Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: Viisveisaaja - 01.08.09 - klo:18:19
-
Taa oli eka aihe mihin otin taalla kantaa ja sita aina vielakin valilla pahkailen taalla foorumissa.
Anteeksi kun aat ja oot puuttuu kirjoittelen taas ulkomailta ja nyt on ollu taalla aikaa lukea vanhoja kirjoituksia.
http://www.h-y.fi/foorumi/index.php?topic=757.0
Oli tasta aiheesta ja siina pahkailtiin pelastusvarmuudesta ja parannuksenteosta.
Oli jotenkin, etta armosta olemme palastetut ja omat teot siis uskonnolliset ovat jotain tikapuita taivaaseen ja parannuksenteko omin voimin jotain melkeimpa syntia.
Kirjoitin etta usko tulee kuulemisesta ja Jumalansanan kuulemisesta ja hyva kuitenkin on tehda hyvia tekoja ja rukoilla ja lukea Raamattua, vaikkakin yksin armosta ja Jeesuksen taytetyn tyon vuoksi pelastumme.
Olen nyt lukenut menestysteologisia kirjoja ja tykkaan niista ihan paljon, kun niissa monesti on kirjoitettu rahasta ja uskonnosta. Sinansa raha nyt ei ole mikaan itseisarvo asioissa, mutta yksi osa ja menestyminen yleensa toinen.
Vaikka itse olen taysin samaa mielta korttipainotteiden kanssa, kuten pieneksi tuleminen, armonalla oleminen, noyryys ja muut vastaavat uskon kuitenkin my;s Jumalan olevan hyva joka jakaa siunauksiaan ja antaa menestysta tai ainakin haluaa, etta ihmisilla olisi paremmin kuin huonommin asiat. Eli olen menestysteologian kannattaja.
Minusta Raamattu on sellainen kirja teos tai miksi kutsutaankin, etta se toimii kaytannossa ja kun tekee kuten sinne on kirjoitettu se toimii.
siis ottaa kokonaisuuden huomioon ja tekee niinkuin sinne on prantatty.
Vaikka ihminen tulee pieneksi ja vaatimattomaksi, niin kuitenkin jos han tekee kuten Raamatussa on han saa sen siunauksen mika tulee kun tekee kuten Raamatussa on.
Parannuksentekeminen ei ole omiatekoja, mutta toisaalta Raamatun neuvojen mukaan tekeminen toimii, kuten jos niita vastaan rikkoo.
ne on universaaleja lakeja, jotka ei ole ihmisten keksimia lakeja. siis ainakaan minusta.
Tietenkaan kukaan ei Raamatun kaikkia lakeja ja muuta voi tayttaa, mutta ovat ne ohje silti ja vaikka aina jaamme syntisiksi ja vajavaisiksi kaikessa omanvanhurskauden nostamis yrityksissa, niin emme voi vain olla tekematta Raamatun viitoittamia asioita, vaikkakaan ne eiv't meidan pelastukseemme vaikuta?
No ei nyt alli riita taaskaan tasta aiheesta taman enempaa, mutta koska korttien painotus on niin voimakkaasti armosta kaikki mitaan ei tule itse tehda, niin olisi kiva josko joku taas ottaisi asiaan kantaa?
Ehka lomanloppuminen olisi hyva ja paasisi pois koneen aarelta konkreettisempien asioiden pariin, kuin teologiset hopinat. :-\ :-\
-
Oli kait helppoheikin kirjoitustyylia toi ylla oleva.
Taisin kolme kertaa samaa asiaa jankuttaa?
Pelastusvarmuudesta viela pikku lis'ys.
Olen jutellut hellareiden, lestadiolaisten ja joiden muita suuntauksia edustavien kanssa ja he kaikki alussa jutellessa sanovat, ett' sinulla tulee olla saadaa pelastuskokemus ja sitten pelastusvarmuus.
Ihan varmasti hienoa, jos joku saa tollaisia kokemuksia ja pelastusvarmuuden, mutta voiko sit' el'm'n rauhansa perustaa joillekkin kokemuksille?
Tulikohan vaaraan foorumiin tama kysymys, mutta ottakee kantaa. :102: :109:
-
Oli kait helppoheikin kirjoitustyylia toi ylla oleva.
Taisin kolme kertaa samaa asiaa jankuttaa?
Pelastusvarmuudesta viela pikku lis'ys.
Olen jutellut hellareiden, lestadiolaisten ja joiden muita suuntauksia edustavien kanssa ja he kaikki alussa jutellessa sanovat, ett' sinulla tulee olla saadaa pelastuskokemus ja sitten pelastusvarmuus.
Ihan varmasti hienoa, jos joku saa tollaisia kokemuksia ja pelastusvarmuuden, mutta voiko sit' el'm'n rauhansa perustaa joillekkin kokemuksille?
Tulikohan vaaraan foorumiin tama kysymys, mutta ottakee kantaa. :102: :109:
Minulle henkilökohtaisesti pelastusvarmuus niin kuin se useimmiten esitetään on täysin vieras ajatus. Pelastumme ainoastaan Jumalan armosta, emme omilla teoilla saati kokemuksilla. Kokemususko on minulle täysin vieras ja lähinnä omat tikapuut taivaaseen. Uskon vain Jumalaan ja hänen poikansa sovitustyöhön.
-
Minulle henkilökohtaisesti pelastusvarmuus niin kuin se useimmiten esitetään on täysin vieras ajatus. Pelastumme ainoastaan Jumalan armosta, emme omilla teoilla saati kokemuksilla. Kokemususko on minulle täysin vieras ja lähinnä omat tikapuut taivaaseen. Uskon vain Jumalaan ja hänen poikansa sovitustyöhön.
Minakaan en niin hirveasti perusta kokemuksista, mutta kuitenkin Raamatun mukaan tekeminen toimii.
Oli sitten kokemuksia tai ei.
Pelastuskokemus on kuitenkin painotus joita lestadiolaiset ja ns, vapaat suunnat painottavat.
Toinen painotus on tuo pelastusvarmuus ja sen kerrotaan olevan joku syva rauha tai jotakin.
Vaikka pelastus on taysin armosta, niin jostainhan uskon siihen tulee tulla?
Raamatun mukaan usko tulee kuulemisesta. Kuinka kukaan voi uskoa, jos ei kerrota, kuinka kukaan voi kertoa jos ei laheteta?
Sitten Jumalan sanan lukeminen, sakramentit ja rukous ja muut ovat sit' varten, ettei totuus unohtuisi.
Vaikkakin Jumalan tekoahan usko on ja eihan totuus unohdu kun sen kerran on loytanyt.
Kuitenkin Jumalan siunaus tai miksi kutsutaankin on minusta myos sidottu ihmisen omiin tekoihin. Eli joko tekeee kuten Raamattu neuvvoo ja kay hyvin tai sitten jos vastaan, kay huonommin, vaikkakin aina on olemassa Jumalan armo ja se antaa anteeksi laiminlyontejamme.
-
Minulle pelastusvarmuus tulee juuri siitä, ettei pelastus ole minun ansioistani riippuvainen, vaan Jeesuksen sovitustyöstä. Koska Jeesus kuoli kaikkien syntien sovittamiseksi. Siinä on se varmuus kaikkien syntien, minunkin.
-
Mun pekastusvarmuus on kasteessa tai hatakasteessa, niin heikko tai voimakas se on.
Ihmetyttaa taa aiheiden siirtely.
Jos sepposta ei aihe kiinnosta niin siirra suoraan roskakoriin.
Parempi se kuin jotenkin taustalle. :-\
-
Mun pekastusvarmuus on kasteessa tai hatakasteessa, niin heikko tai voimakas se on.
Ihmetyttaa taa aiheiden siirtely.
Jos sepposta ei aihe kiinnosta niin siirra suoraan roskakoriin.
Parempi se kuin jotenkin taustalle. :-\
Siitä ei ollut kysymys, vaan seuratuvassa kuten foorumin kuvauksesta selviää, käydään vakavahenkisempi keskustelu. Valvojan tehtävänä on pitää tätä jakoa yllä.
Toisaalta olet ihan oikeassa. Minulla on menneisyydestä johtuva pelastusvarmuusfobia. Niin kuin sanot ymmärtäväsi sen, hyväksyn sen täysin, mutta aikoinaan nuorten todistuspuheenvuoroissa otettiin föskottia taivasosuudesta ja sitä kutsuttiin pelastusvarmuudeksi. Kysyttiin kaverilta onko sinulla jo pelastusvarmuus, kuin se olisi myytävä tuote ja sitähän se heillä oli .
-
Sepposille kiitos... "Jumala alentaa ja ylentää. Hän langettaa ja nostaa. Hän kuolettaa ja tekee eläväksi. Hän tekee meidät Kristuksen kuoleman ja ylösnousemuksen muotoisiksi... Kaikki omatekoisuus juurritetaan pois. Ihmisestä tehdään syntistä, synti ei pienene, vaan suurenee. Häntä ei opeteta uskomaan uskovaisena, vaan jumalattomana". Viljo Porkola. Laista evankeliumiin. s. 54. Herättäjä-Yhdistys. 1992. :icon_wink:... siinä on tätä asiaa.
-
Nolo juttu,
mutta en oikein tiedä/ymmärrä mitä se Pelastus itse asiassa tarkoittaa? :icon_redface:
-
Ristin ryövärillä ei tainnut olla paljonkaan pelastusvarmuutta kun hän pyysi Jeesusta muistamaan häntä Valtakunnassaan. Se riitti. Jeesus lupasi hänelle paikan Paratiisissa.
Sydämen nöyrä asenne taitaa olla varmempi tae iankaikkisesta elämästä kuin laulut ja todistukset pelastusvarmuudesta, ajattelee entinen todistaja.
-
Pelastusvarmuutta ja ihmekokemuksia minulla ei ole ollut koskaan. Joskus nuorempana kadehdin näitä (TV- ja radiojumalanpalveluksissa), jotka kehuivat uskoon tulollaan ja sillä, kuinka kaikki muuttui kertaheitolla. Sitten tajusin, että itse olen kasvanut uskoon, jossa on vain taivasikävä ja toivo pelastumisesta. Äiti varoitti väärästä varmuudesta.
Pelastumme yksin armosta Kristuksen sovitustyön tähden eikä omilla teoillamme ole siihen mitään vaikutusta.
Menestysteologiaa vierastan siksi, että tunnen ja olen tuntenut paljon vakaita körttiläisiä, joilla on ollut köyhyyttä, sairautta, epävarmuutta ja monenmoista vaivaa. Toisaalta taas tiedän julkijumalattomia, joilla näyttää olevan kaikkea hyvää yllin kyllin.
Toisaalta tietysti on ihan totta, että sillä on siunausta, jos noudattaa Raamatun opetuksia. Jos ahnehdin liikaa:
ruokaa -lihon
alkoholia - päihdyn, teen tyhmyyksiä ja kiusaan perhettäni
työtä - saan burn outin, sairastun
pelejä - voin tulla peliriippuvaiseksi enkä pysty elättämään itseäni
Jos alan käyttää huumeita, vaurioitan aivojani, jään kierteeseen ja kärsin itse ja ympäristö kärsii
Listaa voisi jatkaa loputtomiin.
Kerran naapuri antoi minulle mustikoita ja kun hän meni kotiinsa, hänelle tuli vieraita, jotka toivat hänelle ternimaitoa. Siinä minä ainakin huomaan ihan selvää Jumalan siunausta. Kun raaskii luopua omastaan, niin saa tavalla tai toisella jotain muuta tilalle. Kun tajuaa, että lopulta saa itsekin kaiken Jumalan kädestä, niin voi antaa toisellekin lahjaksi.
Kymmenen käskyä on annettu noudatettaviksi ja kuta enemmän niitä noudatetaan, sitä parempi täällä on olla ja elää. Vaikka pelastus tuleekin armosta, niin ei meillä ole lupa sanoa, että ei sitä ja tätä käskyä kannata noudattaa, koska omilla teoilla ei kuitenkaan voi pelastua.
-
Mistäköhän syystä sain hepulin aiheen siirtämisestä?
No kaikille taitanee olla selvää, että pelastus on yksin armosta ja siihen ei voi lisätä mitään omia tekoja.
Parannuksenteko on HY etusivulla olevan kirjoituksen mukaan lähimmäisen hädän kyselemistä ja auttamista siihen hätään. Tai jotenkin noin.
Todella kaunis ajatus.
Kuten myös ikävöivä usko. Tai ei kai ne vain ajatuksia ole.
