Körttifoorumi
Keskustelu => Seuratupa => Aiheen aloitti: öppiäinen - 16.06.13 - klo:21:56
-
Enpä sitten enää mahtunut edellisen ketjun viimeiselle, mm. Helsingin Paavalin kirkkoa käsittelevälle sivulle ilmoittamaan, että kävin tänään juuri kyseisessä kirkossa, joka on myös entinen kotikirkkoni. -Aikoinaan Helsingissä asuessani veljeni tuli kylään ja sanoi luulleensa kirkkoa ulkonäön perusteella paloasemaksi. Sanoin että sitähän se onkin, Helvetin paloa siellä sammutetaan.
Ja kysymyksessä oli nyt, jos oikein muistan, ensimmäinen kerta kun olin rippikouluryhmän konfirmaatiojumalanpalveluksessä. Räps, räps, räps, surrrurr klik, sipisupi pulipuli. Mutta ehkä siellä kumminkin mieluummin istui (tai seisoi, tai mietti kumpaa nyt kuuluu tehdä) kuin jälkeenpäin jotakuinkin ventovieraiden ihmisten kanssa kahvipöydäsä seurusteluntapaista yrittämässä. Tuonne mahtuivat hyvin kaikki omaiset ja kummit ja kumminkaimat, mutta ehkä kotiseurakunnassani vastedeskin välttelen ko. tilaisuuksia, kun on pienemmät kirkot.
Onkohan jossain seurakunnassa tuo kuvaaminen hoidettu jotenkin keskitetysti? Omalta paikaltaan se sentään tuolla piti itse kunkin hoitaa, alttarin ääreen ei kameran kanssa saanut tulla hillumaan.
-
Onkohan jossain seurakunnassa tuo kuvaaminen hoidettu jotenkin keskitetysti? Omalta paikaltaan se sentään tuolla piti itse kunkin hoitaa, alttarin ääreen ei kameran kanssa saanut tulla hillumaan.
Tuo paikaltaan kuvaaminen lienee aika yleinen käytäntö.
Ainakin "ennen vanhaan" keskitetty kuvaus oli rippilasten ryhmäkuvaus messun päätyttyä, ei juuri muuta.
Osasitpa hienosti kuvata tuota konfirmaatiomessua, ainakin siellä vallitsevia "hälyääniä".
Itse selvisit kuitenkin ilmeisen hyvin reisusta ja tilaisuudesta...
sait foorumilaisilta hyviä vinkkejä :eusa_angel:
-
Sain juu, vinkeistä kiitoksia vielä!
Tuolla oli lapsosten ryhmäkuvaus jo ennen messua.
-
Jukolan-viestin vuoksi minäkin valvoin yön. Onneksi lähikirkon jumalanpalvelus oil vasta 16. aikaan.... Kirkkokansa tuli etupenkkiin, ettei ex-upseerin tarvinnut kaikkia äänivarojaan mikin kautta käyttää... :039:
-
Kävin juhannuksen jumalanpalveluksessa (ei ollut ehtoollista) vanhassa Pyhän Ristin kirkossa.
Onneksi pukeuduin riittävästi, siellä on kesähelteilläkin tosi kylmää kivimuurien sisällä.
Väkeä oli runsaasti. Itse olin jotenkin "epävireessä", saarnasta jotain kuulin, mutta kuuntelin huonosti.
Sinänsä Johannes Kastaja jotenkin puhuttelee, yritän jostain tutkia, opiskella.
Hän oli edelläkävijä, airut, mestattiin. "Huutavan ääni erämaassa", tämä on vahva ilmaisu...
-
Kävimme Säräisniemen kirkossa. Pääsin pyhälle aterialle. Ei palellut, että seurasin saarnan. Samasta aiheesta oli puhe kuin edellä. Aikoinaan sotilaspappi sanoi Johannes Kastajasta, että hän oli vegetatiivinen askeetti. Nykyinen selitti,että Johannes Kastaja oli oman aikansa syrjäytynyt, kun halusi asua erämaassa.
-
Olen idiootti kun minä ymmärrän Johanneksen vain pietistiksi, mutta hänhän kastoi Jeesuksen. Lutteeruskin pohti tätä ongelmaa. Hän sanoi, että jos Perkele kastaisi tämän ihmisen ja sanoisi vaan kolmiyhteisen Jumalan nimeen. Se on oikea kaste.
-
Täälläkin oli eilen sanajumalanpalvelus. Sen päätteeksi sijaiskanttorimme soitti uruilla Karjalan kunnailla. Kyllä oli komiaa.
Tänään oli messu. Oli hyvä aihe: Armahtakaa. Oli hyvä saarna, sen piti Seppollekin tuttu sijaispappimme. Tänään kuulimme loppusoittona Jumalan kunnia luonnossa. Tässä on orkesteriversio, mutta kyllä se uruillakin on mahtavaa kuultavaa. http://www.youtube.com/watch?v=PUriY_ExO7s
-
Radiokirkko tuli Karunan kirkosta Seurasaaresta. Oli kiva, kun virret ja tekstit olivat ajalta ennen uudistuksia. Saattoi laulaa mukana ulkomuistista ja kokea nostalgisia hetkiä. Rukouksetkin olivat puhuttelevampia kuin nykyiset arkikieliset.
-
Radiokirkko tuli Karunan kirkosta Seurasaaresta. Oli kiva, kun virret ja tekstit olivat ajalta ennen uudistuksia. Saattoi laulaa mukana ulkomuistista ja kokea nostalgisia hetkiä. Rukouksetkin olivat puhuttelevampia kuin nykyiset arkikieliset.
Minäkin kuuntelin ja tykkäsin. Oli mukavaa, kun muistin 3 eka virttä ihan numerojen perusteella 557 Jo joutui armas aika 629 Me kiitämme Sinua ja 558 Taas kukkasilla kukkulat. Rukoukset "kuulee" jotenkin eri tavalla, kun niissä on eri sanamuoto.
-
Eilen ja tänään asuinpaikkakunnan kirkossa ja kahveilla...Ensi viikolle on tiedossa kirkko joka päivälle..... :icon_wink:
-
Väliin jäi taas tänä sunnuntainakin. Konfirmaatiomessu oli tänään.
Kesä tuppaa olemaan tällaista velttoilua ja lösähtänyttä aikaa. Tulee mentyä enempi illan laulujuttuihin,
kun niitä on runsaasti pitkin kesää etenkin vanhassa kirkossa.
Mutta, Herra pitää huolta ja hoitaa silloinkin kun olen laiska ja väsynyt, uskon niin. :'( :) :eusa_pray:
-
Väliin jäi taas tänä sunnuntainakin. Konfirmaatiomessu oli tänään.
Kesä tuppaa olemaan tällaista velttoilua ja lösähtänyttä aikaa. Tulee mentyä enempi illan laulujuttuihin,
kun niitä on runsaasti pitkin kesää etenkin vanhassa kirkossa.
Mutta, Herra pitää huolta ja hoitaa silloinkin kun olen laiska ja väsynyt, uskon niin. :'( :) :eusa_pray:
Meillä on konfirmaatiot (25kpl) siirretty lauantaille ja sunnuntaille klo 14, mitkä ajat ovat omaisille paljon helpompia. Sunnuntain messu on kesälläkin aivan mormaali messu.
-
Eilen ja tänään asuinpaikkakunnan kirkossa ja kahveilla...Ensi viikolle on tiedossa kirkko joka päivälle..... :icon_wink:
Hiidenmaan kirkkoja tuli katseltua sisältä ja ulkoa, tilaisuuksiakin oli kaikissa. Lisäksi vierailut kahteen vanhainkotiin ja kaikilla kulmilla veden ääreen. Pohjoiskulmassa myös ehtoollinen Estonian muistomerkin vierellä auringonlaskun aikaan... Oli nelja tuule ristirännuk ja kirikupäeväd...
Edelliseen osallistujia mantereelta, Inkerin kirkon uralilaisen rovastikunnan alueelta ja Suomesta. Kolmella kielellä mentiin koko-ajan... mielenkiintoista. Nuotiokahveja suomalaisittain kirkkojen edessä ja keskusteluja paikalle sattuneiden kulkijoiden kanssa.
-
Kävin naapurisrk.n kirkossa, joka oli kesävieraille omistettu sanaJp. Saarna oli hyvä, fiksu ja informatiivinen. Sain uutta tietoa Jeesuksen ajan fariseuksista. Opetus ei ollut pelkästään esitelmänomainen tietoisku, (miltä se ensin vaikutti) vaan siitä löytyi myös evankeliumi. Papilla oli aika selkeä suomenruotsalainen aksentti, joten epäilin hänen olevan kesäasukas. Erikoista oli se että hän käveli saarnapönttöön kirkon lävitse vasta ennen saarnaa, ja poistui saarnan jälkeen samaa reittiä. Yleensä saarnanpitäjä istuu kirkon etuosassa.
-
Olimme kotikirkossa ja siellä oli ihmeen paljon muitakin vaikka on hieno mökki- tai ulkoiluilma. Parkkipaikalla oli paljon autoja sillä Summer Up-festarinuoriso nukkui vielä eilen loppuneiden valvomistensa jälkeen.Parkkipaikaksi oli kelvannut kirkon piha. Roskaa oli ja unohtuneet nätit naistenkengät kirkon portailla.
Yksi juhlijoista uskaltautui messun jo alettua kirkkosaliin, mutta ei hän kauan jaksanut istua. Lähti liikekannalle ja väkevä tupakinhaju ja
vanha viina lemahteli. Toivoin että hän olisi voinut olla mukana ja kuulla hyvän saarnan, mutta suntio ja väärti ohjailivat hänet hellävaraisesti ulos.
-
Kuuntelin jumalanpalveluksen radiosta Ylen ykköseltä. Se oli Muhoksen kirkossa nauhoitettu, mutta sisältö oli niin tavattoman hyvä, että suosittelen kuuntelemaan.
http://areena.yle.fi/radio/1968852 (http://areena.yle.fi/radio/1968852)
Kesäillan musiikkimessu
klo 20 Muhoksen kirkossa
toimittaa rovasti Esa Ruuttunen yhdessä kirkkoherra Jouni Heikkisen kanssa.
