pelastusepävarmuus ja parannuksenteko vol 2. tai 3.

[Viisveisaaja]

Taa oli eka aihe mihin otin taalla kantaa ja sita aina vielakin valilla pahkailen taalla foorumissa.

Anteeksi kun aat ja oot puuttuu kirjoittelen taas ulkomailta ja nyt on ollu taalla aikaa lukea vanhoja kirjoituksia.
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=757.0

Oli tasta aiheesta ja siina pahkailtiin pelastusvarmuudesta ja parannuksenteosta.

Oli jotenkin, etta armosta olemme palastetut ja omat teot siis uskonnolliset ovat jotain tikapuita taivaaseen ja parannuksenteko omin voimin jotain melkeimpa syntia.

Kirjoitin etta usko tulee kuulemisesta ja Jumalansanan kuulemisesta ja hyva kuitenkin on tehda hyvia tekoja ja rukoilla ja lukea Raamattua, vaikkakin yksin armosta ja Jeesuksen taytetyn tyon vuoksi pelastumme.

Olen nyt lukenut menestysteologisia kirjoja ja tykkaan niista ihan paljon, kun niissa monesti on kirjoitettu rahasta ja uskonnosta. Sinansa raha nyt ei ole mikaan itseisarvo asioissa, mutta yksi osa ja menestyminen yleensa toinen.
 Vaikka itse olen taysin samaa mielta korttipainotteiden kanssa, kuten pieneksi tuleminen, armonalla oleminen, noyryys ja muut vastaavat uskon kuitenkin my;s Jumalan olevan hyva joka jakaa siunauksiaan ja antaa menestysta tai ainakin haluaa, etta ihmisilla olisi paremmin kuin huonommin asiat. Eli olen menestysteologian kannattaja.

Minusta Raamattu on sellainen kirja teos tai miksi kutsutaankin, etta se toimii kaytannossa ja kun tekee kuten sinne on kirjoitettu se toimii.
siis ottaa kokonaisuuden huomioon ja tekee niinkuin sinne on prantatty.

Vaikka ihminen tulee pieneksi ja vaatimattomaksi, niin kuitenkin jos han tekee kuten Raamatussa on han saa sen siunauksen mika tulee kun tekee kuten Raamatussa on.

Parannuksentekeminen ei ole omiatekoja, mutta toisaalta Raamatun neuvojen mukaan tekeminen toimii, kuten jos niita vastaan rikkoo.
ne on universaaleja lakeja, jotka ei ole ihmisten keksimia lakeja. siis ainakaan minusta.

Tietenkaan kukaan ei Raamatun kaikkia lakeja ja muuta voi tayttaa, mutta ovat ne ohje silti ja vaikka aina jaamme syntisiksi ja vajavaisiksi kaikessa omanvanhurskauden nostamis yrityksissa, niin emme voi vain olla tekematta Raamatun viitoittamia asioita, vaikkakaan ne eiv't meidan pelastukseemme vaikuta?

No ei nyt alli riita taaskaan tasta aiheesta taman enempaa, mutta koska korttien painotus on niin voimakkaasti armosta kaikki mitaan ei tule itse tehda, niin olisi kiva josko joku taas ottaisi asiaan kantaa?

Ehka lomanloppuminen olisi hyva ja paasisi pois koneen aarelta konkreettisempien asioiden pariin, kuin teologiset hopinat.

[Viisveisaaja]

Oli kait helppoheikin kirjoitustyylia toi ylla oleva.
Taisin kolme kertaa samaa asiaa jankuttaa?

Pelastusvarmuudesta viela pikku lis'ys.
Olen jutellut hellareiden, lestadiolaisten ja joiden muita suuntauksia edustavien kanssa ja he kaikki alussa jutellessa sanovat, ett' sinulla tulee olla saadaa pelastuskokemus ja sitten pelastusvarmuus.

