Lapsuus ja usko

[Jampe]

On tässä sellainenkin puoli, että uskovaisia aika monesti hyväksikäytetään heidän (joidenkin heistä) anteliaisuutensa takia. tarvitsematta mennä äärimmäisyys-esimerkkeihin voi mainita monenkirjavat keräykset ja "auttamisoperaatiot" joita kristilliset järjestöt tekevät jossain periferiassa. Joitakin on istunut syytettyjen penkilläkin taloussotkuista ja kirjanpidon epäselvyyksistä. Pidän yleensäkin rahan antamista muille hengellisille järjestöille kuin kirkolle arveluttavana vaikkei siihen tietenkään kaikkien kohdalla ole aihetta.

Toinen muoto on yksityisen ihmisen rahallinen vedättäminen jota olen nähnyt oikein-uskovaisenkin harrastavan. Rahaa saatuaan tyyppi laittoi ne turhuuksiin eikä edes maksanut aina velkojaan takaisin tai sitten maksoi niitä jollain tavaralla jota ei ollut edes pyydetty ja jolla ei ollut saajalle käyttöä. Hyväsydämistä kyllä rokotetaankin joten tiettyä paksunahkaisuutta tarvitaan.
Tästäpä juontuikin mieleeni eräs nuori tyttö muinoin joka tuli ns. uskoon. Hänellä heräsi halua olla "vierelläkulkija" ja ties mitä. Tämä näkyikin tekoina ulospäin mutta kun tyttö rukka ei ymmärtänyt milloin häntä vedätetään ja olisi aika antaa vedättäjälle ympäri korvia niin häntä käytettiin hyväksi. Eräässäkin hengellisessä tilaisuudessa tyttö istui vierekkäin mukaansa kutsuman juopon kanssa vierekkäin siten että juoppo nojasi tytön rintoihin kasvojaan. Tyttä tietenkin oli vilpitön ja puhtaalla mielellä mutta tämä sika juopporetku nautiskeli nuoren tytön sylissä kuolaamisesta mikä oli silminnähtävää ja ilmeistä kaikille jotka tuon juopon tiesivät ja tunsivat. Tyttö vaan ei sitä ymmärtänyt hyväsydämisyyden puuskassaan kun luuli tarjoavansa "auttavan sylin". Osan voi tietenkin panna nuoruuden ja kokemattomuuden piikkiin.

Maailma ei ole mikään hengellinen nukkekoti jossa leikitään sinisilmäisesti "hyvää lähimmäistä ja vierellä kulkijaa". Ne ovat pelkkiä  korulauseita ja uskonnollisia hymiöitä jotka tuuli vie mennessään. Totuus on että niitä vedätetään joita saadaan, valitettavasti! Oikeat auttajat tekevätkin tekonsa salassa, muilta tietämättä ja osaavat katsoa eteensä. Mielestäni ei auta huiskia sinne tänne umpimähkään sitä ihmisrakkauden puuskassa saatua energiaa, vaan käyttää järkeään ja pitää jalat maassa sekä kohdentaa apua sinne missä se menee oikein. Kerran voi toki erehtyäkin mutta toiste on jo anteeksiantamatonta eikä siinä ole mielestäni mitään otollista eikä hyvää, se on korkeintaan tyhmyyttä ja opiksi ottamattomuutta. Rahaa ei myöskään ole mitään järkeä antaa huonoihin tarkoituksiin, etenkään jos ne on jo tiedossa.

Siihen idealismiin en oikein jaksa uskoa että me antamattomuudellamme tai antamisellamme pystymme vaikuttamaan kenenkään riippuvuuksiin tai hyviin/huonoihin tapoihin. Se on vaan turhaa ja tarkoituksetonta.

