Tiedän että körtit eivät ' todista ' kokemuksistaan. Kuitenkin olen ollut havaitsevinani
että mystiikka ei ole vierasta täällä meilläkään.
Vapaat suunnat korostavat todistamisen tärkeyttä Jumalan kunniaksi. Samoin kertoilevat katoliset ja ortodoksit jopa pyhimyksien ja ohjaajavanhusten aikaansaamista ( välittämistä ) ihmeistä.
Itse olen kokenut koko elämän hyvin ihmeelliseksi. Kun sitä katselee taaksepäin, en ymmärrä muuten selvinneeni kuin Jumalan antamin avuin.
Todistajan taakka on vaikea ja siksi kai ihmispelosta moni vaikenee. Se on viisautta, sillä siitä on paljon esimerkkejä kuinka hankala asia tämä on.
Jeesus antoi joskus luvan kertoa parantamisistaan. Joskus hän kielsi puhumasta. Pystymmekö kuulemaan hänen äänensä ja toimimaan sen mukan.
Sunden selittää ihmisten uskon paljolti perustuvan siihen että he löytävät Raamatusta jonkin tarinan, johon voivat "sijoittaa" itsensä ja siten Raamattu ns "puhuu" heille. Kesästä saakka olen sitten kollannut tämmöistä esiin. No okei, Lasarus-vertaus taitaa sopia. Muuten minusta Sunden on vähän, no niin, kevyttä kamaa.
Mutta todistamisen osalta se sopii.
Tuntuu joutavalta kertoa jotakin, joka saman tien selitetään pois.
Ehkä se loppu on puhuvin: "Jos he eivät usko Moosesta ja profeettoja, eivät he usko, vaikka joku kuolleista nousisi ylös" .
Arvelen että Raamatun tai mitä heille kertookin on puhuttava heille, ihmettä ei voi "tilata" ja siten Jumalakaan ei saa kunniaa.