Ihan varmasti hienoa, jos joku saa tollaisia kokemuksia ja pelastusvarmuuden, mutta voiko sit' el'm'n rauhansa perustaa joillekkin kokemuksille?

Tulikohan vaaraan foorumiin tama kysymys, mutta ottakee kantaa.

[seppos]

Oli kait helppoheikin kirjoitustyylia toi ylla oleva.
Taisin kolme kertaa samaa asiaa jankuttaa?

Pelastusvarmuudesta viela pikku lis'ys.
Olen jutellut hellareiden, lestadiolaisten ja joiden muita suuntauksia edustavien kanssa ja he kaikki alussa jutellessa sanovat, ett' sinulla tulee olla saadaa pelastuskokemus ja sitten pelastusvarmuus.

Ihan varmasti hienoa, jos joku saa tollaisia kokemuksia ja pelastusvarmuuden, mutta voiko sit' el'm'n rauhansa perustaa joillekkin kokemuksille?

Tulikohan vaaraan foorumiin tama kysymys, mutta ottakee kantaa.

Minulle henkilökohtaisesti pelastusvarmuus niin kuin se useimmiten esitetään on täysin vieras ajatus. Pelastumme ainoastaan Jumalan armosta, emme omilla teoilla saati kokemuksilla. Kokemususko on minulle täysin vieras ja lähinnä omat tikapuut taivaaseen. Uskon vain Jumalaan ja hänen poikansa sovitustyöhön.

[Viisveisaaja]

Minulle henkilökohtaisesti pelastusvarmuus niin kuin se useimmiten esitetään on täysin vieras ajatus. Pelastumme ainoastaan Jumalan armosta, emme omilla teoilla saati kokemuksilla. Kokemususko on minulle täysin vieras ja lähinnä omat tikapuut taivaaseen. Uskon vain Jumalaan ja hänen poikansa sovitustyöhön.

Minakaan en niin hirveasti perusta kokemuksista, mutta kuitenkin Raamatun mukaan tekeminen toimii.
Oli sitten kokemuksia tai ei.

Pelastuskokemus on kuitenkin painotus joita lestadiolaiset ja ns, vapaat suunnat painottavat.
Toinen painotus on tuo pelastusvarmuus ja sen kerrotaan olevan joku syva rauha tai jotakin.

Vaikka pelastus on taysin armosta, niin jostainhan uskon siihen tulee tulla?
Raamatun mukaan usko tulee kuulemisesta. Kuinka kukaan voi uskoa, jos ei kerrota, kuinka kukaan voi kertoa jos ei laheteta?

Sitten Jumalan sanan lukeminen, sakramentit ja rukous ja muut ovat sit' varten, ettei totuus unohtuisi.
Vaikkakin Jumalan tekoahan usko on ja eihan totuus unohdu kun sen kerran on loytanyt.
 Kuitenkin Jumalan siunaus tai miksi kutsutaankin on minusta myos sidottu ihmisen omiin tekoihin. Eli joko tekeee kuten Raamattu neuvvoo ja kay hyvin tai sitten jos vastaan, kay huonommin, vaikkakin aina on olemassa Jumalan armo ja se antaa anteeksi laiminlyontejamme.

[Pyryharakka]

Minulle pelastusvarmuus tulee juuri siitä, ettei pelastus ole minun ansioistani riippuvainen, vaan Jeesuksen sovitustyöstä. Koska Jeesus kuoli kaikkien syntien sovittamiseksi. Siinä on se varmuus kaikkien syntien, minunkin.

[Viisveisaaja]

Mun pekastusvarmuus on kasteessa tai hatakasteessa, niin heikko tai voimakas se on.

Ihmetyttaa taa aiheiden siirtely.
Jos sepposta ei aihe kiinnosta niin siirra suoraan roskakoriin.
Parempi se kuin jotenkin taustalle.

[seppos]

Mun pekastusvarmuus on kasteessa tai hatakasteessa, niin heikko tai voimakas se on.