Muhoksen seurakunnan kamarikuoro, Oulujoen Gaudiate-kuoron kvartetti sekä kamariorkesteri
dir. cant. Ossi Kajavan johdolla, Hanna Savela, urut
Kaisa Ranta, sopraano, Johanna Kiviharju, huilu sekä muita musiikkipäivien esiintyjiä
YLE radioi tilaisuuden ja se kuullaan radiossa su 7.7.2013 klo 10
-
satumaa soi Luojan kunniaksi Lapuan tuomiokirkossa tänä iltana. Marko Maunuksela juonsi hengellisen musiikin konsertin illan suvimusiikki -sarjassa esiintyen itse sekä tuoreet tangokuningas ja -kuningatar!
näin juhlavasti päättyivät sekä Lapuan päivä että tangomarkkinat.
yleisöä paikalla kirkon täydeltä eli toista tuhatta. hyvin oli kuninkaallisilla hengellinen musiikki hallussa!
juhla alkoi seurakunnan tervehdyksellä ja päättyi Soi kunniaksi luojan -virteen.
-
Sain uutta tietoa Jeesuksen ajan fariseuksista.
Millaista tietoa?
Minäkin olin saavinani äskettäin jotain uutta tietoa ko. henkilöistä, mutta ajattelin varmistaa vielä muista lähteistä.
-
Juhannuspäivänä popiketaan Anttolan juhannusjuhlilla, ja ajetaan kirkon sivuitte, ja ikävöin joulun aattojumalanpalvelusta, jossa on käyty yhessä vuosikaudet.
Sitten tuli Herättäjäjuhlat. Viime sunnuntaina flunssassa soitin työkaverille ja etittiin yheltätoista alkava messu - hän sitte soitti että tarttis löytää vielä myöhäisempi. Onneksi Kirkko ja Kuponki oli tallessa, messu löytyi, saarna oli erittäin erikoinen, mutta sain Jesu bleibet meine Freude-nuotin. Joko minä kerroin? Jäätelöä annettiin... No, tulipa kertauksena. Siinä oli arvokasta se työkaveri ja musiikki ja ehtoollinen ja jäätelö.
-
Kävin Nojatuolikirkossa jossa oli mukana Helsingin Diakonissalaitoksen väkeä. Tällaiset kirkot on minulle just sopivia; porvareille ehkä perinteisemmät jp:t.
http://areena.yle.fi/tv/1950241
-
Me olimme autoradiokirkossa. Lähetys tuli Kemin kirkosta. Äänitys ei oikein toiminut, mutta saarna kyllä kuului. Tuntui, ja oli lestadiolaispappi.
Hän pysyi tiukasti raamatun tekstissä, mutta ei tuonut mitään tähän päivään ja vaivaan.
-
Espoonlahden kirkossa, eli kotikirkossa.
Saarna ihan ookoo ja kiva piknik kahvitus pihalla. :)
-
Kävin. Saarna piti otteessaan, ei voinut pudota kärryiltä. Vieläkin mietin saarnaajan sanojen käyttöä. Pidin tyylistä ja tavasta ilmaista ja yhdistellä asioita. Sanoisin että herkullista.
-
Me olimme autoradiokirkossa. Lähetys tuli Kemin kirkosta. Äänitys ei oikein toiminut, mutta saarna kyllä kuului. Tuntui, ja oli lestadiolaispappi.
Hän pysyi tiukasti raamatun tekstissä, mutta ei tuonut mitään tähän päivään ja vaivaan.
Liturgina oli Oili Tuovinen, joka on opiskellut joskus Raudaskylän opistolla.
-
Meillä oli kansalaulukirkko ja Tuusulapäivän juhlajumalanpalvelus. Järvenpäästä tuli kirkkovene. Olin ehtoollisavustajana ja saarna oli lyhyt ja asiallinen mutta ei herättänyt mitään.
-
Nojatuolikirkossa minäkin. Jos sen pidentäisi 45 minuutista tuntiin, niin siihen mahtuisi keskustelun lisäksi vielä alustus/saarna. Musiikissa tutut Markku Perttilä ja Mirkka Paajanen bändeineen ovat aina hyviä.
-
Me olimme autoradiokirkossa. Lähetys tuli Kemin kirkosta. Äänitys ei oikein toiminut, mutta saarna kyllä kuului. Tuntui, ja oli lestadiolaispappi.
Hän pysyi tiukasti raamatun tekstissä, mutta ei tuonut mitään tähän päivään ja vaivaan.
Samasta saarnasta minulle jäi mieleen seuraava: "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia." Pappi sanoi tästä kohdasta, että Jeesus sanoo, että vääriä profeettoja TULEE. Tässä nimenomaan ei sanota, että niitä voi tulla vaan että niitä tulee.
-
Samasta saarnasta minulle jäi mieleen seuraava: "Varokaa vääriä profeettoja. He tulevat luoksenne lampaiden vaatteissa, mutta sisältä he ovat raatelevia susia." Pappi sanoi tästä kohdasta, että Jeesus sanoo, että vääriä profeettoja TULEE. Tässä nimenomaan ei sanota, että niitä voi tulla vaan että niitä tulee.
...ja nämä raatelevat sudethan voi olla ketä tahansa, ettei vain... :eusa_whistle:
-
Oliko tämä SV 156, eli VK 364 radiopapin saarnavirsi ?
http://www.youtube.com/watch?v=mLkajDVc0FU
-
Sunnuntaina vietin kolmetuntisen virsimaratonissa vanhassa kirkossa. Martta ym. seurue kävivät
Aulangon joutsenia katsomassa ja menivät päikkäreille sillä välin.
-
Harmistuin, sillä olisin halunnut - pitivät konfirmaatioita, eikä näihin pikku sivukyläkirkkoihin mahdukaan. Toisekseen, kun siellä on nuorten sukua ympäri maata ykkösissään, ruusuineen ja kameroineen, se ei tunnu enää messulta van toisten perhejuhlalta. En suinkaan minä vieraitten häihin tai hautajaisiinkaan mene, vaikka miten häissä kysytään seikkoja "tämän seurakunnan läsnäollessa".
-
Kävin Hattulan vanhassa kirkossa (Pyhän Ristin kirkko) sanajumalanpalveluksessa.
Sellainen nykyisin aika harvinainen yksityiskohta, kun vainajan nimi mainittiin, paikalla oli paljon omaisia
jotka nousivat seisomaan, naiskanttori lauloi kauniisti yksin ilman säestystä. Saarnateksti oli ilmeisen vaikea.
-
Mökkipaikkakunnan kirkossa on jp vain kerran kuukaudessa. Tänään kutsuttiin kesäasukkaita mukaan, joten pitihän mennä, kun olimme paikalla sopivasti.
Toisaalla jo harmittelin, ettei pastori saarnannutkaan vaikeasta tekstistä, jonka selitystä olin innokkaasti odottanut. Onneksi täältä foorumilta löytyi juuri apua Päivän teksti -ketjusta.
Hauska yksityiskohta oli sellainen, että kirkon ovella pastori jakoi virsikirjan lisäksi Raamattuja, jotta seurakuntalaiset voivat halutessaan seurata saarnan aikana tekstiä. Kun tuli tekstin lukemisen aika, pastori ilmoitti kohdan ja lupasi lukea sen aivan kohta, kunhan hakee itselleenkin Raamatun sieltä laatikosta kirkon ovelta. :) Eräs aulis seurakuntalainen heti toki ojensi omaansa pastorille, mutta tämä sanoi hakevansa kyllä laatikosta itselleen oman...
Saarna oli pitkä, mutta siitä ei valitettavasti jäänyt kovin paljon mieleen. Sen sijaan kirkkokahveilla oli hauskaa, sillä tutustuin uusin mukaviin ihmisiin!
vn: olen kuullut, että varsinkin Pohjanmaalla olisi sellainen tapa, että vainajan omaiset nousevat jp:ssa seisomaan nimen kuultuaan.
-
Myös minun klaani noudattaa tätä vanhaa tapaa. Olemme-hämäläis-karjalainen suku.
Olen nähnyt muutaman muunkin perheen tekevän näin täällä kotikirkossamme Lahdessa.
-
vn: olen kuullut, että varsinkin Pohjanmaalla olisi sellainen tapa, että vainajan omaiset nousevat jp:ssa seisomaan nimen kuultuaan.
Tuusulassa useat nousevat, mutta ei kaikilla ole mitään tapoja.
-
Kas, olen luullut, että se on yleinen tapa koko Suomessa.
-
Kas, olen luullut, että se on yleinen tapa koko Suomessa.
Oikein luulet. Niissä kirkon jumalanpalveluksissa ja messuissa missä itse olen käynyt, niin kyllä vainajan omaiset nousevat kyllä seisomaan silloin.
Eli ei se ole mikään Pohjanmaan tapa tai erityisesti hyviä tapoja noudattavien klaanien tai Tuusulalaisten tapa.
-
Oikein luulet. Niissä kirkon jumalanpalveluksissa ja messuissa missä itse olen käynyt, niin kyllä vainajan omaiset nousevat kyllä seisomaan silloin.
Eli ei se ole mikään Pohjanmaan tapa tai erityisesti hyviä tapoja noudattavien klaanien tai Tuusulalaisten tapa.
Tuo on vähän epäselvä juttu, sillä meillä on kolme kirkkoa, joissa kaikissa luetaan samat kuolleet samaan aikaan eli lähipiiri voi olla missä vaan niistä tai kotonaan. Johtopäätösten tekeminen kirkkoväestä on siis vaikeaa.
-
Kas, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla tai pääkaupunkiseudulla tapa ei ole tullut vastaan. Muutaman kerran muistan nähneeni penkillisen mustiin pukeutuneita ihmisiä nousevan seisomaan kirkossa, mutta en muista, missä päin Suomea. Minulle kerrottiin, että tapa olisi yleinen Pohjanmaalla. Kiitos oikaisusta.
-
Kas, olen luullut, että se on yleinen tapa koko Suomessa.
En ole ikinä kuullutkaan moisesta tavasta. Eikä mitään havaintoa, että sitä olisi noudatettu.
^Olenkin kotoisin Keski-Suomesta ja enimmän osan elämääni asunut pääkaupunkiseudulla ja Pirkanmaalla... ^^kaupungeissa, joissa on monta seurakuntaa ja seurakunnassakin monta kirkkoa.
Joensuussakaan en kyllä muista havainneeni, että joku olisi noin tehnyt.
-
Johtopäätösten tekeminen kirkkoväestä on siis vaikeaa.
Niinpä.
Kas, Keski-Suomessa, Pirkanmaalla tai pääkaupunkiseudulla tapa ei ole tullut vastaan. Muutaman kerran muistan nähneeni penkillisen mustiin pukeutuneita ihmisiä nousevan seisomaan kirkossa, mutta en muista, missä päin Suomea. Minulle kerrottiin, että tapa olisi yleinen Pohjanmaalla. Kiitos oikaisusta.
Useamman kerran tulee kiinnitettyä asiaan huomiota pääkaupunkiseudulla. Enkä ole yksin tämän huomion kanssa.
