Poispotkittujen juhlat

[santtu-62]

Keskustelussa se, joka menettää malttinsa häviää pelin. Kyselkäämme enemmän kuin opettakaamme. En ainakaan minä voi olla niin varma, että olen kaikessa oikeassa. Sen myös tiedän, että kaikki, jotka ovat ainoana oikeassa, ovat vaarallisen väärässä. Ollaan mitä ollaan, mutta Herralle alamaisia ja muiden kuuntelijoita.

Ja tähän vielä vanhan virren sanat Äl' ann' mun vilpistellä Pois sinust', Jesu Christ'!

Keskustelussa se, joka menettää malttinsa häviää pelin.

En ainakaan minä voi olla niin varma, että olen kaikessa oikeassa. Sen myös tiedän, että kaikki, jotka ovat ainoana oikeassa, ovat vaarallisen väärässä. Ollaan mitä ollaan, mutta Herralle alamaisia ja muiden kuuntelijoita.

Vai mitä Salis, Karjalaisenkyösti..............

[vaivattu sielu]

Sai kyllä ihan omasta ansiosta. Alkaa hävettää kuulua liikkeeseen, joka ei tee mitään viedäkseen sanomaa kantakirjakörttiläisten joukon ulkopuolele ja sitten sen johtajilla on vielä otsaa arvostella toisia, jotka ihan vilpittömällä mielellä haluavat avata hengellisiä aarteita niistä osattomille. On lapsellista ja omahyväistä arvostella toisia menetelmistä ja pilkata huonoista tuloksista, jos itse ei pane tikkua ristiin. Jos ei pidä herätyskristillisyydestä niin mitä se auttaa voivotella omissa nurkissa. Tuntuu ihan siltä että rukiinen leipä onkin varattu vain omalle jengille ja halutaakin jättää toiset syömään epäterveellistä vehnäleipähöttöä.

Kyllä on liikkeen johdolla nyt itsetutkistelun paikka. Toivon, että se päivä tulee pian, jolloin Herättäjä-Yhdistyksen edustajalla on jotain positiivista ja kiinnostavaa sanottavaa mediassa sen sijaan että aina vain arvostellaan toisia.

Just joo! Pieni kurkistus oman puserosi sisään kannattaisi. Jatkat samaan tapaan kuin mistä muita moitit. Potki itsesi pois ja juhli uusilla, täydellisimmillä ja tyydytystäsi tuottavimmilla laitumilla. Ilmoitan kuitenkin jo etukäteen, että joudut aina pettymään - ihmisiä kun olemme.

Rukiista leipää tarvitaan koko kristikuntaa ajatellen. Kristusta tulee kirkastaa, mutta ei ihmistä korostamalla, eikä hänen hyveitään ja painoarvoaan koroittamalla. Toki tulee antaa arvo sanan esillä pitäjille, mutta jos vain sillä ratsastetaan, Jumalan osuus jää toissijaiseksi. Jumala on se joka uskon synnyttää, ihmisen osuus jää loppujen lopuksi hyvin vähäiseksi. Jos Jumala ei itse saa avata sydäntä - kääntymään Hänen puoleensa, ihmisten puheet ovat turhia, eivätkä ne johda ymmärtämään uskon salaisuutta. Tänä päivänä keskitytään enemmän ihmisen suorituksiin ja ihannointiin, kuin Jumalan mahdollisuuksiin. Lieneekö haukkumisesi kohteella tällainen näkemys - en tiedä - sen tietää vain hän itse?

Tarvitaan myöskin itsetutkistelua, mutta ennenkaikkea suvaitsevaisuutta ja anteeksi antoa. Mutta kuinka vaikeaa se on ainakin minulle - liekö sinulle?

Se näyttää olevan niin, että jos puhuu rukiisesta leivästä on liian uskovainen. Jos toimii toisin, on suolaton ja mauton. Elä tässä nyt kaikkien mieliksi. Tämän olen ratkaissut olemalla sitä mitä olen.

"En ole sitä mitä minun pitäisi olla. En ole sitä mitä haluaisin olla. En ole sitä mitä toivoisin olevani. En ole sitäkään mitä ennen olin. Jumalan armosta olen se mikä olen".

Herätyskristillisyyden kannattaja ja kantakirjakörtti
Lars Mikael

 

[santtu-62]

Tarvitaan myöskin itsetutkistelua, mutta ennenkaikkea suvaitsevaisuutta ja anteeksi antoa. Mutta kuinka vaikeaa se on ainakin minulle ?

Siis minulle

Elä tässä nyt kaikkien mieliksi. Tämän olen ratkaissut olemalla sitä mitä olen.

"En ole sitä mitä minun pitäisi olla. En ole sitä mitä haluaisin olla. En ole sitä mitä toivoisin olevani. En ole sitäkään mitä ennen olin. Jumalan armosta olen se mikä olen".

