Lapsuus ja usko

[Suvikki]

Jos lapsenuskoa ajatellaan esimerkiksi Raamatun ihmeiden kautta, niin siinä mielessä koen olevani lapsenuskossa.

Ihmeet olivat minulle nimenomaan lapsena ongelmallisia ajatella. Otin kuulemani kirjaimellisesti, ja seurauksena oli hämmästystä, epäluuloa ja kauhua. Ihmettelin, miksi fantastisiin juttuihin piti suhtautua eri tavalla sen mukaan oliko tarina Raamatussa vai satukirjassa. Lisäksi Raamatussa tuntui olevan paljon kamaluuksia, joiden tarkoitusta en ymmärtänyt. Erityisesti olin närkästynyt kaikista kuolleistaherättämisistä. Se oli minusta väärin, luonnotonta ja hirveintä, mitä vainajalle tai tämän omaisille saattaisi tehdä. Olin syvästi kauhistunut Lasaruksen kohtalosta, enkä ymmärtänyt myöskään, mihin ylösnousemusta yleensä tarvittiin. Toivoin kuoltuani saavani pysyä kuolleena. Myös ehtoollisen sakramentin ”ruumis ja veri” herättivät minussa alkukantaista kauhua, ja tuskin olen ainoa. Ei ole helppo pyhäkoulunopettajan osa…

Ehtoollisen idea sentään on aikuisena kirkastunut. Kuollestaherättämisistä en ole vieläkään ihan varma.

Myöhemmin pystyin näkemään monet ihmeelliset asiat vertauskuvallisina tai epäoleellisina pääasian kannalta. Tämä on kuitenkin hankalaa – tuntuu siltä kuin selittelisi Raamattua ihan vain sillä perusteella mihin yleensä pystyy uskomaan.

[juhani]

tässä viimmeisenä lauseena oli aika hyvä oivallus...

[hupa]

Minulla oli kai lapsena se sellainen lapsen usko. Jumala on Jumala eikä minulle käy kuinkaan, ja jos ahdistaa, voi rukoilla niin ei ahdista enää, oli kai sen pääteesi. Sitten sitä rupesi isompana ajattelemaan ja kyselemään, ja siitä lähtien olen liukastellut tällä epäilevällä tiellä.

Kurjaa, että lapsen usko Jumalaan väistyi, mutta vielä aikuisenakin uskoin lapsen lailla ( = lapsellisestiko?) ihmisten hyvyyteen ja vilpittömyyteen. Niinpä sitä käytettiinkin hyväksi ja minulta huijattiin iso summa rahaa. Onneksi, ONNEKSI Jumala ei vissiinkään käytä lasten lapsenuskoa samalla tavalla väärin kuin ne ihmiset käyttivät aikuisen lapsenuskoani.

[seppos]

Minulla oli kai lapsena se sellainen lapsen usko. Jumala on Jumala eikä minulle käy kuinkaan, ja jos ahdistaa, voi rukoilla niin ei ahdista enää, oli kai sen pääteesi. Sitten sitä rupesi isompana ajattelemaan ja kyselemään, ja siitä lähtien olen liukastellut tällä epäilevällä tiellä.

Kurjaa, että lapsen usko Jumalaan väistyi, mutta vielä aikuisenakin uskoin lapsen lailla ( = lapsellisestiko?) ihmisten hyvyyteen ja vilpittömyyteen. Niinpä sitä käytettiinkin hyväksi ja minulta huijattiin iso summa rahaa. Onneksi, ONNEKSI Jumala ei vissiinkään käytä lasten lapsenuskoa samalla tavalla väärin kuin ne ihmiset käyttivät aikuisen lapsenuskoani.

Lapsen uskossa on sellaine rajoite, että se koskee vain uskoa Jumalaan ja hänen työhönsä. Rahan ja muiden asioiden suhteen on parempi ettei usko ihmisiin ja niiden mahtaviin lupauksiin.

[Pena]

Sellainen suhtautuminen taitaisi olla kristillistä, että toimii ikään kuin uskoisi ihmisten hyvyyteen, vaikka tietääkin aina pettyvänsä. Raamatussa taidetaan puhua lainaamisesta, vaikka tietääkin, ettei saa ikinä omaansa takaisin.

[Salis]

Sellainen suhtautuminen taitaisi olla kristillistä, että toimii ikään kuin uskoisi ihmisten hyvyyteen, vaikka tietääkin aina pettyvänsä. Raamatussa taidetaan puhua lainaamisesta, vaikka tietääkin, ettei saa ikinä omaansa takaisin.

Itse asiassa Raamatussa puhutaan antamisesta. Jos Sinulla on kaksi ihokasta, anna hänelle, jolta sellainen puuttuu.

1. Joh. 3:17,18

Jos joku, jonka toimeentulo on turvattu, näkee veljensä kärsivän puutetta mutta sulkee häneltä sydämensä, kuinka Jumalan rakkaus voisi pysyä hänessä?