Ihmetyttaa taa aiheiden siirtely.
Jos sepposta ei aihe kiinnosta niin siirra suoraan roskakoriin.
Parempi se kuin jotenkin taustalle.

Siitä ei ollut kysymys, vaan seuratuvassa kuten foorumin kuvauksesta selviää, käydään vakavahenkisempi keskustelu. Valvojan tehtävänä on pitää tätä jakoa yllä.

Toisaalta olet ihan oikeassa. Minulla on menneisyydestä johtuva pelastusvarmuusfobia. Niin kuin sanot ymmärtäväsi sen, hyväksyn sen täysin, mutta aikoinaan nuorten todistuspuheenvuoroissa otettiin föskottia taivasosuudesta ja sitä kutsuttiin pelastusvarmuudeksi. Kysyttiin kaverilta onko sinulla jo pelastusvarmuus, kuin se olisi myytävä tuote ja sitähän se heillä oli .

[juhani]

Sepposille kiitos... "Jumala alentaa ja ylentää. Hän langettaa ja nostaa. Hän kuolettaa ja tekee eläväksi. Hän tekee meidät Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muotoisiksi... Kaikki omatekoisuus juurritetaan pois. Ihmisestä tehdään syntistä, synti ei pienene, vaan suurenee. Häntä ei opeteta uskomaan uskovaisena, vaan jumalattomana". Viljo Porkola. Laista evankeliumiin. s. 54. Herättäjä-Yhdistys. 1992. ... siinä on tätä asiaa.

[Atanasia]

Nolo juttu,
mutta en oikein tiedä/ymmärrä mitä se Pelastus itse asiassa tarkoittaa?

[Riitta-mummi]

Ristin ryövärillä ei tainnut olla paljonkaan pelastusvarmuutta kun hän pyysi Jeesusta muistamaan häntä Valtakunnassaan. Se riitti. Jeesus lupasi hänelle paikan Paratiisissa.

Sydämen nöyrä asenne taitaa olla varmempi tae iankaikkisesta elämästä kuin laulut ja todistukset pelastusvarmuudesta, ajattelee entinen todistaja.

[Pirska]

Pelastusvarmuutta ja ihmekokemuksia minulla ei ole ollut koskaan. Joskus nuorempana kadehdin näitä (TV- ja radiojumalanpalveluksissa), jotka kehuivat uskoon tulollaan ja sillä, kuinka kaikki muuttui kertaheitolla. Sitten tajusin, että itse olen kasvanut uskoon, jossa on vain taivasikävä ja toivo pelastumisesta. Äiti varoitti väärästä varmuudesta.

Pelastumme yksin armosta Kristuksen sovitustyön tähden eikä omilla teoillamme ole siihen mitään vaikutusta.

Menestysteologiaa vierastan siksi, että tunnen ja olen tuntenut paljon vakaita körttiläisiä, joilla on ollut köyhyyttä, sairautta, epävarmuutta ja monenmoista vaivaa. Toisaalta taas tiedän julkijumalattomia, joilla näyttää olevan kaikkea hyvää yllin kyllin.

Toisaalta tietysti on ihan totta, että sillä on siunausta, jos noudattaa Raamatun opetuksia. Jos ahnehdin liikaa:
 ruokaa -lihon
 alkoholia - päihdyn, teen tyhmyyksiä ja kiusaan perhettäni
työtä - saan burn outin, sairastun
pelejä - voin tulla peliriippuvaiseksi enkä pysty elättämään itseäni
Jos alan käyttää huumeita, vaurioitan aivojani, jään kierteeseen ja kärsin itse ja ympäristö kärsii
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Kerran naapuri antoi minulle mustikoita ja kun hän meni kotiinsa, hänelle tuli vieraita, jotka toivat hänelle ternimaitoa. Siinä minä ainakin huomaan ihan selvää Jumalan siunausta. Kun raaskii luopua omastaan, niin saa tavalla tai toisella jotain muuta tilalle. Kun tajuaa, että lopulta saa itsekin kaiken Jumalan kädestä, niin voi antaa toisellekin lahjaksi.