Jumala armahtaa, minä en. 

[Salis]

Vai mitä Salis, Karjalaisenkyösti..............

Jos Sulla on jotain mua vastaan, sano se suoraan, äläkä vihjaile.

[santtu-62]

Jos Sulla on jotain mua vastaan, sano se suoraan, äläkä vihjaile.

Keskustelussa se, joka menettää malttinsa häviää pelin.

Mitä haluat että sanon Sinulle suoraan ja voiko sen sanoa julkisesti vai yksityisesti ettei joudu "kahleisiin".

Mutta nyt minulla on hieman aika rajoitettu kun hovimestari löysi minulle pöydän ja voin alkaa nauttimaan lounasta.

[Leena]

Yritin vastata SAliksen tekstiin jossa hän  puhuu rukiisesta leivästä joka jokaisen sukupolven pitää itse löytää
Tässä jutussa olisi jotakin jota vähän tarkentaisin, itselleni aika iso juttu..


Toistan jutun jonka jo kerran jossakin kirjoitin. Herännäisyydessä on minusta, tai ainakin minulle,  alustavan tutusmisen perusteella tarjolla aika aikuista ja rauhallista ja riehumatonta kristinuskon perustulkintaa...tai mikä nyt olisi oikea ilmaus. Vahvin juttu on se erittäin realistinen armahdus, se, ettei minun edellytetä toimivan jonkinlaisena "tuotteen" markkinoijana eikä etenkään sen mannekiinina, päinvastoin!

Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai  peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen?
Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rupeaa körtiksi (niin kuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...)

Tätä on mieleni tehnyt kysyä oikeastaan kaikilta, ja jo monta kertaa. Mietin vain aika kauan kysynkö lainkaan - tulenko vain väärin ymmärretyksi, tulkitaanko mint lähinnä tarpeettomaksi ulkopuoliseksi räksyttäjäksi jollei vallan körttivihaajaksi -  ja jos kuitenkin kysyn, niin löydänkö sanat joilla esitän asian, no yritetään nyt:

Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?

Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?

....................................

Kuljin sen ortodoksisuutta kokeilleen ystäväni kanssa niissä ort. palveluksissa ja usein jututin itse kirkkokahveilla heidän pappejaan ja todella: He sanovat että oleellista on olla juuri ortodoksi. Vain ortodoksi matkaa kirkkolaivassa kohti pelastusta. Etteikö muuten voi pelastua? No, hyvällä onnella, kuin puupalaan haaksirikossa tarrautunut hukkuva, joka viskautuu jollekin rannalle, siis ihan sattumalta, mutta hyvin sattumanvaraista se on...epävarmaa...

Ei ollut sitten tämän kuultuani oikein minun juttuni olla ortodoksi - itse voin nähdä sen vain eräänä tapana toteuttaa ja jakaa omaa uskoa, edellyttää usein sitä että on siihen kulttuuriin lapsesta kasvanut - ei aina, tietenkään, mutta usein.

No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty.  Mutta ei enempää.  Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.

Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mutta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.

[Leena]

Hei hei hei! Seppos, auta! Nyt meni Saliksen sanomaksi asioita joita minä sanoin! Yriutän korjata sitä. Tunaroin jotakin lainatessani häneltä pätkää!

[Leena]

Yritin vastata SAliksen tekstiin jossa hän  puhuu rukiisesta leivästä joka jokaisen sukupolven pitää itse löytää
Tässä jutussa olisi jotakin jota vähän tarkentaisin, itselleni aika iso juttu..


Toistan jutun jonka jo kerran jossakin kirjoitin. Herännäisyydessä on minusta, tai ainakin minulle,  alustavan tutusmisen perusteella tarjolla aika aikuista ja rauhallista ja riehumatonta kristinskon perustulkintaa...tai mikä nyt olisi oikea ilmaus. Vahvin juttu on se erittäin realistinen armahdus, se, ettei minun edellytetä toimivan jonkinlaisena "tuotteen" markkinoijana eikä etenkään sen mannekiinina, päinvastoin!

Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai  peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen?
Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rpeaa körtiksi (niinkuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...)

Tätä on mieleni tehnyt kysyä oikeastaan kaikilta, ja jo monta kertaa. Mietin vain aika kauan kysynkö lainkaan - tulenko vain väärin ymmärretyksi, tulkitaanko mint lähinnä tarpeettomaksi ulkopuoliseksi räksyttäjäksi jollei vallan körttivihaajaksi -  ja jos kuitenkin kysyn, niin löydänkö sanat joilla esitän asian, no yritetään nyt:

Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?

Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine motoineen  aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?

....................................