[Viisveisaaja]

  Ihan hyviä näkemyksiä Jampelta.
Varmaankin tulee monesti annettu väärään kohteeseen, mutta pikkaisen tosta asenteesta antamisessa.
Raamatun mukaanhan annetaan ensisijaisesti Jumalalle ja kiitoksena siitä, että hän on antanut jotain mitä voi antaa.
Tietysti on hyvä ajatella ja miettiä minne antaa ja miten auttaa, mutta jos on antamassa Jumalalle, niin silloinhan sitä vastuuta on myös Jumalalla.
Eli Jumala sitten vaikuttaa varkaalle sen palkan minkä varas ansaitsee ja antajalle sen minkä antaja ansaitsee.
Olemme eräänlaisia talouden pitäjiä Jumalan rahoille, kun olemme saaneet häneltä ja jaamme sitä saamaamme. Siksi kait Raamatussa on niin paljon opetusta antamisesta.

Koskaan ei voi tietää satavarmasti saako esimerkiksi lainan takaisin. Itsellänikin on laina jota en ole itsestä riippumattomista syistä juuri oikeaan aikaan pystynyt maksamaan takaisin, vaikkakin aina olen silti maksanut takaisin myöhemmin ja aion aina maksaa.

Samoin joskus on tullut autettua jotain henkilöä ja toinen on vain laittanut esim. rahat kurkusta alas. No on joku vapiseva tullut rehellisesti sanomaankin, että on niin kauhee krappis että anna muutama kolikko ja olen antanut, vaikka olen tiennyt rahan menevän alkoholiin.
En silti ole niin huolissani siitä, että teimpä tyhmästi sillä itsekkin olen laittanut rahaa turhuuteen.

Eli minusta mielummin kannataa olla enempi antelias ja auttavainen, eikä liikaa huolehtia vaikka joku sen rahan käyttäisi väärin. Parempi silti olisi oppia anteliaaksi.
Ja Raamatun mukaan, joka runsaasti kylvää se runsaasti niittää ja ajan tullen saa niittää..
Tietenkin kaikki on lahjaa ja teot ei pelasta, mutta Raamatun lait toimivat.
www.kymmenykset.fi
On minusta yksi parhaista antamisesta opettava sivusto.

[Salis]

Olisitko itse valmis "lainaamaan" eli käytännössä lahjoittamaan säästösi huumeiden käyttäjälle tai peliriippuvaiselle? Heidän rahanmenollaanhan ei tunnetusti ole äärtä eikä laitaa. Minä näen, että on vastuutonta antaa rahaa sellaiseen tarkoitukseen, jossa toinen kietoutuu entistä lujemmin pahan verkkoon.

Rahaa lahjoitan, mutta se menee aivan muualla kuin huumeiden käyttäjille ja peliriippuvaisille.

[Salis]

Maailma ei ole mikään hengellinen nukkekoti jossa leikitään sinisilmäisesti "hyvää lähimmäistä ja vierellä kulkijaa". Oikeat auttajat tekevätkin tekonsa salassa, muilta tietämättä ja osaavat katsoa eteensä. Mielestäni ei auta huiskia sinne tänne umpimähkään sitä ihmisrakkauden puuskassa saatua energiaa, vaan käyttää järkeään ja pitää jalat maassa sekä kohdentaa apua sinne missä se menee oikein. Siihen idealismiin en oikein jaksa uskoa että me antamattomuudellamme tai antamisellamme pystymme vaikuttamaan kenenkään riippuvuuksiin tai hyviin/huonoihin tapoihin. Se on vaan turhaa ja tarkoituksetonta.

Onko olemasa oikeita ja vääriä auttajia? Eikö raha- tai tavaralahjoitus ole hyväksi riippumatta siitä, kuka sen antaa?

[Jampe]

Onko olemasa oikeita ja vääriä auttajia? Eikö raha- tai tavaralahjoitus ole hyväksi riippumatta siitä, kuka sen antaa?

Ensimmäiseen kysymyksessi vastaan, että minusta on! Selitinkin jo vähän ed. viestissäni mitä sillä tarkoitan.

