Saisiko esimerkin, josta käy ilmi konteksti, alkuteksti, käännös, alkutekstin sanomiseen kulunut aika sekä aika, joka jäi tämän väärin käännetyn repliikin ja seuraavan repliikin väliin?
Jään odottelemaan kiinnostuneena.
Palautitpa, Hupa, mieleeni ne muutaman vuoden takaiset ajat, kun käänsin ja spiikkasin säännöllisesti tuntitolkulla opastusvideoita. Koska kyseessä ei onneksi ollut taiteellinen fiktio vaan asiapitoinen esitys, ei tyyliseikkoja tarvinnut pohtia. Sen sijaan joutui ajoittain oikaisemaan alkuperäiseen spiikkiin jääneitä asiavirheitä sekä viilaamaan esitystä pedagogisesti johdonmukaisemmaksi. Luontevan rytmin saavuttamiseksi tekstiä piti toisinaan tiivistää, toisinaan venyttää. Alkuperäisen spiikin ja käsikirjoituksen erot antoivat lisäsäväyksen työlle. Kannattavuuden ylläpitämiseksi työ oli tehtävä ravakkaan tahtiin. Onneksi oli nuoruusvuosilta kokemusta vanhanaikaisesta studiotyöstä (siis
magnetofonien aikakaudelta.
Mt
P. S. Nyt olen vetänyt ketjua niin paljon aiheesta sivuun, että on kohtuullista minunkin vastata kysymyksiin:
1.Kotiseurat ovat valitettavan harvinaisia pääkaupunkiseudulla.
2.Siionin virsien perinteinen säestyksetön veisuu perinteisin nuotein, periaatteella enemmistö päättää, millä nuotilla veisataan, paitsi kun paikalla on kanttori-aluesihteeri, niin hän saapi määrätä. Muuta musiikkia varmaan laidasta laitaan, kuten tämän foorumin Nyt soi -ketju kertoo.
3.Huonoa: kuten mummovainaa lääkärille: Jos miul on jottai vaivaa oltkii ni mie oon sen unohtant.
Hyvää: ylösrakennusta elämän vaivoissa
4.Miten herännäisyys näkyy arkipäivässänne? Jaa-a, seuroissakin käyn sunnuntaina... Kirjavalikoima, tuttavapiiri, tämä foorumi, seurat.