Minusta parannuksenteko on mielenmuutos joka on sellainen muutos, että huomaa tekevänsä pahoin jossain asioissa ja luopuu niistä.
Tietysti jos ei ole ketään lähimmäistä auttanut, niin tottakai parannuksentekoa on lähimmäisen auttaminenkin.
Menestysteologiani on sellaista, että alkaa tekemään kuten Raamatussa on, esimerkiksi siunaamaan muita. Onkohan se samaa kuin ajatella positiivisia asioita toisen elämään?
Siunaus on pikkasen outo sana.
Kun tekee niin saa itse positiivisia asioita elämäänsä.
Tosta rahasta kun joku kirjoitti, niin itse olen sitämieltä, kun uhraa rahaa niin rahaa tulee takaisin ja moninkertaisesti.
En silti syyllistäisi ketään joka on ilman rahaa ja köyhä, että hänellä olisi jotenkin huonommin asiat suhteessa Jumalaan, mutta Raamatun mukaan joka antaa hän saa.
Itse olen jokusen vuoden kokeillut antaa Kymmenykset ja kyllä tuloni ovat nousseet, vaikka jokunen vaikeakin vaihe on ollut.
Raamatun mukaan voi koetella Jumalaa ja antaa Kymmenykset ja sitten tulee huomaamaan toimivatko ne vai ei.
Ikävää jos Raamattu on vain filosofisia opetuksia tai jotakin, mutta ei toimisi asioissa joita sinne on laitettu.
Minusta Raamattu itse puollustaa ja todistaa itsensä puolesta, sillä sen kun kokeilee toimiiko se ja tulee huomaamaan onko se totta vai ei.
Tietenkään mikään pelastus tai kilvoitus tai joku ansio ole antaa kymmenykset, mutta on se siunaus.
No tietenkin kymmenykset on vain yksiosa menestysteologiaani.
Se nyt vaan on sellainen, että kun tekee kuten Raamatussa on niin menestyy, kaikkien vaikeuksien ja ahdistustenkin keskellä.
Tietenkin jos lukee perinnetietoa apostoleista niin jokainenhan heistä sai marttyyrikuoleman ja olivat monessa ahdistuksessa ja jopa vainoissa.
Minusta apostoleilla oli kuitenkin aika paljonkin varallisuutta?
Raamatussa on, että apostolit joutuivat valitsemaan diakoneja hoitamaan raha ja auttamis asioissa.
Paavali oli Raamatun mukaan niin varakas että vankilassa joku yritti saada häneltä oliko se lahjuksia?
Ahdistukset ei minusta poista sitä tosiasiaa, että Raamattu toimii kun tekee niinkuin sinne on kirjoitettu.
Vaikkakaan Raamattu ei ole lakikirja vaan kirja jonka tulisi ennenkaikkea muuttaa ihmisiä kristuksen kaltaiseksi. Eli anteliaiksi ja auttaviksi eli rakastamaan lähimmäisiämme.
-
Minusta parannuksenteko on mielenmuutos joka on sellainen muutos, että huomaa tekevänsä pahoin jossain asioissa ja luopuu niistä.
Tietysti jos ei ole ketään lähimmäistä auttanut, niin tottakai parannuksentekoa on lähimmäisen auttaminenkin.
Mielestäni tämä koskee myös körttiläisiä. Esimerkkiä en uskalla antaa, koska tiedän, että väärinymmärrys on taattu.
Menestysteologiani on sellaista, että alkaa tekemään kuten Raamatussa on, esimerkiksi siunaamaan muita. Onkohan se samaa kuin ajatella positiivisia asioita toisen elämään?
Siunaus on pikkasen outo sana.
Kun tekee niin saa itse positiivisia asioita elämäänsä.
Tosta rahasta kun joku kirjoitti, niin itse olen sitämieltä, kun uhraa rahaa niin rahaa tulee takaisin ja moninkertaisesti.
En silti syyllistäisi ketään joka on ilman rahaa ja köyhä, että hänellä olisi jotenkin huonommin asiat suhteessa Jumalaan, mutta Raamatun mukaan joka antaa hän saa.
Itse olen jokusen vuoden kokeillut antaa Kymmenykset ja kyllä tuloni ovat nousseet, vaikka jokunen vaikeakin vaihe on ollut.
Raamatun mukaan voi koetella Jumalaa ja antaa Kymmenykset ja sitten tulee huomaamaan toimivatko ne vai ei.
Ikävää jos Raamattu on vain filosofisia opetuksia tai jotakin, mutta ei toimisi asioissa joita sinne on laitettu.
Minusta Raamattu itse puollustaa ja todistaa itsensä puolesta, sillä sen kun kokeilee toimiiko se ja tulee huomaamaan onko se totta vai ei.
Tietenkään mikään pelastus tai kilvoitus tai joku ansio ole antaa kymmenykset, mutta on se siunaus.
No tietenkin kymmenykset on vain yksiosa menestysteologiaani.
Se nyt vaan on sellainen, että kun tekee kuten Raamatussa on niin menestyy, kaikkien vaikeuksien ja ahdistustenkin keskellä.
Tietenkin jos lukee perinnetietoa apostoleista niin jokainenhan heistä sai marttyyrikuoleman ja olivat monessa ahdistuksessa ja jopa vainoissa.
Minusta apostoleilla oli kuitenkin aika paljonkin varallisuutta?
Raamatussa on, että apostolit joutuivat valitsemaan diakoneja hoitamaan raha ja auttamis asioissa.
Paavali oli Raamatun mukaan niin varakas että vankilassa joku yritti saada häneltä oliko se lahjuksia?
Ahdistukset ei minusta poista sitä tosiasiaa, että Raamattu toimii kun tekee niinkuin sinne on kirjoitettu.
Vaikkakaan Raamattu ei ole lakikirja vaan kirja jonka tulisi ennenkaikkea muuttaa ihmisiä kristuksen kaltaiseksi. Eli anteliaiksi ja auttaviksi eli rakastamaan lähimmäisiämme.
Vanhempani ovat aika hyvä esimerkki siitä, että antaessaan saa. Lapsuudestani muistan, että rahasta oli ainainen puute. Vanhempani joutuivat "aloittamaan tyhjästä". Täytyi tyytyä yksinkertaisempaan elämään kuin useimmilla kavereilla oli. Uusia vaatteita olisi ollut mukavaa saada vähän useammin ja matkustellakin olisi haluttanut enemmän. Onneksi rahaa ei ollut myöskään viinaan eikä tupakkaan. Jostain syystä kuitenkin kirkon kolehtiin ja lähetystyöhön löytyi rahaa, ei paljoa, mutta vähän kuitenkin. Samoin talkooapua seurakunnalle ja Herättäjä-Yhdistykselle vanhempani antoivat ihan pihtailematta. Ajan myötä taloudellinen tilanne parani pikkuhiljaa. Rikkaita vanhemmistani ei tullut koskaan, mutta velat he saivat maksettua ja isän kuollessa häneltä jäi vähän säästöjäkin.
Toisaalta tiedän tapauksia, että suuren omaisuuden perijä on onnistunut hävittämään omaisuutensa lähes kokonaan. Tietysti siinäkin voi olla sellainen siunaus, että tämä perijä on havahtunut omaan tilaansa ja joutuu ensimmäistä kertaa turvautumaan Jumalaan.
Kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat.
-
Pirskalta haluaisin kysyä ihan ystävällismielisesti: Mielestäsi ilmeisesti täällä on monia, joiden ajatukset eivät ole körttiläisiä? Onko kyse siitä, että koko körttiläisyys on väärillä raiteilla, ja pitäisi "palauttaa" sellaiseksi kuin sinä sen haluaisit nähdä? Vai olisiko mahdollista, että körttiläisyys ei olekaan, eikä sen ole tarkoituskaan olla sitä, millaisena sinä sitä pidät? Minusta kun tuntuu, että monet ajatuksistasi ja mielipiteistäsi ovat tutumpia muista herätysliikkeistä kuin körttiläisyydestä.
-
Pirskalta haluaisin kysyä ihan ystävällismielisesti: Mielestäsi ilmeisesti täällä on monia, joiden ajatukset eivät ole körttiläisiä? Onko kyse siitä, että koko körttiläisyys on väärillä raiteilla, ja pitäisi "palauttaa" sellaiseksi kuin sinä sen haluaisit nähdä? Vai olisiko mahdollista, että körttiläisyys ei olekaan, eikä sen ole tarkoituskaan olla sitä, millaisena sinä sitä pidät? Minusta kun tuntuu, että monet ajatuksistasi ja mielipiteistäsi ovat tutumpia muista herätysliikkeistä kuin körttiläisyydestä.
Jotenkin minulla on tunne, että jos kirjoitan täällä vähänkin syvällisempää, niin joudun aina altavastaajaksi. Körttivanhempani ovat opettaneet minulle sellaisia tapoja, joiden avulla voi ennaltaehkäistä suuria vaikeuksia elämässään. Haluaisin siirtää näitä oppeja seuraavillekin sukupolville, mutta se on todella vaikeaa, kiitos tämän yhteiskunnan.
En voi käsittää tätä nykyajan seurustelumallia, jossa "eka kerta" täytyy saada mahdollisimman nuorena pois päiväjärjestyksestä. Pahimmassa tapauksessa nuorilla ehtii olla monta seksikumppania ja sitten muutetaan yhteen asumaan. Muutaman vuoden päästä ehkä pidetään komeat häät ja siitä liian usein valitettavasti jonkun ajan kuluttua erotaan ja ollaan katkeria. Tuntuu, että nykykörttiläiset eivät edes halua puuttua tähän asiaan millään tavalla. Eikö nuorille voisi kertoa, että sen "eka kerran" voisi ihan oikeasti säästää sinne avioliittoon asti. Kihlausaika voisi olla ihan konkreettisesti koeaikaa ja jos sukset menisivät ristiin, niin sitten voisi purkaa kihlauksen ja etsiä uutta kumppania. Eihän kenenkään ole pakko elää avosuhteessa. Ei tämä ole mitään romukoppaan joutavaa tietoa, vaan ihan todellista viisautta. Ei ihminen ole muuttunut miksikään, vaikka tämä aika onkin muuttunut.
Ugh, olen puhunut! Ottakaa kirveet ja keihäät esiin ja antakaa palaa.
-
Tiedoksi vielä, että mun mielipiteet on mun ja en ole körtti.
Diggaan körttien painotuksia, mutta en silti lukeudu heikäläisiin, että edustan ihan itteäni ja saa olla erimieltä ja parempi jos on. Olisi kamalaa jos joku alkaisi uskomaan aivan kuin minä. Jokainen etsiköön omat uskomuksensa, mutta kiva keskustella asioista.
Itte kun asuin Tanskassa teininä niin siellä ei ollut yhtä tiukkaa suhtautumista seksiin kuin Suomessa ja minusta ns, vapaa seksi nuorilla ei ole niin kauhea asia. Seksi ei minusta tulisi olla joku iso asia. Vaikka ilmeisesti se joillekkin on.
No en tietysti tykännyt siitäkään kun koulun jälkeen tytöt oli peukalo pystyssä tienvieressä, että saivat rahaa viikoloppubileisiin.
No joillekin alkoholi tai tupakka on kauhea synti toisille seksi toisille joku muu, mutta miten vaan.
-
Pirska...
Yhdellä nuorten foorumilla olen kovasti ihmetellyt kun siellä yleensä toitottavat toisilleen että PITÄÄ asua yhdessä ja nähdä sitä yhteistä arkea ennen kuin voi mennä kihloihin. Ymmärtäähän sen tietysti toimenpiteenä teinikihloja vastaan, yritetään saada ne 15-vuotiaat ymmärtämään ettei kihlaus ole sitä että käydään ostamassa sormukset. Mutta silti ihmetyttää asenne että kihlaus on tuhoon tuomittu jos ei sitä ennen ole yhdessä elämistä kokeiltu. Ihan käytännön seikkojen takia (esimerkiksi sen että mun ja Juuson opinahjojen välissä on 400 km matkaa) me tuskin tullaan asumaan yhdessä ennen kihlausta. Niin se on ennenkin mennyt, miksi nyt sitten yhtäkkiä asia olisi toisin... :017:
Joskus lukiossa kans funtsittiin oppitunnilla sitä miten nykyään rakastuminen on in mutta rakastaminen ei niinkään. Ei löydy sitä tahtoa rakastaa, mitä vihkikaavassa peräänkuulutetaan vaan kun se rakastumisen tunteen aiheuttava myrkky (amfetamiinin johdannainen! jänniä tietoja lukion kemiankirjoissa...) aivoista katoaa, ei jakseta tehdä töitä sen eteen, että rakkaus kestää. Halutaan lisää hattaraa ja erotaan puolen vuoden avion jälkeen.