-
Joensuussakaan en kyllä muista havainneeni, että joku olisi noin tehnyt.
Omituista. Tapahan on yleinen. Itse nousin viimeksi seisomaan kun äitini nimi mainittiin. Olen oppinut tavan kotoa.
-
Minulle ei ole tuota kotona opetettu. Täytyypä ruveta oikein tarkkailemaan kirkkokansaa. Täällä Tampereella taitaa kyllä olla aika turhaa? Voi olla, että joku on joskus nähteni noin tehnytkin, mutta en ole mieltänyt että kyseessä olisi jokin tapa, vaan ajatellut, että hän muuten vain seisomaan nousee, tai että se on jotain puhtaasti henkilökohtaista.
-
Olen useasti Helsingissä nähnyt, joku isompi joukko kerran mustissa, mutta ei ollenkaan säännöllisesti.
......................................................
Kotikirkossa kävin, on vuorokausirytmi äkkiä kesällä ja lomalla sekaisin, mutta kymmeneksi selvisin sinne, alkoi nukuttaa ja se harmistutti minut, sillä saarnaa jouduin skarppaamaan Teksti tosin oli vaikea, sen verran totesin ettei siitä ollut papilla juuri puhuttavaa. Tällä kertaa ja tähän toivoisin kommentaaria ja alkukielen lisävalaistusta, täytyy sitten itse etsiä käsiinsä. Mutten olisi jaksanut kiihkomielistä esitelmää jätteidenlajittelustakaan nyt kuunnella, tämä edes yritti. En tosin käsittänyt muuta kuin että perui puheet ja selitti että ei Jeesus tarkoita tätä miutä sanoo, ja se aina hatuttaa. Kai hän nyt tarkoitti jotakin, ellei kyseessä ole jokin harvinainen palasista kerätty oletettu juttu - ja silloinkin redaktori on arvellut jotain. Eli nämä puheenperumissaarnat minusta niin suotta tekevät Raamatulle väkivaltaa.
Mutta Ehtoollisella kävin peräti mielelläni, eli se riitti minulle tänään.
-
http://www.youtube.com/watch?v=XGkeMg--e-E
-
Kyllä on tarkoitus käydä.
-
Tuli käytyä kahteen otteeseen.
Kymmeneltä sanajumalanpalvelus vanhassa kirkossa. Itse koin tänään saarnan varsin hyvänä ja hoitavana
omakohtaisesti, aiheena oli etsikkoaika. Naiskanttori lauloi jälleen yksin ilman säestystä pariinkin otteeseen,
todella hienolta kuulosti siinä tilassa. Uusi virsilöytöni 543.
Takanani parin penkin päässä istui minulle ihan outo nuori perhe, isä, äiti, noin 3 ja 2 vuotiaat tytöt ja äidin
sylissä noin puolivuotias vauva...lähtiessä minun oli "ihan pakko" mennä vähän silittämään nuorimmaista ja
vaihtaa muutama sana, kerroinpahan "oman Martan" lähestyvistä synttäreistä...
perheen äiti sanoi "papat ovat tärkeitä"....voi että... :) :'(
Toinen kirkkoreisu oli iltapäivällä pääkirkossa, Hattulasta kotoisin oleva nuori nais-urkuri piti tunnin konsertin.
-
Minäkin näin Mäntyharjun kirkon etupenkissä nuoren perheen, jossa oli kolme alle 10-vuotiassa tyttöä ja ajattelin Jumalanpalveluksen jälkeen meneväni heitä tervehtimään.
Vanhin lapsista, äiti ja isä avustivat soittamalla tekstien välissä viulua, isä pianoa. He olivat musiikkileiriläisiä.
Saarnan piti Helsingissä asuva virolaissyntyinen pappi, NNKY:n puheenjohtaja, oli nimittäin NNKY:n kirkkopyhä. Omaleimaisinta, minulle uutta hänen etiketissään olivat ehtoollisviiniä antaessaan sanat "Ota ja juo" ja vasta sen jälkeen "Jeesuksen Kristuksen veri...".
Jumalanpalveluksen jälkeen oli kirkon srk-salissa, ei srk-keskuksessa, kaffet. Kirkon srk-sali on Mäntyharjulla alttarin takana olevassa huoneessa. Srk-keskus on parin kilometrin päässä.
Ensi sunnuntaina, samaan aikaan kuin Hangon Meriveisuut, on Selänpään opistolla, n. 30 kilometrin päässä, perinteiset Selänpään seurat. http://www.kouvolanseurakunnat.fi/ajankohtaista/seurakuntien_tapahtumakalenterit/tapahtuman_tiedot/?id=905&selEvent=12503
Pitääkö taas perua Meriveisuut?! Selänpää olisi paljon lähempänä. Sitäpaitsi sinne liittyy muistoja. Isäni ensimmäinen työpaikka oli Mäntyharjulla rovasti Airaksen alaisena. Opiston rehtori oli Kalevi M. Nykänen. Isä lainasi hevostaan opistolle ja perheemme oli yhteyksissä muutenkin keskenään.
Sitäpaitsi vaimoni on käynyt riparin opistolla. Voi hyvänen aika!
Sitäpaitsi tapasi kirkkokahveilla Herättäjä-Yhdistyksen Mäntyharjun paikallisosaston eläkkeellä olevan puheenjohtajan, myös puheenjohtajuudesta eläkkeellä olevan kuten minäkin, johon olin tutustunut Maallikkopäivillä Aholansaaressa. Häntä, isäntämiestä, oli kiitollista jututtaa.
Sitäpaitsi mainitsin, yritin vain ohimennen vaatimattomasti todeta, saarnanaiselle, että juureni ovat äidin puolelta Mäntyharjun kamarassa 1500-luvulta. Hän kysyi, Ruotsista vai Venäjältä. Valtakunnan raja kulki silloin halki Mäntyharjun. Kirkonkylä oli Ruotsia, kotitila Venäjää, minkä vuoksi Toivolan kylään suunniteltiin omaa kirkkoakin.
Järven selkä on melkein peilityyni. Sitä se on ollut lähes koko kesän, kun yleensä tässä suhteellisen suuren selän pohjoisella niemellä tuulee.
Sitäpaitsi Jumalanpalveluksessa niin, jota nykyään ytimekkäästi "messuksi" kato(l)lisesti (alkukristillisesti?!) kutsutaan, niin oli mukava veisata.
-
Kyllä on tarkoitus käydä.
... ainakin joskus pyrin käymään, mutta enpä tee käyneistä julkisesti sen isompaa numeroa kenellekään. Antaa hurskaiden ja silmäätekevien hoitaa se puoli minun puolesta.
-
Kiitos!
-
... ainakin joskus pyrin käymään, mutta enpä tee käyneistä julkisesti sen isompaa numeroa kenellekään. Antaa hurskaiden ja silmäätekevien hoitaa se puoli minun puolesta.
Piikit pois! Ne eivät hurskauta ketään.
Seppos
-
Kyllä on tarkoitus käydä.
... ainakin joskus pyrin käymään, mutta enpä tee käyneistä julkisesti sen isompaa numeroa kenellekään. Antaa hurskaiden ja silmäätekevien hoitaa se puoli minun puolesta.
Piikit pois! Ne eivät hurskauta ketään.
Seppos
Monen Suomen kirkon torneissa on monta piikkiä. Jopa kukko on päässyt kirkon katolle kiekumaan ja kertomaan ihmisille totuuden ja muistuttamaan opetuksesta...Pietari.
Benkku.
-
?... älkää jaksako.
-
?... älkää jaksako.
Väsyttääkö? :icon_wink:
-
Hurskastelua tai ei, mutta ilmoitan kuitenkin, että aioin tänään käydä kirkossa. Tarkoitus ei ole tehdä asiasta sen suurempaa numeroa, mutta minusta aihe ainakin sopii tämmöiselle foorumille.
-
Hurskastelua tai ei, mutta ilmoitan kuitenkin, että aioin tänään käydä kirkossa. Tarkoitus ei ole tehdä asiasta sen suurempaa numeroa, mutta minusta aihe ainakin sopii tämmöiselle foorumille.
Ei ole hurskastelua vaan malli muillekin. Jos on kirkossa konfirmaatio, niin silloin voi kuunnella rediosta
-
Illalla pitävät lähiseudulla illalla viikkomessun (??!??). Se saattaa jälleen edustaa painovirhei, mutta sinne ajattelin. Kummastelen vain viikkomessua su-iltana. Mutta vuorokausirytmi opn ympärs ämpärs, ja muutoin pyhitän tämän lopettamalla kaiken mihin liittyy tietsikka tai tabletti tähän. Liikun ulkona ja muuta, josta Herättäjäjuhlilla simahdin uneen aivan oikeaan aikaan.
-
Illalla pitävät lähiseudulla illalla viikkomessun (??!??). Se saattaa jälleen edustaa painovirhei, mutta sinne ajattelin. Kummastelen vain viikkomessua su-iltana. Mutta vuorokausirytmi opn ympärs ämpärs, ja muutoin pyhitän tämän lopettamalla kaiken mihin liittyy tietsikka tai tabletti tähän. Liikun ulkona ja muuta, josta Herättäjäjuhlilla simahdin uneen aivan oikeaan aikaan.
Viikkomessu Pukinmäen seurakuntakodissa
11.8.2013 klo 18:00 - 19:00 Pukinmäen seurakuntakoti
Viikkomessu su 11.8. klo 18, pappi, Markus Kopperoinen, kanttori, Kaisu Rauhamaa.
-
Hurskastelua tai ei, mutta ilmoitan kuitenkin, että aioin tänään käydä kirkossa. Tarkoitus ei ole tehdä asiasta sen suurempaa numeroa, mutta minusta aihe ainakin sopii tämmöiselle foorumille.
Kyllä kai tällä ketjulla voi kirjoittaa vähän pidemmästikin kirkossa käynnistään, jos siltä tuntuu.
Minä tein sillä tavalla viikko sitten. Minusta tuntui hyvältä käydä silloin kirkossa ja kiitollisena kerroin
tuntojani täällä vähän runsas-sanaisemmin kuin mulla on tapana.
Se että ilahduttaako ja rakentaako se muita tällä foorumilla, niin se on toinen juttu.
En ole huomannut että täällä olisi jotenkin määritelty kuka saa tänne kirjoittaa ja millä tavalla.
En käynyt tänään kirkossa, oli konfirmaatiomessu.
-
Minusta konfirmaatiomessut pitäisi saada pois pyhäaamuista. Ne ovat rippikoululaisten, heidän sukulaistennsa ja ystäviensä sisäänlämpiäviä tilaisuuksia eikä seurakunnan yhteisiä kokoontumisia.