Toinen kysymys ei ole noin mustavalkoinen, kuin kysymyksen asettelusta voisi päätellä. Tottakai tarvitsijalle itse apu on yhtä hyvä, antoi sen kuka tahansa, mutta kun nyt olikin puhetta oikeastaan antajan mielenlaadusta eikä niinkään siitä kuka on antaja. Sillä, kuka se on, ei ole merkitystä. Raha on saajalle yhtä arvokas, annettiin se missä mielentilassa hyvänsä mutta itse antaja on väärämielinen joka kehtaa mainita antamisestaan toisille! Tällöin antamisen motiiviksi paljastuukin hyväsydämisyyden sijasta ulkokullailu ja ihmisten silmissä kiitoksen/arvostuksen kerjääminen. Tätä tapahtuu erittäin, erittäin paljon varsinkin hengellisissä piireissä missä muutenkin kaikenlainen tekopyhyys kukkii ja kukoistaa kun yritetään esiintyä muiden silmissä hartaana uskovaisena.
Onhan epäilemättä niitäkin, jotka eivät lahjoita kiitoksien ja ihmiskunnian toivossa mutta heitä ei kukaan hengellisiksi tai autajiksi arvaakaan koska nämä ymmärtävät pitää naamansa kiinni antamisistaan. Olisin jopa sitä mieltä että kuka ikinä tahansa, missä tilanteessa tahansa tulee maininneeksi jostain antamisistaan, voisi mennä itseensä ja miettiä rehellisesti miksi se oli pakko kertoa muille?

Riittää että papit opettavat antamisen olevan oikein ja kohtuullista, muuten asiasta voitaisiin olla ihan hiljaa. Sen jälkeen jokainen itse päättää omassatunnossaan ilman ulkoista painostusta, haluaako antaa vai ei.  Kaikenlainen asialla päsmääminen on pelkästään pahasta ja tapahtuu oman kunnian pyytämiseksi! Niin se vaan menee.

Sitäpaitsi vielä sellainenkin huomio että hengellisissä liikkeissä/piireissä puhutaan ihan hirbeästi "antamisesta" vaikka paljon kukaan ei itse asiassa anna mitään. Sen takia olisi parempi painaa pää alas ja ymmärtää edes vaieta häpeästä kuin olla niin julkea että mainostaa sitä muille.

"Oikean" antanmisen ja tekemisen mitta kun on raamatussa ilmaistu hyvin yksinkertaisesti ja selkeästi:

"Mene, myy kaikki mitä sinulla on, jaa se köyhille ja seuraa minua..." (Jeesus)

ja vielä: "Olkaa täydelliset, niinkuin minäkin olen täydellinen!" (Jumalan sana)



Mitta on siis asetettu, josta jokaisen pitäisi ymmärtää (jos ei ole täysi imbesilli) että se on meille mahdoton! Vajaaksi jää!


Olen edelleen siinä käsityksessä että "kaiken tämän tehtyänne sanokaa: teimme vain mitä olimme velvollisetkin tekemään!"
Oikea antaja ei löydä itseään kertomasta uskoville ystäville antamisistaan vaan löytää itsensä publikaanin rinnalta toteamassa: "Herra armahda minua syntistä!"

Enää en osaa tähän muuta selvempää sanoa.

[Salis]

Mitta on siis asetettu, josta jokaisen pitäisi ymmärtää (jos ei ole täysi imbesilli) että se on meille mahdoton! Vajaaksi jää!

Olen ilmeisesti imbesilli väittäessäni, ettei se ole mahdotonta. On vain ihmisen rajoittuneisuudesta kysymys. Emme
uskalla ottaa riskiä seurata Jeesusta. Niinpä teemmekin kompromissin uskon ja elämätapamme välillä.


Olen edelleen siinä käsityksessä että "kaiken tämän tehtyänne sanokaa: teimme vain mitä olimme velvollisetkin tekemään!"

...Ei kai antaminen lähde velvollisuudesta vaan kysymyshän on rakkauden teosta, jota ei ole velvollisuus tehdä..


Oikea antaja ei löydä itseään kertomasta uskoville ystäville antamisistaan vaan löytää itsensä publikaanin rinnalta toteamassa: "Herra armahda minua syntistä!"

...Sinulla itselläsi lienee mittapuu oikealla antajalle. Miksi kiinnittää huomiota antajan motiiviin vaan itse tekoon eli
antamiseen?