-
Miten tämän nyt sanoisin. Minun pienet aivoparkani eivät ole käsittäneet körttiläisyyttä
yks´yhteen korkean moralismin tai hienojen eettisten asenteiden kanssa.
Pirska on ilmeisesti saanut vahvasti raamatullisen kasvatuksen isänkodossaan ja on toivonut voivansa siirtää saman lapsilleen. Mutta sehän on tekemätön paikka nykymenossa.
Sarai on varmaan oikeilla jäljillä ettei me körteiksi tunnustautuvat olla samasta muotista.
Isällä on monenlaisia lapsia. Niin kuin meillä kukasellakin kodeissamme.
Lisäksi meillä on täällä ainakin pari-kolme aktiivista Ei-körttiläistä jotka sopivasti maustavat soppaa.
Ympyrät ympärillämme ovat sitten Paavon ja Niilo-Kustaan aikojen laajentuneet laajentumistaan. Ei se ole voinut olla vaikuttamatta, sillä muutakin vaikuttajia on kuin
koti, työ ja uskon asiat.
Eikö me kaikki jotka pidämme itseämme syntisinä, vajavaisina uskossamme, armoa tarvitsevina, kuin kerjäläisinä, voitaisi pitää vain nämä körttiläisyyden mittapuina.
Kirveet, halot, puukot ja puntarit pantiin Lapuallakin liiteriin , kun siellä armoa tarvittiin.
-
Joskus lukiossa kans funtsittiin oppitunnilla sitä miten nykyään rakastuminen on in mutta rakastaminen ei niinkään. Ei löydy sitä tahtoa rakastaa, mitä vihkikaavassa peräänkuulutetaan vaan kun se rakastumisen tunteen aiheuttava myrkky (amfetamiinin johdannainen! jänniä tietoja lukion kemiankirjoissa...) aivoista katoaa, ei jakseta tehdä töitä sen eteen, että rakkaus kestää. Halutaan lisää hattaraa ja erotaan puolen vuoden avion jälkeen.
Rakastuminen on Jumalan katala kikka, millä saa kaksi erilaista ja eri lähtökohdista tulevaa ihmistä sopeutumaan toisiinsa. Kun aivot ovat aika reilusti pehmenneet, niin pikkuasiat ei ärsytä, mitkä helpottaa sopeutumista.
-
Jotenkin minulla on tunne, että jos kirjoitan täällä vähänkin syvällisempää, niin joudun aina altavastaajaksi. Körttivanhempani ovat opettaneet minulle sellaisia tapoja, joiden avulla voi ennaltaehkäistä suuria vaikeuksia elämässään. Haluaisin siirtää näitä oppeja seuraavillekin sukupolville, mutta se on todella vaikeaa, kiitos tämän yhteiskunnan.
En voi käsittää tätä nykyajan seurustelumallia, jossa "eka kerta" täytyy saada mahdollisimman nuorena pois päiväjärjestyksestä. Pahimmassa tapauksessa nuorilla ehtii olla monta seksikumppania ja sitten muutetaan yhteen asumaan. Muutaman vuoden päästä ehkä pidetään komeat häät ja siitä liian usein valitettavasti jonkun ajan kuluttua erotaan ja ollaan katkeria. Tuntuu, että nykykörttiläiset eivät edes halua puuttua tähän asiaan millään tavalla. Eikö nuorille voisi kertoa, että sen "eka kerran" voisi ihan oikeasti säästää sinne avioliittoon asti. Kihlausaika voisi olla ihan konkreettisesti koeaikaa ja jos sukset menisivät ristiin, niin sitten voisi purkaa kihlauksen ja etsiä uutta kumppania. Eihän kenenkään ole pakko elää avosuhteessa. Ei tämä ole mitään romukoppaan joutavaa tietoa, vaan ihan todellista viisautta. Ei ihminen ole muuttunut miksikään, vaikka tämä aika onkin muuttunut.
Ugh, olen puhunut! Ottakaa kirveet ja keihäät esiin ja antakaa palaa.
Mielestäni et oikein vastannut kysymykseeni. Toit kyllä esiin omia (oikein kunnioitettavia ja ihanteellisia) näkemyksiäsi, jotka olet vanhemmiltasi oppinut, mutta et vastannut siihen, olisiko mahdollista, että todellisuudessa "körttiläiset näkemykset" eroaisivatkin sinun näkemyksistäsi ollen siten lähempänä monien muiden täälläkin keskustelevien näkemyksiä.
Kirjoittamasi näkemykset avioliitosta ja seurustelusta ovat toki ihanteellisia, ja monen elämä olisi varmasti helpompaa, jos niitä noudatettaisiin. Olen vakaasti sitä mieltä, että pidättäytyminen olisi paras tapa esim. ehkäistä hiv:n leviämistä. Mutta kun käytännössä se tuntuu olevan mahdotonta useimmille, on parempi, että kondomeja on saatavilla ja käytetään. Joskus toimimattomien ihanteiden sijasta on parempi ajaa toimivia järkiratkaisuita.
-
Minä kuvittelin, että toisen polven körttiläisenä olen omaksunut nimenomaan körttiläisiä piirteitä. Jos luet vaikkapa Väinö Malmivaaran tekstejä, niin eivät ne kauhean kaukana ole minun ihanteistani. Mielestäni körttiläisyys on sitä, että opetetaan oikeita asioita, mutta ei kuitenkaan tuomita väärien asioiden tekemisestä. Vierastan todella paljon sitä, että ei kannata opettaa nuoria kaidalle tielle, kun siitä ei kuitenkaan tule mitään. Mielestäni esimerkiksi avoliitot ja kännit eivät missään tapauksessa sovi körttiläisille. Joka oikein ymmärtää körttiläisyyden, tekee niistä parannuksen.
-
Mielestäni esimerkiksi avoliitot ja kännit eivät missään tapauksessa sovi körttiläisille.
"Alkoholikysymys on terveyskysymys, sosiaalinen kysymys ja taloudellinen kysymys, mutta ei uskonnollinen kysymys", sanoi Jaakko Elenius.
Samoin kuin tuolla jo selitin etten ymmärrä avoliittojen älytöntä hehkutusta, en ymmärrä sitäkään, mikä niissä on niin kammottavan väärin.
-
:-\ Ai sitä sanotaan avoliitoksi nykyään mitä ennen sanottiin miksi sanottiinkin.
Onko sarailla jotain oikein körttiläisiä moraalisia kantoja olisi kiva kuulla jokunen ja muutenkin oikein körttiläisiä näkemyksiä.
En ole niinku vieläkään saanut selvää mitä se puhdas körttiläisyys on ja miksi toiset siihen yltää ja toiset ei. Tai toisilla vaan on vääriä näkemyksiä jotka eivät sovi körttiläisyyteen.
Seksistä vielä. Se on kumma kun ne eniten opettaa ja moralisoi siitä jotka ovat avioliitossa.
Ne ei kuitenkaan tiedä mitä on olla sinkkuna tänä aikana.
No itse en tiedä asioista mitään mitä se seksi on kun olen sinkku ja uskonnollinen vakaus, mutta mitä nyt isot pojat on kertoneet, niin ei seksi minusta ihan niin ihmeellistä ole.
Homous hyväksytään ja jonkun papin syrjähypyt, mutta jos joku sinkku on harrastanut seksiä, niin siitä moralisoidaan ja painotetaan, et ei ennen kuin on naimisissa sitä sellaista..
Jotain mätää tai ikävää on siinä kun on ihmisiä kun on melkein satavuotiaita ja ovat vaan ilman mitään seksikokemuksia jonkun uskonnollisenvakaumuksen vuoksi.
Ehkä he saavat jonkun kauniimman seppeleen taivaassa ja aplodit, mutta musta pikkasen surullistakin?
Tietenkin tulisi rakastaa tai ainakin tykätä sitä jonka kanssa harrastelee sitä kapista seksin pahetta, mutta jos sitä pidetään vaan niin isona ja kauheana asiana, niin jotenkin jää elämää elämättä.
No voinen olla väärässä, niinkuin yleensä olen. :102:
-
Minä kuvittelin, että toisen polven körttiläisenä olen omaksunut nimenomaan körttiläisiä piirteitä. Jos luet vaikkapa Väinö Malmivaaran tekstejä, niin eivät ne kauhean kaukana ole minun ihanteistani. Mielestäni körttiläisyys on sitä, että opetetaan oikeita asioita, mutta ei kuitenkaan tuomita väärien asioiden tekemisestä. Vierastan todella paljon sitä, että ei kannata opettaa nuoria kaidalle tielle, kun siitä ei kuitenkaan tule mitään. Mielestäni esimerkiksi avoliitot ja kännit eivät missään tapauksessa sovi körttiläisille. Joka oikein ymmärtää körttiläisyyden, tekee niistä parannuksen.
Uskotko siis, että sinä "oikein ymmärrät" körttiläisyyden, ja useimmat muut esim. tällä palstalla eivät?
Kahlailin tuossa läpi lähintä saatavilla olevaa tietoa körttiläisyydestä, eli herättäjäyhdistyksen nettisivuja. Jostain syystä niiden antama kuva körttiläisyydestä on hyvin erilainen, kuin se kuva, jonka siitä sinua kuuntelemalla (lukemalla) saa. Ovatko herättäjäyhdistyksen kotisivut siis väärässä kuvaillessaan körttiläisyyttä?
Sanoit näin: Mielestäni esimerkiksi avoliitot ja kännit eivät missään tapauksessa sovi körttiläisille.
Oleellista tässäkin on taas tuo pikku sana: mielestäni. Eli siis sinun mielestäsi. Pitäisikö sinun mielestäsi kaikkien muiden körttien muuttaa näkemyksiään "Pirskalaisemmiksi"? Sittenkö me tavalliset synnintekijät kelpaisimme sinun silmissäsi körttiläisiksi?
No, jokaisellahan saa olla mielipiteensä. Minun mielestäni körttiläisyyden tärkein tekijä on se, joka sinun viesteistäsi puuttuu: toisten aito hyväksyminen.
-
Ihan turhaan minä täällä selitän mitään, kun minua ei ymmärretä eikä haluta ymmärtää. Pirskalaisuus, voi pyhä yksinkertaisuus. Jos minä olisin maininnut Sarailaisuudesta, niin taatusti seppos olisi tukistanut.
Siionin virret, Malmivaaran ja Aku Rädyn tekstit, siinä on körttiläisyyttä sanan varsinaisessa merkityksessä.
-
Rakastuminen on Jumalan katala kikka, millä saa kaksi erilaista ja eri lähtökohdista tulevaa ihmistä sopeutumaan toisiinsa. Kun aivot ovat aika reilusti pehmenneet, niin pikkuasiat ei ärsytä, mitkä helpottaa sopeutumista.
:eusa_clap: :eusa_clap: :) :)
Toi oli paras.
Oisko kuitenkaan Jumalan katala jekku, kun niitä rakastumisia tulee ja menee, mutta mitään kestävää ei ole syntynyt.
Aivot on kyllä pehmenneet. :icon_sad:
-
Aivot on kyllä pehmenneet.
(http://www.cosgan.de/images/smilie/froehlich/a065.gif)
Niin on täälläkin.
-
:eusa_clap: :eusa_clap: :) :)
Toi oli paras.
Oisko kuitenkaan Jumalan katala jekku, kun niitä rakastumisia tulee ja menee, mutta mitään kestävää ei ole syntynyt.
Aivot on kyllä pehmenneet. :icon_sad:
Ettet nyt vaan sotkisi ihastumisia ja rakastumisia?
-
Pirska, olet joskus aiemminkin maininnut olevasi toisen polven körttiläinen ja että sitä myötä sinulla on perinteikkäät körttiläiset ajatukset. Itse olen ehkä n:nnen (sukukirjassa kuudennen, mutta todellisuudessa kait enemmän) polven körttiläinen, ja monet sinun ajatuksesi on minulle aika vieraita. Ja on varmaan aika turhaa alkaa vertailla kenen kasvatus on sitten ollut parhainta. Minulle jotkut ajatuksesi tuntuvat vierailta, mutta koska näen, että körttiläisyyden ydinajatus on tärkein, koen, että kaikenlaisille ajatuksille on tilaa. Sinulle alkoholin käyttö ja känni on "punainen vaate", minulle ei, olen sen jo jossain muussa ketjussa perustellut, mutta sinulla saa olla siitä oma mielipiteesi, enkä minä tule sanomaan sinulle, että tuo ei ole sitä oikeaa körttiläisyyttä. Jos minä nyt haluan muutaman ölpän vetää (kukaan ei täällä varmaan kaatokännejä puolusta, ei niissä ole mitään järkeä ja harva itseään kunnioittava ihminen tahallaan sellaiseen tilaan joutuu - joskus voi mennä yli, sitä ei kukaan varmaan toivo), ei se varmaan tee minusta yhtään sen huonompaa tai parempaa kristittyä kuin kenestäkään muustakaan.
