Valitettavasti hyvä keskusteluaihe harhautui taaskin körttiläisyydestä jankkaamiseksi, osittain omaakin syytä kun provosoidun liian helposti.
Ikävöivällä on ollut hyviä ja ytimessä pysyviä viestejä tässä jo montakin. Olen sitä mieltä että jokaisessa ryhmässä on aina ryhmäpainetta! Miten paljon, ja miten se ilmenee on kokonaan eri juttu. Ryhmäpaine aiheuttaa jonkinasteista mukautumista eli tasapäisyyttä tai muuten ryhmässä on vaikea olla. Mukautuminen on aina omasta luopumista, pahimmillaan omasta identiteetistä luopumista. Uskonnollisten yhteisöjen ryhmäpaine kohdistuu esim. ulkonaiseen käyttäytymiseen, puheenparteen, "sallittuihin" ja "kiellettyihin" mielipiteisiin ja sitä ohjaa pitkälti ryhmän oppi eli ryhmän uskontulkinta.
Työyhteisössä ryhmäpaine voi kohdistua toisiin asioihin, yleensä kai työn suorittamiseen liittyviin asioihin, että työ on esim. tehtävä kunnolla! Uskonnollisessa yhteisössä on myrkyllistä juuri se, että paine kohdistuu ihmisen henkilökohtaiseen vapauteen olla oma itsensä ja säilyttää identiteettinsä. Yleensä uskonnollisten ihmisten puheenparsi on ikävää ja pitkästyttävää kuunneltavaa koska vain harvoin hengellisellä ihmisellä on esim. huumorintajua. Itse tykkään välistä hyvinkin roisista vitseistä mutta esim. tällä palstalla ei voisi kuvitellakaan sellaisia kertovansa. Sen verran vakavanaamaista(kin) porukkaa(kin) on koolla. Sellaisia juttuja joille töissä ja normaalielämässä nauretaan, ei yleensäkään voi esittää uskonnollisessa porukassa.
Kyllä mikä tahansa uskonnollinen yhteisö on erittäin altis tasapäistymiselle! Paljon alttiimpi kuin esim. työyhteisö tai jokin harrastuksiin liittyvä yhteisö.