Kymmenen käskyä on annettu noudatettaviksi ja kuta enemmän niitä noudatetaan, sitä parempi täällä on olla ja elää. Vaikka pelastus tuleekin armosta, niin ei meillä ole lupa sanoa, että ei sitä ja tätä käskyä kannata noudattaa, koska omilla teoilla ei kuitenkaan voi pelastua.

[Viisveisaaja]

Mistäköhän syystä sain hepulin aiheen siirtämisestä?

No kaikille taitanee olla selvää, että pelastus on yksin armosta ja siihen ei voi lisätä mitään omia tekoja.

Parannuksenteko on HY etusivulla olevan kirjoituksen mukaan lähimmäisen hädän kyselemistä ja auttamista siihen hätään. Tai jotenkin noin.
Todella kaunis ajatus.
Kuten myös ikävöivä usko. Tai ei kai ne vain ajatuksia ole.

Minusta parannuksenteko on mielenmuutos joka on sellainen muutos, että huomaa tekevänsä pahoin jossain asioissa ja luopuu niistä.
Tietysti jos ei ole ketään lähimmäistä auttanut, niin tottakai parannuksentekoa on lähimmäisen auttaminenkin.

Menestysteologiani on sellaista, että alkaa tekemään kuten Raamatussa on, esimerkiksi siunaamaan muita. Onkohan se samaa kuin ajatella positiivisia asioita toisen elämään?
Siunaus on pikkasen outo sana.
 Kun tekee niin saa itse positiivisia asioita elämäänsä.

Tosta rahasta kun joku kirjoitti, niin itse olen sitämieltä, kun uhraa rahaa niin rahaa tulee takaisin ja moninkertaisesti.

En silti syyllistäisi ketään joka on ilman rahaa ja köyhä, että hänellä olisi jotenkin huonommin asiat suhteessa Jumalaan, mutta Raamatun mukaan joka antaa hän saa.
Itse olen jokusen vuoden kokeillut antaa Kymmenykset ja kyllä tuloni ovat nousseet, vaikka jokunen vaikeakin vaihe on ollut.
Raamatun mukaan voi koetella Jumalaa ja antaa Kymmenykset ja sitten tulee huomaamaan toimivatko ne vai ei.

Ikävää jos Raamattu on vain filosofisia opetuksia tai jotakin, mutta ei toimisi asioissa joita sinne on laitettu.
Minusta Raamattu itse puollustaa ja todistaa itsensä puolesta, sillä sen kun kokeilee toimiiko se ja tulee huomaamaan onko se totta vai ei.

Tietenkään mikään pelastus tai kilvoitus tai joku ansio ole antaa kymmenykset, mutta on se siunaus.

No tietenkin kymmenykset on vain yksiosa menestysteologiaani.
 Se nyt vaan on sellainen, että kun tekee kuten Raamatussa on niin menestyy, kaikkien vaikeuksien ja ahdistustenkin keskellä.
Tietenkin jos lukee perinnetietoa apostoleista niin jokainenhan heistä sai marttyyrikuoleman ja olivat monessa ahdistuksessa ja jopa vainoissa.
Minusta apostoleilla oli kuitenkin aika paljonkin varallisuutta?
Raamatussa on, että apostolit joutuivat valitsemaan diakoneja hoitamaan raha ja auttamis asioissa.
Paavali oli Raamatun mukaan niin varakas että vankilassa joku yritti saada häneltä oliko se lahjuksia?
Ahdistukset ei minusta poista sitä tosiasiaa, että Raamattu toimii kun tekee niinkuin sinne on kirjoitettu.
Vaikkakaan Raamattu ei ole lakikirja vaan kirja jonka tulisi ennenkaikkea muuttaa ihmisiä kristuksen kaltaiseksi. Eli anteliaiksi ja auttaviksi eli rakastamaan lähimmäisiämme.