-
Pirska, olet joskus aiemminkin maininnut olevasi toisen polven körttiläinen ja että sitä myötä sinulla on perinteikkäät körttiläiset ajatukset. Itse olen ehkä n:nnen (sukukirjassa kuudennen, mutta todellisuudessa kait enemmän) polven körttiläinen, ja monet sinun ajatuksesi on minulle aika vieraita. Ja on varmaan aika turhaa alkaa vertailla kenen kasvatus on sitten ollut parhainta. Minulle jotkut ajatuksesi tuntuvat vierailta, mutta koska näen, että körttiläisyyden ydinajatus on tärkein, koen, että kaikenlaisille ajatuksille on tilaa. Sinulle alkoholin käyttö ja känni on "punainen vaate", minulle ei, olen sen jo jossain muussa ketjussa perustellut, mutta sinulla saa olla siitä oma mielipiteesi, enkä minä tule sanomaan sinulle, että tuo ei ole sitä oikeaa körttiläisyyttä. Jos minä nyt haluan muutaman ölpän vetää (kukaan ei täällä varmaan kaatokännejä puolusta, ei niissä ole mitään järkeä ja harva itseään kunnioittava ihminen tahallaan sellaiseen tilaan joutuu - joskus voi mennä yli, sitä ei kukaan varmaan toivo), ei se varmaan tee minusta yhtään sen huonompaa tai parempaa kristittyä kuin kenestäkään muustakaan.
Minulle alkoholin käyttö ei sinänsä ole punainen vaate. Olen täällä maininnutkin, että en tuomitse kohtuukäyttöä. Kännäämistä, sillä leventelyä ja tällä palstalla eri alkoholien kokeilemisen rohkaisua en katso kovin suopeasti. Mainitset, että kaikenlaisille ajatuksille on tilaa. Näyttää kuitenkin, että minun ajatuksilleni ei oikein tahdo olla tilaa, jos otan suodattimen pois ja lataan tulemaan, mitä oikeasti ajattelen.
-
etkö Sinä olekaan ottanut suodatinta pois... körttifoorumilla saa ottaa suodattimen pois... :icon_wink:
-
Ehkä Pirska nyt ottelee pikkasen liian henkilökohtaisesti sen,että jotkut ovat erimieltä asioista ja jopa vastaankin.
Ei kannata liikaa välittää vaikka jotkut tälläiset kuin minä, jotka on pihalla aika monessakin asiassa ja ei ole oikein edes osannut spesifikoida mihin kuuluisi uskonnolliselta vakaumukseltaan on eri mieltä tai näkevät asiat erilailla.
Jos nyt sara ja anna ovat omasta mielestään oikein ymmärtäneet kuinka herännäisyyden tulee olla, niin mitäpä siitä.
Onhan se tietysti hyvä sanoa minkä asian näkee toisin ja puollustella näkökulmaansa, mutta ei kannata loukkaantua ainakaan mistään.
Aika pieniä ihmisiähän täällä ollaan ja asiat selvinnee vasta taivaassa lopullisesti. :039:
-
Ehkä Pirska nyt ottelee pikkasen liian henkilökohtaisesti sen,että jotkut ovat erimieltä asioista ja jopa vastaankin.
Ei kannata liikaa välittää vaikka jotkut tälläiset kuin minä, jotka on pihalla aika monessakin asiassa ja ei ole oikein edes osannut spesifikoida mihin kuuluisi uskonnolliselta vakaumukseltaan on eri mieltä tai näkevät asiat erilailla.
Jos nyt sara ja anna ovat omasta mielestään oikein ymmärtäneet kuinka herännäisyyden tulee olla, niin mitäpä siitä.
Onhan se tietysti hyvä sanoa minkä asian näkee toisin ja puollustella näkökulmaansa, mutta ei kannata loukkaantua ainakaan mistään.
Aika pieniä ihmisiähän täällä ollaan ja asiat selvinnee vasta taivaassa lopullisesti. :039:
Olet ihan oikeassa. Oikeastaan nyt olen jo lauhtunut, kun sain "puhuttua suuni puhtaaksi". En oikeastaan yritä edes peitellä närkästymistäni noista kommenteista. Itse asiassa arvasin jo etukäteen mitä tuleman pitää. Koen hirveän tärkeänä sen, että saan sanoa juuri niin kuin ajattelen. Mieluummin näin kuin että olen olevinani eri mieltä ja minua täällä kiitetään hyvyydestäni.
Elämässäni olen aina halunnut välttää tyhmät riskin otot, ettei tarvitse sitten märistä jälkeenpäin. Samaa haluaisin tietysti lapsilleni siksi, että onhan minulla sitä turvatumpi vanhuus, mitä paremmin lapseni menestyvät.
-
Alkoholiin ja sukupuolielämään liittyvät kannanotot nostavat tunteet pintaan. Se on ymmärrettävää, ovathan molemmat helposti havaittavia (media, katuelämä, netti) ja toisaalta itse kullekin läheisiä, seksi tunnetulla tavalla ja voimaperäinen alkoholinkäyttö vähintäänkin ympäristötekijänä.
Herännäisyys ei ole ottanut yhdistyksenä kantaa näihin asioihin. Sen sijaan herännäisyyteen lukeutuvat (Siionin virsiä veisaavat) ihmiset ovat kantoja ottaneet, niin täällä foorumilla kuin yhteiskunnallisessa toiminnassa laajemminkin.
Mielestäni samanarvoisia kannanottojen kohteita voisi olla muitakin.
Esimerkiksi taloudellinen päätöksenteko. Kun yritysjohtaja ajaa läpi työvoiman vähennyspäätöksen tavoitteenaan osinkotuottojen pitäminen tietyllä tasolla tai osakkeen pörssiarvon laskun pysähdyttäminen, sekin sisältää mielestäni myös eettisen kannanoton siinä missä esimerkiksi snapsikannustukset rapujuhlissa. Sillä erotuksella vain, että hiprakassa hoilaava liikehenkilöporukka ei aiheuta kovin laajaa vahinkoa. Virka-aikana tehdyt toimet ovat turmiollisempia.
Jos minä kannatan tällä foorumilla (lienenkö kannattanutkin...) yritysten tiukkoja henkilöstökulujen karsintatoimia taloudellisen realismin nimissä, niin saanko niskaani kommenttiryöpyn epäkristillisestä yritysetiikasta Aamos-sitaatein höystettynä? Tai jos esitän veropoliittisen kannanoton, vedetäänkö Josef-kortti (viljatuloveron kehittäjä) esiin?
Kumpi on pahempi:
a) kyllä me otetaan pari paukkua avokin kanssa joka perjantai, ja kyllä tekee gutaa!
b) nyt on vähennettävä väkeä ja alennettava alihankkijoille maksettuja korvauksia reilusti, ja ilman viinaa on muuten aviopuolison kanssa toimeen tultu koko neljännesvuosisadan taival!
Taitaa tehtävä kyllä sopia paremmin riparikäyttöön. Siellä sitä pohditaan turmeltumattomin mielin...
Mt
-
mitenköhän paljon körttifoorumilaiset kiskoisivat viinaa rapujuhlissa?... paljon erilaisia vastauksia saataisiin... KÖRTTILÄISYYS EI OLE TÄTÄ VARTEN!
-
Missä ne rapujuhlat järjestetään?
-
Missä ne rapujuhlat järjestetään?
Oiskohan Aholan saaressa?
Mä tuun mukaan.
Ja jos sellaisia ei ole, ni järjestetään.
Hauskaa kun kaikilla on omat Jerusaleminsa minne tehdä pyhiinvaelluksia.
Yks hauskimmista on esikoisilla, Heillä on Jellivaara Ruotsissa minne pitää mennä tai ei ole niinku mitään.
Hellarit käy Israelissa ja körtit Aholansaaressa ja kansanraamattulaisilla oli joku leirintäalue paikka ja oliko se Ryttylä.
VL-lestadiolaisilla kanssa on ainakin Jämsän opisto ja kellä mitäkin.
Tälleen hyvä kun ei ole sitoutunut mihkään, niin voi käydä joka paikassa.
Vaikkakin haluaisin sitoutua ja körtit nyt on lähinnä omia uskonnollisia tuntoja, vaikkakin joissain asioissa ikävä kyllä kaukana.
Rapujuhlat jonkun porukan kanssa vois olla kivat ja sitten vielä uskosta ja politiikasta keskustelu kiellettynä.
-
Olisi kyllä hyvä, että rapujuhlissa ei puhuttaisi uskosta ja politiikasta... :icon_wink:
-
Alkoholiin ja sukupuolielämään liittyvät kannanotot nostavat tunteet pintaan. Se on ymmärrettävää, ovathan molemmat helposti havaittavia (media, katuelämä, netti) ja toisaalta itse kullekin läheisiä, seksi tunnetulla tavalla ja voimaperäinen alkoholinkäyttö vähintäänkin ympäristötekijänä.
Herännäisyys ei ole ottanut yhdistyksenä kantaa näihin asioihin. Sen sijaan herännäisyyteen lukeutuvat (Siionin virsiä veisaavat) ihmiset ovat kantoja ottaneet, niin täällä foorumilla kuin yhteiskunnallisessa toiminnassa laajemminkin.
Mielestäni samanarvoisia kannanottojen kohteita voisi olla muitakin.
Esimerkiksi taloudellinen päätöksenteko. Kun yritysjohtaja ajaa läpi työvoiman vähennyspäätöksen tavoitteenaan osinkotuottojen pitäminen tietyllä tasolla tai osakkeen pörssiarvon laskun pysähdyttäminen, sekin sisältää mielestäni myös eettisen kannanoton siinä missä esimerkiksi snapsikannustukset rapujuhlissa. Sillä erotuksella vain, että hiprakassa hoilaava liikehenkilöporukka ei aiheuta kovin laajaa vahinkoa. Virka-aikana tehdyt toimet ovat turmiollisempia.
Jos minä kannatan tällä foorumilla (lienenkö kannattanutkin...) yritysten tiukkoja henkilöstökulujen karsintatoimia taloudellisen realismin nimissä, niin saanko niskaani kommenttiryöpyn epäkristillisestä yritysetiikasta Aamos-sitaatein höystettynä? Tai jos esitän veropoliittisen kannanoton, vedetäänkö Josef-kortti (viljatuloveron kehittäjä) esiin?
Kumpi on pahempi:
a) kyllä me otetaan pari paukkua avokin kanssa joka perjantai, ja kyllä tekee gutaa!
b) nyt on vähennettävä väkeä ja alennettava alihankkijoille maksettuja korvauksia reilusti, ja ilman viinaa on muuten aviopuolison kanssa toimeen tultu koko neljännesvuosisadan taival!
Taitaa tehtävä kyllä sopia paremmin riparikäyttöön. Siellä sitä pohditaan turmeltumattomin mielin...
Mt
Tuo esimerkki kumpi on pahempi on sikäli ongelmallinen, että kohdassa b ei ole mainittu, mikä on syy väen vähentämiseen. Minusta ei olisi yritystä johtamaan, mutta sen verran ymmärrän, että jos yrityksen tuotteita ei osta kukaan, niin ei kai sellainen yritys voi loputtomiin työllistää ketään. Tietysti on eri asia, jos tarkoitus on vain maksimoida optiomiljoonat sijoittajille.
Toinen mielenkiintoinen seikka esimerkissä on, että väkisinkin tuli mieleeni autokoulun esimerkit kevyestä liikenteestä. Ne esimerkit oli viisaasti ihan tarkoituksella laadittu niin, että auton täytyi aina väistää polkupyöräilijöitä ja jalankulkijoita.
Samalla tavoin olen huomannut, että verrattaessa aviopareja avopareihin edellämainitut leimataan tarkoituksella inhottavammiksi. Jos antaisin hyvin karrikoidun esimerkin, niin se olisi vaikkapa seuraavanlainen:
Aviopari:
Hääpäivä on parasta ennen päivä.
