Logos on kurssissaan. Minusta viinapulloon tarttuva, sivistyneistön kieltä käyttämätön Paavo on hahmona ensisijaisesti muuta kuin hallitun teologian esittäjä. Toki hänellä oli viesti ajalleen ja ajassaan, eikä se olisi voinut olla "körttihumanismia". Ennallaan pitäminen on muuttamista, ajan laineissa avuttomana ajalehtiminen sisältää minusta yhteyden menneeseen, aidon yhteyden. Minusta on monessa suhteessa kliseistä omaksua liudentumis-klisee, tokihan niin on, ei tarvitse kuin seuroihin mennä, kaikki on miltä näyttää, aina, pedanttisesti. Toki meillä on kiveen tai ainakin paperiin hakattuna opetukset, kirjaimet, henki niistä on kauaksi haihtunut. Mikä henki se sitten pohjimmiltaan oli, mikä sanoma? Mekö sen nyt tässä sanomme, jumalallisella varmuudella? Tässä ei ole nyt mitään henkilökohtaista, mutta että pidän teologiaa perverssinä asiana! Ihmisiltä pitäisi lailla kieltää oppien esittäminen, ylipäänsä kaikki toiminta, tästä mitään tule...
EDIT: en viitsi sensuroida mutta liian jyrkkää tekstiä ohessa - ja harhaanjohtavaa. On aivan muutamia asioita kristinuskossa jota en pysty ymmärtämään: kirkkoja, organisaatioita, vallankäyttöä, teologiaa... Näitten ikuisten, loputtomien kysymysten ääressä loppuu oma ymmärrys, kaikki sanat ja opit, enkä usko että kirkon historiastakaan sitä ymmärrystä löytyy. Luullakseni jos uskonnoilla on mitään merkitystä ne puhuvat samasta asiasta, eivätkä ole keskenään tai edes agnostismin suhteen ristiriitaisia. Körttiläisyys on minusta hämmentävä universaali kristillisyyden muoto, elävämpi, palavampi kuin yksikään muu tuntemani virtaus, ja täysin säilyttänyt alkuperäisen henkensä, siinä määrin kun alkuperäinen sukupolvi sitä henkeä tajusi ymmärtää. Ehkä Paavokin vain osittain, vaikka en kyllä tiedä, järisyttävä hahmo, jonka rinnalla Hedberg vaikuttaa, no, pienehköltä. Vallasta luopuminen on inhimillisesti katsoen hämmästyttävä valinta liikkeelle kuin liikkeelle. Jos Haavio on sen takana niin mies on moninkertaisesti merkittävämpi kuin Paavo körttiläisyyden ja kristinuskon historiassa. Mutta en tosiaankaan usko että näin on. Ymmärrän, että tämä käsitys on hieman hankalasti todennettavissa teologisesti! Pahoittelut siis aivan liian voimakkaasta ilmaisusta alkuperäisessä viestissä!