Heps hei ei ei, juuri opiskelen ja joskin Aejmelaeuksen kirja herättää meissä, me Teerenpelinpolun Trio, erinäisiä kysymyksiä, niin tuo juttu mihin Thomas viittaa on vanhatestamentillinen. UT ssa on samaa kyselyä, eritoten Paavalilla joka on ratkaissut omansa eli tuo mikä hänessä on pistin lihassa on jotakin jonka hän kolmesti (merkityksellinen luku juutakaisuudessa!) pyysi poistamaan, ilmeisesti kyseessä oli kolminkertaisesti käyty kelpo vääntö! Suomennos ei ilmaise tarpeeksi hyvin sävyjä! Hän sai vastauksen että hän on saanut niin paljon että hengellisesti iskisi ylpeys! Ja sitä kautta hän sai Korinton ylikierroksilla käyvän seurakuntansakin tasaisemmaksi!
Hän kirjoittaa että kun tulin teidän luoksenne ensimmäisen kerran, niin - eli oli ollut heikossa hapessa jotta se mitä he korinttolaiset uskoi ja koki ei näyttäisi tulevankaan Paavalista vaan Jumalasta!
Niin alkoi tämä ristin teologia. Tavallaan jo Jeesuksen rukous Getsemanessa edustaa samaa, kun on redaktorilisää.
Kyseessä on siis jo kristinuskon alkuun kuulunut ällistely, ja joku löytää tyyneyden sen äärellä, toinen ei. Riippuu lähtöoletuksista.
Ajattelen Paavo Ruotsalaista jonka poika Juhana ammuttiin. "Muisti, muistipa sentään" viittaa suunnattoman syvän surun keskellä erilaiseen teodikeaan, minä käyttäisin tätä sanaa.
tääl Docens! Minä opetin tämän ei Leena keksi itse tällaisia. Kärsimyksen keskellä uskollisuus säteilee kaunista ylimaallista kirkkautta hän runostani lainaa. Jumalan uskollisuus näyttäytyy monin tavoin kyllä. Ja kun ihmiset ikävystyvät vanhaan kärsimykseen kun tämä venyy jäävät paikalle uskolliset. Äiti ja morsian, veli ja ystävä. Heidän näkemisens saa unohtanaan kaiken muun. Mutta siksi korostan Jumalan uskollisuutta ennen muita Hänessä olevia seikkoja.
Ja minä totean että Jumala Kristus kantaa maailman synnit ja maailman tuskaa omanans. P. Franciscus näki. Ja Luther, minun suur esikuva. Tämä Luther. Hän ymmärsi! Paremmasti Jumalaa kuin ihmisiä.