-
Minusta konfirmaatiomessut pitäisi saada pois pyhäaamuista. Ne ovat rippikoululaisten, heidän sukulaistennsa ja ystäviensä sisäänlämpiäviä tilaisuuksia eikä seurakunnan yhteisiä kokoontumisia.
Näin varsinkin suurissa seurakunnissa, joissa on n kpl rippikouluryhmiä. Tahtoo konfirmaatiomessuissa mennä melkein koko kesä. Jos on vain yksi rippikouluryhmä, niin olkoot sitten normaaliin aikaan.
-
Näin varsinkin suurissa seurakunnissa, joissa on n kpl rippikouluryhmiä. Tahtoo konfirmaatiomessuissa mennä melkein koko kesä. Jos on vain yksi rippikouluryhmä, niin olkoot sitten normaaliin aikaan.
Meillä on tänä vuonna 27 rippikouluryhmää ja kaonfirmaatiot ovat kirkkokansan painostuksesta la ja su klo 14
-
On taivaallista katsoa kirkossa muitakin kuin tuttuja, nähdä täällä nyt olevan kaikki.
-
Olisi taas ollut messu Mukkulan kartanon rannassa, laiturimessu. Istuimme telkkarin ääressä uupuneina ja rentouduimme .
Idea sinänsä on hyvä. Monet nuoret perheet voivat olla lapsineen luonnon helmassa vapaammin. Kynnystä ei sananmukaisesti ole.
Nuorisotyössä pitkään toiminut uusi piiripappimme ideoi usein erilaista. En ole muutosvastainen, mutta messu kirkkosalissa on minun juttuni.
-
Minusta konfirmaatiomessut pitäisi saada pois pyhäaamuista. Ne ovat rippikoululaisten, heidän sukulaistennsa ja ystäviensä sisäänlämpiäviä tilaisuuksia eikä seurakunnan yhteisiä kokoontumisia.
Tehtäköön niin Tuusulassa ja suuremmissa seurakunnissa. Meillä täällä piskuisessa maalaisseurakunnassa on vuodessa vain kaksi konfirmaatiomessua, toinen kesäkuusssa ja toinen heinäkuussa. Täällä tunnetaan ihmiset. Oli taas mukava katsella lapsia ja heidän vanhempiaan: Voi, jokos se on Emmikin rippikoulun käynyt. Eihän tästä ole kauan kuin se seurakunnan kerholaisena lauloi messun alussa lastenvirttä. Ja voi, voi, miten pitkäksi Eetukin on kasvanut. Missä välissä se on noin pitkäksi hujahtanut.
Eikä ihmisiä ole kuin puolen kirkon verran konfirmaatiomessussa. Kirkkoon kun mahtuu lähes tuhatkunta, eli joka viides paikkakuntalainen. :003:
-
Aika sama tilanne kuin Pyrtsillä.
Täällä Hattulassa ehkä jotain 4 konfirmaatiomessua, sitä luokkaa.
Samat ihmettelyt varmaankin "kanta-asukkaiden" keskuudessa, minä en täällä juuri keitään tunne,
vaikka olen asunut täällä jo 8 vuotta. Sen verran paikkakunnalla kokoa Hml:n kupeessa että täällä
pystyy halutessaan pysymään tuntemattomana...toista oli aikoinaan Kalvolassa, tosin siellä olen ollut
lähes 50 vuotta syntymästäni saakka.
Jos joku hoksaa että "luvut ei täsmää", niin 2000-2005 asuttiin Hml:n kaupunkialueella.
-
Minusta konfirmaatiomessut pitäisi saada pois pyhäaamuista. Ne ovat rippikoululaisten, heidän sukulaistennsa ja ystäviensä sisäänlämpiäviä tilaisuuksia eikä seurakunnan yhteisiä kokoontumisia.
Miksi?
Minusta ne ovat se sinapin siemen nuoremmen ikäpolven saamiseksi seurakuntaelämään. Toiseksi kirkkohan on avoin kaikille, niihän te olette suureen ääneen kuuluttaneet. Kolmanneksi jos pyhäaamuisin omassa seurakunnassa näyttää olevan konfermaatiomessu, niin eiköhän jossain lähiseurakunnassa löydy messu.
Tietääkseni meillä jokaisella on mahdollisuus käyttää julkisia palveluita tai omia kulkuvälineitä, jopa hieman pitemmällekin kirkko matkaale. Joten minusta on turha valittaa, eiköhän se ole ennemminkin omasta aktiivisuudesta kiinni. Vai pitäisikö kirkon tuoda messut ihmisten sängyn viereen aamu kahvin kera?
-
Viikkomessu Pukinmäen seurakuntakodissa
11.8.2013 klo 18:00 - 19:00 Pukinmäen seurakuntakoti
Viikkomessu su 11.8. klo 18, pappi, Markus Kopperoinen, kanttori, Kaisu Rauhamaa.
hyvä messu, ajatuksiabherättävä saarna, ehtoollinen. Kahvia antoivat.
-
Miksi?
Minusta ne ovat se sinapin siemen nuoremmen ikäpolven saamiseksi seurakuntaelämään. Toiseksi kirkkohan on avoin kaikille, niihän te olette suureen ääneen kuuluttaneet. Kolmanneksi jos pyhäaamuisin omassa seurakunnassa näyttää olevan konfermaatiomessu, niin eiköhän jossain lähiseurakunnassa löydy messu.
Tietääkseni meillä jokaisella on mahdollisuus käyttää julkisia palveluita tai omia kulkuvälineitä, jopa hieman pitemmällekin kirkko matkaale. Joten minusta on turha valittaa, eiköhän se ole ennemminkin omasta aktiivisuudesta kiinni. Vai pitäisikö kirkon tuoda messut ihmisten sängyn viereen aamu kahvin kera?
Kun käyt kahtenatoista pyhänä peräkkäin konfirmaatiomessussa, jossa puhutaan vain rippileirin asoita niin ymmärrät mistä on kyse. Näin meillä oli muutamavuosi sitten, vaan onneksi eo ole enää. Konfirmaatiot ovat avoimia tilaisuuksia ja niihin saa osallistua, vaikka ne eivät olisi normaalijumalanpalveluksen aikana.
-
Kun käyt kahtenatoista pyhänä peräkkäin konfirmaatiomessussa, jossa puhutaan vain rippileirin asoita niin ymmärrät mistä on kyse. Näin meillä oli muutamavuosi sitten, vaan onneksi eo ole enää. Konfirmaatiot ovat avoimia tilaisuuksia ja niihin saa osallistua, vaikka ne eivät olisi normaalijumalanpalveluksen aikana.
No miksi kävisin kahtenatoista pyhänä peräkkäin konfermaatiomessussa? Tämän johdosta minun ei edes tarvitse pohtia tai edes pyrkiä ymmärtämään mistä on kyse.
Jokaiselle ihmiselle on annettu vapaus valita, se miksi juoksisin väkipakolla kahdessatoista peräkkäisessä konfermaatiomessussa....olisi minun syytä katsoa itseäni peilistä.
Mutta kun on vaihtoehtoja niin minä valitsen sen mikä sillä hetkellä katson sopivaksi. Kuten vaikka seuraavan köörin
http://www.youtube.com/watch?v=DMx8e_89NQk
:icon_cool:
-
Kun käyt kahtenatoista pyhänä peräkkäin konfirmaatiomessussa, jossa puhutaan vain rippileirin asoita niin ymmärrät mistä on kyse. Näin meillä oli muutamavuosi sitten, vaan onneksi eo ole enää. Konfirmaatiot ovat avoimia tilaisuuksia ja niihin saa osallistua, vaikka ne eivät olisi normaalijumalanpalveluksen aikana.
No miksi kävisin kahtenatoista pyhänä peräkkäin konfermaatiomessussa? Tämän johdosta minun ei edes tarvitse pohtia tai edes pyrkiä ymmärtämään mistä on kyse.
Jokaiselle ihmiselle on annettu vapaus valita, se miksi juoksisin väkipakolla kahdessatoista peräkkäisessä konfermaatiomessussa....olisi minun syytä katsoa itseäni peilistä.
Mutta kun on vaihtoehtoja niin minä valitsen sen mikä sillä hetkellä katson sopivaksi. Kuten vaikka seuraavan köörin
http://www.youtube.com/watch?v=DMx8e_89NQk
:icon_cool:
On annettu myös vapaus järjestellä konfirmaatiomessut niin, että oman seurakunnan jumalanpalvelukseen osallistujat voivat käydä kesälläkin kirkossa ihan kohtuuajassa. Itselläni on melko huonoja kokemuksia konfirmaatiomessuista. Rippikoululaiset ovat kyllä fiksusti, mutta heidän sukunsa ravaa sisään - ulos - sisään- ulos. Osa käy välillä tupakalla ulkona ja kameroiden kanssa touhuavat isät keskittyvät vain laitteisiinsa ja näyttää, ettei heitä kiinnosta vähääkään itse tilanne. Koko jumalanpalvelus on semmoista sirkusta, että kaikki huomio menee ihmetellessä, voiko tämä olla messu.
On kohtuutonta, jos omassa seurakunnassa on peräkanaa 12 semmoista jumalanpalvelusta. Toki voi aina mennä toiseen kirkkoon, mutta siitä huolilmatta, oma seurakunta on oma seurakunta.
-
On annettu myös vapaus järjestellä konfirmaatiomessut niin, että oman seurakunnan jumalanpalvelukseen osallistujat voivat käydä kesälläkin kirkossa ihan kohtuuajassa. Itselläni on melko huonoja kokemuksia konfirmaatiomessuista. Rippikoululaiset ovat kyllä fiksusti, mutta heidän sukunsa ravaa sisään - ulos - sisään- ulos.
Ja vaikka omaiset olisivat ihan kunnolla (en muista tuollaista ravailua), konfismessut ovat usein tupaten täynnä. Meilläkin oli "suositus", ei mikään määräys mutta pinkku vinkki :), että kirkkoon tulisivat vain lähiomaiset ja kummit. Tilanpuutteen takia.
-
Onhan se sinänsä positiivista, että kirkossa on joskus tungosta! :icon_biggrin:
-
On annettu myös vapaus järjestellä konfirmaatiomessut niin, että oman seurakunnan jumalanpalvelukseen osallistujat voivat käydä kesälläkin kirkossa ihan kohtuuajassa. Itselläni on melko huonoja kokemuksia konfirmaatiomessuista. Rippikoululaiset ovat kyllä fiksusti, mutta heidän sukunsa ravaa sisään - ulos - sisään- ulos. Osa käy välillä tupakalla ulkona ja kameroiden kanssa touhuavat isät keskittyvät vain laitteisiinsa ja näyttää, ettei heitä kiinnosta vähääkään itse tilanne. Koko jumalanpalvelus on semmoista sirkusta, että kaikki huomio menee ihmetellessä, voiko tämä olla messu.
