuttelevat nykyisin myös luterilaisia.
Nimityksellä "hengelliset harjoitukset" tarkoitetaan kaikentapaista omantunnon tutkiskelua, mietiskelyä, sisäistä katselua, suullista ja henkistä rukoilemista ja muita hengellisiä toimintoja. Sillä kuten käveleminen, vaeltaminen ja juokseminen ovat ruumiillisia harjoituksia, samoin nimitetään hengellisiksi harjoituksiksi sielun valmentamista juurimaan itsestään kaikki epäjärjestyksen taipumukset. Ja sitten kun ne on juurittu, etsimään ja löytämään Jumalan tahto. Näin määrittelee Ignatius de Loyola (1491–1556) kirjassaan Hengellisiä harjoituksia.
– Luther ei ehkä puhu Raamatun teksteihin eläytymisestä yhtä paljon. Hänen lähestymistapansa on hieman rationaalisempi, mutta Raamatun sanan märehtimisestä Lutherkin puhuu, Peura vertailee.
Hän huomauttaa sekä Lutherin että Ignatiuksen olleen todellisia toiminnan miehiä, joille hartauselämän tarkoituksena ei suinkaan ollut vain saada omaa mielihyvää tai hengellistä hyötyä.
– Rukoukseen ja Raamatun äärellä olemiseen sisältyy kutsu tehdä jotakin. Ihmisen sisällä syntyy rakkauden imperatiivi, jonka mukaan omasta uskosta täytyy tehdä totta. Usko, joka ei näy mitenkään käytännössä, on aika vajaa todistus.

Sisäiset vallankumoukselliset (22.9.2009) / Kirkko & Kaupunki
http://www.kirkkojakaupunki.fi/?newsid=12353&deptid=127&languageid=3&NEWS=1

Hiljaisuus … hiljainen oivaltaminen … "Ihminen on luotu ylistämään, kunnioittamaan ja palvelemaan Jumalaa, meidän Herraamme, ja siten saavuttamaan sielunsa pelastus."
”Usko, joka ei näy mitenkään käytännössä, on aika vajaa todistus.” … usko on enemmän kuin suurin lahjamme … sen jakamisesta toiste ihmisten kanssa … onko se suurin vastuumme …

[Pirska]

"Ihminen on luotu ylistämään, kunnioittamaan ja palvelemaan Jumalaa, meidän Herraamme, ja siten saavuttamaan sielunsa pelastus."

Jos tuon varassa ollaan, niin tämä tyttö ei taatusti pelastu.

[PekkaV]

eikä tää poika. 

[Salis]

Hiljaisuus … hiljainen oivaltaminen

Enpä tiedä, mutta onhan se kiva mennä työviikon päätteeksi kotikonnuille, jossa ilma on puhtaampaa ja iltaisin ja öisin on niin hiljaista, että kuulisi hiiren hiipivän.














[/quote]

[santtu-62]

Niissä harvoissa seuroissa missä olen tähän miehen ikään saanut käydä, olen aina saanut tuntea seurapuheiden välissä hiljaisuutta … Kun seuroissa puhunut ihminen on omasta näkökulmasta, itsenäisenä persoonana, omalla tavallaan ylistänyt, kehottanut kunnioittamaan ja palvelemaan Jumalaa, meidän Herraamme ja siten saavuttamaan sielunsa pelastuksen… armosta.

Tämän kesän opetus oli minulle hyvinkin merkittävä. Ei tarvitse olla joka paikassa äänessä, tekemässä suurta käännytystä tai hyvää tekoa.  Minä uskon että se mikä minun on tehtävä työssäni tai elämässäni yleensä se riittää.  Minun on turha sotia maailmaa tai muita ihmisiä vastaan omilla ”suurilla” ajatuksilla. Hänellä on valta, voima ja kunnia ei minulla … minä voin vain tehdä parhaani … ja hiljentyä kuuntelemaan mitä Hän haluaa minulle kertoa … siksi hiljaisuus merkitsee minulle paljon… tekojeni jälkeen, olivat ne sitten hyviä tai pahoja...

[Jampe]

Minun mielestäni uskonnon "harjoittaminen" ei ole mielekäs ajatus. Se on väkinäistä, tehtyä hiljaisuutta, oman itsen ulkopuolelta tulevaa.

Kysymys: Miksi uskonnon tai uskon kokemiselle ja elämiselle yritetään niin innokkaasti määritellä muotoja? Oli kyse sitten mistä uskonsuunnasta tahansa...


Ymmärrän sen, että uskontoa ei voi harjoittaa ilman jonkinlaista muotoa, mutta miksi sitä muotoa yritetään tyrkyttää toisille niin innokkaasti?

Saliksen ajatus oli mielestäni viisas ja osuva hänen kokiessaan hiljaisuutta siinä että menee "kotikonnuilleen" jne.  Ehkäpä siinäkään ei tietoisesti koeta harjoittavan hiljaisuutta, se vaan tulee luonnollisesti. Itsellänikin on monia tapoja kokea ns. hiljaisuutta, mutta en koe enkä ajattele, että minun olisi tietoisesti harjoitettava uskoa tai hiljaisuutta.