Isäntä impo, emännällä jatkuva "päänsärky"
Molemmat rumia, lihavia, tylsistyneitä ja ilkeitä.
Syövät kylmää kaurapuuroa suoraan kattilasta ja ovat niin tylsiä että pölisee.
Lihovat, pierevät ja haisevat.
Isäntä innostuu ainoastaan nähdessään naapurin kurvikkaan sinkkunaisen.
Avopari:
Viriili isäntä ja hehkeä emäntä, aktiivinen rakkauselämä.
Molemmat kauniita, hoikkia, innostuneita ja hyväsydämisiä.
Syövät trendikkäästi kevyttä runsaasti kasviksia sisältävää luomuruokaa.
Harrastavat liikuntaa aktiivisesti.
-
me olemme aviopari... 26 vuotta naimisissa... vaimoni on Miss Suomen sukua ja minä olen vaatimaton sekä hyvännäköinen adonis... :icon_lol:
-
me olemme aviopari... 26 vuotta naimisissa... vaimoni on Miss Suomen sukua ja minä olen vaatimaton sekä hyvännäköinen adonis... :icon_lol:
Myös mt on hyvin komea. :eusa_angel:
Jotta kenellekään ei jäisi epäselväksi, niin edellinen ei missään tapauksessa ole tarkoitettu vinoiluksi juhanille. mt:n kuva vain saa minut aina hilpeälle tuulelle.
-
Viriili isäntä ja hehkeä emäntä, aktiivinen rakkauselämä.
Molemmat kauniita, hoikkia, innostuneita ja hyväsydämisiä.
Syövät trendikkäästi kevyttä runsaasti kasviksia sisältävää luomuruokaa.
Harrastavat liikuntaa aktiivisesti.
Tämähän on selvä kuvaus meistä, ainut fiba, ei olla avopari. Naimisissa on oltu onnellisesti jo 27 vuotta. :icon_lol:
-
Tuo Pirskahan puhuu asiaa. Kyllä esiaviolliset jutut ei kuulu kristitylle, seurusteluaika on tutustumista varten ja silloin on hyvä myös hieman koetella toisen huumoria, luonnetta, elämäntapaa ja moraalin lujuutta.On höpsön töpsön puhetta että "nykyaikana" siihen ei pystyttäs. (Taas tuo "nykyaika" sana joka on klisee koska 1253ekr elivät kans sitä silloista "nykyaikaa"). Raamatun sana ei muutu vaikka vuodet vierii, on aivan turhaa sipistelyä muuttaa tai alkaa tulkita "ikuista sanaa ja kirjaa joka on meidän tärkein oppiteos"
Itse olen elänyt tuon irtosuhde ja vapaan seksin ajan elämässäni. Mitä siitä sain ?? Joku luulee että elämänkokemusta, mutta paskan marjat. Sain myöhemmin omantunnontuskia ja itsesyytöksiä kun jumala alkoi ravistella jätkää tolkkuun.
Mielestäni kristityn ihmisen kuuluu ottaa vastuu lapsestaan kun kerta lapsia maailmaan hommaa vai onko se tekotapa pelkästään kivvaa, muttei vastuu? Eli ottaa vastuu ja yrittää opettaa ja ohjata jotta lasten elämä olisi selvempää ja vois haistattaa hevonpeet kaverien aiheuttamalle paineelle siiinäkin asiassa.Kun antaa lapselle nöyrän mielen mutta TERVEEN ja hyvän itsetunnon niin ollaan jo paremmalla puolella siinäkin asiassa.
-
Itse olen elänyt tuon irtosuhde ja vapaan seksin ajan elämässäni. Mitä siitä sain ?? Joku luulee että elämänkokemusta, mutta paskan marjat. Sain myöhemmin omantunnontuskia ja itsesyytöksiä kun jumala alkoi ravistella jätkää tolkkuun.
En minäkään irtosuhteita ja vapaata seksiä ymmärrä. Mutta siihen ei kuulu seurustelevan, avioliittoon tähtäävän parin seksi.
Yksi asia ON muuttunut Raamatun ajoista. Ehkäisy on keksitty. Käskyt on keksitty suojelemaan ihmistä, ei huvin tai kiusanteon vuoksi. Nykyään suojelee myös se kondomi.
-
Niin minäkin luulin aikanaan. Luulin jotta avioon menen, kuinka moni nykyään niin luleekaan.
Ihminen voi luulla jotta tässä nyt mennään avijoon ja se siitä. Mutta kun luulo mennä avioon ja avioliitossa olo on kaksi eriasiaa, niin moni seurustelu jossa on seksiä päättyy ennen avioliittoa kun "kasvettiin erilleen".
Jos voisin aloittaa puhtaalta pöydältä niin ainakin tuon asian suhteen noudattaisin käskyjä täysin. On monia käskyjä joita voimme helposti noudattaa jos vaan on uskoa ja riittävästi tahtoa, lujuutta.
Yksi käsky on jota on vaikea noudattaa vaikka jotkin sanoo että se on helpoin noudatettava eli ÄLÄ TAPA. Ihminen voi haluamattaan vahingossa tappaa toisen missä vain. Työpaikoilla, liikenteessä, harrastuksissa, kotona....... Melkein missä vaan.
Haluan korostaa jotta puhun omasta elämästäni ja vijoistani ja kuinka yritän niitä rautalangasta vääntämällä korjata.
-
En minäkään irtosuhteita ja vapaata seksiä ymmärrä. Mutta siihen ei kuulu seurustelevan, avioliittoon tähtäävän parin seksi.
Yksi asia ON muuttunut Raamatun ajoista. Ehkäisy on keksitty. Käskyt on keksitty suojelemaan ihmistä, ei huvin tai kiusanteon vuoksi. Nykyään suojelee myös se kondomi.
Ehkäisystä huolimatta meidän kuopus sai alkunsa paria vuotta aiemmin kuin olimme itse suunnitelleet. Ei se mitään, ihana tyttö.
-
Eikä kondoomi suojaa välttämättä taudeiltakaan, niitä menee rikki ja muuta. On isot pojat kertoneet.
Peruskysymys minne se suttunen seksi oikein kuuluu on varmaankin jokaiselle oma asia.
Toisille vasta avioliitossa ja toisille seurustelusuhteessa ja toisille milloin vaan onnistuu saamaan tai haluaa.
Onhan sen harrastamisessa vaaransa, mutta kait sekin kuuluu elämään?
Pikkasen harmistuttaa kun ne jotka eniten on sekoillu seksin tai viinan kanssa siitä eniten moralisoi. Sitten tuntuu että tälläiset sinkut suhtautuu aika sallivasti asiaan.
Toinen moralisti ryhmä on avioliitossa olevat. Varmaankin he ovat jotenkin kateellisiakin toisten vapaudelle, mutta ainakin se on helppo tuomita muita kun itsellä ei ole ongelmia sen saamisen kanssa.
En tiedä kyllä toista maata jollei sitten arabimaissa missä ollaan yhtä tuomitsevia seksin suhteen.
Ei Ruotsissa ei Saksassa ei Englannissa ai USA ssa olla näin suvaitsemattomia asian suhteen ja onko se nyt kuitenkaan niin iso ja vaarallinen ja tuhoava synti?
Jos nyt syntejä pitäisi laittaa pahennusjärjestykseen, niin kyllä ihmisten asenteet ja viha toista kohtaan ovat minusta isompia asioita kuin ulkoiset synnit.
Mielummin olen jonkun kanssa josta löytyy rakkautta, kuin jonkun tiukan kristillisen moraalin vartijan jonka vieressä ei ole tilaa edes hengittää vapaasti.
-
Eikä kondoomi suojaa välttämättä taudeiltakaan, niitä menee rikki ja muuta. On isot pojat kertoneet.
Peruskysymys minne se suttunen seksi oikein kuuluu on varmaankin jokaiselle oma asia.
Toisille vasta avioliitossa ja toisille seurustelusuhteessa ja toisille milloin vaan onnistuu saamaan tai haluaa.
Onhan sen harrastamisessa vaaransa, mutta kait sekin kuuluu elämään?
Pikkasen harmistuttaa kun ne jotka eniten on sekoillu seksin tai viinan kanssa siitä eniten moralisoi. Sitten tuntuu että tälläiset sinkut suhtautuu aika sallivasti asiaan.
Toinen moralisti ryhmä on avioliitossa olevat. Varmaankin he ovat jotenkin kateellisiakin toisten vapaudelle, mutta ainakin se on helppo tuomita muita kun itsellä ei ole ongelmia sen saamisen kanssa.
En tiedä kyllä toista maata jollei sitten arabimaissa missä ollaan yhtä tuomitsevia seksin suhteen.
Ei Ruotsissa ei Saksassa ei Englannissa ai USA ssa olla näin suvaitsemattomia asian suhteen ja onko se nyt kuitenkaan niin iso ja vaarallinen ja tuhoava synti?
Jos nyt syntejä pitäisi laittaa pahennusjärjestykseen, niin kyllä ihmisten asenteet ja viha toista kohtaan ovat minusta isompia asioita kuin ulkoiset synnit.
Mielummin olen jonkun kanssa josta löytyy rakkautta, kuin jonkun tiukan kristillisen moraalin vartijan jonka vieressä ei ole tilaa edes hengittää vapaasti.
Onko se moralisointia, jos haluaisi, että NUORILLE OPETETTAISIIN, miten heidän kannattaisi toimia. Minusta on ihan turhaa mennä paasaamaan sitten, kun p***** on jo housussa.
-
Anteeksi, Viisveisaaja, ei ollut tarkoitus kirjoittaa niin kärkevästi. Älä ota ihan henkilökohtaisesti.
-
Mä oon niin tyhmä, että en edes huomaa loukkauksia.
Musta nuoret nyt harrastaa seksiä ja se on nykyaikaa ja kait mennyttäkin.
Ikävää että viimeinen jolle nuori uskoltaa mennä juttelemaan niistä asioista ja ongelmista on moralisti kristityt tai kristityt yleensä.
Ja jos nyt sattuu niin että käy hassusti ja miettii tekiskö abortin tai itsarin, niin ikävää että viimeinen jolle voi mennä juttelemaan on ns. kristitty.
Minusta vois koulussa opettaa, että jos teet niin muista ehkäisy..
ja jos mulle tulee joku moralisoimaan, niin kyllä huomautan huomauttajan omasta elämästä ja armottomuudesta ja asenteista niin kovasti takaisin, että muistaa.
-
Mä oon niin tyhmä, että en edes huomaa loukkauksia.
Musta nuoret nyt harrastaa seksiä ja se on nykyaikaa ja kait mennyttäkin.
Ikävää että viimeinen jolle nuori uskoltaa mennä juttelemaan niistä asioista ja ongelmista on moralisti kristityt tai kristityt yleensä.
Ja jos nyt sattuu niin että käy hassusti ja miettii tekiskö abortin tai itsarin, niin ikävää että viimeinen jolle voi mennä juttelemaan on ns. kristitty.
Minusta vois koulussa opettaa, että jos teet niin muista ehkäisy..
ja jos mulle tulee joku moralisoimaan, niin kyllä huomautan huomauttajan omasta elämästä ja armottomuudesta ja asenteista niin kovasti takaisin, että muistaa.
Vaikutat aika symppikseltä että en ihan viitsisi alkaa riitelemään. Eri mieltä tohdin kuitenkin olla. No, ihan mukava, että et ottanut loukkauksena. En sitä siksi toki tarkoittanutkaan.
En kyllä voi millään muotoa allekirjoittaa sitä, että jos nuori miettii aborttia tai itsaria, että viimeinen henkilö, jolle siitä voisi puhua on ns. kristitty. Itse olen tavannut kristittyjä, jotka neuvovat aikanaan, mutta eivät tuomitse jälkeenpäin.
En voi käsittää, miksi on niin vaikeaa erottaa toisistaan elämäntaitojen opettaminen ja elämästä palautteen antaminen.
-
Hei Viisveisaaja ja muut!
Monenlaisista kipeistä asioistaan, vaikeista valinnoistaan ja tuskistaan ihmiset juttelevat, nuoretkin! En tiedä, mihin arviointiin perustuu mielipide, että nuoret vasta viimeisenä vaihtoehtona puhuvat asiastaan kristitylle. Kirkon papit sekä nuoriso- ja diakoniatyöntekijät eivät liene häävejä kristittyjä, mutta eivät kokemukseni mukaan ole läheskään aina viimeinen hätävara - monelle sensijaan ensimmäinen ihminen, jolle voi purkautua.