[Pirska]

Minusta parannuksenteko on mielenmuutos joka on sellainen muutos, että huomaa tekevänsä pahoin jossain asioissa ja luopuu niistä.
Tietysti jos ei ole ketään lähimmäistä auttanut, niin tottakai parannuksentekoa on lähimmäisen auttaminenkin.

Mielestäni tämä koskee myös körttiläisiä. Esimerkkiä en uskalla antaa, koska tiedän, että väärinymmärrys on taattu.

Menestysteologiani on sellaista, että alkaa tekemään kuten Raamatussa on, esimerkiksi siunaamaan muita. Onkohan se samaa kuin ajatella positiivisia asioita toisen elämään?
Siunaus on pikkasen outo sana.
 Kun tekee niin saa itse positiivisia asioita elämäänsä.

Tosta rahasta kun joku kirjoitti, niin itse olen sitämieltä, kun uhraa rahaa niin rahaa tulee takaisin ja moninkertaisesti.

En silti syyllistäisi ketään joka on ilman rahaa ja köyhä, että hänellä olisi jotenkin huonommin asiat suhteessa Jumalaan, mutta Raamatun mukaan joka antaa hän saa.
Itse olen jokusen vuoden kokeillut antaa Kymmenykset ja kyllä tuloni ovat nousseet, vaikka jokunen vaikeakin vaihe on ollut.
Raamatun mukaan voi koetella Jumalaa ja antaa Kymmenykset ja sitten tulee huomaamaan toimivatko ne vai ei.

Ikävää jos Raamattu on vain filosofisia opetuksia tai jotakin, mutta ei toimisi asioissa joita sinne on laitettu.
Minusta Raamattu itse puollustaa ja todistaa itsensä puolesta, sillä sen kun kokeilee toimiiko se ja tulee huomaamaan onko se totta vai ei.

Tietenkään mikään pelastus tai kilvoitus tai joku ansio ole antaa kymmenykset, mutta on se siunaus.

No tietenkin kymmenykset on vain yksiosa menestysteologiaani.
 Se nyt vaan on sellainen, että kun tekee kuten Raamatussa on niin menestyy, kaikkien vaikeuksien ja ahdistustenkin keskellä.
Tietenkin jos lukee perinnetietoa apostoleista niin jokainenhan heistä sai marttyyrikuoleman ja olivat monessa ahdistuksessa ja jopa vainoissa.
Minusta apostoleilla oli kuitenkin aika paljonkin varallisuutta?
Raamatussa on, että apostolit joutuivat valitsemaan diakoneja hoitamaan raha ja auttamis asioissa.
Paavali oli Raamatun mukaan niin varakas että vankilassa joku yritti saada häneltä oliko se lahjuksia?
Ahdistukset ei minusta poista sitä tosiasiaa, että Raamattu toimii kun tekee niinkuin sinne on kirjoitettu.
Vaikkakaan Raamattu ei ole lakikirja vaan kirja jonka tulisi ennenkaikkea muuttaa ihmisiä kristuksen kaltaiseksi. Eli anteliaiksi ja auttaviksi eli rakastamaan lähimmäisiämme.

Vanhempani ovat aika hyvä esimerkki siitä, että antaessaan saa. Lapsuudestani muistan, että rahasta oli ainainen puute. Vanhempani joutuivat "aloittamaan tyhjästä". Täytyi tyytyä yksinkertaisempaan elämään kuin useimmilla kavereilla oli. Uusia vaatteita olisi ollut mukavaa saada vähän useammin ja matkustellakin olisi haluttanut enemmän. Onneksi rahaa ei ollut myöskään viinaan eikä tupakkaan. Jostain syystä kuitenkin kirkon kolehtiin ja lähetystyöhön löytyi rahaa, ei paljoa, mutta vähän kuitenkin. Samoin talkooapua seurakunnalle ja Herättäjä-Yhdistykselle vanhempani antoivat ihan pihtailematta. Ajan myötä taloudellinen tilanne parani pikkuhiljaa. Rikkaita vanhemmistani ei tullut koskaan, mutta velat he saivat maksettua ja isän kuollessa häneltä jäi vähän säästöjäkin.