On kohtuutonta, jos omassa seurakunnassa on peräkanaa 12 semmoista jumalanpalvelusta. Toki voi aina mennä toiseen kirkkoon, mutta siitä huolilmatta, oma seurakunta on oma seurakunta.
Kuten sanoin meillä tultiin järkiin ja konfirmaatiot ovat la ja su klo 14, mikä on pitkämatkalaisille sukulaisillekin helpompaa.
-
Onhan se sinänsä positiivista, että kirkossa on joskus tungosta! :icon_biggrin:
:icon_biggrin:
Konfikset ja Kauneimmat joululaulut.
-
On annettu myös vapaus järjestellä konfirmaatiomessut niin, että oman seurakunnan jumalanpalvelukseen osallistujat voivat käydä kesälläkin kirkossa ihan kohtuuajassa. Itselläni on melko huonoja kokemuksia konfirmaatiomessuista. Rippikoululaiset ovat kyllä fiksusti, mutta heidän sukunsa ravaa sisään - ulos - sisään- ulos. Osa käy välillä tupakalla ulkona ja kameroiden kanssa touhuavat isät keskittyvät vain laitteisiinsa ja näyttää, ettei heitä kiinnosta vähääkään itse tilanne. Koko jumalanpalvelus on semmoista sirkusta, että kaikki huomio menee ihmetellessä, voiko tämä olla messu.
Siksi on tärkeää, että edes yksi oikein käyttäytyvä mallikirkkovieras näyttää esimerkkiä, mikä on talon tapa.
-
Juuri tulin vanhasta kirkosta.
Oli Vox Silentiin konsertti...hienostihan kahden taitavan naislaulajan ääni kaikui kirkon holveissa. :eusa_angel:
-
Siksi on tärkeää, että edes yksi oikein käyttäytyvä mallikirkkovieras näyttää esimerkkiä, mikä on talon tapa.
Sitä he tuskin huomaavat ja jos huomaavatkin, niin eivät muista, kun tulevat seuraavan kerran kirkkoon.
-
Pitkästä aikaa, tänään pääsemme kirkkoon ! Kaipuu ja tarve on ollut jo kova.
Hyvä on Herra, hyvä on Herra !
-
Kävin tänään Jumalanpalveluksessa naapurikaupungin vanhassa kirkossa. Harmi, kun ujouttani en uskaltanut mennä ihan eteen. Hiukan huonokuuloisena saarnasta jäi kuulematta vissiin tärkeitäkin asioita. Papilla kun ei ollut mikrofonia poskessa, kuten täällä kotiseurakunnassa, en osannut varautua tuohon. Avustajan osuudet kuuluivat hyvin, hän puhui mikkiin. Messuhan tuo itseasiassa oli. Näköjään ihan pieniä eroavaisuuksia tuon toimituksen suhteen.
-
Tuli käytyä messussa ja huomasin, että ehtoollisesta huolimatta tilaisuus loppui jo ennen yhtätoista. Ihan hyvät meiningit.
-
Tänään tuli käytyä kirkossa kahdesti. Ensin oltiin Tiitin kanssa messussa ja sitten iltapäivällä koko porukalla Korsuhartaudessa. Korsuorkesteri kyseli keväällä, saisivatko tulla "kertausharjoituksiin". Väkeä oli mukavasti.
-
Tänään tuli käytyä kirkossa kahdesti. Ensin oltiin Tiitin kanssa messussa ja sitten iltapäivällä koko porukalla Korsuhartaudessa. Korsuorkesteri kyseli keväällä, saisivatko tulla "kertausharjoituksiin". Väkeä oli mukavasti.
Mitähän tarkoittaa moinen korsuhartaus? Salpa-asemassako? Olen utelias.
-
Meillä messussa veisattiin myös Jaakko Haavion virsi jossa sanotaan: Leivässä saavu. Muistuivat Talviveisuun puheet, veisuut, kuoro ja ystävät tuosta mieleeni.
Luumäki on minulle evakkopaikka, olen siitä puhunutkin. En ole korsuissa vieraillut, vaan olin majoitetunna Suur-Inkeroisten maalaistaloon. Oli n. 1 v.
Salpalinjan bunkkeri oli veljeni ja serkkupoikani leikkipaikkana kun oleilimme kesäisin Virolahden Säkäjärvellä.
-
Sunnuntai 18.8. jäi väliin...niin messu Pyhän Ristin kirkossa...kuin virsimaratonkin Tyrvännön kirkossa.
....niin ja sekin vielä että Uimaharjussa olisi ollut Veräjä-kuoron esittämänä Suomalainen messu,
väliin jäi sekin, Martta synttäreineen oli keskipiste...näin vaan on :eusa_angel:
-
Ajankäyttöni antoi mukavan tauon ruoanlaitossa ja saatoin istua nojatuolikirkossa. Voi kuinka sanoma oli raikasta ja sen jakajat rehellisiä sanomisissaan. Toivottavasti oikein moni joka arvostelee kirkonmenoja , pappeja, saarnoja tai yleensä kirkkoa näkivät ja kokivat tämän. Se loppui juuri, mutta keskustelu jatkuu facebookissa, johon minä en pääse.
Jaakko Löytty oli mukana ja lauloi viisun Kuka on Hän. Juicemainen olemus ja teksti oli aitoa lähimmäisyyttä. Laulun sanoissa piirakanpaiston tuoksu
oli anteeksiantamuksen merkki.
http://areena.yle.fi/tv/1981892
-
Komppaan täysin Riitta-mummin ajatuksia äsken päättyneestä Nojatuolikirkosta.
Pystyin katsomaan sen omalla nojatuolillani hiljaa, rauhallisesti, keskittyneesti, ilman häiriötekijöitä...
Iloitsen siitä.
Oman seurakunnan messu vanhassa kirkossa jäi väliin. Illalla pääkirkossa olisi karjalaisten virsien ilta,
sinne tarkoitus mennä.
Hmmm...yksi yksityiskohta äskeisessä ohjelmassa pisti silmään...olen varmaan pudonnut muodin kyydistä,
koska yllätyin...liturgin ja Markku Perttilän (kitaristi/laulaja) jalkineet...sellaiset 60-luvun koripallotossut :023:
-
Ei haitannut tippaakaan. Eikä sen punatukkaisen habitus, sillä ajatukset tulivat jostakin syvästä ymmärtämisestä.
Jos vaihtoehtoa perinteiselle messulle perinteisessä kirkossa tarvitsen, se olkoon kuin tämä oli !
Se miessolisti oli kuin veljeni nuoren, riipaiseva yhdennäköisyys.
Naisen ääni soi hyvin Jaskan äänen kanssa.
-
Päivän tekstissä puhuttiin pienoisevankeliumista: "Rakasta Herraa, sinun Jumalaasi kaikesta mielestäsi, sielustasi, ja ymmärryksestäsi, ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi". Pitkään aikaan ei ole kuultu selitettävän tuota ensin mainittua osuutta, vaikka se mainitaan ensin ja monisanaisemmin. Aina vaan tartutaan tuohon jälkimmäiseen. Kuitenkin luulen että kristilliseen uskoon kuuluu ajatus että nämä kaksi ovat yhteydessä toisiinsa.
Päivän radiosaarnassakaan ei mainittu ensimmäistä. (Tai selitetty lähimmäisen määritelmää jota vasta nyt mietin hieman tarkemmin)
-
Jos ei ole mieltä, sielua eikä ymärrystä paljoa annettu, niin jää rakkauden määräkin pieneksi. Ja jos itseään pikemmin vihaa niin mites sen lähimmäisen kanssa...
Helppohan sitä olisi lähimmäistään rakastaa, jos rakastaisi Herraa yli kaiken. Kun Herrassa on kaikki niin silloinhan pystyisi tarvittaessa luopumaan mistä tahansa lähimmäistensä hyväksi, jopa hengestään. Tekisi kuin rikaalle nuorukaiselle annettiin ohjeeksi, myisi kaiken ja jakaisi köyhille, kun en enää omaisuuttaan tarvitsisi rakastaa.
-
Meillä oli uusi pappi, joka pysyi hyvin tekstissä, mutta olisi voinut hengittää välillä. Hän on ilmeisesti vastavalmistunut, joten annetaan anteeksi ja laitetaan kokemattomuuden piikkiin.
-
Öppiäisellä hyvää pohdiskelua rakkauden kaksoiskäskystä.
Siitä tekisi mieli jotenkin jatkaa, kun vaan osaisin...on kyllä aika vaikea aihe.
Rakkaus on suurimpia tunteita ja valtava voima.
Mutta vaatiiko se meiltä jotain että pystymme rakastamaan Jumalaa, lähimmäistämme, itseämme?
Kyllä kai me saamme rakkauden lahjan ja kyvyn Jumalalta?
Jotenkin tuntuu että aika iso kynnys ja este rakastamiseen, sen osoittamiseen on juuri tuo mistä Öppiskin
sanoi...meidän on varsin vaikea olla tyytyväisiä itseemme, hyväksyä itsemme, rakastaa itseämme,
nähdä itsemme Jumalan luomana ainutkertaisena ja ainutlaatuisena ihmisenä, toista minunlaistani ei ole.
Siitä saan olla ylpeä ja kiitollinen.
-
Mitä lienen viimeksi horissut pienoisevankeliumista. :) En sitten jaksanut korjata asiaa.
Kävin kirkossa ja asiaa siellä puhuttiin. Alueella tosiaan näkyy vallitsevan herätysliikkeen vaikutus, ja pidän sitä hyvänä asiana vaikka joskus on tietyt sävyt ja painotukset hieman vaivanneet. Yleensä kuitenkin se asia on oikeaa, ja se ratkaisee. Ja harvalla on ollut se sävy ja paino(s)tus.
-
Sunnuntain messu jäi nyt ainakin kolmannen kerran peräkkäin väliin...
Esteet varsin inhimmillisiä: 1. Martan 1 v 2. Laiskuus ja velttous 3. Flunssa...nyt ei veisuu kulje :icon_sad:
-
En käynyt kirkossa, vaan kuuntelin Alavieskan kirkosta radioidun jumalanpalveluksen Ylen 1:ltä. Minusta virsivisan lasten laulu oli tavattoman hellyttävän kuuloista.
-
Jumalan seurakunta on siellä missä kaksi tai useampi kokoontuu hänen nimessään ylistämään Herraa Jeesusta. :039: Kävin tänään seuroissa ja sain tuntea että seurat olivat lämminhenkiset ja oikeaa sanan voimaa täynnä. Etsivä löytää ja kolkuttavalle avataan. :eusa_clap: Päivän epistolassa puhuttiin tai luettiin Pietarin 1. kirjeen ensimmäinen luku kokonaisuudessaan vanhasta BIBLIASTA joka sana on totinen. Kiitollisin mielin lähdin seuroista onnellisena ja vakuuttuneena siitä että sana joka puhuttiin oli samalla tptista hengen sanaa itselleni sekä muille kuulijoille saarnattua totista JUMALAN sanaa. :kahvi:Sellaista saarnaa ei kuulla usein joka tulee rintoja kohden ja sitä haluaa kuulla lisää mikäli ARMON ovi pysyy vielä auki. :icon_rolleyes: Terveisin kaikille Körttifoorumilaisille vauvasta vaariin ja hyvää syksyä kaikille säädyille tasapuolisesti. :)oppi!!!!!!!!!!!
-
[quote autho
r=1944 link=topic=3266.msg125106#msg125106 date=1376846999]
Mitähän tarkoittaa moinen korsuhartaus? Salpa-asemassako? Olen utelias.
[/quote]
Anteeksi, että vastaus viipyi. En ole täällä seuratupapuolella aikoihin vieraillut. Korsuhartaus on Korsuorkesterin kirkkokonsertti. Siihen kuuluu väliajalla lyhyt hartauspuhe.
http://www.youtube.com/watch?v=eCk31Qb07fs
Heidän ohjelmistoon kuuluu myös yksi siioninvirsi, 308. :eusa_angel:
-
Tänään pääsin käymään kotikirkon messussa piiiiitkästä aikaa.
-
Peruin lähdön viime tingassa, onneksi. Olin kovin väsynyt. Kävin sängylleni kuuntelemaan radiojumalanpalvelusta Turun Martinkirkosta. Nukahdin saarnavirren aikana. Silti koin saaneeni. Heräsin virkistyneenä ottamaan paistin uunista .
Kirkko oli kovin kaikuvainen. Ensimmäinen tekstinluku kiersi holvistoissa. Toinen kuului hyvin.
-
Kävin kotikirkossa. "Luottopapin" saarna oli hyvä, jälleen kerran hyvin valmisteltu ja taustoitettu. Vähän hämmensi se, että rukousosasto oli saarnaa huomattavasti pidempi ja perin polveileva. Se tuntui jatkuvan loputtomiin... no. ainakaan mikään ryhmä ei jäänyt mainintaa vaille. (Lyhyempikin olisi riittänyt.)
-
Kävin. Kourallinen ihmisiä ei laulanut edes kourallisen vertaa, joten oma virrenveisuu-volyymini hiljeni asteittain pieneksi pihinäksi sammuen loppua kohden kokonaan. Tuntui niin kummalliselta olla miltei yksin äänessä.
Menomatkalla näin hirven. Katselin ensin laitumella murkinoivia hevosia, ja kun sitten keskellä tietä näkyi ison eläimen hahmo joka vain seisoi, arvelin että joku tilan hevosista on päässyt irti. Kun pääsin lähemmäksi niin hirvihän se siellä asteli kaikessa rauhassa. Lähentyessäni hieman tihensi askellustaan.
-
Kävimme. Hyvä oli olla taas vaikka en vokaani enää veisata, mutta olin sanoissa mukana sisäänpäin hiljaa hymisten.
Tuttua körttiväkeäkin oli likemmä kymmenen henkeä. Se oli yli 10 % osallistujista, sillä meitä oli n. 60.
Hieno tämä vuosien takainen uudistus että messussa on aina ehtoollispöytä. Aiemmin ilmoitettiin erikseen HPE kun oli jumalanpalvelus.
Ammoisina aikoina ehtoollisen saattoi saada vain kerran vuodessa. Kiirastorstaina käytiin yleisimmin.
-
Kirkkokahvit tarjoiltiin messun jälkeen kirkossa termoskannusta. Yllättävän kauan seisoskeltiin keskikäytävällä pahvimuki kädessä mukavia jutellen. Seisoskelin tutun pariskunnan kanssa vielä kirkon edustallakin, kun ei jutusta meinannut tulla loppua. Syvällisiä puhuttiin eikä mitään juoruja. Seurakuntayhteydeksihän tätä on tapana sanoa.
-
Kirkkokahvit tarjoiltiin messun jälkeen kirkossa termoskannusta. Yllättävän kauan seisoskeltiin keskikäytävällä pahvimuki kädessä mukavia jutellen. Seisoskelin tutun pariskunnan kanssa vielä kirkon edustallakin, kun ei jutusta meinannut tulla loppua. Syvällisiä puhuttiin eikä mitään juoruja. Seurakuntayhteydeksihän tätä on tapana sanoa.
Kaikkialla missä tämä on toteutettu periaatteella kirkkokahvit kirkossa se on ollut menestys.Meilläkin oli hetken niin, mutta sitten suntiot torppasivat sen. Silloin kun on Herättäjän kirkkopyhä on kahvit kirkossa kun seuratkin ovat siellä. Meillä on kyllä kirkkokahvit joka pyhä, mutta erillisessä rakennuksessa, johon ei kolmeakymmentä kahvittelijaa mahdu. Näin ikävästi on asia.
-
Ei-vakituisia kirkossakävijöitä tuntuvat erilaiset messutavat kutsuvan kirkkosalia helpommin. Kuulin väärtiltä että "Laituri-messussa" oli ollut n. 100 kävijää. Liki tuplaten mitä kirkkosaliin tulee .
Luonnon helmassa, siinä uimaritkin vieressä katseltavina kauniina sunnuntaipäivänä. Mikäs siinä, mutta minä olen jämähtänyttä ikäluokkaa ja viihdyn hyvin perinteisessä.
Tänään pappi aloitti saarnan niin että luettuaan evankeliumitekstin hän pyysi meitä kertomaan mitä ajatuksia Nainin lesken pojan henkiin herättäminen nosti päälimmäiseksi mieliin. Tuli ainakin viisi erilaista ajatusta. Saarna oli jutustelunomaista, mutta hyvin pohjustettuna se ei liikaa rönsyillyt. Pää-aihe oli Rakkaus.
-
Tänään jäi 10 messu Tyrvännössä väliin, samoin iltamessu pääkirkossa.
Messun korvasi käynti entisen kotiseurakuntani sivukylällä seuroissa käynti...korvasikin hienosti...
veisuineen...hyvät puheet...sydämelliset kohtaamiset monien tuttujen kanssa.
-
Poikkesin majataloon.... Saarnaaja ei tarvinnut mikkiä, soiton aikana olivat kuulosuojaimet tarpeen....Noin 60 aikuista ja 35 yli 3 vuotiasta kerhotiloissa.... Ilmeisesti 17 alkava tilanne sopii lapsiperheille... :039:Väliajalla oli kahvia, leipää ja hedelmiä, sekä jutustelua.... :039:
-
Tänään kuuntelin radiosta Vanajan jumalanpalveluksen, mutta iltapäivällä Seuratuvan seuroihin
-
Seurasin ortodoksista jumalanpalvelusta telkkarista. Jokin siinä aina minuun vetoaa voimakkaasti. Kiinnitin huomiota että he veisaavat " lihassa kuollut Kristus...". Eikö se oleki juuri näin ?
Mikähän merkitys on siinä että pappeja on aina näin monta toimittamassa + diakoni ja lukija. Kuoron osuus on suuri, mutta seurakunta ei voi osallistua veisuuseen, mikä on paha puute.
-
Kotikirkossa messussa kävin. Oli rippikouluun ilmoittaminen, nuoret kävi ehtoollisella siunattavina.
Oli kyllä varsin hyvän tuntuinen tilaisuus. Pappi esitteli nuorille messun kulkua aina sopivissa väleissä
tilaisuuden edetessä. Naiskanttori lauloi yksin kolme lyhyttä laulua ao. kohdissa (tekstien väli, kuolleiden nimet,
päätöslaulu)
-
Oli piispantarkastus, ensi kertaa kuulin Irja Askolan saarnaavan, hyvin pudotteli. Pysyi asiallisesti asiassa, tekstissä, ja samalla kykeni luontevasti liittämään sanat arkeen, ilman mitään preludia tyyliin "tullessani tänään kirkkoon kohtasin pienen pojan, joka itki, koska ei osannut solmia kengännauhojaan" ja mitä niitä nyt on kuultu. Malmin pieni kirkko oli aivan mahdottoman täynnä, myös musiikkisali ja seurakuntasali, jonne on seinät avattavissa.
Mietin siinä kirkon budjettia ja ankeantyhjiä pikkukirkkoja, joita Helsingissä on joka kaupunginosassa ja Malmillakin kuusi, joissa messut vietetään. Tietty se etu on että esimerkiksi siten Puksussa pitävät messun kello kaksitoista, mikä soveltuu erinomattain minulle. Siellä lisäksi suntiot leipovat! Itse! Joka sunnuntaina! Kirkkokahville pullia ja piiraita. Ilmeisesti omasta halustaan.
Mutta eipä ollut hullummaksi tuokaan, bussi kiersi keräämässä väet koko seurakunnan alueelta yhteen kirkkoon. Veisuu kuului ulos asti, kun huohotin fillarilla pihaan myöhästyneenä. Kai se tulisi pitkän päälle halvemmaksi kuin ylläpitää kaikkia niitä vajaakäyttöisiä kiinteistöjä, asia on sitten eri jos muut toimitilat ovat aivan samaa rakennusta kuin itse kirkko. Messun voisi viettää yhdessä. Ja bussikyyti auttaisi rollaattorin ja rattaiden käyttäjät paikalle.
-
Sadonkorjuun kiitosmessussa..... Kahveilla käsiteltiin kirkon maaseutuasian neuvottelukunnan tulevaa kokousta, "Paimenen makasiinissa".....
Suomi on laaja maa ja seurakuntien tarpeet ja mahdollisuudet sangen moninaiset.... :039: :icon_rolleyes:
-
Terveisiä Aholansaaren messusta, jossa saarnasi kolmannen vuoden teologiopiskelija Katariina Airas, liturgi oli Simo Juntunen, avustaja Raisa Jarkkola. Kolehti kerättiin Aholansaaressa tehtävän työn hyväksi. Samuli Korkalainen toimi kanttorina. Veisuuveljien kvartetti avusti.
Messun jälkeen Mauno piti päätöspuheen, jonka hän jakoi kolmeen "koohon": kotikirkko, kuolema ja körttifoorumi:
Kotona odottavat uudet haasteet.
Kuolema korjaa kaiken.
Körttifoorumi on taas Aholansaaressa vuoden kuluttua.
-
Terveisiä Aholansaaren messusta, jossa saarnasi kolmannen vuoden teologiopiskelija Katariina Airas, liturgi oli Simo Juntunen, avustaja Raisa Jarkkola. Kolehti kerättiin Aholansaaressa tehtävän työn hyväksi. Samuli Korkalainen toimi kanttorina. Veisuuveljien kvartetti avusti.
Messun jälkeen Mauno piti päätöspuheen, jonka hän jakoi kolmeen "koohon": kotikirkko, kuolema ja körttifoorumi:
Kotona odottavat uudet haasteet.
Kuolema korjaa kaiken.
Körttifoorumi on taas Aholansaaressa vuoden kuluttua.
Mauno unohti mainita, että Körttifoorumi on täällä aina 24/7 valmiina odottamassa
-
Hän mainitsi sen kyllä. Minä unohdin. Tai siis joo, niinku.
Älähäm mittää
-
Viikonloppu meni syntymäpäiviä juhliessa enkä päässyt kirkkoon.
-
Huomenna taitaa olla lähimailla Herättäjän kirkkopyhä. Jokohan sitä lähtisi liikenteeseen. Ei tämä ainakaan enää tartu. On sitten seuratkin heti jälestä.
-
Huomenna taitaa olla lähimailla Herättäjän kirkkopyhä. Jokohan sitä lähtisi liikenteeseen. Ei tämä ainakaan enää tartu. On sitten seuratkin heti jälestä.
Snua lähin taitaa olla Viikin kirkossa Minna saarnaa ja siellä on jopa herännäisnuorten kuoro.
-
Aivan, sinne vaikka fillaroi rauhallista vauhtia. Herännäisnuorten kuoro laulaa kyllä mainion hyvin, veisuuveljet myös ja ne muistaakseni tulevat kuulluksi seuraavana sunnuntaina.
-
Slalom! Viimeksi kävin kirkossa n. 2010, oli joulu ja sielä sjungattiin slangi virsiä, siel oli Halonenki messis. Se oli sillo pressa. Nyt rupesin kaipaamaan jotain, en tiedä mitä, mut sielu kaipaa muutakin kuin solidaarisuutta. En tiedä minne suunnistaa, normi kirkossa käynti ei kiinnosta/riitä? Auttakaa johonkin suuntaan missä sais rauhan sielulle, asun 00500 alueella!!!
-
Esimerkiksi tässä To 31.10. klo 18 Kallion kirkko Wähäväkisten juhlaveisuu ja Herran pyhä ehtoollinen puutteenalaisille.
-
Nojatuolikirkon keskustelussa tuli ilmi päivän tekstistä eräs asia, joka minulle oli uutta. Nimittäin sana lapsi on tarkoittanut alkukielessä tai jossain (en enää muista tarkkaan) palvelijaa tai orjaa. Tämähän asettaa Jeesuksen sanat aivan uuteen uskoon. Lapsia pidettiin aikuisten palvelijoina heitäkin niin kuin muitakin palvelijoita. Jeesus siis sanoi, että lasten (palvelijoitten ja orjien) kaltainen on Jumalan valtakunta. Tähänhän viittaa myös toinenkin Raamatunkohta, nimittäin Matt. 20: 24-28 (varmaan moni muukin).
-
Kävin perhemessussa, jossa oli ilahduttavan paljon lapsia. Seurakunnan työntekijät olivat tapansa mukaan panostaneet siihen, että lapsilla säilyy mielenkiinto messun loppuun saakka.
-
Meillä on iltapäivällä erillinen perhemessu, joten tämä oli ihan tavallinen. Rippisant olivat turhan pitkät ja pidemmät kuin itse saarna. Lisäksi rippisanoissa oli asiavirheitä, jotka häiritsivät ainakin minua.
-
Emme menneet kirkkoon kun tälle päivälle osuu kehitysvammaisen kummitytön synttärit ja heti niiden perään tulevat Lotta ja Martta muutamaksi tunniksi hoitoon.
Istuimme siis nojatuoleissa ja olimme Nojatuolikirkossa tv:n äärellä. Siellä oli mukana Pekka Yrjänä Hiltunen jonka lähetysrenkaaseen kuuluin monen vuoden ajan.
Pidin musiikista ja tunnelmasta yleesä. Saarna keskusteluna oli hiukan hajallaan, moninainen, kuten enkelitkin jotka olivat tämän päivän aiheena.
Ajattelin omaa enkeliäni, joka ilmestyy kun olen tarpeessa.
-
Olin Viikin kirkossa. Sain sakot väärästä parkkeerauksesta, kun pysäköin auton viereen, auton joka oli kirkon edessä. Taisi olla kirkkoherran tai kanttorin ja erityisluvalla. Ei pitäisi mennä naapuriseurakuntaan, pysytellä vain kotona. Mutta kun täällä ei enää tai on ollutkin harvoin Herättäjän kirkkopyhiä. Minä laiska syntinen, luopuja! Mutta juuristani en haluakaan päästä. Tilanteeni vain oli akuutti siten, että en enää jaksanut pyydellä puhujia ja pelkkiin veisuisiin tukeutuminen tuntui epävarmalta. Nyt sitten keräilen voimaannuttamisen rippeitä naapureista. Tosin oli joku - Minna? - laittanut seurailmoituksen kalenteriin. Ehkä siitä kipinäksi on, kipinäksi joka ei sammu.
Viikissä saarnasi Minna ja Heränneiden nuorisokuoro lauloi komeasta ja kauniisti. Seuroissa puhui kirkkoherra, kaksi kuorolaista ja Samuli. En jutellut kamariaadillisesti (vrt. saks. kamerad=toveri) vieressä istuneet Leenan kanssa, vaan vastapäisen Arton, joka oli tullut Konalasta, ja halusin keskittyä, koska olin hiukan epävarma "vieraalle" maaaperälle kaukaa kolmoskehän takaa tulleena.
Seuroissa veisatuista siioninvirsistä jäi erityisesti mieleen numero 48, jonka Helena ehdotti, ja siinä lihavoimani kohdat:
1. Te kalliit sielut joutukaatte
innossa uskon palavan
ja matkallanne muistelkaatte
Jeesusta, Poikaa Jumalan.
Hän kulki ristinkuolemaan,
vaan nousi ylös haudastaan.
2. Kun teette matkaa murheellista
nyt katsein maahan vaipuvin
julmasta Jerusalemista
Emmaukseenne takaisin,
niin ette saata unhottaa
Jeesuksen kovaa kuolemaa.
3. Kun tietä käytte huolinenne
ja tuska täyttää sydämen,
kertokaa puutteet toisillenne
näin toisianne hoivaten.
Turvatkaa sanaan pyhimpään
ja syntisien ystävään.
4. On silloin Jeesus keskellänne
paljastamatta kasvojaan.
Hän moittii teidän tyhmyyttänne,
vaan rakkaus on nuhteessaan.
Ja vierailunsa synnyttää,
sydämeen uutta elämää.
5. Kun oman tahdon ohjaamasta
on tullut vaivan alainen
ja omaa tietään kulkevasta
vain kuuntelija Jeesuksen,
niin syntyy uusi uskallus:
on ainut toivo: armahdus.
6. Kun Herran pyhää ehtoollista
te käytte hiljaa nauttimaan,
hän murtaa leipää taivaallista
ja juottaa teitä maljastaan.
Näin yhteyteen pyhien
hän liittää köyhän syntisen.
7. Ken löytää armon Jeesuksessa,
se häntä aina janoaa.
Hän tietään hengen köyhyydessä
ja totuudessa vaeltaa.
Hän kunniaksi Jeesuksen
pyhittää suun ja sydämen.
-
Tuli käytyä Bach konsertissa kirkossa eli toinen kerta kirkossa tänään. Oli mahtava konsertti kamariorkesteri ja rovastikunna kanttorien (6n+6m) muodostama kuoro ja soolot. Tulin todella myönteisesti yllätetyksi.
-
Meillä oli mukulamessu. Sytytettiin kynttilät kaikille viime mikkelinpäivän jälkeen kastetuille. Tämä on vastaveto pyhäinpäivän kynttilöille. :eusa_angel: Messussa siunattiin tehtävään uusi lastenohjaaja, joka sattuu olemaan myös seurakuntamme entinen nimikkolähetti.
Messun jälkeen oli brunssi ja vielä lähetystilaisuus.
-
Meillä oli mukulamessu. Sytytettiin kynttilät kaikille viime mikkelinpäivän jälkeen kastetuille. Tämä on vastaveto pyhäinpäivän kynttilöille. :eusa_angel: Messussa siunattiin tehtävään uusi lastenohjaaja, joka sattuu olemaan myös seurakuntamme entinen nimikkolähetti.
Messun jälkeen oli brunssi ja vielä lähetystilaisuus.
Meillä ei tuota tehdä. Meillä kastetaan liki 500 lasta vuodessa. Tänäänkin luettiin kymmenen uuden seurakunnan jäsenen nimet.
-
Tulin järjellisesti uskoon 1980-luvun loppupuolella. Reijo Työrinoja puhui luennollaan enkeliopista. Posttraumaattinen valistusteologia oli ennen tätä luentoa minun päälläni. Minä ryhdyin uskomaan enkeleihin. Eilen oli lasten ja enkelien päivä.
-
Meillä ei tuota tehdä. Meillä kastetaan liki 500 lasta vuodessa. Tänäänkin luettiin kymmenen uuden seurakunnan jäsenen nimet.
Meillä on kynttilöiden suhde se, että pyhäinpäivänä sytytetään 85-95 kynttilää vuosittain ja mikkelin päivänä kastetuille 35-45 kynttilää.
-
Huomenna on vanhusten kirkkopyhä ja olen hommissa.
-
Tällä kertaa kuuntelen radiosta Ylen ykköseltä Punkaharjun jumalanpalveluksen.
-
Olin pitkälläni ja kuuntelin kirkkoa radiosta, kiitos Pirskan.
Aamulla oli vain Matti mahataudissa, ja päätös kirkkoonlähdöstä (lähtemättömyydestä),oli selvä. Minua alkoi kiertää sen jumalanpalveluksen aikana. En voi siis päästä seuroihinkaan. Harmi, siellä puhuu mm. Urpo Karjalainen.
-
Kolmas viikko kun en päässyt sunnuntaikirkkoon reissujen, töiden ja tänään univelkojen takia- heräsin vasta 9:36. Olin suunnitellut kirkkoretkeä toiselle paikkakunnalle, (Juva) mutta matkaan olisi pitänyt päästä hyvissä ajoin. Radiosta kuuntelin myös. Ehtoolliselle pääsin kuitenkin tällä viikolla arkipäivänä.
-
Kuuntelin Punkaharjun messun, ja ihmettelin. "Jeesus näki uskon, ja silloin alkoi tapahtua". Jopas nyt jotakin.
Välihuudoista en pitänyt liioin ollenkaan.
Koko messussa oli pahasti pihtien pitelemä tunnelma, totean, että täällä ei tapahdu mitään mikäli Jeesuksen täytyy ensin minun uskoni nähdä. Itse kun löydän lohdutuksen päinvastaisesta: Kyllä tapahtumista on, että Jeesus näkee minut, ja antaa anteeksi kaiken aivan todella tieten tai tietämättäni aikaansaadun pahan - se riittää. Hiljaista pitelee parannuksen sektorilla, ellei JUmala siolle tielle auta. Enkä ole ollenbkaan vakuuttunut siitä, että kykenisin roudaamaan ketään Jeesuksen luo - se markkinointikausi on onneksi elettyä elämää.
Intoa riitti kyllä, tuumailen usein kuinka kaunista olisi yksiääninen laulu, ellei moniäänistä osata.
-
Minäkin ihmettelin Punkaharjun saarnan keskittymistä halvaantunutta kantavien miesten kehumiseen. Oliko siinä viesti kyseiselle kirkkoväelle? Onko seurakunnassa pulaa diakonian vapaaehtoisista? Tämä olisi hyvä syy saarnata noin, mutta ei mielestäni kuuluisi radioitavaan messuun.
-
Minäkin kuuntelin messun ja olin vielä saarnan aikana hereillä. Myöhemmin nukahdin ja nukuin todella sikeästi.
Olisiko pappi keskittynyt halvaantuneen miehen kantajiin siksi, että hän halusi tuoda tuiki tutusta tekstistä esiin jotain uutta ja raikasta?
-
Kuunnellessani tuli mieleen taas, että seurakunta on sekalainen - ja salliva.
-
Kuunnellessani tuli mieleen taas, että seurakunta on sekalainen - ja salliva.
:icon_wink:
-
Kirkossa tuli käytyä ja Sansan kumppanuusjohtaja saarnasi.
-
Kävin Herättäjän kirkkopyhässä, ja saarnaajaa en nyt muista, Herättäjän herroja ja Pihliksessä. Saarna tuli evankeliumitekstistä, ja oli kahdella tavalla poikkeava. Ensimmäinen ja paras oli se, ettei siinä lässytetty kuin liikaa pureskeltua purukumia sitä "me kaikki saamme". Me saamme käpertyä isin kainalokuoppaan, eikä kertaakaan soperrettu. Intro, se pakollinen - kun - sain - kutsun - saarnaamaan- minä-minä -minä, oli lyhyehkö. Ja oli kääntänyt mullin mallin koko dogmatiikan historian sille jolla oli väärä hääpuku kohdanneen ulosheiton syistä. Lupasi sitten seuroissa selittää tarkemmin. Mutta mitään armoa ei ole, sisälläolijat pitäkööt vainm varansa. Lutheriin hän turvautui, on kuulemma "hirmun evankeliumi" tai jotakin muuta hirmuista. Toisaalta Luther harvoin pysäköi noin, ja käytti paljon paradoksia - eikä ollut Jeesus.
Oli ihastuttavaa saada kerrankin tulta ja tulikiveä vailla armon näköistäkään, tavallisesti kun on sirkuspappia ja puuhakanttoria ja kaikilla kivaa, mutta kutsau ehtoolliselle tuntui vähän siltä että no, mitäs tässä nyt enää, kun armoa ei tule niin tuo tuntuu muotomenolta, tuo. Eli ei haluttanut mennä, turhahkoa.En minä pysty paremmaksi.
.......................................................
Seurat alkoivat sitten niin, että sen seurakuntapiirin kappalainen joka on herkähkö sielu meni vallan kierteisiin ja puhkusi puoli tuntia eilisistä ihanista häistä, Karitsan häistä ja siitä että mitäs meni sanattomaksi, takuulla olisi armahdettu, hän olisi ainakin Karitsan häissä huutanut Jeesusta apuun hengenhädässä eikä mennyt sanattomaksi, minut on kastettu minut on lunastettu Golgatalla, Jeesus, auta Jeesus (ja mietin, että okei, saarnamiehellä varmaan oli sitten oikea tulkinta, muttei ihan jokaiselle) se jatkui jatkumistaan se ihan tuskainen minä-olisin-puhunut-minä-syy-ulosheitolle-oli-takuulla-kun-ei-puhunut, --- ja pöytäkunta jossa istuin, totesi hiussuksiin ettei ihan tuotakaan tulkintaa ole kuullut. .
No minä otin mikin ensin, kuten aina puun-ja-heinän päälle tilasin SV 101, ja sanoin etten puhetta pidä. Mutta kysyn. Kun olen entuudestaan tuttu tämän kanssa, että "kyllähän Jeesus Kristus, mutta.,.." ja se väärä vaate olisi kuulemani mukaan se muttaamisen jälkeen tuleva. Eli kasteen armo ei kelpaa, omaa yritystä pitää osata esitellä - enkä minä tarkoita halpaa armoa, kun kotiaaveeni osui mukaan, Dosentti Bonhoeffer vastustaa kyllä - kuten monessa kohdin todetaan - että halpa armo, siis armon pitäminen halpana, ei olisi varsin väärin (siis, minä ryöstän pankin - tai kun nyt on häät puheena, menen vieraisiin, ja tuumaan että haitanneeko tuo, onhan minut kastettu!) Mutta pappi ei hyväksynyt tätä, että pidettiin tapana lähettää hääpuku kutsukorttina, vbaikka dogmatiikassa totuus kulkee vähän toisin kuin eksegetiikassa, eli vanhin ei aina ole viisain)
Hän on tullut siihen tulokseen että kyse on körteistä ja evankelisista. Että siitä tässä on kyse. Evankelisilla kun on väärä tämä pelastusvarmuusseikka. Että herätysliike suotta hajosi... Se on paha, paha lankeemus, jos rupeaa noin luottamaan... Kyllä sitä pitää niinkuin toivoa... katsoa eteenpäin... odottaa... Ettei osata odottaa. Että adventtina jo juhlitaan Joulua. Me kai näytimme vähän epäileväisiltä kaikki. Totta, itse aion jälleen viettä'ä kelpoisan adventin. Silloin keskityn Joulun saapumiseenb. Poltan adventtikynttilöitä, ja ostan diakonialapselle lahjan, ja kaikenlaista mitä tekin, ja aion olla onnellinen vaeltaja. Uskon, että Jumalalle meidän elämämme ei ole suinkaan tarkoitettu kärsimystieksi kokonaan - ja silloin me saamme olla lähellä Kristusta ja toisiamme. Nyt mennään näillä - minä kuulun Herralleni, tehköön omallaan mitä hyväksi näkee. Tämän minä opin körttipapilta, muuan Karttuselta. Kyllähän minä laajahkosti kaaostan ja teen pahaa, enkä sitä hyvää mitä tahdon, mutta ylistetty olkoon meridän herramme Jeesus Kristus.
Minä sain viime sekunnilla Dosentin suun suljettua, kun halusi huutaa että olisit lukenur enemmän minun kirjojani!
..................................
Kun seurat päättyivät. menin puhuttamaan ja totesin tietäväni siitä hajoamisesta, kun on sukuni syytä. Niskaslainen ukko Jakob Julius Bäck oli niin kova ja armoton, että kun Johannes-poikansa Helsingissä kohtasi hedbergiläisiä, hän tyrmistyi kuullessaan ensi kertaa että semmoinenkin on kuin armo.
Siitä syntyi SLEY. Taustalla oli körttien keskinäiset kahinat, erittäin jyry tuli ja tulikivi, ja Johannes, armonkerjäläinen, joka ei sitä omiltaan löytänyt - nyt ollaan sitten missä ollaan.
Mutta kaikenm se Jeesus edeltäkäsin tiesikin povata, kuten Suomen körtit ja evankelisten lankeemukset. :003:
Ylistys Jumalalle Veisuuveljistä. He pelastivat tilanteen ja tilaisuudenkin.
-
Teillähän on ollut varsinaiset Histan häät siellä Pihliksessä!
-
saarnaaja
Juhani Forsberg
-
Kuuntelin autoradiosta ylen ykköseltä jazzmessun. "Kuulkaa keitä mestari..." -virsi sopi oikein hyvin esitettäväksi jazz -tyyliin, mutta perinteiset virret tökkivät niin, että loputa pienensin radion ääntä virsien kohdalla. Saarna oli minusta hyvä.
-
Kirkossa olin ja Lähetyslounaalla istuin...kahta eläkepappia jututin....körttipapin kanssa selvitin parhaani mukaan Inkerin kirkon asemaa ja tilannetta, ettei se ole inkeriläismummojen kirkko, vaan monenkin eri kansallisuuden ja kieliryhmän toimintaa yli maan... Näkyy olevan 76 seurakuntaa ja kaikkialla muualla kuin Pietarin ympäristössä uudet kirkkorakennukset...keskusteltiin myös körttiläisyyden historiasta Lapuanjoen törmässä kasvaneen näkövinkkelistä katsottuna... :039:
-
Tuli sitten käytyä Keavan kirkossa Maailmojen messussa - Worlds Within Worship. Se on Suomen Lähetysseuran konseptilla toteutettu messu. Messu oli ekumeeninen ja monikielinen. Lauluja laulettiin ranskaksi, englanniksi, ruotsiksi ja suomeksi. Musiikkia oli toteuttamassa Issa Dembele, Lotta Pettinen, Zydrunas ja Gintare Serepinas ja Seppo Kitainen. Soittimina Kitaraa, afrikkalista rumpua, marimba ja piano.
Tekstit luettiin venäjäksi ja suomeksi. Rukousta toteutettiin suomeksi, osin vähän murtaen.
Mikä parasta, monia tuttuja kasvoja näkyi, mm. Pekka V. :001:
Messun jälkeen oli kirkkokeitto ja lähetystilaisuus. Pari Keravan entistä nimikkolähettiä piti puheenvuoron ja nettiyhteydellä mukana oli Omskista lähettiperhe. Kyllä ne enne oli hitaat yhteydet. Sitä sähköpostin tulon jäleen saatettiin pyytää läheteiltä terveisiä tulevaan lähetystilaisuuteen. Nyt voidaan vilkutella skypessä. :039:
-
Juhani Forsberg
Siis hyvä ystäväni Juhani.
Samalla voi siirtyä osaan 13