Kolme minsaa myöhästyin junalta ja sain iilin mennäkin lähimpään eli Malmin kirkkoon. Ihmettelin itseäni sillä Tiksissä käyn tavallisesti, en koskaan siellä. Ja pihalla katsoin että apua ei, on konfirmaatio sitten, ja nuhtelin itseäni... on se kumma että siitä aina kiusaantuu... kun juuri lapset saavat tulla, ja lapsiahan ne on... ja se on juhlan aihe - ovat kuulleet ja saaneet opetusta ja sitä ehkä joskus tarvitaan, eli iloitahan pitäis.
Vaan ei ollutkaan. Siellä siunattiin tulevan kesän isoset. Ajattelin Neiti Kesäheinää, jolla on ensimmäinen isoskesä edessään, näin sen joka isosessa vaikkei ollut mailla halmeilla, ja niiskutin tietty koko messun ajan, ja muistin että nyt tarttee hän rukouksia täältäkin.
Tuli ajateltua tuokin, tuo konfirmaatioasia. Luulen että tuo, ettei ihmiset ei aina pysy niissä paikallaan, usein turisevat keskenäänkin, se yleinen levottomuus ja valokuvia räpsivät sukulaiset - vaikka kuin kiellettäisiin - siitä vähän sotkua tekee. On kuin se ei olisi seurakunnan juhla ja nuorten kutsu mukaan, vaan kuin itse tungettelisi toisten perhejuhlaan, vieraitten ihmisten. Ja kun itse olen arkikamppeissa, ja ympärillä on tietty niin tällättyä sakkia, kiusaa vähän.