Toisaalta tiedän tapauksia, että suuren omaisuuden perijä on onnistunut hävittämään omaisuutensa lähes kokonaan. Tietysti siinäkin voi olla sellainen siunaus, että tämä perijä on havahtunut omaan tilaansa ja joutuu ensimmäistä kertaa turvautumaan Jumalaan.

Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.

[Sarai]

Pirskalta haluaisin kysyä ihan ystävällismielisesti: Mielestäsi ilmeisesti täällä on monia, joiden ajatukset eivät ole körttiläisiä? Onko kyse siitä, että koko körttiläisyys on väärillä raiteilla, ja pitäisi "palauttaa" sellaiseksi kuin sinä sen haluaisit nähdä? Vai olisiko mahdollista, että körttiläisyys ei olekaan, eikä sen ole tarkoituskaan olla sitä, millaisena sinä sitä pidät? Minusta kun tuntuu, että monet ajatuksistasi ja mielipiteistäsi ovat tutumpia muista herätysliikkeistä kuin körttiläisyydestä.

[Pirska]

Pirskalta haluaisin kysyä ihan ystävällismielisesti: Mielestäsi ilmeisesti täällä on monia, joiden ajatukset eivät ole körttiläisiä? Onko kyse siitä, että koko körttiläisyys on väärillä raiteilla, ja pitäisi "palauttaa" sellaiseksi kuin sinä sen haluaisit nähdä? Vai olisiko mahdollista, että körttiläisyys ei olekaan, eikä sen ole tarkoituskaan olla sitä, millaisena sinä sitä pidät? Minusta kun tuntuu, että monet ajatuksistasi ja mielipiteistäsi ovat tutumpia muista herätysliikkeistä kuin körttiläisyydestä.

Jotenkin minulla on tunne, että jos kirjoitan täällä vähänkin syvällisempää, niin joudun aina altavastaajaksi. Körttivanhempani ovat opettaneet minulle sellaisia tapoja, joiden avulla voi ennaltaehkäistä suuria vaikeuksia elämässään. Haluaisin siirtää näitä oppeja seuraavillekin sukupolville, mutta se on todella vaikeaa, kiitos tämän yhteiskunnan.

En voi käsittää tätä nykyajan seurustelumallia, jossa "eka kerta" täytyy saada mahdollisimman nuorena pois päiväjärjestyksestä. Pahimmassa tapauksessa nuorilla ehtii olla monta seksikumppania ja sitten muutetaan yhteen asumaan. Muutaman vuoden päästä ehkä pidetään komeat häät ja siitä liian usein valitettavasti jonkun ajan kuluttua erotaan ja ollaan katkeria. Tuntuu, että nykykörttiläiset eivät edes halua puuttua tähän asiaan millään tavalla. Eikö nuorille voisi kertoa, että sen "eka kerran" voisi ihan oikeasti säästää sinne avioliittoon asti. Kihlausaika voisi olla ihan konkreettisesti koeaikaa ja jos sukset menisivät ristiin, niin sitten voisi purkaa kihlauksen ja etsiä uutta kumppania. Eihän kenenkään ole pakko elää avosuhteessa. Ei tämä ole mitään romukoppaan joutavaa tietoa, vaan ihan todellista viisautta. Ei ihminen ole muuttunut miksikään, vaikka tämä aika onkin muuttunut.

Ugh, olen puhunut! Ottakaa kirveet ja keihäät esiin ja antakaa palaa.