Löysin kotoani täysin unohtamani Wittenbergistä saapuneen postikortin
Siinä lukee fraktuuralla
Glaube nicht alles
/ was du hörest
/ sage nicht alles was du weist
/ tu nicht alles
/ was du magst
ja allekirjoitus Martin Luther
Älä usko kaikkea
/ mitä kuulet
/ älä sano kaikkea mitä tiedät
/ älä tee kaikkea
/ minkä pystyt
Kortin sisältö on se, mikä nyt herättää ajatuksia, joskin älkää ihmetelkö jos minulta saapuu jolloinkin keväällä joulukortti. Se kun kuului tuohon älä tee kaikkea jne valitettavasti, joulunalus oli hektinen ja armahdin itseäni paljossa. Tai en edes ajatellut niin pitkälle, vaan väsyin ja jäivät lähettämättä. Pinkka on kuorissaan yhä, eli askarreltuja ja postikuoriin pakattuja, sitten vain puhkesi oireet.
Tähän tekee mieleni vielä palata ehkä juuri niiden lähettämättä jääneiden korttien tähden. Tietenkin, kun en jaksa niin tietty uupumus on tunnistettavissa: nyt lisälääke ja sänkyyn, joulunalus oli oireaikaa. Hyviä tekojakaan ei kykene tekemään määräänsä enempää, ja sama varmasti pätee vaikka olisi täysin terve. Tekemisestä riittäisi keskusteltavaa.
Toisinaan, yrittäessään kertoa jotakin jakaakseen, se loukkaakin: Sinä tiedät liikaa. Mikä ja milloin on yhdelle liikaa ei ole sitä toiselle, mutta sen loukkaantuvan tähden tulee vaieta.
uskallanko kirjoittaa, no ylläpito poistakoon. Vyörytys toisinaan, ollaan missä hyvänsä, vyörytettiin mitä hyvänsä, raamatunlauseita tai mitä vain, saattaisi kuulua tuohon vaikkei se loukkaa se turhauttaa. Mutta selkaiseen kai tulee olla oikeus, ja taas, vain yksi ääni täältä toteaa näin.