En tiedä Riitta-mummin taikka muidenkaan ajatuksia/mielipiteitä oman pesän likaamisesta taikka putsaamisesta, eli minkälaiset asiat ovat likaamista, mitkä putsaamista, ja kuinka likaamiseen/putsaamiseen tulisi suhtautua, mutta rohkenen omia ajatelmiani tänne kirjata.
Ehkäpä joku muukin intoutuu kuvaamaan, mitä ymmärtää näillä termeillä.
Mitä on oman pesän likaaminen?
Jos omassa pesässä on epäkohtia (ja kellä ei olisi), onko epäkohtien esiin tuominen oman pesän likaamista vaiko pesän puhdistuksen aloittamista?
Minusta tuntuu siltä, että epäkohdasta vaikeneminen ennemminkin on lian hyväksymistä, eli jonkin tason pesän likaamista.
Asioiden esille tuominen taasen alku pesän siivoamiselle.
Epäkohdista on parempi puhua siellä, missä on omaa porukkaa. Jos se ei onnistu ja sitä ei sallita, vasta sitten muualla.
Tämä on mielestäni se oikea järjestys.
Kyllä minäkin olin eräällä omaan seurakuntaani kuuluvalla keskustelufoorumilla muistaakseni oman pesän likaaja, koska ihmettelin erilaisia asioita omassa herätysliikkeessäni. Taisi moni muukin ihmetellä niitä asioita. Ja muualla herätysliikkeessämme asioita saikin vapaammin ihmetellä.
Yhteisöissähän likaa halutaan salata, jotta pystyttäisiin säilyttämään mahdollisimman hyvä maine (=ylpeys).
Jos joku sitten puutuu johonkin epäkohtaan, häntä kutsutaan pesän likaajaksi, vaikka todellisuudessa lian esilletuominen on esiaskel siivouksen aloittamiseen.
Koska siivous on vaivalloista, joskus ei ole muuta mahdollisuutta, kuin tuoda asia julkisuuteen, jolloin se on pakko siivota.
Sanoisin vielä, että pääosin pelko siitä, että oma yhteisö menettää maineensa, on aiheeton.
Tabut, joista ei saisi puhua siksi, että maineen menetystä pelätään, eivät ulkopuolisten mielestä v'älttämättä ole kovinkaan kummoisia asioita.
Ja tämä oli vain yksi näkökulma yleisellä tasolla tähän asiaan, enkä yritäkään väittää, että se olisi ainut.
Joku kokee osallistuvansa siivoamiseen, toinen taasen kokee, että henkilö puuttuu pyhiin asioihin (tabuihin), joita ei saa loukata millä tahansa tapaa puhumalla.
Ja nyt palaan jälleen lähemmä tämän keskustelufoorumin tilanteeseen.
Tietyllä tapaa ulkopåuolisena totean, että mielestäni en ole havainut täällä mitään sellaista keskusteluavausta, jonka kokisin körttipesän likaamiseksi.
Epäkohtien käsittelemisen avoimella mielellä kun tuntuu minusta siivoamiselta.
Joidenkin tavujen liiallinen kunnioittaminen tuntuu minusta taasen siivouksen estämiseltä. Ymmärrän toki, että on myös mahdollista tuntea toisin.
No, joskus toisuskoinen on täällä saanut kovastikin päihinsä ja joutunut häntä koipien välissä lähtemään pois.
Se on tietty tuntunut oman pesän likaamiselta (körttipesän siis) näin ulkopuolisen silmin katsottuna, mutta täysin ymmärrän sen, että tässäkin voi kokea toisin.
Tällaiseen poispotkimiseen (ja kaltoin kohtelemiseen) oikean opin nimissä, eli, kun joku käyttäytyy liikaa vastoin totuttuja normeja, olen eräällä oman herätyksen piirissäkin olevalla keskustelufoorumilla ikävä kyllä saanut tutustua.
En tiedä, pidetäänkö tätä tekstiäni sopimattomalta, mutta näin nämä asiat ymmärrän.
Haluan kaikille foorumilaisille hyvää, mutta samalla haluaisin, että uskonnollisuuden varjolla kukaan ei joutuisi kohtuuttomasti kärsimään, vaan kipeistäkin asioista mielestäni pitäisi voida puhua pelkäämättä pyhää vihaa.
Toki ymmärrän, että näitä kahta haluani ei aina ole helppo yhdistää.