Kuljin sen ortodoksisuutta kokeilleen ystäväni kanssa niissä ort palveluksissa ja usein jututin itse kirkkokahveilla heridän pappejaan ja todella: He sanovat että oleellista on olla juuri ortodoksi. Vain ortodoksi matkaa kirkkolaivassa kohti pelastusta. Etteikö muuten voi pelastua? No, hyvällä onnella, kuin puupalaan haaksirikossa tarrautunut hukkuva, joka viskautuu jollekin rannalle, siis ihan sattumalta, mutta hyvin sattumanvaraista se on...epävarmaa...

Ei ollut sitten tämän kuultuani oikein minun juttuni olla ortodoksi - itse voin nähdä sen vain eräänä tapana toteuttaa ja jakaa omaa uskoa, edellyttää usein sitä että on siihen kulttuuriin lapsesta kasvanut - ei aina, tietenkään, mutta usein.

No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty.  Mutta ei enempää.  Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.

Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mtta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.

[seppos]

Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?
Pena tuolla kirjoitti, ettei identiteeteillä pelastuta. Voin ottaa tämän lähestymistavan vaivatta omakseni monesta syystä, mutta ikinä en kai nimittäisi itseäni "körtiksi". Kristityksi kyllä.

Ei ole. Körttiläisyys on vain yksi muiden tapojen kanssa samanarvoinen tapa olla kristitty. Se vain sattuu osumaan minun ja monen muun pirtaan. Se on sitä mitä me ymmärrämme kristillisyydellä arjessa ja elämässä. Toiset ymmärtää toisin eikä siinä ole mitään väärää, emmekä ryhdy heitä opettamaan.

[mt]

Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?
---
No, olen alueelta jolla ei körteistä tiedetty yhtikä mitään. Tässä on erittäin paljon sellaista, jossa juuri minun olisi hyvin hyvä olla - kristitty.  Mutta ei enempää.  Arvostan tätä, mutta minun on aika hankalaa ajatella olevani "körtti". Minä olen kristitty.

Onneksi kenenkään ei tarvitse olla körtti. Siioninvirsiseuroissakin voi käydä vapaasti ihan vain kristittynä, jos seurojen tyyppistä hartaustilaisuutta kaipaa ja Siionin virsia haluaa veisata porukassa. Siinä on tosin se vaara, että körtin leima tarttuu, vaikka ei tahtoisikaan. "Juu, en minä kuulu mihinkään herätysliikkeeseen, ne on kaikki syvältä. Mutta puhutaan tästä myöhemmin, on vähän kiire siioninvirsiseuroihin..."

Mikä voisi olla körtin operationaalinen määritelmä? Yhdistyksen jäsenyys ei sitä ratkaise, vaikka yhdistyksen jäsenet voidaan körteiksi lukea. Sanoisin, että jos kolmatta kertaa menee vapaaehtoisesti herättäjäjuhlille tai käy säännöllisesti seuroissa, niin uskontososiologi ehkä laittaisi rastin herännäisyys-kohtaan.

Väitetään, että suuri joukko kirkon työntekijöistä sanoisi kysyttäessä olevansa "lähinnä körtti". Piti tuo paikkansa tai ei, niin se ehkä kertoo jotain liikkeen löyhärajaisuudesta. Voisiko sanoa olevansa "lähinnä vanhoillislestadiolainen"? En tiedä.

Herännäisyys on kristinuskon sisällä vaikuttava luterilainen hengellinen liike. Jos herännäisyys katoaa, kristinusko jää. Jos kristinusko katoaisi, ei jäisi herännäisyyttäkään.

Mt

[Leena]

Sanoisin, että jos kolmatta kertaa menee vapaaehtoisesti herättäjäjuhlille tai käy säännöllisesti seuroissa, niin uskontososiologi ehkä laittaisi rastin herännäisyys-kohtaan.
Mt

Jaa...no minun puolestani sitten, jos se tekee uskontososiologin onnelliseksi. Tosin...mitä on "säännöllinen" seuroissakäynti? Entä jos veisailee kotona?  

Kyllä m inäkin kaipaisin sitä "operationaalista määritelmää". Kai tuo "lähinnä körtti" viittaa siihen että kun tämä nyt on matalakirkollinen herätysliikekirkko, oikeastaan vähän heiveröinen muulta profiililtaan, niin johonkin pitää itsensä sijottaa eikä "luterilainen" kelpaa kai sitten mihinkään...ortodoksi on toista mutta se kirkko onkin korkeakirkollinen kuin mikä... ja ehkä siinä moni haluaa sanoa ottavansa asiat vakavasti ja ihan joskus itsekin rukoilevansa ja lukevansa Raamattua joskus muustakin syystä kuin siksi että on taas se saarnavuorokin. ja ettei ei nyt ainakaan ole sitä kiihkeintä sorttia, hyväksyy naiset pappisvirkaan eikä pommita uskoontulovaateilla... olisiko se pikemminkin yritys kertoa, mitä osapuilleen ei ole?

