Meillä on hakusessa se, mitä ajattelemme Raamatusta.
En ole koskaan tarvinnut kurssia Raamatusta, koska se on tarkoitettu luettavaksi.
Salis, olen kanssasi eri ja samaa mieltä. Tämä taitaa olla monen kokemus myös Raamatun äärellä. Eräskin yritti:
Juuri silloin sitä tietä tuli mahtava etiopialainen hoviherra, eunukki, joka hoiti Etiopian kuningattaren eli kandaken koko omaisuutta. Hän oli käynyt Jerusalemissa pyhiinvaellusmatkalla ja oli nyt palaamassa kotiin, istui vaunuissaan ja luki profeetta Jesajan kirjaa. Henki sanoi Filippokselle: "Mene lähemmäs ja pysyttele vaunujen vieressä
Filippos juoksi vaunujen luo, ja kuullessaan miehen lukevan profeetta Jesajaa hän sanoi: "Sinä kyllä luet, mutta mahdatko ymmärtää?" Mies vastasi: "Kuinka ymmärtäisin, kun kukaan ei minua neuvo." Hän pyysi Filipposta nousemaan vaunuihin ja istumaan vierellään.
Kuka tahansa lukutaitoinen voi ja saa lukea Raamattua. On kuitenkin idealismia ajatella, että kaikki yksityisajattelijoiden lukemastaan tekemät johtopäätökset ja tulkinnat olisivat yhtä hyviä. Lukeehan pirukin Raamattua, sanotaan.. :lol:
Me kaikki luemme Raamattua jonkin esiymmärryksen / viitekehyksen / tulkintamallin kautta. On syytä tulla tietoiseksi siitä, mistä vinkkelistä kirjaa lähestyy - ei kuitenkaan siksi, että voisi hylätä esiymmärryksensä. Tämä lienee mahdotonta. Vaan siksi, että ymmärtäisi. Meillä luterilaisilla on viitekehyksenä vanhan äitikirkon perimä (mm. uskontunnustukset) ja muutama tunnustuskirja. Myös körteillä.
Pitäisikö olla joku yhtenäinen ajatusmalli Raamatusta? Kaikki yhdessä pannaan ajattelemaan samalla tavalla? Ei taida oikein onnistua moniarvoisessa kirkossa eikä yhteiskunnassa.
Ei kai liene tarkoituskaan, että kaikki suomalaiset esim. lukisivat Raamattua täsmälleen samasta näkökulmasta - onhan meitä kristittyjä eri kuppikuntiin kuuluvia, ja lisäksi vielä tataareja, muslimeja, Jehovan todistajia ja monia muitakin, jotka saattavat aika ajoin Raamattua lukea jossakin tarkoituksessa.
Moniarvoisessa kirkossa minä vielä yritän silti esimerkiksi rippikoulussa opettaa Raamatusta ja Raamatulla. Silloin tavoitteena on sumeilematta löytää sellainen näkökulma, että Raamattu kertoo Jumalasta, joka on Luoja, Lunastaja ja Pyhittäjä. Ja että Raamatussa kirjoitetaan ihmisestä, joka on Jumalan luoma, rakas, mutta samalla syntinen, heikko, pahakin.
Saamansa kasteopetuksen jälkeen nuoret alttarilla sanovat "tahdon", kun heiltä kysytään, tahtovatko he Jumalan armon avulla osoittaa sen uskon (joka uskontunnustuksessa on hetkeä aiemmin lausuttu) elämässään.
Minä sanoisin, että siinä kohdassa sitoudutaan tietynlaiseen raamatunlukemisen esiymmärrykseen tai viitekehykseen, nimittäin kirkon yhteiseen uskon- ja raamattunäkemykseen.
Minusta tärkeätä ei ole se, mitä me ajattelemme Raamatusta vaan se, mitä Raamattu sisältää.
Eli luetaan Raamattua. Siinä ne ajatukset selkiävät.
Olen samaa mieltä. Hassuahan on, että Raamatun lukemisesta ja itse Raamatusta monilla on todella painavia mielipiteitä. Sitä voisi ihan luulla, että yhtä monet siis säännöllisesti Raamattua lukevat.. :wink:
