Paskanmarjat! Hullu ja ristiriitainen ajatusmaailma
Hienoa Jampe! HIENOA!
Niitä, jotka eivä aivan kaikessa suostu uskomaan, kuten me (eli siis oikein),
tuleekin kovin sanoin ojentaa ja halveksiakin,
jotta tajuaisivat tilansa ja kääntyisivät ajattelemaan samalla tavalla, kuten me.
Jos he kääntyvät samanmielisiksi meidän kanssamme ja nöyrtyvät joko meidän alapuolelleen taikka korkeintaan samalle tasolle, sen jälkeen hyväksymme heidät ja olemme rinnallakulkijoita ja ystävällisiä heille (edellyttäen toki, että pysyvät tuossa kääntymyksensä tilassa).
Vaan, jos eivät ryhdy ajatus- tunne -kokemusmaailmaltaan meidän kaltaisikseen ja vain jatkavat erilaisina oloaan, tällöin meille kaikille on paras, etta suljetaan heidän suunsa siten, että eivät voi meille enää Raamatun tekstejä suustaan suoltaa.
Esim. nimim munkki-1 on varsin asiallisesti osallistunut keskusteluihin ilman primitiivireaktioita. Vaan ei se auta, ei.
Jos ihminen ei jattele samoin, kuin me, häntä tuleekin varoittaa kerran tai jopa kahdesti ja jos ei tee parannusta, niin potkittakoon pois. Perään on hyvä sylkeäkin, jotta tajuaisi, kuinka väärässä on ollut.
Kristillinen rakkaus vaatii meiltä tätä.
Jos hän sitten kääntyy, hän vielä kiittää meitä tästä päättäväisyydestä.
Eilen erään toisen körttifoorumilaisen kanssa keskustelussamme tuli esiin tällainen suuri totuus. Tuon sen tässä jollakin tavoin yhteen lauseeseen kiteytettynä:
- Mitä oikeampaa kristillisyyttä, sitä vähemmän kristillinen rakkaus näkyy.
Tässä tällainen minun, ei-niin-kovin-uskovan ihmisen näkemys asiasta,
joka kuitenkin tuntee jonkin verran uskovaisuutta eri järjestöissä, joissa kaikissa niin kovin uskotaan ómaan uskoonsa toisten uskon kustannuksella.