Näin siinä käy, kun on liikaa auringossa: nimittäin kun äsken tulin sisään, niin oli mummo tuupertunut eteisen lattialle. Kolme hoitajaa oli virvoittelemassa, mutta luulen, että kohta tulee ambulanssi. Mummoilla on nyt pihassa seurakunnan järjestämä makkaranpaisto-, kahvi- ja laulutilaisuus, johon mummolaumaan en varmasti mene. Eikä ole mennyt näköjään yksikään tämän talon miehistä. Hengellisiä- ja kansanlauluja näköjään laulavat. "Yksi ruusu on kasvanut laaksossa" kaikuu nyt, joka on ihan kohtalainen kansanlaulu.
Olin yksillä kesäjuhlilla ja kävi melkein samoin.
Oli nuori kaveri kun kuukahti.
Me kateltiin puurojonossa, että kait jottain tarttis tehä.?
Yksi nuori mimmi jonossa sitten sanoi pojalle, että nosta jalat penkille ja makaa siinä maassa ja sitten kait jotain vettä sille tuotiin.
Hävettää itseni ja muiden puolesta kuinka kädettömiä me oltiin tilanteessa.
Osaankohan edes NATO asentoon loukkaantunutta asentaa, vaikka ensiapu koulutuksia takana ties kuinka monta?
Ps, kiitos seppos tai joku, kun olette saaneet tänne punaisella näkymään kirjoitusvirheet. Oon aika töpinöissäni tästä, kun nyt kirjoitan varmaan paljon ymmärrettävää tekstiä kuin ennen.
Sisältö kyllä pysynee yhtä sekaisena, siihen ei taida automaatit auttaa?