Monella nuorella on liian paljon kannettavaa.
miettii lähes 35:n vuoden nuorisotyön kokemuksella
Mauno
-
Minusta vois koulussa opettaa, että jos teet niin muista ehkäisy..
Kyllähän kouluissa annetaan seksivalistusta. Puhutaan kondominkäytöstä, ehkäisypillereistä yms. Kaikissa kouluissa ei vaan ole terveydenhoitajaa, joka näistä puhuisi. Lehtihaastattelussa lähes jokainen nuori oli tyytyväinen kouluissa saatavaan opetukseen.
Loppu on sitten kiinni nuorista itsestään. Sitäpaitsi kortsut on kalliita. Muistan sen kouluajoilta kun niihin meinasi mennä kaikki rahat. :eusa_angel:
-
Hei Viisveisaaja ja muut!
Monenlaisista kipeistä asioistaan, vaikeista valinnoistaan ja tuskistaan ihmiset juttelevat, nuoretkin! En tiedä, mihin arviointiin perustuu mielipide, että nuoret vasta viimeisenä vaihtoehtona puhuvat asiastaan kristitylle. Kirkon papit sekä nuoriso- ja diakoniatyöntekijät eivät liene häävejä kristittyjä, mutta eivät kokemukseni mukaan ole läheskään aina viimeinen hätävara - monelle sensijaan ensimmäinen ihminen, jolle voi purkautua.
Monella nuorella on liian paljon kannettavaa.
miettii lähes 35:n vuoden nuorisotyön kokemuksella
Mauno
Ai täällä vaan seksi jutuista. No joo sama työpaikallakin.. :017:
Pirska ja Mjyyrä ihan samaa mielipuolta teitin kanssa ja anteeksi kun taas olin väärässä.
Mauno varsinkin. Erehdyin vissiin mielessäni foorumista sillä körtithän on armon alla ja armokerjäläisiä ja armahtavaisia.
Oikeesti tuli mieleen jo silloin kun oltiin siellä suviseura tai joku tapaamisessa, että Mauno iso ja rauhallinen ymmärtäväinen mies tolle voisi alkaa ripittäytymään.
Körteille varmasti nuoretkin ripittäytyy ja avautuu.
Jotenkin mun mielessä oli kuva sellaisista moralisti kristityistä kun kirjoittelin tossa aiemmin.
Anteheksi puoleltani.
Juu Myyrä kallitahan kait nuo on.
Ai sellasta sulla nuoruudesa, mulla taas ujous ku ei kehdannu mennä ostamaan. No ei sitä silleen oikeesti tullu oikeen tehtyäkään, mut kovasti kavereille aina kehuttiin.
:002:
-
Juu Myyrä kallitahan kait nuo on.
Ai sellasta sulla nuoruudesa, mulla taas ujous ku ei kehdannu mennä ostamaan. No ei sitä silleen oikeesti tullu oikeen tehtyäkään, mut kovasti kavereille aina kehuttiin.
:002:
No, suurin osa varmaan munkin luokkalaisista oli ujoja enkä usko kaikilla olleen seksikokemuksia. Mulla on ollu varmasti erilainen nuoruus kuin monella muulla eikä vaan mulla vaan oli niitä muitakin. Koulunkäynti siitä kärsi ja pahasti kun lintsasi ja peuhasi kaljan/halvan viinin ja tyttöjen kanssa kaiket päivät ja yöt. On se vaan ihme ja hyvä, ettei siitä touhusta lapsia siunaantunut. Ei ainakaan kukaan ole isäksi tullut puhuttelemaan.
Tämä menee nyt kirkkasti yli otsikon enkä tästä enää jatka.
-
Minulle henkilökohtaisesti pelastusvarmuus niin kuin se useimmiten esitetään on täysin vieras ajatus. Pelastumme ainoastaan Jumalan armosta, emme omilla teoilla saati kokemuksilla. Kokemususko on minulle täysin vieras ja lähinnä omat tikapuut taivaaseen. Uskon vain Jumalaan ja hänen poikansa sovitustyöhön.
Niin minäkin.
-
onko tämä "seuratuvan" aihetta?
-
Männävuosina olin kovassa syyllisyydentunnossa ja pelastusepävarmuudessa kun en ollut kesä-aikaan käynyt kirkossa kuin muutaman kerran.
Nyt ei enää tarvinne näitä kertakäyntejä laskea. Vaan kaipuu Sanan kuuloon ja veisaamiseen yltyy. Onneksi ensi sunnuntaina alkaa taas helpottaa. Seurat jatkuvat kesätauon jälkeen ja yleensä käymme aamusella Jumalanpalveluksessa.
Tapaamiset kirkonmäellä ja seuratuvissa ovat miulle ylen tärkeitä. Olen ainakin yhtä
sosiaalinen luonne kuin "lapsenlapseni" Tiitiäinen. Nyt kun olen vuoden-puolitoista ollut
erossa entisistä populoista, tuntuu kuin erakkona elelisi.
Parannuksentekoa pitäisi olla, jokapäiväisesti. Nyt olen vaan niin laiskalla tuulella, etten jaksa edes ajatella. Ajoittainen laiskuus on helmasyntini. :-[
-
Ajoittainen laiskuus on helmasyntini. :-[
Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme. Että eipä sitä ole täälläkään hurraamista. :039:
-
Ahkeruus on ilomme, laiskuus intohimomme. Että eipä sitä ole täälläkään hurraamista. :039:
Mielestäni parasta parannuksenteko on elää normaalia elämään niin hyvin kuin mahdollista. Ihminen ei itseään pysty parantamaan. Sen takia myös parannuksentekokin on enemmänkin seurausta siitä, että ihminen ajattelee olevansa kaikkivoipainen.
-
Hei Salis ! Tällä kertaa en tarkoittanutkaan hengellistä parannuksentekoa, vaan juuri tätä kotoista, arkista takkuamista joka kitkaa lähimpieni ja minun välillä .
Huomena kun on Lähimmäisen sunnuntai ja tekstinä mm. Room. 13:8-10 jonka luen, on
taas yriteltävä olla hyvä puoliso, äiti ja mummi.
Perhe ei aina oikein tunnu ymmärtävän minun tunnetiloistani lähtevää käytöstäni. Enkä minäkään muista aina hyväksyä ihmistä sellaisena kuin hän on.
Jokapäiväistä parannuksen yrittelyä on yriteltävä. :icon_wink:
-
Olen varmaan paatunut ihminen kun en paljon mietiskele pelastusta :icon_eek:
Olen myös kai (vähän) tyhmä tai paremminkin perilaiska
kun luotan vaan siihen, että Rakkaus Pelastaa Kaikki.
En silti tarkoita, että olis oikeus/vapaus olla ja elää vahingoittaen itseä tai toisia.
Mutta sellaista, että päivät pääskytysten tuskaisesti vääntelis käsiään
silkasta pelastuksen epävarmuudesta - sitä en ole koskaan kokenut
enkä siksi oikein ymmärrä kun ihmiset puhuvat Pelastuksesta.
En ole hakeutunut uskonnollisen/hengellisen elämän piiriin
oman huonouden tai pahuuden ajamana.
-
Jumalan hyvyys onkin parempi vaikutin kuin oma pahuus.
-
Mua on aina kiehtonut mystisyys ja sitähän uskonnoissa riittää.
Kuitenkin varmaankin Jumalan hyvyys on mut saanut riippumaan tässä ikävöivässä uskossani.
Suuri on uskon salaisuus.
Kun lukee Johanneksen evankeliumia ja Ilmestyskirjaa, niin kyllä laittaa mielikuvituksen liikkeelle. Vanhassatestamentissa on Danielinkirja ja Hesekielin kirja ja aika moni muukin täynnä outoja mystisiä kuvauksia.
Koko uskonto on aikalailla outoa mystistä, vaikkakin myös toisissa paikoin ihan arkistakin.
Pelastusvarmuudesta ja epävarmuudesta tiedä sanoa, mutta jonkunlainen helvetinpelkokin on.
:093:
-
mutta jonkunlainen helvetinpelkokin on.
mitenkähän minulle käy kun tätä ei ole???
-
Arjen parannuksenteosta kun puhuin, niin jos en sitä yrittäisi ja joskus ehkä vähän onnistuisikin, ilman sitä meillä olisi alinomainen Itä-Länsi ottelu menossa. Huteja ja laittomia tulisi tiuhasti. Paremmin menee tämän yrittämisen kanssa.
Uskonyrittämiset on loppu. Hädässä Herra auttoi, mutta sitten yrittelin itse. 20 vuotta siinä vain meni. Nyt heti 66-vuotiaana alan tajuta, vähän.
-
Arjen parannuksenteko! :eusa_clap:
Olen monesti ajatellut, että en varmaan ole oikeasti mikään kristitty
kun minulle riittää se, että TÄSSÄ ELÄMÄSSÄ = jokapäiv'isessä arjessa
yritän olla ja elää niin, etten lisäisi kenenkään taakkaa vaan päinvastoin kantaisin niistä edes vähän.
Olen vain eettinen, en pyri taivaaseen, enkä yritä välttää helvetti, jota en usko edes olevan!
-
Niin, minulla tahtoo huushollin hoito ja oman sieluntilan hoito olla erillään.
Omista salaisista ajatuksista en tee parannusta kuin Jumalalle
Matille sanomisista ja Bassolle räksyttämisestä koituu se arjen synti. :102:
-
maailmassa on se helvetti...
-
Minulla ei ole varmuutta mistään muusta, kuin että kerran kuolen.
-
Minulla ei ole varmuutta mistään muusta, kuin että kerran kuolen.
Onko sekään ihan varmaa?
-
Onko sekään ihan varmaa?
Tai ainakin melko varmaa. Tuskin ylöstempaaminen tai jokin muu tapahtuma ehtii ennen kuolemaani.
-
Tuskin ylöstempaaminen tai jokin muu tapahtuma ehtii ennen kuolemaani.
No voi...nyt tuli paha kupru...ylöstempaamisessa mukana oleminen...epävarmimmasta epävarminta.
-
mitenkähän minulle käy kun tätä ei ole???
Miksi pitäisi sitten pelätä helvettiä? Miksi huolestua sellaisesta, johon itse ei voi vaikuttaa? Eikö järkevämpää ole pyrki elämään hyvin? Sen pitäisi riittää ihmiselle. Jumalan mittapuista taas emme tiedä mitään. Siksi ei pidä huolehtia eikä pelätä?
Eli siis Sinun käy hyvin! :)
-
Miksi pitäisi sitten pelätä helvettiä? Miksi huolestua sellaisesta, johon itse ei voi vaikuttaa? Eikö järkevämpää ole pyrki elämään hyvin? Sen pitäisi riittää ihmiselle. Jumalan mittapuista taas emme tiedä mitään. Siksi ei pidä huolehtia eikä pelätä?
Eli siis Sinun käy hyvin! :)
Kyllä kai me Jumalan mittapuun tiedämme. Hänelle kelpaa vain täydellinen - siis ehdottoman täydellinen.
Senpä vuoksi Jumalan edessä minä turvaan vain Kristuksen täydelliseen sovitustyöhön. Siksi uskon, että minullekin käy hyvin :eusa_angel:
-
Minulle henkilökohtaisesti pelastusvarmuus niin kuin se useimmiten esitetään on täysin vieras ajatus. Pelastumme ainoastaan Jumalan armosta, emme omilla teoilla saati kokemuksilla. Kokemususko on minulle täysin vieras ja lähinnä omat tikapuut taivaaseen. Uskon vain Jumalaan ja hänen poikansa sovitustyöhön.
Joku taitaa nähdä punaista, mutta kerron hieman historiaani. Aikoinaan tulin uskoon kirkon piirissä. Eräs nuori kysyi minulta: "Onko sinulla Jumalan rauha?" Sanoin totuudenmukaisesti, että ei. Sitten hän kysyi: "Haluatko saada sen?" Vastasin taas: "Haluan." Siitä kaikki lähti. Ei ole tarpeen tässä kertoa muita yksityiskohtia, mutta se rauha tuli ihan samalla tavalla kuin SeppS tuossa sanoo. Uskon vain Jumalaan ja hänen poikansa sovitustyöhön. Siitä alusta on kulunut jo kuudettakymmentä vuotta. Ja sama rauha on edelleen ja rauhan perustekin on sama.
Mielestäni kokemuksia ei tulisi pelätä, joskaan niitä ei ole tarpeen tavoitella. Sekin on kokemus, ettei ole kokemuksia.
