Mökillä oltiin ja katseltiin Lahden Ristinkirkosta televisioitu messu. Se oli Kirkkopäivien juhlajumalanpalvelus. Jotenkin kalseahkolta se vaikutti.
Johtuiko siitä etten ollut paikalla, ei TV välitä kaikkea. Toisaalta Ristinkirkko ei ole mielikirkkojani, kun taas kotikirkkoni Mukkulassa on.
Kuuntelin mieluummin radiosta Paarman saarnan Lahdesta myöskin. Repo on kalsea olemukseltaan, kun taas Paarma ei. Ainoa vain, että virret eivät sopineet kaatuneiden muistopäivään. Veisattiin mm VPK-laisten virsi Liekkejä on monta..
Kyläkirkossa, jossa on reilu tiu ihmisiä on vain yksi pöydällinen ehtoollisvieraita, jolloin yhdessä nauttiminen on realismia. Se jälkeen on vielä kirkko kahvit.
Muuten virsi 574 on mielenkiintoinen. Se on merkitty vuodelle 1944. Kirjoittaja Väinö Havas kuitenkin kaatui sodassa jo 1941. Lienee ainoa post mortem virsi kirjassamme. Pitäisi katso mitä Tauno Väinölä sanoo asiasta. Netistä löysin totuuden. Se on kirjoitettu 1938 ja painettu 1944. Siis virsikirjassani on paino- ei kirjoitusvuosi.