[Pena]

Luuk. 6:34

[Pyryharakka]

Tuo on minusta aika problemaattinen juttu. Tietenkin pitäisi antaa sille, joka tarvitsee, jolta puuttuu. Mutta entäpä, jos toinen vain käyttää hyväkseen iloista antjaa. Hyväksikäyttäjälläkin raha voi mennä hänen mielestään tarpeeseen: viinaan, pelaamiseen, holtittomaan rahankäyttöön jne. Auttaako iloinen antaja silloin lähimmäistään, vai edesauttaako lähimmäisen riippuvuutta jostakin eitoivotusta? 

[seppos]

Tuo on minusta aika problemaattinen juttu. Tietenkin pitäisi antaa sille, joka tarvitsee, jolta puuttuu. Mutta entäpä, jos toinen vain käyttää hyväkseen iloista antaa. Hyväksikäyttäjällä raha voi mennä hänen mielestään tarpeeseen: viinaan, pelaamiseen, holtittomaan rahankäyttöön jne. Auttaako iloinen antaja silloin lähimmäistään, vai edesauttaako lähimmäisen riippuvuutta jostakin ei toivotusta? 

Tämä on mielenkiintoinen asia. Silloin kun Jeesus sanoi nuo sanat kellään ei ollut juuri mitään ja kaikki elivät puutteessa. Nyt lähes kaikilla lähellämme on enemmän kuin tarvitsevat. Mitenköhän Jeesus muotoilisi sanomansa tänään?

[Salis]

Tämä on mielenkiintoinen asia. Silloin kun Jeesus sanoi nuo sanat kellään ei ollut juuri mitään ja kaikki elivät puutteessa. Nyt lähes kaikilla lähellämme on enemmän kuin tarvitsevat. Mitenköhän Jeesus muotoilisi sanomansa tänään?

Muotoilisi täysin samoin. Jeesuksen seuraaminen on kaiken jättämistä. Sitä se oli alkuseurakunnassa, sitä se on myös nyt.

[Pirska]

Tuo on minusta aika problemaattinen juttu. Tietenkin pitäisi antaa sille, joka tarvitsee, jolta puuttuu. Mutta entäpä, jos toinen vain käyttää hyväkseen iloista antjaa. Hyväksikäyttäjälläkin raha voi mennä hänen mielestään tarpeeseen: viinaan, pelaamiseen, holtittomaan rahankäyttöön jne. Auttaako iloinen antaja silloin lähimmäistään, vai edesauttaako lähimmäisen riippuvuutta jostakin eitoivotusta? 

Tiedän kaverin, joka lainasi hyvää hyvyyttään tuttavalleen aika ison summan rahaa. Sitten ilmeni, että lainaajalla oli erinäisiä riippuvuuksia, joten raha oli mennyt ihan tyhjänpäiväisiin asioihin. Tyyppi oli korviaan myöten velassa moneen suuntaan.

Mitä tästä opimme?

Ainakin lainaaja oppi, että ei kannata ihan suin päin lainata rahaa kenelle tahansa.

Uskon, että Jeesuskaan ei tarkoittanut tällaista auttamista. Jumalan lahjaa on myös järki päässä ja sitä saa ja pitää käyttää.

[Salis]

Tiedän kaverin, joka lainasi hyvää hyvyyttään tuttavalleen aika ison summan rahaa. Sitten ilmeni, että lainaajalla oli erinäisiä riippuvuuksia, joten raha oli mennyt ihan tyhjänpäiväisiin asioihin. Tyyppi oli korviaan myöten velassa moneen suuntaan.

Mitä tästä opimme? Ainakin lainaaja oppi, että ei kannata ihan suin päin lainata rahaa kenelle tahansa.

Uskon, että Jeesuskaan ei tarkoittanut tällaista auttamista. Jumalan lahjaa on myös järki päässä ja sitä saa ja pitää käyttää.

Uskon, että Jeesus tarkoitti myös tällaista auttamista.

Matt. 6:31-34

Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

[Pirska]

Uskon, että Jeesus tarkoitti myös tällaista auttamista.

Matt. 6:31-34

Älkää siis murehtiko: 'Mitä me nyt syömme?' tai 'Mitä me juomme?' tai 'Mistä me saamme vaatteet? Tätä kaikkea pakanat tavoittelevat. Teidän taivaallinen Isänne tietää kyllä, että te tarvitsette kaikkea tätä. Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille annetaan kaikki tämäkin. Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet.

Olisitko itse valmis "lainaamaan" eli käytännössä lahjoittamaan säästösi huumeiden käyttäjälle tai peliriippuvaiselle? Heidän rahanmenollaanhan ei tunnetusti ole äärtä eikä laitaa. Minä näen, että on vastuutonta antaa rahaa sellaiseen tarkoitukseen, jossa toinen kietoutuu entistä lujemmin pahan verkkoon.

[Pena]

Voisitko lahjoittaa säästösi taholle, joka auttaa huume- tai peliriippuvaisia eroon addiktioistaan?

[Pirska]

Voisitko lahjoittaa säästösi taholle, joka auttaa huume- tai peliriippuvaisia eroon addiktioistaan?

Tottakai voisin lahjoittaa sopivaksi katsomani summan. En kaikkia säästöjäni, koska tarvitsen niitä omiin välttämättömiin menoihini.