Toinen kysymys: Eikö koko elämä kaikkineen voi olla hiljaisuutta tai sisältää uskoa?  tarvitsreko sen olla jotain erikoista, normaalista poikkeavaa ja tietoisesti tehtyä?

[santtu-62]

... tarvitsreko sen olla jotain erikoista, normaalista poikkeavaa ja tietoisesti tehtyä?

Minulle elämä on erikoista ja jokainen meistä on ihme tällä planetalla... se hiljentää minut ...

ja tässä aurinkokunnassa taidamme olla aika poikkeavia ... sekin hiljentää minut...
 

[vaivainen mato]

Ukko-Paavo kuuluu sanoneen: 'Muoto ei ole tärkeää, tärkeää on Kristityn sisäinen valmius.'

[Riitta-mummi]

Minulle hiljaisuus merkitsee eroa sitä edeltävästä touhuamisesta, väsymisestä. Ja sairastaminen se vasta hiljaisuuteen painaakin. Ei se olekaan pahasta, sillä silloin joskun
minä-Martasta sukeutuu pieni Maria joka ehkä kuulee Mestarinsa äänen.

Luonto puhuu tällaisen kuoleman-hiljaisuuden kautta Iänkaikkisesta elämästä. Lumi on pudonnut kuolevien lehtien päälle. Tyyni rauha voittaa taistelun.  Mutta uusi kevät on tiedossa.

[Atanasia]

minä-Martasta sukeutuu pieni Maria joka ehkä kuulee Mestarinsa äänen.

Kun olen huono (koti)talousihminen
turvaudun aina puolustautumaan

että "Maria on valinnut hyvän osan".

Vaikkei se huono "marttaisuus" Mestarin äänen kuulemista takaa, ymmärrän toki sen.

[juhani]

minä olen hyvä kokki... ainakin mielestäni

[Pena]

Hiljaisuuden retriiteissä käyneet kertovat yhteisten aterioiden tärkeästä merkityksestä. Martta ja Maria löytävät toisensa.

[Pirska]

Hiljaisuuden retriiteissä käyneet kertovat yhteisten aterioiden tärkeästä merkityksestä. Martta ja Maria löytävät toisensa.

Muuan hiljaisuuden retriitissä käynyt mies kertoi, että joskus on vaikeaa pysyä pokkana, kun kaikki ovat hiljaa. Alkaa naurattaa kauheasti.

[Pyryharakka]

Ymmärrän sen, että uskontoa ei voi harjoittaa ilman jonkinlaista muotoa, mutta miksi sitä muotoa yritetään tyrkyttää toisille niin innokkaasti?
hiljaisuutta.

Toinen kysymys: Eikö koko elämä kaikkineen voi olla hiljaisuutta tai sisältää uskoa?  tarvitsreko sen olla jotain erikoista, normaalista poikkeavaa ja tietoisesti tehtyä?

Tuo hyvän kokin (Juhanin) kommentti toi mieleeni, että ainakin minä innostuttuani jostain hyvästä kokemuksesta tai havainnosta ihan luonnostani alan sitä mainostaa muillekin. Tarkoitan nyt ihan arkipäiväisiä asioita kuten hyvä resepti, hyvä lounaspaikka, hyvä hinta-laatusuhde jossain tuotteessa....
Sitä haluaa muidenkin saavan nauttia sitä hyvää. No, jos sitten kokee jonkin "seramonian" tai jonkin piirin antavan uskonelämälle hyvää, niin kai sitä haluaa muidenkin päästä nauttimaan tästä hyvästä.

Se tyrkyttäminen tulee ehkä siitä, että luulee toisen pitävän samanlaisista asioista kuin itse pitää. Ajattelee, että jos tuo toinen vain kerrankin kokeilisi, niin kyllä sekin tästä nauttisi. Mutta eihän me ihmiset olla samanlaisia. Ja tietenkin on niitäkin, jotka pitävät omaa kuppikuntaa ainoana oikeana ja oikeita menoja harjoittavana.

Hienoimmillaanhan elämä olisi hiljaista, vakaata uskoa sellaisenaan, uskon täyteyttä tai uskon tyyneyttä. Jokatapauksessa tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta se on ihmeellistä (lue omituista).

[santtu-62]

Hienoimmillaanhan elämä olisi hiljaista, vakaata uskoa sellaisenaan, uskon täyteyttä tai uskon tyyneyttä. Jokatapauksessa tavallisen kaduntallaajan näkökulmasta se on ihmeellistä (lue omituista).

Hienoimmillaan elämä on hiljaista, luottamuksen täyttymystä Häneen ja tyyneyden tuomaa rauhaa.

Minun näkökulmasta se on käsittämätöntä,mitä en voi ymmärtää omalla järjelläni. Eikä kukaan ihminen pysty sitä minulle selittämään, vaan Hän itse sen minulle kertoo.

ps.  Hyvää yötä ... 18.11.2009 . Benkku