-
Joku taitaa nähdä punaista, mutta kerron hieman historiaani. Aikoinaan tulin uskoon kirkon piirissä. Eräs nuori kysyi minulta: "Onko sinulla Jumalan rauha?" Sanoin totuudenmukaisesti, että ei. Sitten hän kysyi: "Haluatko saada sen?" Vastasin taas: "Haluan." Siitä kaikki lähti. Ei ole tarpeen tässä kertoa muita yksityiskohtia, mutta se rauha tuli ihan samalla tavalla kuin SeppS tuossa sanoo. Uskon vain Jumalaan ja hänen poikansa sovitustyöhön. Siitä alusta on kulunut jo kuudettakymmentä vuotta. Ja sama rauha on edelleen ja rauhan perustekin on sama.
Mielestäni kokemuksia ei tulisi pelätä, joskaan niitä ei ole tarpeen tavoitella. Sekin on kokemus, ettei ole kokemuksia.
Olen Niilo Yli-Vainion ajoista vastustanut ajatusta, että kaatuminen tai uskoon tulo olisi erityinen tapahtuma, jolla on oma päivänsä ja kellonaikansa. Ongelmallista tässä on se, että ihmisen usko ei ole pysyvää vaan alati vaihtuvaa esimerkiksi elämäntilanteiden mukaan. En sanokaan olevani uskova vaan rivi/arkikristitty. Uskon Jumalaan. Luotan hänen armoonsa. Se riittää minulle. Uskonnollista kokemusta en tarvitse, koska olen jo valmiiksi kristitty kaikkinen vikoineni. Kukaan ihminen ei ole täydellinen vaan olemme kaikki epätäydellisiä niin kristittyinä kuin uskovina.
-
Joku taitaa nähdä punaista, mutta kerron hieman historiaani.
Minä näen siinä Jumalan pelastustyön.
Olen Niilo Yli-Vainion ajoista vastustanut ajatusta, että kaatuminen tai uskoon tulo olisi erityinen tapahtuma, jolla on oma päivänsä ja kellonaikansa. Ongelmallista tässä on se, että ihmisen usko ei ole pysyvää vaan alati vaihtuvaa esimerkiksi elämäntilanteiden mukaan. En sanokaan olevani uskova vaan rivi/arkikristitty. Uskon Jumalaan. Luotan hänen armoonsa. Se riittää minulle. Uskonnollista kokemusta en tarvitse, koska olen jo valmiiksi kristitty kaikkinen vikoineni. Kukaan ihminen ei ole täydellinen vaan olemme kaikki epätäydellisiä niin kristittyinä kuin uskovina.
Minä en lähde henkilökohtaisesti arvioimaan kenenkään uskoon tuloa ja vaeltamista, vaikka minullakin on lähinnä negatiiviset näkemykset kaatumisista ja kokemusten etsimisestä. Jätänkin arvioinnin Hänelle, jolle se kuuluu. Jumala vetää puoleensa tavalla jos toisella ja tärkeintä lienee, että vetää. Minullekin riittää Jumalan armon varassa taivaltaminen. Jos se ei kaikille riitä, mitä se minulle kuuluu...näin koen. Kaikki saavat minun puolestani ja oikeutetusti lausua omat mielipiteensä uskoon tulosta ja uskossa vaeltamisesta. Minulla vaeltaminen on heikkoa.
Körttiläisiä on syytetty siitä, että heillä ei ole pelastusvarmuutta. Minä olen tässä asiassa niin 'yks niittinen', että rohkenen ilmaista epäilyni pelastusvarmuudesta heille, jotka näin sanovat. Jumalan sana kun antaa selvästi ymmärtää, että taivaassa jos missä koetaan tässä suuria yllätyksiä. Olenkin ajatellut, että se körtti, joka ei ole uskollaan mesonut vanhurskautetaan, kun sen sijaan itsensä taivaskelpoiseksi luokitellut kokeekin päinvastaista.
Tässä toisen rivi/arkikristityn yksinkertaisia ajatuksia.
-
Saliksen kanssa samaa mieltä.
Toisaalta kokemukset ja muut voivat olla hyvästäkin, mutta on paljon sellaisia ihmisiä kun ei muuta teekkään kuin juoksee kokemusten perässä.
Jeesus on jossain muuallakin kuin siellä missä on meteliä ja kokemuksia.
Ei pitäisi olla niin, että uskovat seuraavat kokemuksia ja ihmeitä, vaan ihmeet ja merkit seuraavat niitä ja jotka uskovat.
Jotenkin on homma mennyt ihan päälaelleen.
Harvalla on omaa vakaumusta ja suhdetta. On sellaisia kristittyjä kun tarvii aina kokouksia ja seuroja, mutta omaa elämää ei sitten olekkaan.
Pelottaa nämä uskovat, sitten kun heidän kanssa juttelee, niin opeteltuja hokemia tulee ja ovat varmoja ja ehdottomia mielipiteissä ja huh ja huh.
Vaikeaa sellaisten kanssa.
Tälläisten epävarmojen ja armokerjäläisten keskellä on paljon kivempaa ja tilaa hengittää.
Jos joku on kokenut uskoontulon tai muuta, niin hyvä niin, mutta että sen varaan perustaa elämänsä ja sanoo että nyt on sellainen sisäinen rauha, niin se mietityttää.
Mitä jos ei tunnukkaan sisäinen rauha?
Sittenkö juostaan kokouksesta toiseen sitä hakemaan ja ollaan rauhattomia?
Lestadiolaisten kanssa kun olen paljon jutellut, niin he aina tolkuttavat sitä sisäistä rauhaa, mutta sitten kun oikein utelee, et onko se aina, niin tulee vastauksia et ei se nyt aina.
Noh miten kuten vain, mutta joku järki tässäkin touhussa tulisi olla.
Jeesuksesta voinee keskustella muutenkin kuin, että käänny, käänny, käännynyt hyvällä tai pahalla, mutta käännyttävä sun on..
-
Minäkin olen sitä mieltä, että kauheita nuo muut ihmiset, kun nuin tekevät.
Huhhuh, kummia ovat.
Minäkin paheksun joitain fiilistenhakukeinoja.
esim. alkoholilla haetaan erilaisia fiiliksiä ja apua moniin asioihin.
Irtosuhteet on myös eräs fiilisten hakujuttu, jota paheksun.
Tuli nyt mainittua pari fiilisjuttua, jota minäkin paheksun, niin ei tule nyt sitten kellekään sellaista kuvaa, että minä jotenkin hyväksyn kaikki fiilistelyt.
-
Kyösti, en vihaa niitä ihmisiä kun käy päälle kuin höyryjuna, mutta on se vaikeeta olla sen hyökkäyksen kohteena olla vai eikö?
Noi sun moralisointisi on hyvä laukoa kun ei ole sinkku, mutta onko susta se seksi niin hirveetä, että sitä ei sovi kuin avioliitossa ja miksi jos niin?
Alkoholinkäytöstä sen verran, että minusta se juominen ei ole ongelma, vaan se miksi Jeppe juo?
Olisiko sinunkin parempi miettiä sitä ennen moralisointejasi.
Noh ehkä vettä Hanhen selkään on puhua moralisoinnista miehelle, joka on kuin niiniven saarnaaja katuevakelioimis ikkunansa kanssa.
-
Noh ehkä vettä Hanhen selkään on puhua moralisoinnista miehelle, joka on kuin niiniven saarnaaja katuevakelioimis ikkunansa kanssa.
Tee parannus!
-
Tytön saatoin raskaaksi, pullon tyhjensin, riitaa haastoin, pimeydessä vaelsin, itseni kanssa taistelin, muita ihmisiä väkivalloin kohtelin, en armoa tuntenut sinua enkä itseäni kohtaan…
Minä katuisin vaan en tiedä kuinka enkä edes minkä tähden…
Kunnes minut Sinä omalle polulle ohjasit ja neuvon annoit… siihen minä uskon … yksin sinuun Herrani.
SV.73.
3. Eksyn yksin yössä.
Toivottoman työssä
armon kadotan.
Etsin tietä taivaan,
mutta vaivun vaivaan,
nousen, lankean,
nostaen
ja kantaen
minut armohelmaan paina,
hoida, Jeesus, aina.
Väinö Malmivaara
Sävelmä Johann Crüger
-
Tee parannus!
??? Parannus juomisessa vai seksin suhteen?
Varmastikkin molemmissa olisi parantamisen varaa.
Kyösti voisit vielä hommata sellaisen säkin yllesi kun olet siinä Manskulla ja jakaa lappua, Herra on tuhoava Helzingin jos ette tee parannusta ja luovu synneistä.
Pooh siirrytään yksityisviesteihin.
Benkku taas niin syvällisiä viisauksia jakeli, et anteeksi kun ei Perjantai iltana vaan ymmärrä. :icon_rolleyes:
-
"Parannus" on hieman yksipuoinen käännös Jeesuksen käyttämästä sanasta. Yhtä hyvin se voitaisiin sanoa suomeksi, että "tarkistakaa kantanne", "olkaa valmiit muutokseen" tai
"muuttakaa mielenne". Jaakko Heinimäki, Vapahtajan varpajaiset.
Näin ajateltuna satavuotinen perintösana vaatimuksenomaisena muuttuukin vapaehtoiseen mielenmuutokseen ja kasvuun viittaavaksi kääntymiseksi.
-
"Parannus" on hieman yksipuoinen käännös Jeesuksen käyttämästä sanasta. Yhtä hyvin se voitaisiin sanoa suomeksi, että "tarkistakaa kantanne", "olkaa valmiit muutokseen" tai
"muuttakaa mielenne". Jaakko Heinimäki, Vapahtajan varpajaiset.
Näin ajateltuna satavuotinen perintösana vaatimuksenomaisena muuttuukin vapaehtoiseen mielenmuutokseen ja kasvuun viittaavaksi kääntymiseksi.
Ainakaan enempi mielipuoliseksi mun mieleni ei voi muuttua. :icon_eek:
Riitta mummi.. anteeksi kaikki edesmenneet piikitykset sun kirjoituksiasi kohtaan.
Ei ole ollut meininki piikitellä, mut mieleni on pikkasen sellainen et piikittelen, eli pistän kuus nolla, vaikka ei se oo kivaa tai oikein.
Jotenkin pelkään ihmisten suuttumisia ja siksi yritän kääntää asiat huumoriksi.
Anteeksi jos kirjoituksiasi olen kääntänyt huumoriksi..
Omatuntoni pikkasen sanoo, et oisin-.
Ja hyvää yötä foorumi, nyt lopetan kirjoitteluni tältä iltaa, jos ei sitten Myyrä tule nyt soi osioon.
-
Sanoa suomeksi, että "tarkistakaa kantanne", "olkaa valmiit muutokseen" tai
"muuttakaa mielenne". Jaakko Heinimäki, Vapahtajan varpajaiset.
Näin ajateltuna satavuotinen perintösana vaatimuksenomaisena muuttuukin vapaehtoiseen mielenmuutokseen ja kasvuun viittaavaksi kääntymiseksi.
:023:
Ajattele, pohdi ja tee sitten mitä pitäisi tehdä. :eusa_angel:
-
Osaattepa olla erityisen rakkaudellisia toisianne kohtaan.....ja varsinkin sitä keskustelijaa, jonka hengellinen koti ja syntymäpaikka ei ole ollut herännäisyys.....
-
Vasara.
Pitäiskö mua sitten vihata?
Mikä vika on lestadiolaisuudessa?
Mikä erityisesti sua mussa ärsyttää?
-
Ottamatta sen kummemmin kantaa näihin viimeisiin kommentteihin,
-täällä on sangen monenkirjavaa porukkaa taustaltaan ja tyyliltään
-täältä löytyy loistavia satiirikkoja ja toisinaan ihan verbaalista ilotulitusta
-hyvin usein täällä puhutaan toisten ohi ja ymmärretään asiat eri tavalla kuin kirjoittaja on tarkoittanut
Sanalla sanoen me olemme erilaisia. Saman asian voi ymmärtää niin monella tavalla. Osa asioista on sellaisia, että jos sellaista mainitsee tällä foorumilla, niin väärinymmärrys on taattu.
-
Hengelliset koditkin ovat ulkoapäin toisen näköisiä kuin sisältä katsottuina. Ei kai körttiläisyyden savupirttikään ole muiden silmissä ihan niin aito ja avoin kuin tuvassa istuvat luulevat.
-
Hengelliset koditkin ovat ulkoapäin toisen näköisiä kuin sisältä katsottuina. Ei kai körttiläisyyden savupirttikään ole muiden silmissä ihan niin aito ja avoin kuin tuvassa istuvat luulevat.