[Jampe]

Olen ilmeisesti imbesilli väittäessäni, ettei se ole mahdotonta. On vain ihmisen rajoittuneisuudesta kysymys. Emme
uskalla ottaa riskiä seurata Jeesusta. Niinpä teemmekin kompromissin uskon ja elämätapamme välillä.

Omapa oli toteamuksesi! Sitä sietää kyllä miettiä jos tuollaisia alkaa väittämään. Luterilaisuuteen ei ole koskaan kuulunut käsitys jonka mukaan perisynnissä syntynyt ihminen kykenee täyttämään Jumalan asettaman lain. Mutta jos sinä kerran kykenet niin onneksi olkoon!

[Jampe]

Olen edelleen siinä käsityksessä että "kaiken tämän tehtyänne sanokaa: teimme vain mitä olimme velvollisetkin tekemään!"

...Ei kai antaminen lähde velvollisuudesta vaan kysymyshän on rakkauden teosta, jota ei ole velvollisuus tehdä..Salis

Enhän minä sitä ole keksinyt vaan kopioin sen raamatusta! -osoita valituksesi raamatun laatijalle! Ei se minua kiusaa, usko mitä tahdot omasta puolestasi, mutta minä pidän sitä ajatusta kyllä kannatettavampana kuin sinun omaperäistä ideologiaasi.

[apellikka]

Viisaita ajattelette jälleen. Ensi sunnuntain evankeliumi kertoo leskivaimosta, jota Jeesus kutsuu opetuslapsensa uhriarkun ääreen katsomaan, joten mielenkiinnolla luin tätä ketjua. Aloinpa miettiä, mitä lapsi voi antaa...

[Salis]

Omapa oli toteamuksesi! Sitä sietää kyllä miettiä jos tuollaisia alkaa väittämään. Luterilaisuuteen ei ole koskaan kuulunut käsitys jonka mukaan perisynnissä syntynyt ihminen kykenee täyttämään Jumalan asettaman lain. Mutta jos sinä kerran kykenet niin onneksi olkoon!

Taisin kirjoittaa me-muodossa. Eihän kysymys ole mistään laista vaan Jeesuksen seuraamisesta. Yritin ilmaista seuraavan asian: Me hyvinvointiyhteiskunnan ihmiset olemme niin kiinni materiassa, ettemme uskalla jättää kaikkea turhaa taaksemme. Me jopa keksimme keinotekoisia rajoja sille, mikä on oikeaa ja väärää antamista, minkälainen on oikea antaja ja väärä antaja.

[PekkaV]

"Iloista antajaa Jumala rakastaa."

[myyrä]

Vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Ainakaan minulla.

[Pirska]

Taisin kirjoittaa me-muodossa. Eihän kysymys ole mistään laista vaan Jeesuksen seuraamisesta. Yritin ilmaista seuraavan asian: Me hyvinvointiyhteiskunnan ihmiset olemme niin kiinni materiassa, ettemme uskalla jättää kaikkea turhaa taaksemme. Me jopa keksimme keinotekoisia rajoja sille, mikä on oikeaa ja väärää antamista, minkälainen on oikea antaja ja väärä antaja.

Tuota, minusta vaikuttaa siltä, että Salis ei ymmärrä, mitä Jampe tarkoittaa. Minusta Jampe perusteli aika hyvin mielipiteensä, johon on helppo yhtyä. Itse en osaisi sitä noin viisaasti muotoilla.

[PekkaV]

Anteeksi, Jampe, mutta minä en ole jaksanut sinun jorinoitasi lukea . En Pirskankaan puollon jälkeen vielä. Pitäydyn toistaiseksi Saliksessa. Hän on merkkituote . Harmi toisaalta, sillä olet ahkera kirjoittaja. Ihan alussa sen verran katselin, että ei kolahtanut. Ensivaikutelma  määrittää aika paljon. Mutta niin kai se on, että kuka härillä kyntää, se sirpillä niittää.

[Pirska]

Väärin sammutettu