[Leena]

- Miltähän kuulostaisi ketju "kristittyjen ämmien puheenpulinaa"?

[Riitta-mummi]

Aiko sellainen jossa saisi kertoa unistaan, näyistään, kokemuksistaan, Jumalan kohtaamisesta, tunteista.
Mellä käännynnäiskörteillä niitä on aina edelleen, vaikka kuinka kuolettaisi kuin syntiä.
Ei niitä tarvitse ruokkia, ne tulee. Mutta julkisestiko ?
En usko että Herännäisyyden perinteen kannalta olisi hyvä. Mutta yv:t on sopivampi keino purkaa paineita. Minun mielestäni.

                              tunteellinen Riitta-mummi

[Salis]

Tarkoititko, että jokainen körttiläisyyteen kasvanut tai tutustunut kristitty sukupolvi joutuu hakemaan tai  peräti leipomaan sen rukiisen leipänsä itse, vai oliko ajattelu laajempaa, tyyliin jokainen kristinuskoon kastettu kyllä lopulta hamnautuu körttiläisyyteen? Löytää että siinä se totuus perimmältään on? Rupeaa körtiksi (niin kuin joku ottaa kasteen ja "rupeaa" kristityksi...)

Näin se juuri on. Kaikenlaisten uskonharjoitusten, suoritusten ja uskoontulojen jälkeen on kertakaikkiaan hienoa tulla
johtopäätökseen, ettei oma usko eivätkä omat teot riitä vaan on heittäydyttävä Jumalan armon varaan. Kysymys on luopumisesta, kaiken turhan uskon askartelun taakse jättämisestä. Uskon kilvoittelu on sitä, että uskaltaa olla vain ja ainoastaan armon varassa.

Onko jotenkin oleellisempaa olla "körtti" kuin olla kristitty?

Mielestäni oleellista on juuri se, ettei tarvitse enää etsiä jotakin tavoittamatonta. Jumalan armo tavoittaa ilman, että teet mitään.

Eikö siis körttiläisyys ole vain eräs tapa, ehkä monelle jo itseään vähän tuntevalle aika realistinen tapa jatkaa hengellistä ajattelua, Kristukseen tutustumista, ja rukoilla, hyvänen aika. Ei kai se kaikkine korostuksineen, kulttuureineen, omine "pyhine miehineen", tärkeine ystävyyssuhteineen ja kultinomaisine muotoineen aja tärkeydessä jo itse kristinuskon ohitse?

Mitä ovat niitä kultinomaisia muotoja? Seuratko vai siionin virret? En koe oleva körttikulttuurin edustaja millään lailla. Olen kovin tavallinen ihminen. Liikkeen perustajat ovat tietysti kunnioitettuja kuten lähimain kaikissa kansalaisliikkeissä, mutta tie Paavo Ruotsalaiseen käy Paavon yli. Körttiläisyyskin uudistuu.

[Leena]

Kultin muodostavat jäsentyneet uskonnon harjoittamisen menot. Ei niissä ole mitään pahaa.
Itselläni alkaa lyödä yli siinä vaiheessa kun körtteilystä pitäisi muodostaa kovin holistinen elämäntapa, siis kuten gootteilu nuorisolla, körtteiltäisiin puvuilla, huiveilla,sun muulla oheisrihkamalla, syötäisiin vain körttipastilleja yskään tai makeannälkään. Kulttuurikörtteily.

Silloin kun seurasin sitä kaverini ortodokseilua sivusta, kävin kerran Valamossakin, ja sain tilaisuden jutella sen isä Arsenin kanssa. Hän sanoi että kaikki muu vielä menee, mutta tämä menee häneltä yli hilseen - en nyt muista tarkkaa sanamotoa - tai saa tympäytymään ja tuskastumaan, että naiset kekkaavat olla ortodokseja ja tulevat sitten feresi päällä Valamoon juhlakausina palveluksiin olemaan niin ortodoksia, niin ortodoksia, kun mieltävät että juu, ortodoksin kuuluu pukeutua feresiin. Jos nyt on siirtokarjalaisista juurista ja käyttäisi sitä muutenkin ja on sitä perua ortodoksikin, kastettu ja liitetty siihen kirkkoon ihan pienenä, on juttu vähän eri.  Silloinhan se on vain siisti vähän juhlavampi vaate, eikä hän tätä minoriteettia tarkoita.

JOs nyt tuollainen identiteetin hakeminen körtteilystä on jollekin juttu, niin mikäs siinä, ei kenenkään tarvitse minun mielipiteideni mukaan täällä purjeitaan asettaa - kunhan minun ei itseni tarvitse niin tehdä. Hölmöltä se kyllä näyttää. Mutta parempi niinkin kuin kokonaan ilman, identiteettiä siis.