Aivan. Kovin yleistä on tuo rikka toisen silmässä, mutta malka omassa. Perusjuttu on kuitenkin selvä: Pelastusvarmuutta ei ole, jonka takia voidaan rakentaa vain Jumalan armoon. Kristityn elämä on jatkuvaa parannuksen yrittämistä. :kahvi:
-
Osaattepa olla erityisen rakkaudellisia toisianne kohtaan.....ja varsinkin sitä keskustelijaa, jonka hengellinen koti ja syntymäpaikka ei ole ollut herännäisyys.....
Oikea ja aito kristillisyys sisältää anteeksiannon, toisen hyväksymisen ja kunnioittamisen erilaisuudesta huolimatta. Aito kristitty ojentaa kätensä hänellekin, joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Aito kristillisyys sallii eri tavalla ajattelijoiden mielipiteet, eikä tyrmää heti niitä, koska usein jälkeenpäin huomaakin toisinajattelijan sittenkin olleen oikessa. Harkitsematonta ja 'mitä sylki suuhun tuo' ilmaisua kannattaa välttää viimeiseen saakka.
...kaikissa edellä mainituissa olen huono...johtunee kai varmasti siitä, että olen heränneestä kodista.
-
Oikea ja aito kristillisyys sisältää anteeksiannon, toisen hyväksymisen ja kunnioittamisen erilaisuudesta huolimatta. Aito kristitty ojentaa kätensä hänellekin, joka ei hyväksy sinua sellaisena kuin olet. Aito kristillisyys sallii eri tavalla ajattelijoiden mielipiteet, eikä tyrmää heti niitä, koska usein jälkeenpäin huomaakin toisinajattelijan sittenkin olleen oikessa. Harkitsematonta ja 'mitä sylki suuhun tuo' ilmaisua kannattaa välttää viimeiseen saakka.
...kaikissa edellä mainituissa olen huono...johtunee kai varmasti siitä, että olen heränneestä kodista.
Viisaita sanoja. Kiitos!
-
... parannuksen teossa me körttiläiset olemme huonompia... kun meillä riittää vitsiä...
-
Pelastusvarmuutta ja ihmekokemuksia minulla ei ole ollut koskaan. Joskus nuorempana kadehdin näitä (TV- ja radiojumalanpalveluksissa), jotka kehuivat uskoon tulollaan ja sillä, kuinka kaikki muuttui kertaheitolla. Sitten tajusin, että itse olen kasvanut uskoon, jossa on vain taivasikävä ja toivo pelastumisesta.
Pelastumme yksin armosta Kristuksen sovitustyön tähden eikä omilla teoillamme ole siihen mitään vaikutusta.
Kun raaskii luopua omastaan, niin saa tavalla tai toisella jotain muuta tilalle. Kun tajuaa, että lopulta saa itsekin kaiken Jumalan kädestä, niin voi antaa toisellekin lahjaksi.
Noin minäkin koen. Ei lisättävää.
-
Pelastumme yksin armosta Kristuksen sovitustyön tähden eikä omilla teoillamme ole siihen mitään vaikutusta.
Nimenomaan näin. Mutta uskon myös, että ihmisellä voi olla pelastusvarmuus, että tietää olevansa uskossa Kristukseen ja Jumalan lapsi.
"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä."
-
Nimenomaan näin. Mutta uskon myös, että ihmisellä voi olla pelastusvarmuus, että tietää olevansa uskossa Kristukseen ja Jumalan lapsi.
"Mutta kaikille, jotka ottivat Hänet vastaan, Hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat Hänen nimeensä."
Hmhhh...voiko olla pelastusvarmuutta? Mielestäni ei voi olla. Jos on ihmisellä on pelastusvarmuus, hän kuvittelee astuvansa Jumalan varpaille ja ohittavansa Jumalan päätösvallan. Se on itsensä nostamista Jumalan edelleen. Ei ole niin vahvaa uskoa, että automaattisesti pelastuisi. Ihmiset ovat heikkoja uskossaan vaikka kuinka luulevat vahvasti uskovansa. Tyytyisi vain ja ainoastaan Jumalan armoon. Hän joko pelastaa tai sitten ei. Pelastus ei ole kiinni ihmisistä.
-
Hmhhh...voiko olla pelastusvarmuutta? Mielestäni ei voi olla. Jos on ihmisellä on pelastusvarmuus, hän kuvittelee astuvansa Jumalan varpaille ja ohittavansa Jumalan päätösvallan. Se on itsensä nostamista Jumalan edelleen. Ei ole niin vahvaa uskoa, että automaattisesti pelastuisi. Ihmiset ovat heikkoja uskossaan vaikka kuinka luulevat vahvasti uskovansa. Tyytyisi vain ja ainoastaan Jumalan armoon. Hän joko pelastaa tai sitten ei. Pelastus ei ole kiinni ihmisistä.
Pelastus on yksin Jumalasta, siksi minulla on pelastusvarmuus.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, van saisi iankaikkisen elämän.
Olen kai niin lapsellinen, että uskon tähän. :eusa_angel:
-
Pelastus on yksin Jumalasta, siksi minulla on pelastusvarmuus.
Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, van saisi iankaikkisen elämän.
Olen kai niin lapsellinen, että uskon tähän. :eusa_angel:
Ei siinä mitään lapsellista ole. Olemme vain eri mieltä. :kahvi:
-
Yritän vielä tarkentaa mitä tarkoitan. Olen varma Jumalasta. En ole lainkaan varma itsestäni enkä uskostani.
Niin, ja eri mieltä saa kanssani olla. :039:
-
Minulle antaa lohdun ja toivon Pietari ja Hän merellä, en tarvitse sen pitempiä... :eusa_angel:
-
Yritän vielä tarkentaa mitä tarkoitan. Olen varma Jumalasta. En ole lainkaan varma itsestäni enkä uskostani.
Niin, ja eri mieltä saa kanssani olla. :039:
Anteeksi. Minulle on kauhistus jo teinivuosilta tuo pelastusvarmuus sana. Kun tultiin kysymään onko sinulla pelastusvarmuus niin kysyin takaisin, luuletko että sinulle käy armo oikeudesta. Jos sanon pahasti niin älkää loukkaantuko. Pelastusvarmuus on Harvardin yliopiston oppinen mukainen ainutkertainen myyntiväittämä (USP), jota evankelikaalit suosivat ollakseen parempia kuin muut. Kuitenkin suuren Jumalan edessä seisomme samanlaisina ja samalla viivalla varmuudestamme riippumatta aikanaan. Siksi kartan sanaa ja se aiheuttaa kylmät väreet oli siihen aihetta tai ei. Tämä on minun henkilökohtainen ongelmani. Olen nähnyt liian monen varman menettävän varmuutensa, kun elämä on kolhinut ja sen riennot vieneet ties minne. Siksi en voi käyttää sitä sanaa, vaan ainoa lohtuni on ikävöivä usko Kristuksen sovitustyöhön jos Herra sittenkin armahtaisi minut.
-
Jos on ihmisellä on pelastusvarmuus, hän kuvittelee astuvansa Jumalan varpaille ja ohittavansa Jumalan päätösvallan. Se on itsensä nostamista Jumalan edelleen.
En usko, että pelastusvarma kuvittelee tekevänsä noin. Tai nostaa tietoisesti itsensä Jumalan edelle. Ehkä se on usko tai tosi luja luottamus siihen, että pelastuu, koska uskoo. Mutta en tiedä. Minä ymmärrän niin, että vain armosta voin pelastua, mutta en mitenkään voi itse väittää muille pelastuvani.
-
En usko, että pelastusvarma kuvittelee tekevänsä noin. Tai nostaa tietoisesti itsensä Jumalan edelle. Ehkä se on usko tai tosi luja luottamus siihen, että pelastuu, koska uskoo. Mutta en tiedä. Minä ymmärrän niin, että vain armosta voin pelastua, mutta en mitenkään voi itse väittää muille pelastuvani.
No sitähä se juuri on uskoo pelastuvansa, koska uskoo. Näin tosiaankin monissa suunnissa ajatellaan. Että ihminen voi itsensä pelastaa ajattelun (uskoa) tai toiminnan kautta (tehdä hyviä töitä). Ja näin tietysti on, ettei kukaan nosta itseään tietoisesti Jumalan edelle, mutta oppi/teoria/väite nostaa ihmisen Jumalan edelle. Monet ihmiset eivät tiedosta tätä. Eivät ainakaan länsimaiset ihmiset, joille pienestä asti tolkutettu, että pystyt tekemään mitä tahansa.
-
... tästä jatkoa Salikselle... Luther sanoi, että kaksi asiaa on eettisen toiminnan johdosta... Jumala ja ihminen... Jumalaa ei kykene ihmisen eettisillä toiminnoilla siihen, että ihminen voisi jotakin Jumalaa rakastaa... päinvastoin on ihmisen lähimmäisyyssuhteissa - ihminen rakastaa ihmistä ilman moralisoimatta... Saatana on keksinyt kristillisyyden moralisoimisen
-
Olen nähnyt liian monen varman menettävän varmuutensa, kun elämä on kolhinut ja sen riennot vieneet ties minne. Siksi en voi käyttää sitä sanaa, vaan ainoa lohtuni on ikävöivä usko Kristuksen sovitustyöhön jos Herra sittenkin armahtaisi minut.
Minulle on käynyt toisin päin. En ollut ennen mitenkään niin varma pelastuksestani. Olen nuorena tehnyt tietoisen ratkaisun, ns. tullut uskoon kuusitoistavuotiaana. Sen jälkeen on elämässä ollut monen moista. Tieni on kulkenut lakihenkisyydestä monen ojan ja allikon kautta tänne foorumille asti. Minä olen ollut helposti vedätettävä. Olen kulkenut monenlaisten tuulien perässä. Oikea polku on ollut hukassa ja minun on vaikea erottaa laveaa tietä ahtaista porteista. En minä osaa olla oikealla tiellä.
Mutta kaikki nämä vuodet Herra on aina tarvittaessa nykäissyt hihasta. Joudun kerta toisensa jälkeen pyytämään: Herra tutki minun tieni. Jos se on vaivaan vievä, niin ohjaa minut oikealle tielle.
Ei minussa itsessäni ole uskoa. Sen olen saanut lahjaksi. Armosta Herra minua herättelee pyytämään opastusta. Luotan, että hän edelleen roikottaa niskasta tätä koiranraatoa raihnaista ja viimein viskaa taivaan iloon.
-
Tuntuupa tutulta tieltä. Kirjoitit just niiku mie oon iteksein aatellu tästä hoippumisesta.
:109:
-
...nimenomaan Lutherin rakkauden teologian vuoksi... siinä kristinuskossa ei ole moralismia
-
No sitähä se juuri on uskoo pelastuvansa, koska uskoo. Näin tosiaankin monissa suunnissa ajatellaan. Että ihminen voi itsensä pelastaa ajattelun (uskoa) tai toiminnan kautta (tehdä hyviä töitä). Ja näin tietysti on, ettei kukaan nosta itseään tietoisesti Jumalan edelle, mutta oppi/teoria/väite nostaa ihmisen Jumalan edelle. Monet ihmiset eivät tiedosta tätä. Eivät ainakaan länsimaiset ihmiset, joille pienestä asti tolkutettu, että pystyt tekemään mitä tahansa.
Vitsi kertoo herra Semipelagiuksesta, jolla oli halu mutta ei kykyä :003:
-
- Täällä muutamalla on tutunnäköisiä kokemuksia. Nuorena "tultiin uskoon" ja paniikissahan minä olin kun mitään "pelastusvarmuutta" ei näy ei kuulu. Uskoin tosissani että siinä "Henki yhdessä julistaa minun henkeni kanssa" että olen pelastettu. Huh kauhistus sitä pakokauhua pahimmoillaan.
Siitä huolimatta - vaikka en nyt enää oikein käsitä mitä tenavana panikoin - minulta karkaa kyllä kaikki rauha, jos ja kun toimin tavalla jota en voi hyväksyä: no, sanotaan nyt vaiks että loukkaan, enkä saa korjattua, kun tämä toinen on jo saanut liian vaikean iskun eikä jaksa antaa anteeksi. Ja paljon muuta. Tiedän kyllä, osa on jotakin jota voisi kai nimittää tyylikkäästi liian kireäksi yliminäksi, mutta yhtä kaikki. Tietty Paavalin puhe siitä miten hän pettyy itseensä hitusen lohduttaa, mutta kyllä se on hyvin "hitusen". Jostakin syystä rauha on mennyttä.