Jos pappi tulee papasta, pitäisikö naispuolisia kutsua nimellä mummi? Naispuolisia pesbyteerejä tulee kohdella Uuden testamentin mukaan kuin omaa äitiä.
Papan tai paterin merkitys on kuitenkin isä, ei isoisä. Tällöin feminiininen muoto on loogisesti mama, mater, mami (mammi?). Tai äiti. Professori Risto Lauha puhutteli minua hiukan leikilliseen sävyyn kerran äidiksi heti pappisvihkimykseni jälkeen. Se tuntui komealta.
Raamatun tulkinnasta taas... ärsytti jälleen kerran, kun Kotimaan yleisönosastossa oli kirjoitus "Raamattua ei annettu tulkittavaksi vaan uskottavaksi". Kirjoittajana oli nastolalainen pastori Matti Roininen, jolta oli kyllä mennyt eksegetiikan opinnot näköjään ihan yli hilseen. Ärsytti, kun tyyppi pastorin arvovallalla päästeli kynästään tällaisia:
"Evankeliumia ei ole tarkoitettu tulkittavaksi, vaan uskottavaksi ja noudatettavaksi" - pastori ei viissiin ole ikinä kuullut sellaisista alkeispsykologisista itsestäänselvyyksistä, että jokainen tulkitsee vastaanottamansa informaation oman esiymmärryksensä ja kykynsä mukaan, niin että uusi info nivoutuu jotenkin entiseen. Tästä seuraa, että kaikki ymmärtävät kaiken hiukan eri tavoin. Ja tämä noudattaminen! Voi itku, kun kristinuskoa väännellään noudattamiseksi! Miten evankeliumia muka noudatetaan? Rippikoulussakin kuulee joka vuosi vastauksina kysymykseen "Miten ihminen pelastuu" että "Noudattamalla Raamattua", vaikken taatusti ole sellaista opettanut. Tämä noudattaminen jotenkin vain iskostuu ihmisten mieliin jo lapsena mielikuvana kristinuskosta.
"Alkukirkko samaisti Raamatun ja Jumalan sanan" - no ei takuulla samaistanut, kun Raamattu alkoi saada muotonsa vasta 300-luvulla jKr. Vanhaa testamenttia tietysti luettiin ja tulkittiin Jeesuksen elämän ja opetusten valossa. Ja sitten seuraa selitystä siitä, miten erilaiset filosofiset systeemit ovat pilanneet Raamattuun uskomisen sellaisenaan. Ärsyttäääää! Roinisella on mennyt ihan puurot ja vellit sekaisin. Jokaisella ihmisellä on jonkinlainen viitekehys omalle ajattelulleen, oman kulttuurin ja alakulttuurien muodostama ajattelutapa, jota voi kutsua filosofiaksi. Ei siitä ole kukaan irti, ei ole koskaan ollut minään aikana. Totta kai kirkkoisät ja teologit, joita Roininen syyttää kristillisten "totuuksien" "tulkinnasta", olivat oman aikansa ihmisiä ja antiikin ajattelun ja filosofian lapsia.
On ihan mahdoton ajatus, että olisi olemassa jokin ajasta irrotettava Raamatun Sana, joka olisi aina sama ja samanlainen, ja johon ihmisen elämäntilanteet tai maailmanymmärrys eivät linkittyisi millään lailla. Se olisi itse asiassa epäkristillinen ajatus: Juuri sitähän Jumalan inkarnaatio tarkoittaa, että hän tuli vapaaehtoisesti osaksi luomakuntaa, rajallisuutta, keskeneräisyyttä ja pyhittää siten omalla läsnäolollaan vajavaisen ja epätäydellisen. Minusta juuri tulkinnassa on läsnä Jumalan pyhyys, ei maallisuudesta irrotettuna "totuutena", vaan elämään ja maailmaan sitoutuneena, elävänä ja hengittävänä.
Tästä tuli nyt pelkkä vastine tuohon kirjoitukseen, sori. Pitäisi kai suunnata tämä Kotimaan keskustelupalstalle, mutta kun se on semmoista juupas-aipäs. En jaksa. Mutta olen siis laajemminkin tätä mieltä ja inhoan fraasia "Raamatun / käskyjen / Jumalan sanan tms. noudattaminen".
